Kurkimäenkukkanen, Pohjanmaan lahja Helsingin hunsvoteille.
Kovin on ollu sua ikävä, ystävä kallis! Kesän -96, siis liki ihmisikä sitten, olit jotain vielä enemmän. "työni" vain oli valitettava prioriteetti silloin, enkä mitään ole niin katunut... Mutta hetkessä voi elää vain yhtä elämää jne... tiedäthän. Yhtä kaikki, olen kiitollinen elämälle, että sain sen kesän edes kanssasi, enkä haikaile menneiden perään sen enempää. Toivoisin vain vielä kuulevani susta, miten oma elämäsi on sen koommin luistanut, minne heitellyt?
Mulla on tätä nykyä asiat ihan ok balanssissa, käytännön tasolla siis. Sieluun kyllä sttuu kun puoli vuotta sitten kalleinpani, kaunein aarteeni, ystävistä ehkä suurin (teitä eikä ketään voi kuitenkaan verrata), otettiin pois. Nyt käyn häntä kivellään Malmilla morjestamassa minkä pakkaset sallii... Yli pitäis mennä, mutta ei voi oikoakaan, meidän on työmme itse tehtävä olki ne kuinka vaikeita tahansa - tuon kun olisin ymmärtänyt silloin ajoissa niin miltä tänään näyttäisikään.
Anyhow, ottasitko jotain yhteyttä, jooko? En ole aikeissa eikä tarvetta repiä sua ulos omasta elämästäsi eikä muutenkaan sotkea kuvioitasi, haluan vaan puhua sun kanssa. Etkö sallisi mulle myönnytyksen kun se on oikeesti noinkin pieni?
Kovin on ollu sua ikävä, ystävä kallis! Kesän -96, siis liki ihmisikä sitten, olit jotain vielä enemmän. "työni" vain oli valitettava prioriteetti silloin, enkä mitään ole niin katunut... Mutta hetkessä voi elää vain yhtä elämää jne... tiedäthän. Yhtä kaikki, olen kiitollinen elämälle, että sain sen kesän edes kanssasi, enkä haikaile menneiden perään sen enempää. Toivoisin vain vielä kuulevani susta, miten oma elämäsi on sen koommin luistanut, minne heitellyt?
Mulla on tätä nykyä asiat ihan ok balanssissa, käytännön tasolla siis. Sieluun kyllä sttuu kun puoli vuotta sitten kalleinpani, kaunein aarteeni, ystävistä ehkä suurin (teitä eikä ketään voi kuitenkaan verrata), otettiin pois. Nyt käyn häntä kivellään Malmilla morjestamassa minkä pakkaset sallii... Yli pitäis mennä, mutta ei voi oikoakaan, meidän on työmme itse tehtävä olki ne kuinka vaikeita tahansa - tuon kun olisin ymmärtänyt silloin ajoissa niin miltä tänään näyttäisikään.
Anyhow, ottasitko jotain yhteyttä, jooko? En ole aikeissa eikä tarvetta repiä sua ulos omasta elämästäsi eikä muutenkaan sotkea kuvioitasi, haluan vaan puhua sun kanssa. Etkö sallisi mulle myönnytyksen kun se on oikeesti noinkin pieni?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei viela vastauksia.