Kun täällä puhutaan paljon ihmisuhreista sotineen ja mitä hurjimmista hirmuhallitsijoista, tulee myös muistaa Paul W. Tibbets, joka pyyhkäisi kertaheitolla jopa 130 000 ihmistä maan päältä.
Paul W. Tibbets lensi Enola Gayta 6.8.1945 ja pudotti "Little Boy"n Hirosimaan tuhoisin seurauksin. Siinä kalpenevat Hitlerit ja Stalinit, jotka eivät tehneet tietääkseni pahaa kärpäsellekään - vaan antoivat muiden murhahimoisten tehdä hirmutyöt puolestaan.
Kuka on suurin syyllinen? Se joka sallii, se joka käskee, se joka tottelee vai se joka tappaa? Vai se pommi?
Paul W. Tibbets lensi Enola Gayta 6.8.1945 ja pudotti "Little Boy"n Hirosimaan tuhoisin seurauksin. Siinä kalpenevat Hitlerit ja Stalinit, jotka eivät tehneet tietääkseni pahaa kärpäsellekään - vaan antoivat muiden murhahimoisten tehdä hirmutyöt puolestaan.
Kuka on suurin syyllinen? Se joka sallii, se joka käskee, se joka tottelee vai se joka tappaa? Vai se pommi?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tämän on toistaiseksi tappojen saralla ollut ylivertainen ja täysin lyömätön suoritus, kun tappaminen suhteutetaan käytettyyn aikaan ja paikan suuruuteen. Tämä tappotyö samoin kuin Nagasakiin pudotettu pommi kohdistui vain ja ainaostaan siviiliväestön järjestelmälliseen surmaamiseen ja myös etniseen puhdistukseen, koska surmatut edustivat kaikki samaa rotua.
Tämä valtio on myöhemminkin erikoistunut tappotöihin vähän samalla maailmankolkalla samaa aasialaisperäistä rotua vastaan käyttäen kaikkia mahdollisia kauheita aseita, mitä ihmisen mielikuvitus vaan kykenee keksimään. Ja jälleen sotatoimet kohdistettiin suurelta osin siviiliväestöön niin Vietnamissa kuin Kambodshassa. Indonesiassa tämä valtio tyytyi itse suoranaisesti osallistumatta vain tukemaan 3 miljoonan ihmisen teurastusta.
Tämä on omien kriteeriensä (yhtä lukuunottamatta) mukaan nykyään maailman mahtavin roistovaltio.
Syyllistä etsittäessä pommi voidaan rinnastaa vain viattomaksi luontokappaleeksi. Se ei ainakaan ole syyllinen, koska ei osaa itse kehittää itseään eikä viedä itseään ihmisiä tappamaan.
Hiroshima on ihan ensimmäisenä tappotöiden historiassa jos kriteereinä on, kuten sanoit, tappoon käytetty aika ja paikan suuruus. Mutta jos atomiaseita ei lasketa tähän surulliseen kilvoitteluun suurimmasta joukkotuho-paikasta niin suurin taitaa olla Dresden 13-14.2.1945 jossa kuoli kahden päivän mattopommituksissa n.100000 ihmistä. 98% siviilejä jotka olivat paenneet venäläisten tieltä. Pommituksen toteutti suurimmalta osin brittien RAF.
Niin ja ihmisoikeusrikoksista puheenollen venäläiset sotilaat raiskasivat toisen maailmansodan lopulla itäpreussiin ja Berliiniin tunkeutuessaan noin kaksi miljoonaa naista ja tyttöä...
Taitaa pankki olla jo konkurssissa kun olet siirtynyt saarnaamaan noin yksipuolista mustavalkoista kommaripropagandaa. Hiroshimasta ja Nagasakista on käyty keskustelua jo aiemmin ja niissä kommenteissa tuotiin esille se tosiasia että japanilaiset itse aloittivat sodan joka johti atomipommin pudotukseen. He myös syyllistyivät miljoonien kiinalaisten tuhoamiseen jo 30-luvulla. Toisessa maailmansodassa tuskin löytyy täysin puhtoista osapuolta.
Esimerkkinä Kiinassa he tappoivat yhden kaupungin valloituksen yhteydessa 300000 ihmistä. Nykyään tässä Nanjingin kaupungissa asuu yhtä paljon ihmisiä mitä koko Suomessa, mutta siltikin raakuudessa tuo on melkeimpä lyömätön paikka.
Väität siis atomipommien pudotusta propagandaksi. Eräät uusnatsit väittävät myös, että juutalisten tuhoamisleirit olivat juutalaista propangaa. Eikö pommeja siis oikeasti pudotettukaan, ne olivat vain kommarien ylivilkkaan mielikuvituksen tuotetta. Jaa, taidat sittenkin myöntää, että pommit pudotettiin, mutta sen vuoksi, että Japani aloitti sodan. Kas kun et väittänyt, että Japani pudotti itse ne pommit niskaansa.
Toisessa maailmansodassa ei hevin löydy puhtoista puolta. Siinä olet oikeassa. Luultavasti pieni Suomen kansa lukeutuu niihin kaikkein puhtoisempiin. Nyt etsittiin yhtä yksittäistä suurta joukkotuhotoimenpidettä. Siinä nämä atomipommien pudotukset ovat aika veraansa vailla, kun toimi suhteutaan käytettyyn aikaan ja paikan kokoon kuten esitin. Myös Dresdenin pommitukset käyvät hyväksi esimerkiksi joukkotuhosta. Kummassakin tapauksessa oli kyse siviiliväestöön suuntautuvasta joukkotuhosta, jota minun on ainakin vaikea puolustella mistään näkökulmasta. Jos näet viattomoien ihmisten tappamisen tuomitsemisen kommaripropagandana, myönnän sitten auliisti olevani sen sortin sosialist. Ja vieläpä ylpeä siitä.
Venäläisten suorittamat joukkoraiskaukset kuten kaikki muutkin joukkotuhon muodot ja kärsimysten aiheuttamiset ovat minusta tuomittavia, vaikka se olisi kuinka vain kommaripropagandaa.
Kysymys murhista ja syyllisyydestä menee jo moraalifilosofian puolelle, mutta liittyy läheisesti historiaan ja siihen miten ymmärrämme historiassa tapahtuneet järjettömät surmatyöt. Kyse ei ole ollut yksittäisen ihmisen teosta, vaan valtion siunauksella suoritetusta laillisesta tappamisesta. Mielipidepankki taitaa olla oikeassa syyllistäessään valtion, mutta se tarkoittaa silloin koko kansan syyllistämistä, sillä ei ole valtiota ilman kansaa.
Yleensä tai oikeastaan aina suurimpia syyllisiä ovat loppujen lopuksi olleet häviäjät, Saksa, Italia, Japani, Suomi, punaiset..., mutta nykyään voittajien ja häviäjien nimeäminen taitaa olla mahdotonta - ajatellaan vaikka Irakia. Ei ole olemassa enää yhtä totuutta - ei, vaikka tapahtumat vyöryisivät kuinka nopeasti tahansa.
Samankaltaisen operaation suorittaminen ei onnistu lähitulevaisuudessa, kunnes uusi sukupolvi on astunut valtaan ja unohtanut täysin historiansa opetukset. Toivon, että näin ei kuitenkaan tapahdu, sillä uskon ihmisen kykyyn kehittyä ja elää yhteisymmärryksessä toisten kansojen ja kulttuurien kanssa.
Historian murhenäytelmiä ei pidä sivuuttaa, mutta ei pidä myöskään syyllistää ketään. Ymmärrys syntyy oivaltamalla, että kaikki ovat olleet oikeassa... ja samalla yhtä syyllisiä historian joukkomurhiin.
Historian tarkasteluun kuuluu myös muistaa asian toinen puoli. Suomen sotaliittolainen natsi-Saksa ja sen "kunniakas" Wehrmacht sattui vv. 1941-44 poltamaan esim. Valko-Venäjällä 600 kylää ihmisine päivineen. Tämäkin kuuluu historiaan, vaikka se ei tee puna-armeijan tekemiä raiskauksia oikeutetuksi, mutta ehkä avaa myös näkymää neuvostoliittolaisen sotilaan sielun maisemaan hänen kulkiessa tuhottujen ja raiskattujen kylien lävitse. Väkivalta tuottaa väkivaltaa.
on aina hyvin moniulotteinen asia. Tässä ensin hieman löytämääni tietoa.
>>-Elokuun 2 päivänä 1938, kuukautta ennen toisen maailmansodan syttymistä Euroopassa, Albert Einstein allekirjoitti presidentti Franklin Delano Rooseveltille osoittaman kirjeen. Huolellisesti valituin sanoin hän siinä saattoi presidentintietoon ydintutkimuksen viimeaikaisten tulosten viittaavan siihen, että pian kävisi mahdolliseksi valmistaa uudentyyppisiä uraanin käyttöön perustuvia äärettömän voimakkaita pommeja. Einstein mainitsi, että kansallissosialistisessa Saksassa suoritettiin parhaillaan salaisia uraanitutkimuksia, ja sanoi pitävänsä tärkeänä ydintutkimuksen jouduttamista myös Amerikassa.
Alexander Sachs, talous- ja finanssimies, joka oli Rooseveltin ystävä, otti tehtäväkseen kirjeen perille toimittamisen. Ennen kuin hän sai siihen tilaisuuden, sota Euroopassa kuitenkin alkoi, ja hän pääsi presidentin puheille vasta lokakuun puolivälissä. Vasta Sachsin innokkaan suostuttelun jälkeen Roosevelt lopulta suostui tekemään Einsteinin kirjeeseen merkinnän toimenpiteisiin ryhtymisestä.
Ensimmäisenä tuloksena presidentin ratkaisusta uhrattiin kuusituhatta dollaria grafiitin hankkimiseen. Grafiittia tarvittiin niissä ensimmäisissä kokeissa, jotka myöhemmin johtivat atomipommin rakentamiseen. Vasta joulukuun 6 päivänä 1941 Roosevalt antoi suostumuksensa todella merkittävän rahasumman käyttämiseen nimenomaan tuollaisen pommin tuottamisen valmisteluihin.
Seuraavana päivänä putosivat japanilaisten pommit Pearl Harboriin. roosevelt vannoi kostoa. "Pearl Harbor muistetaan", oli pian amerikkalaisten sotahuutona.
Kesällä 1942 jo tiedettiin, että atomipommin rakentaminen tulisi vaatimaan suunnattomia rahasummia. Valtavia tehdas- ja tuotantolaitoksia oli rakennettava syrjäisille seuduille tarvittavien, osaksi hyvinkin vaarallisten materiaalien valmistamiseksi. Monien yliopistojen ja yksityisten laboratorioiden eri puolilla maata oli osallistuttava tutkimustyöhön ja sopeuduttava sodan olosuhteisiin. Uusiakin tutkimuslaitoksia oli rakennettava. Ja keiken täytyi tapahtua mitä suurimmassa salassa.
Suunnitelman peitenimenä oli Manhattan Engineer District, myöhemmin pelkkä Manhattan project.
Lokakuussa 1942 fyysikko Robert Oppenheimer, New Mexicon autiomaassa sijaitsevan Los Alamosin poikakoulun entinen oppilas, valitsi vanhan koulunsa tärkeimmän tutkimuslaboratorionsa sijaintipaikaksi, ja hänen entisessä luokkahuoneessaan työskentelivät sen jälkeen monet johtavat tiedemiehet, heidän joukossaan sellaiset kuuluisuudet kuin Enrico Fermi ja Edvard Teller sekä Niels Bohr, hänkin Euroopasta tulleita fysiikan neroja.
Juuri Fermi oli sieluna joulukuun 2 päivän 1942 ratkaisevassa kokeessa, jonka tuloksena saatiin aikaan atomipommin valmistamisen edellyttämä ketjureaktio. Koe tehtiin kirpeän kylmänä päivänä käyttämättömäksi jääneellä Chicagon yliopiston squashkentällä. Jotkut pelkäsivät että vapautuva ydinenergia saattaisi vaaraan koko kaupungin. Reaktio kyettiin kuitenkin hallitsemaan, ja kokeellaan tiedemiehet olivat osoittaneet, että uraaniatomi haljetessaan vapauttaa neutroneja, jotka vuorostaan halkaisevat lisää uraaniatomeja ja aiheuttavat siten ketjureaktion. Prosessi sai viralliseksi nimekseen "K-tekijä", mutta keskenään tiedemiehet käyttivät sanontaa "Suuri Jumala K".
Seuraavien kuukausien aikana valmistettiin salaisissa tehdaslaitoksissa atomipommin valmistuksessa tarvittavaa uraani-235:tä. Sen ohella tuotettiin plutoniumia, joka sekin kelpaa atomiaseiden raaka-aineeksi.
Roosevelt antoi tukensa projektille, josta kongressi ja valitsijamiehistö pidettiin täysin tietämättöminä. Yrityksen toteuttamisen vaatimat määrärahat sisällytettiin peiteltyinä liittovaltion talousarvioon. Koko projektin lopulliset kustannukset kohosivat kahteen miljardiin dollariin.
Vuonna 1944tiedemiestenkeskuudessa ilmeni syvää erimielisyyttä. Tutkimustulostensa sotilaallista käyttöä vastustavien joukkoon kuului Niels Bohr, joka elokuun lopulla 1944 pyysi Rooseveltilta lupaa Yhdysvaltain atomisalaisuuksien ilmaisemiseen koko maailman tieteelliselle yhteisölle. Hänen käsityksensä mukaan tiede kuului yhteisesti koko ihmiskunnalle.
Samoihin aikoihin, kesällä 1944, uraani-235:n tuotantomäärä alkoi riittää atomiaseen valmistamiseen.
Menestys näytti olevan käden ulottuvilla. Alettiin pohtia kysymystä siitä, miten "Suuri Jumala K" oli suljettavissa pomminkuoreen. Ja jos työtä joidenkin tiedemiesten moraalisesta epäröinnistä huolimatta haluttiin jatkaa, oli tullut aika valita mies kouluttamaan ja johtamaan sitä yksikköä, joka todella pommin pudottaisi.>>
Tämä mies oli Paul Tibbets. Kysymyksesi kuuluu, kuka oli suurin syyllinen. Suurin syyllinen oli Yhdysvaltojen presidentti joka määräsi pommin pudotettavaksi. Tibbets toimi niinkuin koulutettu sotilas toimii. Tottelee annettua käskyä. Käskyn takana olleen presidentti Harry S. Trumanin tarkoituksena oli lopettaa sota lyhyesti ja amerikkalaisten sotilaiden henkiä säästäen. Oli arvioitu, että maihinnousu Japanin pääsaarille ja sitä seuranneet taistelut olisivat vaatineet n.miljoonan amerikkalaissotilaan hengen. Ja oletattavaa on myös, että japanilaisia olisi saanut surmansa vähintäänkin kaksi kertaa enemmän. Tältä Truman halusi välttyä.
Atomipommin käyttöön vaikutti muummuassa seuraava laskelma...
-Suuniteltu maihinnousu japaniin tulee maksamaan arviolta vähintään 100 000 USA ja liitolaissotilaan hengen.
- vastassa on todennäköisesti massoittain vyöryviä japanilaisia (maihinnousua vastaan oletettiin syöksyvän 200 000 japanilaista bambukeihäin varustettuna: muitaseita ei ollut tarjolla)
- japanilaisia arvioitiin kuolevan 2,5 miljoonaa
(koska japani oli jo menettänyt käytännössä kyvyn käydä sotaan - oli ainoa vaihtoehto silmittömät banzai hyökkäykset merijalkaväen konekivääreitä, napalmia, panssareita ym. vastaan)
YDINPOMMIN KÄYTTÖ ANTOI LOPULTAKIN PIENIMMÄN UHRIMÄÄRÄN
Miettikääs sitä että mihin USA läväyttää kun musliterroristit kumminkin suunnittelvat ydiniskua USAn ja varmasti myös EUROOPPAAN ???? Mitäs tehdään kun joku kulttuurihistoriallisesti arvokas kaupunki tuhotuu islamin nimessä? Korvaako muslimit ? älä untä näe: näet vaan uutisissa massoina hurraavia muslimeita
Ehkä olisi kuitenkin voinut ensin kysyä, jopa uhatakin?
Helmi-maaliskuussa -45 kahdella pommituslennolla Tokioon surmattiin yli 100 000 ihmistä.
Niin, en tarkoittanut vaihtoehtona ihmisten surmaamista jossain muualla, vaan pikemminkin surmaamasta välttymistä.
kun on mitä on
http://www.ericblumrich.com/nuke.html
Pearl Harbourin hyökkäyksestä lähtien USA:n päämääränä oli voitto ja Japanin ehdoton antautuminen, Japanilla taas taistelu loppuun saakka. Jos tavoitteisiin ei päästäisi, tarkoittaisi se häviötä - poliittisesti.
Jos ajattelutapaa on vaikea ymmärtää, on esimerkiksi otettava vuoden 1939 Suomi ja Neuvostoliiton aluevaatimukset korvauksineen, jota ei haluttu hyväksyä ja valittiin sen sijaan mieluummin kunnon tappelu ihmisuhreista välittämättä.
"Jos ajattelutapaa on vaikea ymmärtää, on esimerkiksi otettava vuoden 1939 Suomi ja Neuvostoliiton aluevaatimukset korvauksineen, jota ei haluttu hyväksyä ja valittiin sen sijaan mieluummin kunnon tappelu ihmisuhreista välittämättä."
Niin, USA valitsi pommien pudottamisen ja kokeilemisen. Sen sijaan se olisi voinut valita pelkän uhkailunkin. Veikkaan, että se olisi tuossa tilanteessa riittänyt Japanin antautumiseen. Selitys, jonka mukaan "pommit pudotettiin suurempien ihmisuhrien välttämiseksi", on peräisin amerikkalaisilta.Olihan heidän joku selitys annettava.