"Historia on vaikea asia – ja nykyisyys
Turun Sanomat 9.1 2010 01:29:18
Kylläpä oli kirjoitus mielipideosastolla (5.1.2010)! Virheellisesti todettiin, että Ruotsin vallan alaisuudessa (jota ei kuulemma ole koskaan ollutkaan) suomenkieliset ja ruotsinkieliset elivät tasa-arvoisina. Näinkö historiaa vähitellen kirjoitetaan uudestaan?
Juuri viime viikolla television historiadokumentissa asiantuntijat totesivat, miten heikko asema suomenkielisillä omassa maassaan on Ruotsin vallan aikana ollut. Eikä ruotsinkielinen vähemmistö edelleenkään ole sanoutunut irti vanhoista freudenthalilaisista periaatteistaan. Kaikki tämä meidän suomenkielisten pitäisi vain niellä, ja ajatella, että kaipa se sitten näin on.
Kirjoituksessa todetaan, että Suomi on kuulunut kiinteänä ja tasavertaisena alueena Ruotsin kuningaskuntaan. Muodollisesti kyllä, mutta mikä onkaan todellisuus? Otan vain erään esimerkin opetusalalta. Vuonna 1724 annettiin ”koulujärjestys”, joka määräsi opetuskieliksi ruotsin ja latinan. Suomen kielellä ei ollut siis mitään oikeuksia. Kun suomalaiset yrittivät 1738-1739 valtiopäivillä saada suomen kielen asemaan kohennusta, valtioneuvoston pöytäkirjaan oli tehty reunamerkintä: ”Luetaan siinä olevien monien ihmeellisten pyyntöjen vuoksi.” Tietenkään mitään parannuksia ei saatu aikaan. Se siitä tasavertaisuudesta.
Moisala toteaa Suomen Venäjään liittämisestä mm.: ”Virkakieleksi jäi ruotsi ja maassa puhuttiin laajasti myös suomea.” Siis ikään kuin suomea olisi puhunut vähemmistö, jota nyt sentään oli laajasti. Tosiasiassa Suomessa ei enimmilläänkään ole ollut ruotsinkielisiä kuin noin 18 prosenttia, ja nykyinen määrähän on jo alle viisi prosenttia, kun Ahvenanmaata ei oteta mukaan. Ja näistäkin rannikolla ja saaristoissa asuvista vajaasta viidestä prosentista lähes kaikki osaavat suomea. Siitä huolimatta koko Suomessa on osattava palvella ruotsiksi, ja yli viiden miljoonan suomalaisen on opeteltava koulutuksen kaikilla asteilla useimmille täysin turhaa ruotsin kieltä. Pakkoruotsi on myös selvä este tärkeitten suurien kielien nykyistä laajemmalle opiskelulle.
Kirjoittajan mielestä termi suomenruotsalaiset on jotenkin omituinen. Eikö se ole yhtä osuva kuin Rkp:n nimi, Ruotsalainen kansanpuolue, Svenska folkpartiet, joka nimi ei siis ole ruotsinkielinen tai ruotsinkielisten kansanpuolue? Osa maamme ruotsinkielisistä pitää todella itseään rodullisestikin suomenkielisistä poikkeavina, parempina tietenkin.
Ruotsiin pääasiassa 1960-luvulla muuttaneet ruotsinsuomalaiset ovat tuon artikkelin kirjoittajan mukaan ”erikoinen ryhmä, josta osa ei vielä vuosikymmenten jälkeenkään osaa puhua nykyisen kotimaansa kieltä”. Milloinkahan vuosisatoja Suomessa asunut ruotsinkielisten ryhmä oppii ja hyväksyy nykyisen kotimaansa yli 90 prosentin enemmistön kielen?
Olli Porra"
Turun Sanomat 9.1 2010 01:29:18
Kylläpä oli kirjoitus mielipideosastolla (5.1.2010)! Virheellisesti todettiin, että Ruotsin vallan alaisuudessa (jota ei kuulemma ole koskaan ollutkaan) suomenkieliset ja ruotsinkieliset elivät tasa-arvoisina. Näinkö historiaa vähitellen kirjoitetaan uudestaan?
Juuri viime viikolla television historiadokumentissa asiantuntijat totesivat, miten heikko asema suomenkielisillä omassa maassaan on Ruotsin vallan aikana ollut. Eikä ruotsinkielinen vähemmistö edelleenkään ole sanoutunut irti vanhoista freudenthalilaisista periaatteistaan. Kaikki tämä meidän suomenkielisten pitäisi vain niellä, ja ajatella, että kaipa se sitten näin on.
Kirjoituksessa todetaan, että Suomi on kuulunut kiinteänä ja tasavertaisena alueena Ruotsin kuningaskuntaan. Muodollisesti kyllä, mutta mikä onkaan todellisuus? Otan vain erään esimerkin opetusalalta. Vuonna 1724 annettiin ”koulujärjestys”, joka määräsi opetuskieliksi ruotsin ja latinan. Suomen kielellä ei ollut siis mitään oikeuksia. Kun suomalaiset yrittivät 1738-1739 valtiopäivillä saada suomen kielen asemaan kohennusta, valtioneuvoston pöytäkirjaan oli tehty reunamerkintä: ”Luetaan siinä olevien monien ihmeellisten pyyntöjen vuoksi.” Tietenkään mitään parannuksia ei saatu aikaan. Se siitä tasavertaisuudesta.
Moisala toteaa Suomen Venäjään liittämisestä mm.: ”Virkakieleksi jäi ruotsi ja maassa puhuttiin laajasti myös suomea.” Siis ikään kuin suomea olisi puhunut vähemmistö, jota nyt sentään oli laajasti. Tosiasiassa Suomessa ei enimmilläänkään ole ollut ruotsinkielisiä kuin noin 18 prosenttia, ja nykyinen määrähän on jo alle viisi prosenttia, kun Ahvenanmaata ei oteta mukaan. Ja näistäkin rannikolla ja saaristoissa asuvista vajaasta viidestä prosentista lähes kaikki osaavat suomea. Siitä huolimatta koko Suomessa on osattava palvella ruotsiksi, ja yli viiden miljoonan suomalaisen on opeteltava koulutuksen kaikilla asteilla useimmille täysin turhaa ruotsin kieltä. Pakkoruotsi on myös selvä este tärkeitten suurien kielien nykyistä laajemmalle opiskelulle.
Kirjoittajan mielestä termi suomenruotsalaiset on jotenkin omituinen. Eikö se ole yhtä osuva kuin Rkp:n nimi, Ruotsalainen kansanpuolue, Svenska folkpartiet, joka nimi ei siis ole ruotsinkielinen tai ruotsinkielisten kansanpuolue? Osa maamme ruotsinkielisistä pitää todella itseään rodullisestikin suomenkielisistä poikkeavina, parempina tietenkin.
Ruotsiin pääasiassa 1960-luvulla muuttaneet ruotsinsuomalaiset ovat tuon artikkelin kirjoittajan mukaan ”erikoinen ryhmä, josta osa ei vielä vuosikymmenten jälkeenkään osaa puhua nykyisen kotimaansa kieltä”. Milloinkahan vuosisatoja Suomessa asunut ruotsinkielisten ryhmä oppii ja hyväksyy nykyisen kotimaansa yli 90 prosentin enemmistön kielen?
Olli Porra"
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ruotsalainen kansanpuolue on nimenäkin freudenthalilainen lipsahdus.