Ihminen ei kuole, vain ruumis muuttuu maan madoiksi. Ihmisestä jää vielä henkinen ja sielullinen puoli.
Kuoleman jälkeen elämä alkaa
073
13521
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sielu palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.
Elämä ei ala syntymässä eikä lopu kuolemassa. Edes keho, joka on sielun (olemme henkisiä olentoja kokemassa ihmisenä olemista) väliaikainen "kulkuneuvo" fyysisessä elämässä, ei 'kuole', vaan hajoaa uusiokäyttöön maan alkuaineiksi ja energiaksi.
Kuolemassa sielu siis 'riisuu' pois tuon hetkellisen ihmiselämän kulkuneuvonsa ja palaa omaan (yhteen niistä lukemattomista 'taivaista') henkimaailmaansa, jossa sen elämä jatkuu suurin piirtein samantapaisissa 'olosuhteissa' kuin fyysisessä elämässäkin riippuen sielun tietoisuudesta/valaistuneisuudesta kunnes sille tulee jälleen halu palata fyysiseen elämään jostain itselleen tärkeästä syystä (sielukin "oppii tuntemaan itseään" vain kokemuksen kautta).
Sielu ei kuitenkaan "palaa Jumalan luo", koska se on aina, olkoon sitten missä tahansa siellä tai täällä, yhtä ja samaa olemusta kuin on Jumala (=Henkeä). Se ei siis koskaan voi olla erossa Jumalasta kuin näennäisesti. Tämä näennäinen ero on siis se ainoa 'helvetti', josta olemme tarvinneet ja valitettavan moni yhä edelleen tarvitsee 'pelastajaa'.
Elämä ei ala fyysisen kehomme kuoleman jälkeen, vaan täällä maanpäällä ollessamme, ja se edellyttää psykologista kuolemaa, jossa ihmisen perisynti, eli psykologinen perimä kuoleutuu pois ja alkaa uusi elämä, joka on karistanut harteiltaan vanhan aatamin, ja siirtynyt paratiisitilaan, jo täällä, sillä kuoleman jälkeen se on liian myöhäistä.
Täällä maanpäällä me olemme joutuneet ulos paratiisista, ja täällä sinne on palattava takaisin
Saamme kyllä uuden mahdollisuuden kun välttämättömyyden pakko karmamme seurauksena palauttaa meidät,tänne maanpäälle takaisin
mahtaa harmittaa kun miljoonat jäävät tänne ja täytyy aloittaa uudelleen varojen keruu uudessa elämässä.
persaukisuus senkun jatkuu, mutta siihen on jo totuttu. Kyllä se niin on että herra on herra helvetissäkin, ei kai kukaan luule, että siellä joku takarivin taksikuskitaavi pääsisi pankkiherroja komentamaan. Hahaa kuskin hommat jatkuu entistä nöyrempänä.
meneekö ne eri paikkoihin. ihmisellä on ruumis ja mieli. Sielu ja henki on uskonnollista termistöä.
Henki ei mene minnekkään, se vain poistuu kehosta, sillä se on samaa henkeä kuin kaikki elämä, kaikkialla maailmankaikkeudessa.
Sielu taas on aivan er asia, sillä se on ajan ja aineen synnyttä, ja näinollen syyn ja seurauksen lain alainen, joten kaikki sielut menevä samaan paikkaan, odottamaan uutta tulemistaan karmansa vuoksi.
Sielun on sevitettävä karmansa täällä maaelämän aikana koska se on täällä syntynytkin, kun kuolemme niin se on liian myöhäistä, sitä ei silä voi selvittää vaan on palattava uudessa hahmossa stä selvittämään
kun selvitys on tehty, missä ajallinen on sielusta riisuttu pois niin se yhtyy tuhon ikuiseen elämään, jo täällä ollessa
Mikä, tai paremminkin mitä se mieli sitten on. Vain sielu on kuolematon, minun näkemykseni.
Mieli on iloinen avaruus jolla ei ole rajoja. Tässä avaruudessa ilmenevät erilaiset esineet, kuten ihmiset, eläimet, kasvit ja kivet.
MIETIN VAAN, ONKO "ASTRAALIRUUMIIMME" FYYSISEN OLEMUKSEMME KALTAINEN ? MISTÄ MEIDÄT TUNNISTAA HENKIMAAILMASSA ? Nämä ulottuvuudet kiinnostavat todella. Toki uskon ja tiedän tiettyjä lainalaisuuksia, mutta lisätieto ei ole pahaksi.
Se on samannäköinen kuin oli fyysinenkin ruumis. Olen sen saanut kokea kymmenet kerrat.
Normaalisti se on samannäköinen kuin tällä puolen jokea. Jos opiskelee alaa niin oppii muuntamaan sen pieneksi tai suureksi ja muuttamaan ulkonäkönsä miksi haluaa. Kun hallitsee astraaliset energiat jotka muodostuvat pyyteistä niin muodolla ei ole enää väliä. Tavallisesti siis muoto säilyy samana.
Mielestä avaruutena puhuttaessa puhuin todellisesta ihmisestä joka on kausaalikeho. Se on kuin avaruus ja on irti kaikesta astraalisesta eli haluamisesta.