Persson ei kannata Lipposta EU-johtoon
Ruotsin pääministeri Göran Persson nimittäisi Euroopan unionin komission puheenjohtajaksi ennemmin virkamiehen kuin poliitikon.
Persson sanoo Hufvudstadsbladetissa, että hän näkisi komission johdossa mieluummin korkean virkamiehen kuin SDP:n puheenjohtajan Paavo Lipposen.
Sosiaalidemokraatti Persson arvioi, että komission johto kuuluisi virkamiehille. Näin myös komission asema selkiytyisi.
Pääministerien johtama komissio on lähinnä ministerineuvosto, sanoo Ruotsin pääministeri.
Perssonin mukaan Ruotsilla ei tosin ole vielä lopullista kantaa siitä, kenen taakse se asiassa asettuu.
Komission nykyinen puheenjohtaja Romano Prodi ja entinen puheenjohtaja Jacques Santer ovat molemmat entisiä pääministereitä.
STT
Ruotsin pääministeri Göran Persson nimittäisi Euroopan unionin komission puheenjohtajaksi ennemmin virkamiehen kuin poliitikon.
Persson sanoo Hufvudstadsbladetissa, että hän näkisi komission johdossa mieluummin korkean virkamiehen kuin SDP:n puheenjohtajan Paavo Lipposen.
Sosiaalidemokraatti Persson arvioi, että komission johto kuuluisi virkamiehille. Näin myös komission asema selkiytyisi.
Pääministerien johtama komissio on lähinnä ministerineuvosto, sanoo Ruotsin pääministeri.
Perssonin mukaan Ruotsilla ei tosin ole vielä lopullista kantaa siitä, kenen taakse se asiassa asettuu.
Komission nykyinen puheenjohtaja Romano Prodi ja entinen puheenjohtaja Jacques Santer ovat molemmat entisiä pääministereitä.
STT
Vastaukset 9
Vanhimmat
oli spekulointia asiasta
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000002853254
Maailman menoa palstalta.
USA:n Irak-hyökkäyksen kynnyksellä Suomi suoritti Pentagonin operaatio "Uhkaavan taivaanrannan" mukaisesti irakilaisdiplomaattien karkoituksen.
Diplomaattikarkoitukset olivat toimi, jolla ilmeisesti nimenomaan mitattiin muutamien kymmenien maiden todellista lojaalisuutta USA:a kohtaan. Kyseessä on sopivasti julkinen ele, jota ao. toimeen lähtenyt maa ei USA:n vihollisilta voi salata.
Meillähän asiaa koskenut YLE:n amerikankirjeenvaihtaja Petri Sarvamaan uutisraportti koki oudon "lähetyshäiriön", eikä aiheesta sen jälkeen ole kuultu yhtään uutista. Ulkoministeriö tai ulkoministeri eivät ole suostuneet kommentoimaan tapahtumia.
Myös Ruotsi karkoitti irakilaisdiplomaatteja, mutta asiaan liittyy muuan mielenkiintoinen seikka. Se Washington Post -lehden artikkeli, jossa Pentagonin "Uhkaava taivaanranta" -operaatiosta kerrottiin, kertoi diplomaattien kiristykseen liittyviä yksityiskohtia, jotka oli ilmeisesti saatu nimenomaan ruotsalaislähteestä. Voi olla, että tästä on vedettävissä johtopäätös: Ruotsi, joka oli osannut pitää Bushin koalitioon tarpeellista välimatkaa eikä ollut saanut kutsua koalition kokoukseen, suostui Pentagonin esittämään karkoitusoperaatioon, mutta varmisti samalla toisen osapuolen sympatiat vuotamalla tietoja Washington Postille.
Onko tämä hyvä esimerkki suomalaisen ja ruotsalaisen toimintatavan eroista?
Meillä keskitytään käymään jääräpäistä väittelyä henkilöasetelman ympärillä, ja asiakeskustelu Irak-politiikastamme tyrehdytetään perinteiseen kekkosajan doktrinaaliseen tyyliin: "Olemme-aina-olleet-tätä-mieltä-ja-toimineet-oikeiden-periaatteiden-mukaan." Ruotsissa taas on ilmeisesti osattu sekä säilyttää suhteet USA:an että julkituomaan kritiikkiä ja varmistamaan asemat senkin jälkeen jos USA:n nykyinen hallinto sortuu valheisiinsa ja vaihtuu.
Ruotsin politiikka transatlanttiseen suuntaan on siis mitä ilmeisimmin toiminut laajemmalla kaistalla kuin Suomen. Mielenkiintoista sikäli, että molemmissa maissa on asian ratkaisevissa käänteissä ollut vallassa sosialidemokraattinen pääministeri, kumpikin myös oman puolueensa johtaja.
Tätä taustaa vasten Göran Perssonin tämänpäiväinen ilmoitus, että hän ei kannata Paavo Lipposta EU-komission johtoon, kertoo ehkä enemmän kuin mitä ensi kuulemalta vaikuttaa. Ehkäpä Persson epäsuorasti vihjaa, että Suomen Irak-politiikka oli esimerkki taitamattomasta asioiden hoidosta?
On hyytynyt kun ei tule enään mitään "ranslanttia" näille sivulle ,puhumattakaan Demarien sivuista?
osoitti taas kerran sen että ruotsin kielen opiskelu kannattaa aina.
Nollakatu
nolla.
uppoavan laivan. Paavo, vanhuuden höperyydessään unohti, (sen politiikan kultaisen säännön),
että, OLE AINA VOITTAJAN PUOLELLA!
Ken on puna-aatteen vanki,
vapaa on vain umpihanki,
kärsimykset lopettaa rautakanki
Niin, kaipa siinä nyt kävi niin, että
Göranin ja Paavon salakihlat eivät kestäneet,
kun kumpikaan ei uskaltanut astua kaapista esiin..
Görän otti ja suuttui...
Hiukan tässä pohjoismaisessa tasa-arvo sossulassa huolestuttaa se, että kotirintamalla kaatuvat naiset väkivallan uhrina...
Naisten itkettäminen on tainnut tulla uuteen vaiheeseen, kuin neidit yrittävät itkettää toisiaan..
Onko punasossulan ankkalammella parinmuodostus häiriintynyt lopullisesti..
SETA, kummallakin puolella lahtea tietaa,
vaan ei kerro...
Det var kukku de, sanos Hirvonen...tarkoittaen tietenkin viimeistä pisaraa, joka sai kärsimysten maljan vuotamaan ylitse..
Niin, onneksi vanhuuseläke koittaa kohta, yllättäen ja pyytämättä...
Hieman kummalista ottaa tämä kysymys esille forumissa, jossa keskustellaan Keskustapuolueesta. Mutta ehkäpä ajatuksena on korostaa eräiden vastuuntuntoisten ja Suomen etua ajavien keskustapoliitikkojen näkemyksiä, jotka ajaneet Lipposta korkeaan Eu-virkaan. He ovat kokeneet, että virkaan on hyvä saada suomalainen henkilö ja Lipposta on pidetty suomalaisista ylivertaisena kandidaattina. Ruotsalaiset eivät välttämättä näe mieluusti naapurimaan edustajaa näin korkeassa asemassa. Joskus tulee miettineeksi, onko Keskustassa Lipposvastaisuus suurempi asia kuin isänmaallisuus.
Juuri tässä on perikepulaisuuden syvin olemus ja ydin. Vielä vuosi kepulle voittoisien vaalien jälkeen kepulaisilla ei ole mitään muuta ongelmaa kuin PAAVO LIPPONEN.
Kepulaisia ei yhtään huolestuta isänmaan tämänpäivän ongelmat ja Vanhasen hallituksen käsittämätön aikaansaamaattomuus ja passiivisuus asioiden hoidossa, karkein esimerkki työlliyystilanteen heikkeneminen.
Kepulaiset näkevät yhteiskunnassa ongelmana ainoastaan Paavo Lipposen. Yhtään enempään he eivät analyysissään pysty. Kepulaiset eivät pysty käyttämään vaalivoittoaan mihinkään muuhun kuin poliittisiin virkanimityksiin - niissä kepu on ollut aktiivinen. Jopa niin aktiivinen, että jo hallituksen kepuministereitä (Hyssälä, Pekkarinen) on hakeutumassa polittisen virkaan.
Vanhasen hallitus on hukkuva laiva, asiat ovat jo kirvonneet Vanhasen käsistä ... mutta kepulaisten ongelma on yhä vain Paavo Lipponen.