USA:n Irak-hyökkäyksen kynnyksellä Suomi suoritti Pentagonin operaatio "Uhkaavan taivaanrannan" mukaisesti irakilaisdiplomaattien karkoituksen.
Diplomaattikarkoitukset olivat toimi, jolla ilmeisesti nimenomaan mitattiin muutamien kymmenien maiden todellista lojaalisuutta USA:a kohtaan. Kyseessä on sopivasti julkinen ele, jota ao. toimeen lähtenyt maa ei USA:n vihollisilta voi salata.
Meillähän asiaa koskenut YLE:n amerikankirjeenvaihtaja Petri Sarvamaan uutisraportti koki oudon "lähetyshäiriön", eikä aiheesta sen jälkeen ole kuultu yhtään uutista. Ulkoministeriö tai ulkoministeri eivät ole suostuneet kommentoimaan tapahtumia.
Myös Ruotsi karkoitti irakilaisdiplomaatteja, mutta asiaan liittyy muuan mielenkiintoinen seikka. Se Washington Post -lehden artikkeli, jossa Pentagonin "Uhkaava taivaanranta" -operaatiosta kerrottiin, kertoi diplomaattien kiristykseen liittyviä yksityiskohtia, jotka oli ilmeisesti saatu nimenomaan ruotsalaislähteestä. Voi olla, että tästä on vedettävissä johtopäätös: Ruotsi, joka oli osannut pitää Bushin koalitioon tarpeellista välimatkaa eikä ollut saanut kutsua koalition kokoukseen, suostui Pentagonin esittämään karkoitusoperaatioon, mutta varmisti samalla toisen osapuolen sympatiat vuotamalla tietoja Washington Postille.
Onko tämä hyvä esimerkki suomalaisen ja ruotsalaisen toimintatavan eroista?
Meillä keskitytään käymään jääräpäistä väittelyä henkilöasetelman ympärillä, ja asiakeskustelu Irak-politiikastamme tyrehdytetään perinteiseen kekkosajan doktrinaaliseen tyyliin: "Olemme-aina-olleet-tätä-mieltä-ja-toimineet-oikeiden-periaatteiden-mukaan." Ruotsissa taas on ilmeisesti osattu sekä säilyttää suhteet USA:an että julkituomaan kritiikkiä ja varmistamaan asemat senkin jälkeen jos USA:n nykyinen hallinto sortuu valheisiinsa ja vaihtuu.
Ruotsin politiikka transatlanttiseen suuntaan on siis mitä ilmeisimmin toiminut laajemmalla kaistalla kuin Suomen. Mielenkiintoista sikäli, että molemmissa maissa on asian ratkaisevissa käänteissä ollut vallassa sosialidemokraattinen pääministeri, kumpikin myös oman puolueensa johtaja.
Tätä taustaa vasten Göran Perssonin tämänpäiväinen ilmoitus, että hän ei kannata Paavo Lipposta EU-komission johtoon, kertoo ehkä enemmän kuin mitä ensi kuulemalta vaikuttaa. Ehkäpä Persson epäsuorasti vihjaa, että Suomen Irak-politiikka oli esimerkki taitamattomasta asioiden hoidosta?
Diplomaattikarkoitukset olivat toimi, jolla ilmeisesti nimenomaan mitattiin muutamien kymmenien maiden todellista lojaalisuutta USA:a kohtaan. Kyseessä on sopivasti julkinen ele, jota ao. toimeen lähtenyt maa ei USA:n vihollisilta voi salata.
Meillähän asiaa koskenut YLE:n amerikankirjeenvaihtaja Petri Sarvamaan uutisraportti koki oudon "lähetyshäiriön", eikä aiheesta sen jälkeen ole kuultu yhtään uutista. Ulkoministeriö tai ulkoministeri eivät ole suostuneet kommentoimaan tapahtumia.
Myös Ruotsi karkoitti irakilaisdiplomaatteja, mutta asiaan liittyy muuan mielenkiintoinen seikka. Se Washington Post -lehden artikkeli, jossa Pentagonin "Uhkaava taivaanranta" -operaatiosta kerrottiin, kertoi diplomaattien kiristykseen liittyviä yksityiskohtia, jotka oli ilmeisesti saatu nimenomaan ruotsalaislähteestä. Voi olla, että tästä on vedettävissä johtopäätös: Ruotsi, joka oli osannut pitää Bushin koalitioon tarpeellista välimatkaa eikä ollut saanut kutsua koalition kokoukseen, suostui Pentagonin esittämään karkoitusoperaatioon, mutta varmisti samalla toisen osapuolen sympatiat vuotamalla tietoja Washington Postille.
Onko tämä hyvä esimerkki suomalaisen ja ruotsalaisen toimintatavan eroista?
Meillä keskitytään käymään jääräpäistä väittelyä henkilöasetelman ympärillä, ja asiakeskustelu Irak-politiikastamme tyrehdytetään perinteiseen kekkosajan doktrinaaliseen tyyliin: "Olemme-aina-olleet-tätä-mieltä-ja-toimineet-oikeiden-periaatteiden-mukaan." Ruotsissa taas on ilmeisesti osattu sekä säilyttää suhteet USA:an että julkituomaan kritiikkiä ja varmistamaan asemat senkin jälkeen jos USA:n nykyinen hallinto sortuu valheisiinsa ja vaihtuu.
Ruotsin politiikka transatlanttiseen suuntaan on siis mitä ilmeisimmin toiminut laajemmalla kaistalla kuin Suomen. Mielenkiintoista sikäli, että molemmissa maissa on asian ratkaisevissa käänteissä ollut vallassa sosialidemokraattinen pääministeri, kumpikin myös oman puolueensa johtaja.
Tätä taustaa vasten Göran Perssonin tämänpäiväinen ilmoitus, että hän ei kannata Paavo Lipposta EU-komission johtoon, kertoo ehkä enemmän kuin mitä ensi kuulemalta vaikuttaa. Ehkäpä Persson epäsuorasti vihjaa, että Suomen Irak-politiikka oli esimerkki taitamattomasta asioiden hoidosta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
on oikeassa suomen demot on oikeistolaisia
siis lipin sossut.työläisten puolustajat löytyy
kepusta ja kommu-vasureista näin on näpyt.
Elä muuta viserrä!
nimimerkki filosofi, oli hyvin osannut "kietyttää" tämän asian kommunistisen puolueen sivulla , otsikolla: ( Pohdintaa sosialismin perimmäisestä luonteesta)
T. Vito Corleone
(katujen kasvattama )
..työläisiä puolustanut ? eiköhän tuossa pääasia ollut kansallisuus, kunhan ei tule inhottua suomalaista, joita esim. ruotsin poliisi on lukuisia murhannut kansallisuuden takia, kertaalleen julkisuuteenkin joutuen, kun hakkasivat suomalaisen hengiltä - ja yleensä kun ne suomalaisetkaan eivät ole mitään pummeja tms., toisin kuin ylhäältä on tänne väitetty ja kansa uskonut, vaan tavallisia työntekijöitä jne. ruotsi on erittäin kansallissosialistinen maa, suomalaisia vastaan.
ruotsin kielen opiskelu kannattaa aina.
En tiedä, mutta luulen, että Persson haluaa Lipposen Ruotsiin kuninkaaksi. Jos Lipponen nyt valittaisiin EU:n kukninkaaksi, hän ei enää olisi Ruotsin käytettävissä.
Miten kävi kun Suomi ja Ruotsi sopivat, ettei EU:hun haeta. Niin vaan Ruotsi lähetti paperit Suomen selän takana ja yllätti presidentti Koiviston housut kintuissa. Naton kanssa tulee käymään samalla lailla.
Iloitkaa vaan idiootit, että Pärsson veti Lipposelta maton alta. Meidän suomalaisten kateus on sellaista, että täällähän pysymme toisiamme haukkumassa eikä nähdä mikä olisi maan etu.
Göran Persson haluaa itse EU-kommission johtoon, sen takia runttasi Lipposen, sama kävi tunnetuin seurauksin housut polvissa olleelle Jaques Santerille. Persson haluaa niin isoksi ettei kohta ovista mahdu kulkemaan.
vitun punikkipersson håras fittan!
Sarvanmaa nyt Kokoomuksessa ja natokannattaja.