Tässähän voisi olla hyvä keino julkisen puolen lääkäripulaan. Jos kerran täysin kouluja käymätön kykenee hoitamaan homman jopa täysin omatoimisesti, niin miksi ei sitten henkilö, joka ohjatun työn ohessa hankkii ammattipätevyyden. Muistelen, että aikanaan paljastui bussikuski joka oli ilman ajolupaa toiminut tehtävässä hyvällä menestyksellä. Miestä ei passitettu autokouluun, ainoastaan ajokokeeseen jonka jälkeen ajolupa myönnettiin. Entä sitten yritysjohtajat. Moni merkittävä yritys on menestynyt, tuottanut omistajille voittoa ja laajentunut täysin alan koulutusta omaavan johtajan luotsaamana. Olisikohan niin, että kyllä se on käytännön työ joka sen opin antaa ja toisaalta, jos pärjää lukeneempien kanssa "rinnalla tai kisassa", silloinhan kysymyksessä täytyy olla erityisen lahjakas henkilö.
Lääkäriksi oppisopimuksella?
Puputin Pepe
387
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja koulutukseen käytetään liikaa aikaa, rahaa ja muita resursseja. Mielenkiintoisia ovat nämä jotkut julkisen puolen tehtävät ja niihin edellytettävä koulutus. Esimerkiksi kirjastoa pyörittäisi kevyesti ihan peruskoulupohjalta (joskin peruskoulukin on täysin tarpeettoman pitkä). Aikuiskoulutuksessa keskitytään itse tulevan tehtävän oppimiseen ja koulutukseen käytettävä aika on murto-osa siitä, mitä nuoriso kuluttaa ammattikoulujen ja korkeakoulujen penkkejä.
ravintolaan työhön tiskaajaksi, siinä ohessa katselin keittäjän ruuan laittoa ja ala carde annosten tekoa, jouduin kerran tuuraamaan keittäjää ja olin näppäränä tyttönä sivusta seuranneena oppinut kaiken. Kun keittäjä jäi eläkkeelle minut laitettiin keittäjäksi, enkä ikinä ollut mitään kokkikouluja käynyt. Asiakkaat oli tyytyväisiä ja kehuivat laittamaani ruokaa, mutta nykyään siivoojillakin pitää olla kurssit käyty, käytännön työ on paras opetus.
Nimenomaan käytännössä (joku toimisi työpaikalla tutorina). Sen jälkeen tai ohessa voisi olla teoriakoulutusta (työ 4/5 teoria 1/5). Tällöin kun henkilö olisi hahmottanut mitä työ tulee käytännössä olemaan, mitä se sisältää ja mitä tehtäviä pitää hallita, oppikin uppoaisi otollisempaan maaperään. Teoria kannattaisi myös suunnitella yhdessä oppilaiden kanssa = turha löpinä pois.
Ihmisille jotka suunnittelevat koulutuksia ja niistä päättävät, on iskostettu/iskostunut ajatus, että ensin luetaan käyttöohjeet ja sitten vasta tartutaan itse hommaan (sinänsä hyvä mutta ei välttämättä ajan käytön kannalta tehokas).
Eräässä koulutuksessa porukalta kysyttiin miten he käyttävät kodinkoneiden käyttöohjeita. Ainoastaan korkeakoulutetuissa oli henkilöitä, jotka ilmoitti lukevansa käyttöohjeet läpi, ennen koneeseen tarttumista. Valtaosa ilmoitti käyttävänsä ohjeita ainoastaan laitetta käyttöön otettaessa ja tarvittaessa. Kumpikohan on käytännössä tehokkaampi tapa? Kaikkein tehokkain kuitenkin olisi, että laitetta käyttänyt ja sen tunteva opastaisi laitteen käyttöönotossa ja käytössä käytön yhteydessä.