Palstalla on paljon puhuttu parisuhteiden ongelmista, miesten väkivaltaisuudesta ja muusta vastaavasta.
Tuo Kiteen tapaus pisti miettimään.
Muistelin itse asiassa omaa elämäni ensimmäistä parisuhdetta, joka kariutui. Käyttäydyin suhteen jälkeen todella typerästi. Soittelin 'exälle' ja odottelin häntä hänen kotinsa läheisyydessä. Käyttäydyin siis todella typerästi. Muistan tunteneeni katkeruutta, ehkä vihaakin. Vaikkakin näissä asioissa, kun etsitään syyllistä, niin pitäisi aina ensin katsoa peiliin. No puolustuksekseni sanon, että olin silloin nuori, typerä ja niin kovin kikkelin kuljetettavissa.
Vanhemmiten olen jo oppinut, että kun suhde loppuu, niin se loppuu. On aivan typerää soitella tai muuten häiriköidä 'exäänsä' olen ymmärtänyt, että moinen käyttäytyminen ei ole miehekästä.
Miehille ei tarvitse määräillä lähestymiskieltoja. Kaverit joille niitä tarvitsee määräillä eivät ole miehiä siinä mielessä kuin minä ymmärrän.
Elämäni toinen suhde päätyi sekin eroon, olen ilmeisesti hankala luonne, mutta hänelle en enää soitellut, enkä muutenkaan ole ottanut yhteyttä. Itse asiassa hän soitti viimeksi noin kaksi vuotta sitten, mutta sattuneesta syystä minulla ei ollut hänelle mitään asiaa. Aivan, en usko ystävyyteen enää seksisuhteen jälkeen. Jos haluaa pitää naisen vain ystävänä, niin ei kannata päästää suhdetta liian intiimiksi.
Jaa'a saahan nähdä, miten tässä elämäni ensimmäisessä avioliitossa käy. :)
Tuo Kiteen tapaus pisti miettimään.
Muistelin itse asiassa omaa elämäni ensimmäistä parisuhdetta, joka kariutui. Käyttäydyin suhteen jälkeen todella typerästi. Soittelin 'exälle' ja odottelin häntä hänen kotinsa läheisyydessä. Käyttäydyin siis todella typerästi. Muistan tunteneeni katkeruutta, ehkä vihaakin. Vaikkakin näissä asioissa, kun etsitään syyllistä, niin pitäisi aina ensin katsoa peiliin. No puolustuksekseni sanon, että olin silloin nuori, typerä ja niin kovin kikkelin kuljetettavissa.
Vanhemmiten olen jo oppinut, että kun suhde loppuu, niin se loppuu. On aivan typerää soitella tai muuten häiriköidä 'exäänsä' olen ymmärtänyt, että moinen käyttäytyminen ei ole miehekästä.
Miehille ei tarvitse määräillä lähestymiskieltoja. Kaverit joille niitä tarvitsee määräillä eivät ole miehiä siinä mielessä kuin minä ymmärrän.
Elämäni toinen suhde päätyi sekin eroon, olen ilmeisesti hankala luonne, mutta hänelle en enää soitellut, enkä muutenkaan ole ottanut yhteyttä. Itse asiassa hän soitti viimeksi noin kaksi vuotta sitten, mutta sattuneesta syystä minulla ei ollut hänelle mitään asiaa. Aivan, en usko ystävyyteen enää seksisuhteen jälkeen. Jos haluaa pitää naisen vain ystävänä, niin ei kannata päästää suhdetta liian intiimiksi.
Jaa'a saahan nähdä, miten tässä elämäni ensimmäisessä avioliitossa käy. :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.