Eikö nykyvanhemmat osaa/viitsi kasvattaa kakaroitansa? Jokapäiväistä on se kiljunta ja riehuminen kaupoissa vailla minkäänlaista muiden kanssaihmisten huomioon ottamista.
Tyhjä katse ja täysin kuuroina nämä vanhemmat kiertelevät kaupankäytäviä megalomaanisen mittasuhteiden täyttävä kiljuva penska kärryissä tai laahamassa perässä.
Mikä oikeus on jollain hallita koko hehtaarihallia ryntäilevillä ja täyttäkurkkua huutavilla kakaroilla?
Jos ollaan yleiselläpaikalla jossa kaikkien on joskus pakosti asioitava, on silloin otettava huomioon myös kanssaihmiset, luulisi sen olevan selvä asia.
Itsekkäät nuoret vanhemmat luulenevat että kaikki oikeus vailla velvollisuuksia on heille langennut kun ovat sellaisen ihmeen maailmaan saattaneet, siinähän ei tunnetusti järkeä vaadita.
Tyhjä katse ja täysin kuuroina nämä vanhemmat kiertelevät kaupankäytäviä megalomaanisen mittasuhteiden täyttävä kiljuva penska kärryissä tai laahamassa perässä.
Mikä oikeus on jollain hallita koko hehtaarihallia ryntäilevillä ja täyttäkurkkua huutavilla kakaroilla?
Jos ollaan yleiselläpaikalla jossa kaikkien on joskus pakosti asioitava, on silloin otettava huomioon myös kanssaihmiset, luulisi sen olevan selvä asia.
Itsekkäät nuoret vanhemmat luulenevat että kaikki oikeus vailla velvollisuuksia on heille langennut kun ovat sellaisen ihmeen maailmaan saattaneet, siinähän ei tunnetusti järkeä vaadita.
Vastaukset 34
Vanhimmat
näin puhuu sellainen jolla ei ole lapsia eikä ole lapsia koskaan kasvattanut, joten suu soukemalle sorsa.
Niinpä. Ei koiriakaan saa kauppaan viedä. Kakaratkin vois jättää autoon!
täyttä asiaa.
Sinä kun tunnut tietävän lasten kasvatuksesta kaiken, jaa toki tietämyksesi kanssamme. Miten uhmaikäinen kakara kasvatetaan niin, ettei se huuda ja riehu kaupassa?
Eikö tästäki asiasta saatu riitava keskustelu aikaiseksi?joskus voisi asioihin suhtautua eri tavalla ja yrittää keskustella rakentavasti...
vastaa: lapsille tehtävä selväksi miten käyttäydytään ja mitä siitä seuraa jos ei osata olla ihmisiksi; kakara kainaloon ja menoksi.
Jos annetaan selvät sävelet miten toimitaan niistä on myös pidettävä kiinni.
Siitä nämä ongelmat juuri tulevat, että ensin luetellaan kakrulle ohjeet ja luullaan että tässähän on kasvatus suoritettu ja laistetaan vanhemman velvollisuudesta katsoa että näin myös tehdään, sano, huusi tai riehu pentu miten hyvänsä.
Uhmaikä kuuluu lapsenkehitykseen ja siinä vaiheessa ratkaistaan aika pitkälle myös tulevaisuus murrosiän koittaessa, kenen käsissä on perheen ohjat.
On se vaan kumma kun eläimetkin osaavat "kasvattaa" jälkeläisensä niin että osaavat käyttäyä laumassa, mutta ihmiselle jolle luulisi suuremmalle osalle annettu järki, näin ei tapahdu.
Kaiken kaikkiaan on ainoastaan järjestely kysymys onko sen pennun osallistuttava koko kauppatapahtumaan jos siihen ei ole valmiuksia vanhemmilla saati lapsella. Eihän kukaan elä kakara niskassa 24/7 ? Eihän se pentukaan riemuansa siellä kaupassa huuda vaan pahaaoloansa.
Ja muuten, on kokemusta omista ja lapsenlapsista homma toimii. Aikoinaan kun väänsi aikansa niin alkoi sujua ja oli hauskaa shoppailla, lapsetlkin nauttivat kun pelisäännöt olivat selvät.
Kasvatus luo lapsen elämään turvallisuutta, kaiken salliva turvattomuutta.
Sinä sitten kysyt täältä Suoli 24 palstalla miten kasvattaa kakaransa? Voi luoja varjele näitä tyhjäpäitä,jotka väsää pentuja vailla valmiuksia vanhemmuuteen.
Huh huh, tulokset nähdään tuolla kartsalla iltaisin,kun vanhemmilta loppuu keinot jo uhmaikäisten kanssa.
Eiköhän tuo ollut ihan teoreettinen kysymys. Kyllä taas huomaa, miten vajaaälyisiä lohjalaiset ovat...
Teoreetinen oli myös vastaus. Teorian pohjalla on helppo kikkailla kun käytännönopit ovat vajaavaiset. Ja kysymyshän kuului "miten kasvatetaan uhmaikäinen ettei riehu kaupassa?" Selvä kysymys, mikä osoittaa kysyjän täydellisen tietämättömyyden ongelmansa ratkaisuun ja ollaan vasta tässä vaiheessa lapsen elämänkaarta. Olisi ehkä pitänyt harkita penskan tekoa muillakin aspekteilla kuin " on sitten kiva työntää vauvanvaunuja likkakavereiden kanssa ja vertailla niiiin söpöjä lastenvaatteita mitä on hankkinut". Kakrun kasvun myötä tulee ongelmia kasvatuksen suhteen, kun rahkeet ei riitä, paetaan keskustelupalstoille kyselemään muka teoreettisesti. Voi teitä tyhjäpää pissisäitejä, yhteiskuntahan loppupeleissä teidänkin vauvaleikit maksaa.
Ettei vain olisi aika kullannut mummon muistot omien lasten kiukkukohtausten suhteen. Kaupassa kiukuttelevia lapsia on ollut aina ja tulee myös aina olemaan. Lapsen kehityksessä kun on vaiheita, jolloin uhmaaminen ja rajojen testaaminen on normaalia ja tarpeellista itsenäisyyteen kasvua. Näitä primitiivireaktioita ei voi välttää, vaikka käyttäytymissäännöt olisi kuinka selostettu ja kasvatusvastuusta huolehdittu. Sellaisen reaktion voi uhmiksessa synnyttää mikä tahansa absurdiltakin tuntuva asia. Kyllä lapsi aikanaan oppii, ettei kiukkuamalla ja huutamalla saa tahtoaan läpi. Joillakin lapsilla tämä prosessi kestää kauemmin. Ja miten muuten opetat lapselle sosiaalisia taitoja, kuin menemällä näihin tilanteisiin? Kotiinkaan kun ei voi lukkiutua ja kaupassa on käytävä.
Kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja itse asiassa suosittelen sinulle sitä kaupassa käynnin välttämistä, jos toiset ihmiset (etenkin lapset) herättävät noin suurta aggressiota.
Sinulla tuntuukin olevan homma hallussa, mutta suuremmalla osalla vanhempia näin ei ole. Lapset eivät herätä aggressioita vaan näiden kusipäiset vanhemmat itsekkyydellään ja kaikki mahdolliset oikeudet vaatimalla vailla velvollisuuksia.
Tämä mummo muistaa kyllä aivan hyvin omien lasten lapsuuden, eikö se ole se lähimuisti kun häviää, vanhat asiat muistaa kuin eilisenpäivän ;)
Ihan totta, että lapsi on tosiaan lapsi, ja lapselta ei tule joka käänteessä odottaa "kypsää tai hillittyä käytöstä" ja kauppakiukkua on tullut koettua oman uhmaikäisen kanssa, mutta säännöt on selkeät, käytävillä ei juosta holtittomasti pikkukärryjen kanssa, tavaroihin ei kosketa ilman lupaa, eikä aleta muuten huutamaan ja riehumaan, jos ei homma toimi niin vähintään kahden varoituksen jälkeen talutetaan (lue, kannetaan huutavana) kaupasta ulos autoon istumaan.
Enimmäkseen menee rauhallisesti kun antaa osallistua punnitsemisissa tai muuten ostosten keräämisessä, mutta tosiaan joskus käy pikku aivot ylikierroksilla niin ettei mikään auta..
Pakkohan se kaupassa on käydä, mutta itse en edes käy yksin lasten kanssa kuin pikkukaupassa, jossa tilanteen hallitseminenkin käy helpommin ja kauppias ymmärtää kyllä jos kärryt jää hetkeksi ja täytyy poistua jäähylle ulos. Yhdessä porukalla kun käy isossa kaupassa niin on parempi mahdollisuus myös toteuttaa tuota tapakasvatusta siellä, kun toinen voi siirtyä ulos, ja toinen hoitaa ostokset loppuun...
Tää oli vaan tietysti minun näkemys asiasta...
Mistä tiedät, että kysyjällä ylipäätänsä on lapsia? Joku halusi tietää ketjun aloittajan kasvatusvinkit, tämä kun on olevinaan niin kaikkitietävä eikä aloitusviestistä selvinnyt, onko kys. henkilöllä ylipäätänsä kokemusta lapsista.
Ja sinä rupeat keksimään satuja joistain "pissisäideistä", taitaa taas jonkun lohjalaisen, yksinäisen nolifer alkoholistin mielikuvitus laukata...
Miten uhmaikäinen kakara kasvatetaan niin, ettei se huuda ja riehu kaupassa? Hyvä kysymys!
Kysy joskus kuuliaisen koiran omistajilta esim. paikallinen poliisi miten he ovat onnistuneet kasvattamaan koiransa niin, että eläimelle menee sana perille ja se toimii kuten isäntä sitä pyytää. Lapsiin pätee yksi sama kasvatussääntö kuin eläimiin: Jos ei sana tehoa, vikaa kannattaa alkaa etsiä ensimmäiseksi sieltä hihnan taluttajan puoleisesta päästä.
Ei, ei ... Kyllä rajojen kokeilu ja uhmaaminen on osa normaalia ihmisen kehitystä. Rajojen rikkominen on myöhemminkin tärkeä osa luovaa ja uudistavaa prosessia. Ilman rajojen rikkojia meillä ei olisi keksintöjä, ei nettiä tai kännyköitäkään.
IImeisesti aloittajan ei itsensä ole lapsena sallittu uhmata rajoja ja hän on joutunut kieltämään itseltään nämä kokeilut jyrkästi myöhemminkin. Tällä tavalla kasvattaen saadaan kuuliaisia ja kilttejä kansalaisia, joista tulee hyviä työntekijöitä tehtaaseen. Vähän kuin koiria. Sellaisille ei vain ole tulevaisuuden Suomessa enää kovin paljoa tarvetta.
Haluaisin muistuttaa, että on myös vanhempia, joiden lapset eivät ole koskaan riehuneet tai rääkyneet kaupoissa tai ravintoloissa. Kaupassa käydään ostoksilla ja ravintolassa syömässä. Väittäisin, että kaupat ja ravintolat ovat itse olleet myös vähän avittamassa joidenkin lasten vallatonta menoa kyseisissä paikoissa rakentamalla kaupoista ja ravintoloista "leikkikeitaita". Ylipitkät autopäristelykärryt ja leikkinurkkaukset ovat omiaan hämärtämään lasten ja heidän vanhempiensa käsityksen siitä mitä kaupoissa ja ravintoloissa on tarkoitus tehdä...
Itselläni on jo hyvää vauhtia aikuistumassa olevat lapset ja olen kysynyt heiltä ovatko saaneet traumoja siitä, etteivät ole istuneet kaupassa leikkikärryissä tai leikkineet pitsansyönnin lomassa. Eivät kuulemma ole.
Heti ensimmäisen lapsen saatuamme opetin lapselle miten yleisellä paikalla käyttäydytään, jos ei osata olla jää ostokset siihen ja sitten syödään puuroa ja ollaan ilman maitoa.
Lapsi kun haluaa äidin laittavan hyvää ruokaa jaksaa se olla nätisti kaupassakin ja meillä ainakin lapsi jopa osallistuu aterioiden suunnitteluun "jospa siihen laittaisi porkkanoita".
On joskus ollut tilanne, että lapsi rupesi huutamaan kun ei jotain saanut ja minä sanoin että parempi kun jäät tänne huutamaan minä en jaksa kuunnella ja lähden ostokset tehtyäni pois.
Hetken huusi, vaan tuli hätä käteen kun lähdin, niin tuli äkkiä perässä.
No, tämä kaupassa huno käytöksisyyshän sitten puitiin kotona ja jonkilainen rangaistushan siitä tuli, joka oli pienelle kova juttu.
Pää asia on ettei asiaa sivuuteta ohi. Meillä lapsi otettiin puhutteluun, kun isä tuli kotiin ja juteltiin kuinka huonoa käytöstä sellainen on eikä se saa toistua.
Lapsen kiukutellessa arestin kovuudesta saa kyllä kymmeniä kertoja muistuttaa ja vielä useimpina päivinä mitä tapahtuu, kun yleisillä paikoilla temppuillaan.
Se kiukuttelu jäi siihen, ei ole tarvinnut enää hävetä että olen huono vanhempi.
Lapsi vielä vanhempana kysyi olisinko jättänyt hänet sinne.
Nauroin koko jutulle ja kerroin rakastavani häntä enkä tietenkään olisi jättänyt, mutta se konsti säikäytti hänet silloin.
Hän sanoi minua inhottavaksi ja nauroi tullen syliin halimaan.
Oli myös tapauksia jolloin lapsi koetteli miltä kaikki tuntui, koko ajan rääppi. Se oli inhottavaa.
Siinäkin tiukka puhuttelu joka ei auttanut jolloin täytyi kieltää häntä tulemasta kauppaan ollenkaan.
Pari kuukautta kauppakieltoa ja sekin onneksi loppui. Siitä jo ajattelin että tämä kehitysvaihe ei lopu koskaan.
Jos lapsella on uhma täytyy antaa uhmata, se on terveellistä, mutta lapselle voi sanoa että huuda ihan rauhassa mutta mene tekemään se ulos, sillä minun korvani ei kestä.
Uskokaa tai älkää! Lapsi menee, sillä hänestä se alkaa tuntua kivalta leikiltä ja kohta hän on jo sisällä, kun ei se ollutkaan niin kivaa.
Itse olen laittanut mukulat ulos huutamaan kotona ja silloinhan he ovatkin ihan hiljaa.
Aikuisen täytyisi ennen kaikkea kuitenkin muistaa millaista olis olla lapsi ja antaa kuri sen mukaan.
Kuri ei nyt missään tapauksessa tarkoita väkivaltaa, se on helpoin tapa tuhota pieni taimi.
Ilman väkivaltaakin pärjää, kun ottaa aikuisen asenteen ja pitää itseään auktoriteettina.
Ennen yleiselle paikalle lähtöä täytyy lapselle tehdä säännöt selväksi, ettei siitä tule rasittavaa.
Aikuisten täytyisi ottaa taas se aikuisen ja vanhemman rooli.
Ei lapsi halua että aikuinen vanhempi on kaveri.
Aikuinen vanhempi on turvallinen jonka syliin on hyvä mennä heittämään murheet pois.
Aikuinen vanhempi on jumalasta seuraava joka suojelee lasta kaiken maailman pahuudelta, sen lapsi ymmärtää ja siksi on kurikin. Kuri suojelee lasta.
Kun on kuri on myös paljon rakkautta.
Lapsi kun oppii käytöstavat ei kuria oikeastaan tarvita kuin joskus hiukan muistuttamaan ja suurin osa on rakkautta ja kaikilla on hyvä olla.
"Aikuinen vanhempi on jumalasta seuraava joka suojelee lasta kaiken maailman pahuudelta, sen lapsi ymmärtää ja siksi on kurikin"
Minusta aikuinen ihminen on se ensimmäinen auktoriteetti ja suojeleva taho. Mitä jumala tekee kun pieni tarvitsee apua? Mitä konkreettista jumala antaa vaikkapa neljä-vuotiaalle lapselle kun pelottaa? Kerro jotain ihan konkreettista. Uskon ettet pysty.
Toivon ettei sinulla ole lapsia. Olet näköjään antanut kasvatusvastuun ja lämpimän sylin -vastuun kolmannelle osapuolelle, jota lapsi ei havaitse. Hyi sinua.
Sitä Jooseppi tarkoitin:
Muistan oman lapsuuteni ja koin, että vanhempani ovat yhtä kaikkivoipaisia kuin Jumala ja kykenevät suojelemaan minua, kuin jumala.
Omaten melkein yhtä paljon valtaa ja voimaa kuin jumala.
Jos vanhemmalla on niin paljon voimaa ja valtaa estää kaikkia pahuuksia tapahtumasta, hän on silloin super aikuinen ja minulla on turvallinen olo ja niin minulla olikin.
Siispä minunkin lapseni ajattelevat niin, koska olen antanut heille sen kuvan, että meni syteen tai saveen teen kaikkeni, että heillä olisi hyvä olla.
En ymmärrä mikä siinä nyt oli niin vaikea ymmärtää.
Jumala tekee sen, että on antanut minut lapsilleni ja lapset minulle.
Me yhdessä saamme rakastaa toisiamme ja saan suojella ja turvata lapseni elämän kuten Jumalanikin tekee.
Jumala antaa pelon hetkellä lapselle tietoisuuden ettei ole koskaan yksi, vaan jumalalle voi kertoa huolistaan ja tuntea että hän on aina läsnä.
Jumala antaa läheisyyden tunteen, kun lasta pelottaa.
Jumala antaa tietoisuuden tunteen, että kaikki kääntyy vielä parhain päin.
Näin minä koin lapsena ja olen keskustellut omien lasteni kanssa ja he ovat ilman omaa kertomustani kertonee aivan samoin kuin itse tunsin lapsena.
En toki tiedä kuinka suuria pelon tunteita tarkoitat.
Tuntuu, että olet lapsena kokenut jotakin suurta ja pelottavaa joka on katkeroittanut sinut.
Minä puhun vain pienistä arkipäivän peloista joita sattuu joskus jokaiselle lapselle.
Jos sinulla on sattunut jotakin traumaattista lapsuudessa joka poikkeaa normaalista arkipäivän elämästä, kehoittaisin sinua hakeutumaan jonnekin jossa voisit ammatti ihmisen kanssa puhua asioista.
Ehkä se avaisi sinulle uusia ovia käsitelläksesi niitä asiota ja saisit ulkopuolisena löytää ratkaisuja niihin.
Kuinka voi antaa kasvatusvastuun ja lämpimän syli vastuun jollekin jota ei havaitse?
Juuri tätähän varten Jumala minut loi, että voin rakastaa lapsiani ja hän voi kauttani osoittaa Jumalan kaikkitietävän rakkautta.
En ymmärrä sinua.
Mikä tuo hyi sinua on? Mikä sinulla on oikeus arvostella minua, kun et edes itse osaa olla itsesi kanssa!
Pienenä minusta välillä tuntui ettei kukaan rakasta minua. Tuntui että sydän räjähtää enkä jaksa enää elää.
Olin silloin noin neljä/viisi vuotias.
Olin todella onneton.
Olin metsässä ja itkin. Itkin niin että metsä raikui kunnes en enää jaksanut ja sydämmeni vain itki hiljaa puolestani.
Katselin puiden latvoja ja muistin etten ole koskaan niin yksin ettei Jumala näkisi ja kuulisi minua. Silloin aloin puhua Jumalalle mielessäni ja kiitin siitä, että olen hänelle arvokas ja että hän näkee minun olevan arvokas ja rakastaa minua.
Koin vaikeat teinivuodet. Koin nuoren aikuisuuden vaikeat vuodet ja aina oli perhe lähellä, mutta ei rakkautta eikä syliä.
Ei se mitään, minulla oli Jumala joka rakasti minua vieläkin, kuin sitä pientä tyttöä sielä metsässä.
Vaikeudesta toiseen olin kulkenut, mutta en koskaan yksin ja minulla oli lupaus, että vielä minäkin koen toisen ihmisen rakkauden.
Olin jo suht vanha, kolmekymmentä. Silloin minä löysin ruumiillisen rakkauden. Löysin ihmisen joka joka rakasti minua juuri sellaisena kuin olen enkä ollut enää yksin.
Ymmärrätkö Jooseppi Koskivuori ?
Ei ihminen elä pelkästään leivästä.
"Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
Totisesti minä sanon teille: Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.
Ja hän otti heidät syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä." (Markus 10:14-16)
Elikkäs hyvin selvästi sanottuna! Kyllä lapsi havaitsee ja minä havaitsen, sinäkin havaitsisit jos haluaisit.
Valitettavan usein näkee tosiaan miten joiltakin vanhemmilta puuttuu se vanemman vastuu. Se on vanhempien vastuu kasvattaa lapset esimerkillä ja asettamalla rajoja.
Kaupassa riehuvien lasten kannssa on vanhempien vastuu tehdä selväksi lapselle pelisäännöt. Esimerkiksi kerrotaan ennen kauppaan lähtöä että jos ei osata käyttäytyä niin tullaan kotiin. Tässä tilanteessa on sitten vanhempien vastuu pitää kiinni niistä säännöistä ja jos lapsi käyttäytyy huonosti niin silloin jätetään ostokset tekemättä ja tullaan sen kiljuvan lapen kanssa kotiin ja kotona sitten kerrotaan lapselle miksi näin tehtiin. Yksi tärkeä asia vanhemmuudessa on että opetelkaa itse pereustelemaan päätöksenne. Silloin kun lapsi oppii sen jo alusta että jos te sanotte niin ja näin niin siihen on hyvä syy eikä enään kyseenalaista sitä.
Toinen asia mikä on todettu hyväksi omien pentujen kanssa on että kaupassa ei osteta mitään lapselle jos hän on itse mukana. Silloin kun hän ei koskaan opi mankumaan mitään siellä ollessa, ja monelta itkupotku kohtaukselta säästytään.
Vanhemmat koittakaa muistaa että teillä on se vastuu siitä lapsestanne ja kasvatuksesta ja lapsi oppii esimerkin myötä eli se miten te toimitte joka päivä vaikuttaa siihen miten teidän lapenne kasvaa.
Vanemman rooli ei ole olla sen lapsen paras kaveri vaan esimerkki ja kasvattaja.
Olen samoilla linjoilla Dasslerin kanssa.Olen itse kasvattanut 2 lasta kutakuinkin" Dasslerin opeilla" ja hyvin sujui.Kumpikin lapsista yritti pari kertaa pompottaa vanhempiaan kaupassa vaikka oli etukäteen tehty säännöt selväksi,mutta kiljuva ja potkiva penska kainaloon ja ulos.Ostokset jäivät sillä kertaa tekemättä,mutta mitäs siitä,lapsen opetus oli tärkeintä.Lapsen kasvatus vaatii selkeitä rajoja ja sääntöjä,vanhemmilta pitkää pinnaa ja myös vahvaa luonnetta,mutta se kannattaa.Käy sääliksi näitä riehuvia ja kiljuvia lapsia,heistä ei selvästikään välitetä.Heidän elämänsä on myöhemmin hankalaa,kun ei ole opittu tavoille eikä noudattamaan tiettyjä sääntöjä ja rajoja yhteiskunnassa.Nykyään he osaavat arvostaa oppimiaan taitoja ja yllätys yllätys,inhoavat kurittomia ja kiljuvia" kakaroita".
Niin kun otsikko jo sanoo, niin sitten kun lapset ovat siinä 12 -> silloin alkaa kaali leikkaa siihen malliin että pitää näyttää että uskaltaa jne, ikä tietysti /- 2. Sitten kun pennut ovat joukossa koulun ruokiksella tai koulupäivän päättyessä kaupoissa ryhmissä niin silloin on kyllä käyttäytymissäännöt jäänyt johonkin. Siellä melutaan, huudetaan, tönitään, näpistetään, syljitään, roskataan, töhritään, ja listaa voi jatkaa... Se on jokapäiväistä ja aiheuttaa ainakin myymälöissä paljon töitä henkilökunnalle kun nämä kullanmurut eivät vaan käyttäydy niin kun aikuiset tai pikkulapset. Jos esim. pelaavat Rayn pelikoneita ja käyt pyytämässä henkilötodistusta niin mitä sieltä kuulee: haista vittu, mä oon jo 15, eikä mun tarvi vit** näyttää sulle mitään papereita. Ja pentu on siinä 13v. Joo, kyllä varmaan hyvää tulee joskus tämmösistäkin, mutta haloo, eihän meidän kullannuppu semmosia päästä suustaan, eihän?
Kaikki olemme erilaisia, elettävä on vaan kaikkien temperamenttien ja olosuhdekäyttäytymisten kanssa, mutta kyllä se aina välillä aiheuttaa ihmetystä kun ei itse oikein jaksa ymmärtää kaikkia käyttäytymismuotoja. Itse kun on nuoruudessa ollut nöyrä ja lainkuuliainen, hiljainen ja suht kiltti ihminen.
Eksyin tässä eräänä päivänä pitkästä aikaa Lojon Cittariin. Siellä jos missä törmää näihin vapaan kasvatuksen "helmiin".
Sisarukset, takkutukkainen tyttö ja poika, juoksentelivat raivohulluina pitkin kauppaa ja törmäilivät pikkukärryillään ihmisiin. Äippä laahusti zombimaisesti pitkin käytäviä pikkuveli kärryissä eikä kiinnittänyt huomiota jälkikasvuunsa saati ihmisten paheksuviin katseisiin.
Hermot meinasivat mennä lopullisesti siinä vaiheessa, kun ahtaassa hyllyvälissä tämä arviolta 5-6-vuotias pikkujätkä runnoi kärryillä jalkaani. Poika oli viereisellä hyllyllä heittelemässä tavaroita, jatkaessaan matkaansa iski tarkoituksella kärryt jalkaani koska satuin seisomaan hänen tiellään. Siinä vaiheessa teki mieli sanoa jotain mutten viitsinyt. Tunnetusti nuo zombiäidit havahtuvat koomastaan siinä vaiheessa kun joku "kehtaa" komentaa heidän lapsiaan ja siitä seuraa hirveä älämölö.
Mitä ihmettä täälä valitat!
Olisit sanonut siinä paikassa, nyt se enää on myöhäistä.
Kyllä lasten huono käytös on meidän kaikkien vastuulla, vaikka he eivät olisikaan omia.
Jos olisit sanonut ja jos yleensäkkin laiskat äidit saisivat pelätä muiden kommentteja pitäisivät he mukulansa kurissa eikä lapset kasvaisi niin hirveiksi teineiksi.
Sen eestään löytää minkä taakseen jättää.
Minä ainakin olen aina puhutellut mukulaa jos hän huonosti käyttäytyy...
Lisääntyminen luvalliseksi!!
juoskaa vähän ympyrää .ja läiskyttäkää vähän käsiänne yhteen. morjens,
Kyllä Lohjalla on kaikista huonoimmin käyttäytyviä keski ikäiset naiset. Katsovat asiakseen etuilla KAIKKIA, kaikissa tilanteessa, tukkivat kaupoissa hyllyje edustat juorutessaan levittäytyen ostoskärryjensä kanssa hyllyn eteen niin että muut eivät sinne pääse. Kulkevat naama nurinperin ja mulkoilevat muita ihmisiä. Katsovat olevansa oikeutettuja tönimään raskaana olevaa naista bussipysäkillä jotta pääsevät ensimmäisenä bussin kyytiin. Ja nämä ovat AIKUISIA ihmisiä. Kehtaatte vielä valittaa lapsista.
Mä asun rivitalossa. Teen vuorotyötä. Tuntuu ettei näitten lapsiperheterroristen kanssa enään kohta tule toimeen. En tarkoita tällä normaalia elämän ääniä, mutta rajansa kaikella.
Tämä Kiljusten herrasväki aamutoimet alkaa klo 06.20. Koko perhe huutaa kilpaa, lapset tosin kiljuu. Siinä kuulu koko pihalle perheen ruokalista ja päivän toiminnot.
Koko edellisen kesän ne kakarat kiljuivat ja huusivat. Siis älytöntä kiljuntaa kokoajan. Ja leikkipakka tietysti tuossa lähellä, mutta välillä leikin tohinoissa siirtyivät kiljumaan ikkunan alle, no saihan vähän rajoittaa noita leikkejä.
Ylpeät Äitikiljunen ja Isäkiljunen tietysti kertovat kotikuulumisensa ja ruokalistansa huutamalla asunnon ovelta asiansa lapsille, jotka leikkipaikalla.
Miksi nykymaailmassa lapsille kaikki on sallittua, kertokaa mulle, muutakin että muuta maalle....
Muuta tosiaan maalle tai ainakin hiljaisempaan paikkaan ok-taloon ... Ei ole ihmisen terveydelle hyväksi asua paikassa, joka ottaa noin paljon päähän. Rivitaloasuminen sopii kohtalaisen sosiaalisille ihmisille, joita elämään kuuluvat äänet eivät häiritse ja jotka elävät samassa rytmissä naapureidensa kanssa.
Juu noin se on. Missään nimessä asiasta ei saa huomauttaa Kiljusille. Ne on nääs saaneet vapaan kasvatuksen ja voivat traumatisoitua jos pyytää käyttäytymään ihmisiksi.
Ja keräys Kiljusille, rahoilla ostetaan piano. Mutta oikeesti, mikä etuoikeutettu ihmisryhmä on lapsiperheet metelin suhteen. Miksi esimerkiksi juopot eivät saa viettä railakasta ja sosiaalista elämää näissä keskiluokkaisissa asunnoissa?