Sain juuri murheellisen tekstiviestin tuttavaltani joka on n. 5-kymppinen mies, entinen yrittäjä, kolmen lapsen isä joista nuorin kotona, menettänyt jo vuosia sitten kaiken yrityksensä konkurssissa, perheessä paljon sairautta ym. ym, todellakin hänet tuntien voin sanoa että paljon on mies saanut kokea vastoinkäymisiä yli kymmenen vuotta putkeen.
Parin viime vuoden aikana hän on valitellut olevansa aivan loppu, masentunut ja menettäneensä elämänhalunsa ja hakeutuneensa toistuvasti lääkäriin apua saadakseen. Viime syksynä hän tavallaan romahti ja lääkäri totesi hänet työkyvyttömäksi jota jatkettiin ainakin kuluvan vuoden loppuun. Hetken näytti että ehkä sittenkin tilanteesta selvitään.
Sitten veti maton alta kela, sen jälkeen vakuutusyhtiö. Rahat loppu, ei tuloja, ei säästöjä, elää pitäisi. Sai neuvon mennä hakemaan toimeentulotukea... sekin evättiin koska häntä ei sosiaalitoimessa kohdeltukaan enään yksilönä, vaan yht,äkkiä sairaan puolison eläketulot luettiin hänen henkilökohtaiseksi taloudelliseksi perusturvakseen. Hänellä ei kuitenkaan ole mitään päätösvaltaa puolisonsa rahojen suhteen. Tippiä tulee jos on tullakseen. Parisuhteen kannalta heidän avioliittonsa on pelkkä kulissi, joka on palvellut lähinnä lasten etuja. Monesti mies on sanonut, että uuden päivän jaksaa edes jotenkin viedä läpi lähinnä nuorimman pojan takia...
Mutta ei enää. Hän päätti ottaa pitkään aikomansa avioeron jotta häntä kohdeltaisiin toimeentulotuen suhteen yksilönä ja näin hänen omakin taloudellinen perusturvansa toteutuisi edes välttävästi. Yösijana toimii joku teollisuushallin koppi, ei suihkua, vessanpytty ja lavuaari käsienpesua varten sentään on käytettävissä. Nyt puolenyön aikoihin tuli mieheltä tekstiviesti:
"Kävin illalla hyvästelemässä nuorimman poikani, halasin ja sanoin rakastavani.Hyvästi sinullekin ja kiitos kaikesta avustasi.En jaksa enään elää."
( ja lopussa nimikirjaimet).
Yritin soittaa ja laitoin vastausviestin. En saa yhteyttä häneen. Kukaan muukaan ei saa. Nukkumapaikkakin on tyhjä ja auto tiessään.Päässäni takoo:
EI, EI, EI...TÄMÄ EI SAA PÄÄTTYÄ NÄIN ! En voi mennä nukkumaan, tämä on aivan kauheaa.
Parin viime vuoden aikana hän on valitellut olevansa aivan loppu, masentunut ja menettäneensä elämänhalunsa ja hakeutuneensa toistuvasti lääkäriin apua saadakseen. Viime syksynä hän tavallaan romahti ja lääkäri totesi hänet työkyvyttömäksi jota jatkettiin ainakin kuluvan vuoden loppuun. Hetken näytti että ehkä sittenkin tilanteesta selvitään.
Sitten veti maton alta kela, sen jälkeen vakuutusyhtiö. Rahat loppu, ei tuloja, ei säästöjä, elää pitäisi. Sai neuvon mennä hakemaan toimeentulotukea... sekin evättiin koska häntä ei sosiaalitoimessa kohdeltukaan enään yksilönä, vaan yht,äkkiä sairaan puolison eläketulot luettiin hänen henkilökohtaiseksi taloudelliseksi perusturvakseen. Hänellä ei kuitenkaan ole mitään päätösvaltaa puolisonsa rahojen suhteen. Tippiä tulee jos on tullakseen. Parisuhteen kannalta heidän avioliittonsa on pelkkä kulissi, joka on palvellut lähinnä lasten etuja. Monesti mies on sanonut, että uuden päivän jaksaa edes jotenkin viedä läpi lähinnä nuorimman pojan takia...
Mutta ei enää. Hän päätti ottaa pitkään aikomansa avioeron jotta häntä kohdeltaisiin toimeentulotuen suhteen yksilönä ja näin hänen omakin taloudellinen perusturvansa toteutuisi edes välttävästi. Yösijana toimii joku teollisuushallin koppi, ei suihkua, vessanpytty ja lavuaari käsienpesua varten sentään on käytettävissä. Nyt puolenyön aikoihin tuli mieheltä tekstiviesti:
"Kävin illalla hyvästelemässä nuorimman poikani, halasin ja sanoin rakastavani.Hyvästi sinullekin ja kiitos kaikesta avustasi.En jaksa enään elää."
( ja lopussa nimikirjaimet).
Yritin soittaa ja laitoin vastausviestin. En saa yhteyttä häneen. Kukaan muukaan ei saa. Nukkumapaikkakin on tyhjä ja auto tiessään.Päässäni takoo:
EI, EI, EI...TÄMÄ EI SAA PÄÄTTYÄ NÄIN ! En voi mennä nukkumaan, tämä on aivan kauheaa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
toivottovasti sinun ei tarvitse olla yksin. jos olet yksin, hankkiudu jonnekin tuttavasi/ystäväsi luo, jonks kanssa voit puhua. voimia sinulle.
terrorivaltio nimeltä suomi, on täynnä vastaavia tapauksia, omakohtaisesti elää kituutan valtion terromin varjossa kuten tuhannet ja tuhannet köyhät ja kyykytetyt tässä maassa. Mutta niin kauan kuin kukaan ei tee mitään ja nouse barrikaadeille, saa vain sitä mitä tilaa. Suomessa ei tunneta sanaa solidaarisuus. On kaksi ratkaisua mikäli halajaa ihmisarvoista elämää; ryhtyä roistoksi kuten mm kansanedustajat tai lähteä maasta ja muuttaa jonnekin sivistysvaltioon. Jälkimmäinen on minun ratkaisuni. Toivon, että ystäväsi on kunnossa.
Näin Suomi kohtelee omiaan mutta kaikenmaailman somaleja kyllä hyysätään.Olen katkera miehen ja hänen lapsiensa puolesta.
http://www.kaleva.fi/html/JTpage394593.html
päättäjät on pudonneet todellisesta elämästä jo kauan sitten, omia palkkoja nostetaan yksimielisesti puoluekannasta riippumatta. Kun ihminen ei ole koskaan kokenut puutetta tai minkäänlaista kurjuutta niin hän kykenemätön tuntemaan empatiaa kärsivää lähimmäistä kohtaan.
Kansan- tai minkä nyt sitten edustajat on ostettu rahavallan nöyriksi sylikoiriksi ja työn jälki on sen mukaista. Mitenkähän terrorismi oikein syntyy? Onkohan olemassa oikeutettua terrorismia?
silloin kun päätetään, säilyttääkö 200 kansanedustajan elintaso vai noustaanko barrikaadeille ja säilytetään tuhansien nälkää näkevien henki, silloin on oikeutettu. Sanoo minun uskonto ja Jumala. Ilman tunnon tuskaa voisin lahdata jonkun roistoamalla köyhempiään elostelevan porsaan, jos se pelastaa 10 perheen isää itsemurhalta.
Tuttavani löytyi aamulla eräästä syrjäisestä paikasta tajuttomana autossaan virumassa ja alilämpöisenä. Hyvin todennäköisesti hän on ottanut yliannoksen ainakin rauhoittavia lääkkeitä. Makaa nyt koomassa(levon saaneena?)teho-osastolla huonolla enneusteella. Toivoa herättäviä merkkejä aivotoiminnasta ei ole havaittavissa. Koneet pitävät tärkeimpiä elintoimintoja yllä.
Pääpiirteissään ystäväni elämänkaaren tuntien en voi muuta sanoa kuin että
KYLLÄ PISTÄÄ VIHAKSI TÄMÄN YHTEISKUNNAN TOUHU. HÄNEN LOPULLISEKSI KOHTALOKSEEN EI KOITUNUT MUU EPÄONNI ELÄMÄSSÄ, VAAN VIIMEKÄDESSÄ YHTEISKUNNAN HALLINNOLLISIA NÄKÄKANTOJA TOTEUTTAMAAN VALJASTETTU BYROKRAATTINEN TURVAVERKKOJÄRJESTELMÄ, JOSSA IHMINEN MENETTÄÄ KAIKEN YKSILÖLLISYYTENSÄ JA JOSSA TAPAUSKOHTAISILLE ERITYISPIIRTEILLE EI ANNETA MITÄÄN MERKITYSTÄ AVUN TARVETTA MÄÄRITETTÄESSÄ. JOS ET TÄYTÄ KRITEEREJÄ, JÄÄT TUKIPALVELUJEN ULKOPUOLELLE JA TÄYSIN OMAN ONNESI NOJAAN SIITÄ HUOLIMATTA, ETTÄ OIKEASTI OLET AIVAN LOPPU JA JAKSAMATTOMASSA TILASSA. NÄIN KÄVI YSTÄVÄLLENI.
HÄNEN SUURIN EPÄONNENSA OLI KOHDATA SUURTA EPÄONNEA SUOMEN MAASSA SUOMEN KANSALAISENA.
YSTÄVÄNI TAPAUS ANTAA MORAALISESTI KESTÄVÄN PERUSTEEN RÄIKEÄÄNKIN KANSALAISTOTTELEMATTOMUUTEEN MITÄ MUOTOJA SILLE KEKSITTÄNEENKIN. MINÄ LIITYN JOUKKOON TUIMAAN YSTÄVÄNI MUISTOA KUNNIOITTAEN.
liikuttava vaan ei uskottava tarina.
taidat kulettaa muuta poppoota.
tai ei, kuitenkin jokapäiväistä tässä maassa.
Ensin puppu alustetaan syvällisellä viisaudella: "HÄNEN SUURIN EPÄONNENSA OLI KOHDATA SUURTA EPÄONNEA"
Sitten pudotetaan varsinainen pökäle: "YSTÄVÄNI TAPAUS ANTAA MORAALISESTI KESTÄVÄN PERUSTEEN RÄIKEÄÄNKIN KANSALAISTOTTELEMATTOMUUTEEN..."
Kyllä tuon otsikkosi "Elossa aivokuolleena" pitäisi pikemminkin olla nimimerkkisi.
... al skaidapää mutta pakko sanoa että edustat juuri sitä mentaalia joka tekee tästä yhteiskunnasta sellaisen jossa tosiasiallisesti tapahtuu sellaista josta kerroin ja joka nyt on tullut todella lähelle itseäni. Kiitos vaan tuesta vitun kusipää eli että osaan se minäkin käyttää sivistymättömien kieltä.
Tekstisi oli sivistymättömän moukan höpinää jo ennen tuota tarkennustasi, mutta kiitos kuitenkin selvennyksestäsi. Nuo esittämäsi argumentit eivät kestä edes apukoulun tukiopetusryhmässä tehtävää tarkastelua.
Hei, kaveri, mene muualle runoilemaan, runopalsta on ihan jossain muualla, kyllä oot (saatanan) viisas, oot tainnut käydä äidinkielen kurssit innolla läpi!
... kun on selvästi pääteltävissä että pyörit niissä apukoulun tukiryhmissä. Siellähän saat tasoasi vastaavaa tukea. Mutta etten häpäisisi ystäväni muistoa en jatka tätä ajatustenvaihtoa kanssasi, koska on ilmeistä että henkinen kapisiteettisi antaa aiheen olettaa tämän olevan hyödytöntä ajanhukkaa sinun kohdallasi.
Ensiksi täytyy sanoa että maassamme todella tapahtuu sellaista mistä nimimerkki Aivan shokissa
kertoo. Tuntuu kummalliselta että näissäkin vakavissa yhteyksissä löytyy ihmisiä, jotka lyötyjä lyövät. Minusta he ovat jotenkin tunnevammaisia. Toiseksi esiintyy aika paljon epäloogisuutta kuten tällä pikku paavilla. Hänellä lienee olevan hämäriä ja sekavia esim. sellaiset käsitteet kuin runous, dokumentti, elävä elämä, kertomus, tosiasia, viisaus. Ts. paavin pallit on ajettuneet pahasti.
Tuli vain mieleen, että
eikös ystäväsi tai vastaavat
tapaukset pääse tavallaan
ulos tilanteesta esimerkiksi
heidät todetaan mieleltään
sairastuneiksi, sillä
sitä se käytännössä on.
Työkyvyttömyyseläke voisi
olla vaihtoehto.
Kaikkea hyvää sinnepäin,
ja toivottavasti
ystäväsi tokenee vielä!
Eipä tätä juuri ajatustenvaihdoksi voisi kutsuakaan...
Ihan omassa päässäsi sen sijaan voisit pohtia, miksi tarinasi vaikuttaa muidenkin kuin minun mielestä varsin epäuskottavalta.
Koska juttusi on 99,9 -prosenttisen varmasti pelkkä provo, niin siitä promillen virhemahdollisuudesta huolimatta suhtautumiseni tarinaasi on tällainen.
Vaikka taidatkin olla provopelle, niin kysytään nyt kuitenkin, että MILLÄ VITUN PERUSTEELLA YSTÄVÄSI TAPAUS ANTAA MORAALISESTI KESTÄVÄN PERUSTEEN RÄIKEÄÄNKIN KANSALAISTOTTELEMATTOMUUTEEN MITÄ MUOTOJA SILLE KEKSITTÄNEENKIN.
Kaikkihan se on aina yhteiskunnan vika. Eihän sitä nyt voi sellaista olettaa, että ensisijainen vastuu ihmisestä olisi hänellä itsellään, hui kauhistus sentään!
Jos ei yhteiskunta saa kaikkia luusereita suojeltua heiltä itseltään, niin kyllä on PASKA yhteiskunta! Ei kun kaikki harrastamaan RÄIKEÄÄ KANSALAISTOTTELEMATTOMUUTTA, niin kohta meillä on IHANA yhteiskunta.
Kyllä olet yks' saatanan tollo...
Kuten kirjoituksestani voi päätellä, ystäväni voi henkisesti huonosti jo vuosia. Hän hakeutui useamman kerran lääkäriin vaikeaksi kokemansa masennuksen takia, yrittäen välillä käydä työssä. Kun hän viimeksi haki masennus-diaknoosilla sairaspäivärähaa, kela eväsi sen jonkun täyttymättömän työssäoloehdon vuoksi. Asia meni eläkejuttuna vakuutusyhtiöön. Sieltä vastattiin miestä kuulematta näkemättä sekä mitenkään perustelematta,että hakemus hylätään koska heidän mielestään masennuksen aiheuttama haitta-aste jää oliko se nyt alle 2 viides-osaa tai jotain.
Mukaan oli liitetty mm. ohje hakea toimeentuloturvaa jos katsoo siihen olevan aihetta. Lopun tiedättekin.
En voi unohtaa ystäväni ahdistunutta ja epätoivoista katsetta, kun hän kyyneleet silmistä valuen, puolittain itkien sopersi manauksia ja kirouksia hampaittensa välistä kertoessaan kuinka nöyryyttävältä tuntui se, että kelan ja vakuutusyhtiön taholta hänet sekä myös masennus-diaknoosin tehnyt lääkäri leimattiin tavallaan valehtelijaksi. Hän ei voinut mitenkään käsittää sellaista julkeutta ja sanoikin, että häntä pidetään pilkkana.
Lopuksi vielä että en sadatellut ja vihoitellut sinulle nimimerkki "jokuvaan". Se oli vaan vihan ja surun sekaista yleistä tunteenpurkausta kun tällaista voikin tapahtua.
Tälläistä tietysti tapahtuu oikeastikin, mutta sinun tarinaasi en usko.
Jos hän olisi sinulle läheinen niin tekisit nyt muuta kuin kirjoittelisit tänne.
Ketään ei aivokuolleeksi diagnisoida muutamassa tunnissa ja jutussasi on paljon muutakin mikä tekee siitä epäuskottavan.
Tuohan kävisi käsikirjoitukseksi vaikka
Pölösen seuraavaan elokuvaan.
Elokuvan pitäisi vaan olla dokumentti-kuva.