ja keskustella anonyymisti? Pelko on saamassa ylivallan ja tuntuu, etten selviä tästä elämästä. Lapset pitäisi jaksaa hoitaa, en pysty nukkumaan tai syömään kunnolla. Tutkimuksiin vasta menossa, voisi sanoa, että olen jo hysteerinen. Haluaisin purkaa suruani jollekin, läheiseni on jo ihan väsynyt ja ahdistunut itsekin.
Kiitos Sinulle, jos osaat neuvoa.
Kiitos Sinulle, jos osaat neuvoa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
katso tuosta listasta. Siinä on ainakin listan lopussa numero johon voi soittaa asiassa kuin asiassa. Varmaan neuvovat eteenpäin jos soitat johonkin muuhun numeroon. Sitten voit itse etsiä googlesta lisää, esim hakusanalla auttava puhelin... Tsemppiä! Sinä selviät kyllä.
http://maakunta.kainuu.fi/alltypes.asp?menu_id=768
http://www.cancer.fi/potilaatjalaheiset/
VARSINKIN HUOMAA:
(kopioitu cancer.fi:n sivulta sinulle nyt varsinki tämä)
- Syöpäjärjestöjen valtakunnallinen neuvontapalvelu / Puhelinneuvonta,
Puhelinnumero: 0800 19414
Päivystys maanantaisin klo 10-14 ja 16-18 sekä tiistaista perjantaihin klo 10-14.
Henkilökohtaista neuvontaa antavat kaksi sairaanhoitajaa ja yksi terveydenhoitaja, joihin voit ottaa yhteyttä suomeksi tai ruotsiksi, jos sinulla on syöpään liittyviä kysymyksiä tai kaipaat tukea selviytymiseen.
•Puhelut ovat maksuttomia.
•Neuvonta on luottamuksellista: henkilökuntaa sitoo vaitiolovelvollisuus.
•Halutessasi voit soittaa myös nimettömänä.
•Neuvontapalvelussa ei synny hoitosuhdetta, joten siihen ei sovelleta lakia potilaan asemasta ja oikeuksista.
•Neuvontapalvelu ei korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattihenkilön antamaa neuvontaa, tutkimusta tai hoitoa.
•Huomioithan, ettei neuvontapalvelun henkilökunnalla ole käytössään aiempia terveystietojasi.
tänään löysin vielä muiden oireiden päälle patin olkapäästäni ihan vahingossa, juuri siitä kädestä, jonka kainalo ja rinta enempi särkevät. Katsoisikohan ultran ja mammografian tekijä (ensi perjantaina menen) tuon patinkin vai pitäisikö sitä erikseen näyttää jollekin? Tuskaista purkausta, kiitos teille, jotka kuuntelette.
näyttää, koska siihen rintojen ultraan se ei kuulu.
Tsemppiä!
Joo, mene nyt ensin tuonne, minne jo olet menossa. SIELLÄ sano ääneen ultraääntä tekevälle murheesi muista sinua askarruttavista kohdista, oireista. Tuo lääkäri (tai joskus hoitajakin) kyllä ottaa kantaa asiaasi ensin suullisesti ja sitten neuvoo tai lähettää eteenpäin. Näin nyt ensin kannattaisi kokeilla. Et sinä yksin jää pohtimaan asiaa. - Minulla on niin, että kun mietin ja pelkään, onkohan niin tai näin, se asia myös suurenee ja kuin tuntuukin enemmän. Ihmisen mieli pahentaa tilannetta ja tuntemuksia, jotka sitten eivät ehkä olekaan mitään vaarallista. Ei tämä silti ole luulotautia, negatiivisesti, ihminen vain on rakentunut niin. Tärkeintä aina on sulkea pois vakammat sairaudet ja tulehdut, yms.
Muista semmoinen asia, että vaikka ihmisellä olisikin jokin esimerkiksi syöpä, jota tässä varmaan nyt viime kädessä pelkäät, niin eipä se viikossa miksikään pahene, noin hoidon ja terveeksi jälleen tulemisen kannalta. No, tietty jotkin hyvin aggressiiviset ja ns. pahoissa elimissä (mahan seutu) olevat pahat kasvaimet tietysti, mutta tässä nyt sinua rauhoittelisin olemaan päivän kerrallaan ja tutkimus kerrallaan. Huoltensa kertominen terveydenhuollossa on jo puoli ruokaa. Siitä se tehvehtyminen alkaa.
Nyt vain teet kaikkea, että saisit ajatuksiasi muuhun. Tunnen, miten aika on pitkää näissä tilanteissa. Oon itte parit syövätkin läpikäynyt ja jälleen terve, tietääkseni. Ja muuta sellaista.
pahinta. Itsellä on muun sairauden takia syy löytymättä (nyt borrelioosi todennäköisin, eikä kukaan sitäkään oikein selvitä, lääkäriltä toiselle pompotellaan, viime kesästä asti) ja nyt vielä tämäkin. Menee ihan yli voimavarojen. Koitan kysyä tuosta patistakin ultrakäynnillä, josko ystävällisesti katsoisi senkin. Rahatkin on loppumassa, kamala määrä rahaa mennyt tuon sairauden selvittämiseen yksityisestikin eikä mitään selviä. Ja uusia oireita tulee jatkuvasti, lääkäriajat julkiselle aina kuukausi ja kaksi menee..
Kiitos teille, jotka jaksoitte neuvoa. Päivä kerrallaan, vaikka vaikea on ollut oppia niin elämään, nyt on pakko.