Täällä puhutaan aika paljon molemmista mutta harvemmin kukaan kertoo miltä nuo itsestä tuntuvat silloin kun omalle kohdalle tapahtuvat. Tuntuuko se mukavalta kun käsittämättömät äänteet alkavat suusta pulputa tai saarnamies kaataa lattialle? Vai eivätkö tunnu miltään sen kummemmalta? Vai onko kenties niin, että eri kerroilla tuntemukset ovat erilaisia?
Kertokaa nyt jotakin näistä kokemuksista omakohtaisesti osallisiksi tulleetkin.
Kertokaa nyt jotakin näistä kokemuksista omakohtaisesti osallisiksi tulleetkin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ihmettelen, että miksi kysyt moista netin kautta. Kenties saat täältä vain typeriä, valheellisia vastauksia jne. Annan vinkin: mene esim. lähimpään Helluntai- tai Babtistiseurakuntaan tai muuhun vastaavaan. Kysy pastorilta tällaisia. Hänen pitäisi olla tarpeeksi hyvä vastaamaan esim tuollaiseen kysymykseen. Tämä on todella huono paikka kysellä tuommoisia.
Se, että utelet niitä fiiliksiä, ei ole todellakaan hyödyksi sinulle, vaan päinvastoin. Todellakin, mene ihmeessä puhumaan pastorille.
niin se siitä sitten.
Ei kai sitten kannata muutakaan kysellä eikä palstaa lukea. Mars kaikki pastorin luokse. Mitäs tätä palstaa enää tarvitaan!
Kyllä palstalla on oma paikkansa helluntailaisuudesta keskustellessamme. Tietenkään tällainen yleinen keskustelufoorumi ei neuvoineen ja opetuksineen (välttämättä) edusta helluntailaisten virallisesti hyväksymiä linjoja, mutta palstalla on muutama helluntaikansaan kuuluva kirjoittaja, jotka osaavat vastata moniin kysymyksiin tarvitsematta mennä seurakunnan paimenen luokse.
Jatkakaamme vain kysymysten esittämistä helluntailaisuuteen liittyvissä asioissa.
"Tuntuuko se mukavalta kun käsittämättömät äänteet alkavat suusta pulputa tai saarnamies kaataa lattialle?"
Ei se mikään kontrolloimaton tapahtuma ole. Ihminen päättää että puhunpa nyt pätkän kielillä, ja puhuu sitten.
Nämä kaatuilemiset rukousjonoissa näyttävät olevan asia, josta ei haluta kertoa, vaikka omakohtaisia kokemuksia olisikin (ja varmasti palstalle kirjoittavien joukossa on heitä). Tein asian tiimoilta aloituksen päivää aikaisemmin (Pysähdytäänpäs vielä hetkeksi tähän kaatumisilmiöön.
jukka.finland, 7.1.2010 21:39), mutta muistaakseni vain Tomumaja kertoi omasta kaatumiskokemuksestaan. Niin ja Pe.ku, joka oli kaatunut liukkaalla katolla.
puoskareitten saamista vouhotuksista ole mitään kerrottavaa. Iljettävää.
Uskon -ja olen varmakin kokemusteni tähden- että seurakunnissa on niitä "maan hiljaisia", jotka palvelevat Jumalaa eivätkä osallistu tähän päivinämme niin yleisesti esitettävään teatteriin ja markkinahumuun. He tuntevat ja erottavat hengessään nämä puoskarit. He muistavat myös Jeesuksen varoitukset "vääristä kristuksista (voidelluista) ja vääristä profeetoista". Jeesus sanoi, että nuo väärät kristukset ja väärät profeetat, tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä. Ja niin tekevätkin. Jeesus ei kuitenkaan tunne heitä ihmeteoistaan huolimatta. Hänen sanansa ovat kovat.
"Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät' "
(Matt. 7:22-23).
Ja he menevät pois, vaikka olivat ajaneet Jeesuksen nimessä ulos riivaajia ja tehneet monta voimallista tekoa. Miksi? Siksi, että he eivät tunteneet Jeesusta itseään sisäisesti.
Ihmisen (esim. Jeesuksen) ottaminen sisäisesti itseensä on sairasta. Rakkaus sen sijaan on terveyttä.