kari peitsamo

eli alkoi uskoa kasteen armoon, eli ei minkäänlaista uskoa.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8757732

uskoon, kirjoitti:

eli alkoi uskoa kasteen armoon, eli ei minkäänlaista uskoa.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8757732

ei nyt kuitenkaan viitsitä suoralta kädeltä mitätöidä miehen uskoa, ok?

Ääriluterilainen julistus kasteen armosta tekee "ratkaisun Jeesuksen puoleen" tyhjäksi, koska "ratkaisukristillisyys" on ihmisen tekoihin turvaamista. Siitä näkökulmasta helluntailaisuus on perkeleellistä ihmistekojen korottamista Jumalan armoon turvaavan oikean (siis heidän mielestään oikean) kristillisyyden rinnalla. Kun kirkkoon ja sen oppiin (Jeesuksen sijasta) turvaavilta kysytään esim. milloin he ovat tulleet uskoon, vastaus on "olen tullut uskoon kun minut kastettiin". Kun tällä tavalla korostetaan Jumalan tekoa kasteessa ihmisen pelastukseksi, saadaan julistus Jeesuksen vastaanottamisesta näyttämään epähengelliseltä ihmisen tekojen korottamiselta.

Hyvä että luterilaisissakin piireissä on uudestisyntyneitä jotka ymmärtävät että ratkaisu Jeesuksen puoleen joka tapauksessa tarvitaan ja ei ole ihmisen tekoihin turvaamista vaan Jumalan kutsun vastaanottamista ja hyväksymistä!

Haastattelun mukaan Peitsamo sanoo:
– Mua vähän hävettää toi joululevy, koska en tehnyt sitä Jeesukseen liittyvien motiivien pohjalta. En ollut vielä silloin elävässä uskossa. Kun sä teet uskonratkaisun, sun näkökulma moniin asioihin muuttuu...

Peitsamo voi hyvinkin olla uskossa vaikka tulkitsee uskoaan ja painottaa asioita hyvin luterilaisella tavalla. Ei hänen väärät painotukset VÄLTTÄMÄTTÄ tee hänen uskoaan tyhjäksi. Mielestäni on liian rajua sanoa toisesta (joka tunnustaa uskovansa Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajanaan) että usko on tyhjänveroista: ei minkäänlaista uskoa.

Liiallisen äkkijyrkillä lausumilla vain syvennetään luterilaisten ja helluntailaisten antipatiaa toisiaan kohtaan ja saadaan luterilaiset veljet ja siskot entistä enemmän vakuuttuneiksi ettei helluntailaisuus ole Jumalasta lähtöisin. No, siinä mielessä olen samaa mieltä ettei toisten leimaaminen ja tuomitseminen pelastuksen ulkopuolelle todellakaan ole Jumalasta lähtöisin. Samaa tapahtuu niin luterilaisten kuin helluntailaisten porukoissa. Samaistetaan omat raamatuntulkinnat ja seurakunnallinen tapakulttuuri evankeliumin sanomaan ikäänkuin juuri minun tapani tulkita ja elää uskoa todeksi olisi sataprosenttisesti ainoa hyväksyttävä kristillisyyden muoto ja kaikki muut automaattisesti ulkopuolella. Se on lahkohenkisyyttä.

En tarkoita että pitäisi hyväksyä luterilaista oppia niiltä osin kuin ymmärrämme että kyseessä on väärä oppi, tuollainen perusteeton hyväksyminen johtaisi uskonnolliseen ekumeniaan, mutta kristittyjen yhteys yli kirkkokunnallisten rajojen on eri asia kuin ekumenia, se perustuu Raamattuun, että meillä evankeliumin pohjalta on yhteys jokaisen uudestisyntyneen kanssa, vaikka jotkin opinkohdat ja painotukset olisikin vääriä. Käsitän asian niin että evankeliumi (Jeesuksen neitseellinen syntymä ja jumaluus, kuolema ristillä syntiemme sovituksena ja ylösnousemus, pelastus uskon kautta ei omien tekojen voimalla vaan Jumalan armosta) on perusta miltä pohjalta yhteys on mahdollista; muut asiat ja oppikysymykset vaikka ovat nekin tärkeitä ovat enemmän tai vähemmän ulkokehällisiä, eivät keskus, siksi ne eivät ole pelastuskysymys.

Jumala tuntee sydämet.

Parjaamisen sijasta meidän pitäisi rukoilla Karin puolesta. Kiittää Jumalaa Hänen armosta Karin kohdalla. Ei pyrkiä tekemään uskoa tyhjäksi vaan siunaavalla mielellä pyytää Jumalaa ilmestymään, vahvistamaan, rohkaisemaan ja opettamaan henkilöä jonka toivomme olevan rakas veli.

Tietenkin on niitäkin jotka eivät toivo hänen olevan veli... ainakaan näillä näkymin, kun on ilmaissut kannattavansa luterilaisuutta... heidän mielestään hänen pitäisi erota kirkosta tai ainakin tuomita lapsikaste, että voisi olla oikea Jumalan lapsi ja tasavertainen veli. On kyse omasta rajoittuneisuudesta että ei kyetä hyväksymään että luterilaisissakin on rakkaita veljiä ja siskoja. Niin kuin luterilaiset painottavat luterilaisuutta helluntailainen voi yhtä uskonnollisesti painottaa omaa helluntailaista uskonkäsitystään...

Pitäisi painottaa Kristusta, ja Hänen tuntemisensa kautta kasvaa tarkastelemaan asioita evankeliumin kannalta. Pelastus ei ole tässä tai tuossa opissa ja sen oikeassa käsittämisessä vaan Jeesuksessa Kristuksessa ja Jumalan armossa - joka edellyttää ainoastaan suostumista, vastaanottamista.

old_profile_49241 kirjoitti:

ei nyt kuitenkaan viitsitä suoralta kädeltä mitätöidä miehen uskoa, ok?

Ääriluterilainen julistus kasteen armosta tekee "ratkaisun Jeesuksen puoleen" tyhjäksi, koska "ratkaisukristillisyys" on ihmisen tekoihin turvaamista. Siitä näkökulmasta helluntailaisuus on perkeleellistä ihmistekojen korottamista Jumalan armoon turvaavan oikean (siis heidän mielestään oikean) kristillisyyden rinnalla. Kun kirkkoon ja sen oppiin (Jeesuksen sijasta) turvaavilta kysytään esim. milloin he ovat tulleet uskoon, vastaus on "olen tullut uskoon kun minut kastettiin". Kun tällä tavalla korostetaan Jumalan tekoa kasteessa ihmisen pelastukseksi, saadaan julistus Jeesuksen vastaanottamisesta näyttämään epähengelliseltä ihmisen tekojen korottamiselta.

Hyvä että luterilaisissakin piireissä on uudestisyntyneitä jotka ymmärtävät että ratkaisu Jeesuksen puoleen joka tapauksessa tarvitaan ja ei ole ihmisen tekoihin turvaamista vaan Jumalan kutsun vastaanottamista ja hyväksymistä!

Haastattelun mukaan Peitsamo sanoo:
– Mua vähän hävettää toi joululevy, koska en tehnyt sitä Jeesukseen liittyvien motiivien pohjalta. En ollut vielä silloin elävässä uskossa. Kun sä teet uskonratkaisun, sun näkökulma moniin asioihin muuttuu...

Peitsamo voi hyvinkin olla uskossa vaikka tulkitsee uskoaan ja painottaa asioita hyvin luterilaisella tavalla. Ei hänen väärät painotukset VÄLTTÄMÄTTÄ tee hänen uskoaan tyhjäksi. Mielestäni on liian rajua sanoa toisesta (joka tunnustaa uskovansa Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajanaan) että usko on tyhjänveroista: ei minkäänlaista uskoa.

Liiallisen äkkijyrkillä lausumilla vain syvennetään luterilaisten ja helluntailaisten antipatiaa toisiaan kohtaan ja saadaan luterilaiset veljet ja siskot entistä enemmän vakuuttuneiksi ettei helluntailaisuus ole Jumalasta lähtöisin. No, siinä mielessä olen samaa mieltä ettei toisten leimaaminen ja tuomitseminen pelastuksen ulkopuolelle todellakaan ole Jumalasta lähtöisin. Samaa tapahtuu niin luterilaisten kuin helluntailaisten porukoissa. Samaistetaan omat raamatuntulkinnat ja seurakunnallinen tapakulttuuri evankeliumin sanomaan ikäänkuin juuri minun tapani tulkita ja elää uskoa todeksi olisi sataprosenttisesti ainoa hyväksyttävä kristillisyyden muoto ja kaikki muut automaattisesti ulkopuolella. Se on lahkohenkisyyttä.

En tarkoita että pitäisi hyväksyä luterilaista oppia niiltä osin kuin ymmärrämme että kyseessä on väärä oppi, tuollainen perusteeton hyväksyminen johtaisi uskonnolliseen ekumeniaan, mutta kristittyjen yhteys yli kirkkokunnallisten rajojen on eri asia kuin ekumenia, se perustuu Raamattuun, että meillä evankeliumin pohjalta on yhteys jokaisen uudestisyntyneen kanssa, vaikka jotkin opinkohdat ja painotukset olisikin vääriä. Käsitän asian niin että evankeliumi (Jeesuksen neitseellinen syntymä ja jumaluus, kuolema ristillä syntiemme sovituksena ja ylösnousemus, pelastus uskon kautta ei omien tekojen voimalla vaan Jumalan armosta) on perusta miltä pohjalta yhteys on mahdollista; muut asiat ja oppikysymykset vaikka ovat nekin tärkeitä ovat enemmän tai vähemmän ulkokehällisiä, eivät keskus, siksi ne eivät ole pelastuskysymys.

Jumala tuntee sydämet.

Parjaamisen sijasta meidän pitäisi rukoilla Karin puolesta. Kiittää Jumalaa Hänen armosta Karin kohdalla. Ei pyrkiä tekemään uskoa tyhjäksi vaan siunaavalla mielellä pyytää Jumalaa ilmestymään, vahvistamaan, rohkaisemaan ja opettamaan henkilöä jonka toivomme olevan rakas veli.

Tietenkin on niitäkin jotka eivät toivo hänen olevan veli... ainakaan näillä näkymin, kun on ilmaissut kannattavansa luterilaisuutta... heidän mielestään hänen pitäisi erota kirkosta tai ainakin tuomita lapsikaste, että voisi olla oikea Jumalan lapsi ja tasavertainen veli. On kyse omasta rajoittuneisuudesta että ei kyetä hyväksymään että luterilaisissakin on rakkaita veljiä ja siskoja. Niin kuin luterilaiset painottavat luterilaisuutta helluntailainen voi yhtä uskonnollisesti painottaa omaa helluntailaista uskonkäsitystään...

Pitäisi painottaa Kristusta, ja Hänen tuntemisensa kautta kasvaa tarkastelemaan asioita evankeliumin kannalta. Pelastus ei ole tässä tai tuossa opissa ja sen oikeassa käsittämisessä vaan Jeesuksessa Kristuksessa ja Jumalan armossa - joka edellyttää ainoastaan suostumista, vastaanottamista.

olen helluntailainen kristitty enkä näen mitään väärää luterilaisuudessa. Miltä osin luterilaisuus on harhaoppi mielestäsi?

Itse näen helluntailaisuuden jenkkilähetystyönä enimmälti ja aika porvarillisena toimintana jossa työväki ei ole mitään, mikä oppi sellainen on muutakuin harhaoppi.

Kaatoihan Jeesus rahanvaihtajien pöydän ja piti seuraa tullimiehelle joka alkoi palauttamaan varastettua rahaa. Jeesushan opetti ettei rahaa voi Jumaloida. Pörssi on se vihoviimeinen paikka jossa arvioidaan ja tullaan arvioimaan mm. tulevaisuudessa julkisetkin palvelut.