Kestän kritiikkiäkin :---DDDDDDDD Rakentavaa palautetta. En oo mikään maailman paras kirjoittamaan, mut ihan huvin vuoks ttässä kirjoittelin ^^
Päivän viimeinen oppitunti oli loppumaisillaan. Kaikki istuivat tylsistyneinä, eikä kukaan keskittynyt opettajan puheeseen. Minulla oli mielessäni viikonloppu, niinkuin vaarmaan kaikilla muillakin. Jesse istui minun vieressäni ja leikki sormillani pulpetin alla.
"Hei! Meiän pitää päästä kotiin, kello on jo tasan!" Kati, ystäväni huudahti takaani. Opettaja vilkaisi seinässä olevaa kelloa ja sanoi, että tunti on päättynyt. Tungin nopeasti kaikki tavarani laukkuuni, Jesse auttoi minua.
"Sä pelastit meidät tylsyyskuolemalta", minä naurahdin Katille, joka myös odotti minua. "Mennäänkö teille, Jesse?"
"En mä tiiä. Tänään on kaunis päivä, mennäänkö vaikka piknikille? Meiltä voi hakea viltin ja kai jääkaapistakin löytyy jotain evääksi", hän ehdotti. Minä innostuin heti ajatuksesta, samoin Kati. Hän näytti kuitenkin vaivautuneelta.
"Mikäs sulla on?" kysyin häneltä.
"Noku mä vaan mietin... haittaako jos mä tulen mukaan?" Kati sanoi ja hymyili hermostuneena. "Jos vaikka haluaisitte olla kahdestaan..."
"Totta kai me halutaan sut mukaan!" Jesse sanoi ennen kun minä ehdin avata edes suutani. Minä nöykkäsin hymyillen, Kati naurahti ja halasi minua.
Kävimme Jesselle hakemassa eväät ja viltin. Päätimme kutsua vielä Jeren mukaan. Jesse otti todella ison repun mukaan, en tiennyt mitä se sisälsi. Päätimme mennä metsään, metsän keskellä oli aurinkoinen niitty. Olin käynyt siellä ennenkin.
"Mitä sulla on tuossa repussa? Tarviitko muuten apua kantamisessa, toi reppu näyttää painavalta?" minä kysyin. Jesse hymyili minulle vinosti.
"Otin teltan mukaan. En yöpymistä varten!" hän lisäsi, kun katsoin häntä kysyvästi. "Ihan huvin vuoksi otin. Jos tulee liian kuuma tässä helteessä, voi mennä telttaan vilvoittelemaan."
"Mehän voitais jäädä oikeesti yöksi!" minä ehdotin. Jesse pudisti huvittuneena päätään. "Mitä?" minä tiukkasin.
"Ei mitään, ei mitään, Julia. Jäädään vaan yöks, jos sä niin haluut. Mut yritetään nyt kävellä nopeammin, ennenkuin tulee jo myöhä!" Jesse sanoi.
Kävelimme vielä noin viisitoista minuuttia metsässä, sitten huomasin niityn. Osoitin sitä ja juuri silloin jokin tarrasi minun olkapäihini. Jesse ja Kati kulkivat edellenä, eikä Jere ollut vielä tullut. Päästin suustani kauhistuneen henkäisyn.
"Jesse! Mitä mun takana on?" minä sanoin peloissani. Jesse kääntyi ja hänen silmänsä pyöristyivät kauhusta. Kati katsoi ensin Jesseä ja sitten minun taakseni. Hänkin näytti järkyttyneeltä ja lähti juoksemaan poispäin meistä. "KERRO JO, MITÄ MUN TAKANA ON!"
"Jotain kamalaa..." Jesse sanoi ja osoitti tärisevällä sormella minua. Purin hammasta jä käännyin. Päästin suustani huudon; vihaisen. Jesse purskahti nauruun ja kuulin Katinkin jossain kauempana nauramassa. Seisoin vihaisena Jereen päin kääntyneenä ja annoin heidän nauraa naurunsa loppuun.
"Olisitpa nähny ilmees! Miten sä et arvannu et se oli Jere? Luulitko sä et sun kimppuun kävi joku karhu vai?" Jesse sanoi ja joutui uuden naurupuuskan uhriksi.
"En mä luullut et karhu kävi mun kimppuun. Mut kyl mä luulin et jokin oli hullusti, kun näyttelitte niin taitavasti", minä tiuskaisin ja lähdin marssimaan niittyä kohti, pojat perässäni hihittäen. Kati nauroi vieläkin, mulkaisin häntä äkäisesti kävellessäni Katin ohi.
"Hei älä suutu, kulta", Jesse sanoi naurunkyyneleet vihreissä silmissään. Heristin hänelle keskisormeani leikkimielisesti.
"Meinasin saada sydärin", minä sanoin, mutta rupesin itsekkin nauramaan. Jere levitti viltin Kati apunaan, kun minä ja Jesse naureskelimme. Jere jupisi jotain sellaista kuin "laiskat". Me repesimme hänelle ja Jere katsoi meitä kulmiaan kohottaen.
"Te ootte tänään tosi nauravaisia..." hän totesi. "Aurinkoinen sää, aurinkoinen ihminen", Jere lisäsi ja minua rupesi naurattamaan. 'Aurinkoinen sää, aurinkoinen ihminen', typerä sanonta, en ollut sellaista ennen kuullutkaan! Nauroin taas. Jere katsoi minua hölmistyneenä. "Ootteko te juoneet jotain?"
"Ei olla, Julia vaan on tommonen höperö", Jesse sanoi hellästi. Istuimme kaikki viltille ja söimme voileipiä hyvällä ruokahalulla. Olin niin nälkäinen, että suorastaan ahmin neljä leipää. Olin ottamassa jo neljättä, kun jokin pysäytti minut. Kuulin oudon, surullisen äänen. Ihan kuin joku olisi valittanut ja pyytänyt apua. Kaikki muut äänet sulkeutuivat ympäriltäni, enkä kuullut mitään muuta kuin surumielistä vaikerrusta; joku tarvitsi minun apuani, siltä minusta ainakin kuulosti. Kaikki pimentyi ympärilläni, ja näin vain valoa jossain puiden siimeksessä. Se kimalteli hopeisena, odotteli minua. Lähdin kävelemään valoa kohti.
Novelli ----- arvostelkaa!!!!
5
790
Vastaukset
- Louwlouwlouw
Vaikerrus voimistui, minä lisäsin vauhtia ja aloin olla epätoivoinen: entä jos en ehdi ajoissa? En tiennyt miksi minä lähdin kävelemään valoa kohti, ainoa asia jonka tajusin oli, että joku tarvitsi apua. Olin aivan liian hidas, minua ahdisti ja kyyneleet valuivat poskilleni turhautumisesta.
Tunsin kun joku tarttui käteeni. Kaikki muuttui mustaksi, se pienikin valo joka oli loistanut metsän siimeksestä katosi ja minä kaaduin maahan. Tunsin, että makasin ruoholla. Suljin silmäni ja avasin ne. Silloin muistin, missä olin. Kaikki oli taas valoisaa ja Jesse, Jere ja Kati olivat kyykyssä ympärilläni huoletuneen näköisinä. Käänsin katseeni sinne, missä olin nähnyt valon. Se ei enää palanut siellä ja vaikerruskin oli loppunut. Huomasin hämmästyksekseni, että minä itkin. Pyyhin kyyneleet peloissani.
"Mitä tapahtui? Ootko kunnossa? Miksi itket, kulta?" Jesse sanoi hätääntyneenä.
"Mitä tapahtui?" minä kysyin hiljaa. "Mikä se valo oli? Onks liian myöhäistä? Myöhästyinkö mä?"
"Mitä sä horiset?" Jesse sanoi silmät laajenneina. Hän katsoi minua pelästyneenä. "Mistä ihmeen valosta puhut? Mistä olisit muka myöhästynyt, kulta?"
"Ettekö te tehneet mitään? Ettekö te auttaneet?" minä kiljuin täyttä kurkkua. Yritin nousta seisomaan, mutta Jesse ei antanut minun nousta. Jere ja Katikin näyttivät hätääntyneiltä.
"Auttaneet KETÄ?" Kati sanoi hitaasti ja selkeäst painostaen sanaa 'ketä', aivan kuin olisi puhunut ihmiselle, joka ei ymmärrä normaalia puhetta. Siihen kysymykseen en osannut vastata. En tiennyt kuka oli valittanut. Ääni oli ollut niin kaunis, että se soi vieläkin päässäni. Yritin miettiä kuka olisi voinut kuulostaa tuolta? Ei ainakaan ihminen, siitä olin varma!
"En tiedä! Mutta kai te kuulitte sen äänen? Kai te nyt tajusitte, et teiän pitää auttaa, kuka ikinä se olikin! Miks te ette tee mitään?" minä huusin, työnsin Jessen käden hartioltani, ja nousin seisomaan. "TEHKÄÄ JOTAIN", minä kirkaisin, kun he vieläkin vain tuijottivat minua.
"Pitäisikö Julia viedä lääkäriin?" Jere sanoi Jesselle. Minä suutuin ja lähdin juoksemaan sinne päin, missä valo oli palanut. Jesse lähti heti perääni ja sai ranteestani kiinni.
"Minne sä oot oikein menossa? Mikä hätänä, kerro Julia, ootko sä sekoamassa?" Jesse sanoi otsa rypyssä; hän näytti pelästyneeltä ja huolestuneelta.
"Ai sekoamassa?" minä raivostuin. "Mä en oo sekoamassa, pidätkö sä minua ihan hulluna? Ettekö te huomanneet mitään?"
"Ei huomattu mitään, paitsi että sinä lähdit kävelemään. Menit ihan kummalliseksi ja rupesit itkemään", Jesse sanoi ja veti minut takaisin viltille. Minua vilkuiltiin ihan kuin saisin pian jonkin sairaskohtauksen.
Jatkoa??- Loanna17
Ihan hyvä alku :) jäi sillälailla jännään kohtaan että kiinnostaa kyllä mitä olisi tulossa, että annahan tulla vaan jatkoa.
Jotain äidinkielellisiä puutteita tekstistä löytyy, jos niihin saa puuttua. Yhdeksi esimerkiksi pätkä: selvästi painostaen sanaa "ketä". Sanaa painostaa ei voi oikein käyttää tuossa kohdassa, painottaen on parempi sana. Voihan tietysti että tuo oli vain puhtaasti huolimattomuusvirhe ::) löytyy muitakin, esimerkiksi pilkkujen kanssa kannattaa olla huolella! No, vähän pilkunviilaamistahan tämä on, mutta kuitenkin.
Tarina sinänsä jännä, kerronta ehkä vähän liian nopeaa. Lisäksi jäi vähän epäselväksi kuka tämä Jere on, ja miten hän liittyy tarinaan! Kannattaa ehdottomasti jatkaa, sinulla on selvästi lahjoja tähän :) kirjoita paljon, kaikenlaista tekstiä, lyhyttä ja pitkää.
Joskus kannattaa myös harkita sitä, että lupaat olla kirjoittamatta vaikkapa kuukauteen mitään mikä ei ole totta. Tämä kehittää myös muita kirjoituksen aloja, lukiossa esimerkiksi kun aineenkirjoituksessa ei ole tarinoita. Toinen, myös hyvä sopimus on, että harjoittelet kirjoittamaan tekstiä, missä ei ole yhtään vuorosanaa. Ei ainuttakaan. Novelleja ilman vuorosanoja. Niihin ei tarvitse välttämättä olla yhtä henkilöä enempää. Kyllä sinä jotain keksit :) minulla oli ennen ongelmana se, että teksteissäni oli aivan liikaa vuorosanoja. Paranin siitä kirjoittelemalla tekstejä kokonaan ilman.
Myös pelkkien dialogien kirjoittaminen on hyödyllistä. Kieli rikastuu, kun ilmeitä ja eleitä ei saa kuvailla. Tekstiin tulee mukaan enemmän eloa ja huumoria.
Tsemppiä kirjoitukseen! Kannattaa jatkaa! ja annahan tulla lisää jatkoa vaan :)) - louwlwowoowuwlow
Loanna17 kirjoitti:
Ihan hyvä alku :) jäi sillälailla jännään kohtaan että kiinnostaa kyllä mitä olisi tulossa, että annahan tulla vaan jatkoa.
Jotain äidinkielellisiä puutteita tekstistä löytyy, jos niihin saa puuttua. Yhdeksi esimerkiksi pätkä: selvästi painostaen sanaa "ketä". Sanaa painostaa ei voi oikein käyttää tuossa kohdassa, painottaen on parempi sana. Voihan tietysti että tuo oli vain puhtaasti huolimattomuusvirhe ::) löytyy muitakin, esimerkiksi pilkkujen kanssa kannattaa olla huolella! No, vähän pilkunviilaamistahan tämä on, mutta kuitenkin.
Tarina sinänsä jännä, kerronta ehkä vähän liian nopeaa. Lisäksi jäi vähän epäselväksi kuka tämä Jere on, ja miten hän liittyy tarinaan! Kannattaa ehdottomasti jatkaa, sinulla on selvästi lahjoja tähän :) kirjoita paljon, kaikenlaista tekstiä, lyhyttä ja pitkää.
Joskus kannattaa myös harkita sitä, että lupaat olla kirjoittamatta vaikkapa kuukauteen mitään mikä ei ole totta. Tämä kehittää myös muita kirjoituksen aloja, lukiossa esimerkiksi kun aineenkirjoituksessa ei ole tarinoita. Toinen, myös hyvä sopimus on, että harjoittelet kirjoittamaan tekstiä, missä ei ole yhtään vuorosanaa. Ei ainuttakaan. Novelleja ilman vuorosanoja. Niihin ei tarvitse välttämättä olla yhtä henkilöä enempää. Kyllä sinä jotain keksit :) minulla oli ennen ongelmana se, että teksteissäni oli aivan liikaa vuorosanoja. Paranin siitä kirjoittelemalla tekstejä kokonaan ilman.
Myös pelkkien dialogien kirjoittaminen on hyödyllistä. Kieli rikastuu, kun ilmeitä ja eleitä ei saa kuvailla. Tekstiin tulee mukaan enemmän eloa ja huumoria.
Tsemppiä kirjoitukseen! Kannattaa jatkaa! ja annahan tulla lisää jatkoa vaan :))Toi "painoastaen" oli ihan huolimattomuus virhe xD
Ja kiitos vinkeistä (;
- Tuiremaria
Tosi hyvä novelli! Tykkäsin niin paljon, ettei tarvinut edes loppuun asti lukea. "Te ootte tänään tosi nauravaisia..." hän totesi. "Aurinkoinen sää, aurinkoinen ihminen", Jere lisäsi ja minua rupesi naurattamaan." toi kohta oli kaikista paras! Ei mikään farssi ;) Tykkään sun tyylistä leikkiä sanoilla ja lauseilla.. Saankos kirjoittaa tästä jatko-osan?
- lowlolow
ja voit ihan vapaasti kirjottaa jos haluut
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 932464
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012163- 821818
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en441611- 781576
- 111545
- 331498
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?541360Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.891309Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411244