Voiko bipolaarinen kokea olevansa aina alakuloinen

minun ymmärrykseni mukaan tuli siitä,kun pitkän masennuksen jälkeen koin olevani vähän pirteämpi.uni oli huonompaa,tai nukuin vähemmän,saatoin yöllä siivota kaapeja jne.luulen siitä tulleen epäily ja sain tuon diagnoosin.Sain lääkkeet,mutta ainakaan olo ei parantunut.Söin lääkettä pari vuotta,mutta lääkäri lupasi lopettaa niiden syömisen.Olen ollut viidettä vuotta ilman eikä ole mitään "vauhtikausia"ollut.Mutta tämä väsymys,tyhjä olo,ainainen matala mieliala se on ja pysyy.Kyllä kai sentään on joskus parempia hetkiä,mutta olen hyvin yksinäinen ja onneton,en pysty tekemään asialle mitään.Sinulla vaikuttaa olevan samanlaista.On tosi vaikeaa elää tämän kanssa,kun miettii vaan,että mikä ihme minua vaivaa.

alakulo kirjoitti:

minun ymmärrykseni mukaan tuli siitä,kun pitkän masennuksen jälkeen koin olevani vähän pirteämpi.uni oli huonompaa,tai nukuin vähemmän,saatoin yöllä siivota kaapeja jne.luulen siitä tulleen epäily ja sain tuon diagnoosin.Sain lääkkeet,mutta ainakaan olo ei parantunut.Söin lääkettä pari vuotta,mutta lääkäri lupasi lopettaa niiden syömisen.Olen ollut viidettä vuotta ilman eikä ole mitään "vauhtikausia"ollut.Mutta tämä väsymys,tyhjä olo,ainainen matala mieliala se on ja pysyy.Kyllä kai sentään on joskus parempia hetkiä,mutta olen hyvin yksinäinen ja onneton,en pysty tekemään asialle mitään.Sinulla vaikuttaa olevan samanlaista.On tosi vaikeaa elää tämän kanssa,kun miettii vaan,että mikä ihme minua vaivaa.

Lue lisää

Tutulta kuulostaa... Kukaan ei oikein tunnu ottavan asiakseen selvittääkään mitä tämä on. Olen kyllä ollut aktiivinen sen suhteen, mutta asiat ei etene kun hoitavat vaihtuu koko ajan. Haluaisin haluta elää enkä ajelehtia hetki hetkeltä enemmän tai vähemmän nuutuneena. Onhan sitä omaa asennettakin tullut moneen kertaan tarkistettua, mutta... Niin. Huumori pitää pystyssä, jos se sattuu olemaan hereillä.

Tuosta yksinäisyydestä. On tosi vaikeeta lähteä tutustumaan (väkisin) ihmisiin, kun ei kiinnosta eikä jaksa antaa itsestään mitään. Näin mulla.

harsoinen kirjoitti:

Tutulta kuulostaa... Kukaan ei oikein tunnu ottavan asiakseen selvittääkään mitä tämä on. Olen kyllä ollut aktiivinen sen suhteen, mutta asiat ei etene kun hoitavat vaihtuu koko ajan. Haluaisin haluta elää enkä ajelehtia hetki hetkeltä enemmän tai vähemmän nuutuneena. Onhan sitä omaa asennettakin tullut moneen kertaan tarkistettua, mutta... Niin. Huumori pitää pystyssä, jos se sattuu olemaan hereillä.

Tuosta yksinäisyydestä. On tosi vaikeeta lähteä tutustumaan (väkisin) ihmisiin, kun ei kiinnosta eikä jaksa antaa itsestään mitään. Näin mulla.

Lue lisää

minulla on ettei jaksa lähteä mihinkään,kauppankin hyvin harvoin kun on pakko.olen ihmetellyt mikä minut on tämmöiseksi muuttanut.Työelämässä ollessani nautin toisen ihmisen kohtaamisesta ja olin seurallinen ja osallistuva.En ole hoitosuhteessa ollut vuosiin,taitaisi kohta olla tarpeen,mutta kynnys on korkea lähteä kyselemään.ja jos ei saa apua,mitä sitten.Tosi on tällä hetkellä,että en halua tavata vähiä ystäviänikään,kun olen niin alamaissa.Minulla ei ole mitään puhuttavaa,väsyttää vain.Kotona saan vain hyvin vähän tehtyä mitään,olen vain.Hyvin vaikea pukea sanoiksi näitä tuntoja.

Kun lääkitys lopetettiin loppui kaikki käynnit ja yhteydenpidot lääkäriin.Hän totesi minun olevan niin hyväkuntoinen ettei lääkitystä tosiaan tarvita.Kehoitti ottamaan yhteyttä,jos tunnen tarvetta.En ole ottanut,koska jotenkin koen sen vaikeaksi.Kotona on joskus puhuttu voinnistani.mies toteaa vain minun väsyvän helposti ja olevan uupunut.En ole hänellekään kertonut diagnoosia,vain kesk.vaikea masennus joka todettiin myös.Tuntuu vaikealta edes ajatella kertovansa,kun itse en tunne olevani bipo.Sen kyllä tiedän ettei kukaan minua pidä ylivireänä.Mikä tässä olisi paras ratkaisu,sitä en tahdo jaksaa miettiä ja päätöksenteko on vaikeaa.

alakulo kirjoitti:

Kun lääkitys lopetettiin loppui kaikki käynnit ja yhteydenpidot lääkäriin.Hän totesi minun olevan niin hyväkuntoinen ettei lääkitystä tosiaan tarvita.Kehoitti ottamaan yhteyttä,jos tunnen tarvetta.En ole ottanut,koska jotenkin koen sen vaikeaksi.Kotona on joskus puhuttu voinnistani.mies toteaa vain minun väsyvän helposti ja olevan uupunut.En ole hänellekään kertonut diagnoosia,vain kesk.vaikea masennus joka todettiin myös.Tuntuu vaikealta edes ajatella kertovansa,kun itse en tunne olevani bipo.Sen kyllä tiedän ettei kukaan minua pidä ylivireänä.Mikä tässä olisi paras ratkaisu,sitä en tahdo jaksaa miettiä ja päätöksenteko on vaikeaa.

Lue lisää

Sinuna kävisin lääkärissä. Mun mielestä ensin kannattaisi tutkia ihan "tavalliset" fyysiset syyt mitkä voi aiheuttaa tuota väsymystä, eli esimerkiksi pitäisi ottaa kilpirauhasarvot, anemia ja diabetes huomioon. Väsymys vaikuttaa elämänlaatuusi niin paljon, että asia on syytä tutkia. Ja jos ongelma on sitten masennus, niin kyllä se pitää hoitaa pois. Tiedän että tuntuu raskaalle alkaa "lääkärirumbaa" mutta parasta se kuitenkin on. Kyllä se apu löytyy kunhan asiaa aletaan selvittämään. Ja vaikka nyt on diagnoosina bipo niin mitä sitten, ei se sinusta bipoa tee ja diagnoosikin voi tarkentua vain sillä, että menet sinne lääkäriin. Eli eteenpäin sanoi mummo lumessa:)

14+2 kirjoitti:

Sinuna kävisin lääkärissä. Mun mielestä ensin kannattaisi tutkia ihan "tavalliset" fyysiset syyt mitkä voi aiheuttaa tuota väsymystä, eli esimerkiksi pitäisi ottaa kilpirauhasarvot, anemia ja diabetes huomioon. Väsymys vaikuttaa elämänlaatuusi niin paljon, että asia on syytä tutkia. Ja jos ongelma on sitten masennus, niin kyllä se pitää hoitaa pois. Tiedän että tuntuu raskaalle alkaa "lääkärirumbaa" mutta parasta se kuitenkin on. Kyllä se apu löytyy kunhan asiaa aletaan selvittämään. Ja vaikka nyt on diagnoosina bipo niin mitä sitten, ei se sinusta bipoa tee ja diagnoosikin voi tarkentua vain sillä, että menet sinne lääkäriin. Eli eteenpäin sanoi mummo lumessa:)

Lue lisää

Kyllä minun kai on pakko yrittää selvittää tätä lääkärin kautta.Miksi se on niin vaikeaa en pysty sanomaan.En haluaisi olla potilas,koska se on niin kontrolloitua ja lääkkeitä varmasti heti tarjotaan.Sillon kun söin lääkkeitä niistä tuli sivuvaikutuksia eikä tahtonut löytyä mikä jotenkin sopisi.Se viimeinen lääke teki minusta ihan saamattoman,lihoin enkä tosiaan ollut yhtään oma itseni.Olo ei siitä varmaan ole juuri kohentunut,mutta tunnen itseni nyt paremmin.Yritän tilata aikaa lääkärille.

Minullahan ei ole ollut maniaa,vain hetkellinen piristyminen masennuksen aikana.En kyllä tajua miksi tuo diagnoosi tuli.Mutta jos siellä vertausryhmässä on ollut samoin masentuneita,ei mitään vauhtijaksoja tms.tälläinen diagnoosi taitaa olla yleinen.En käytä lainkaan päihteitä.Tulee mieleen tuokin seikka,että entä jos masennuslääkkeet aiheutti hetkellisen vireystason nousun.Kun niin helposti tuli eläkepäätös,tarkoitus oli hakea muutama kuukausi kuntoutustukea lisää ja sitten mahdollisesti työelämään paluu.Eipä silti en kyllä töissä jaksaisi tämmöisenä olla,mutta olisikohan löytynyt apua tähän masennukseen.Unta tarvitsen ja on pakko nukkua riittävästi.Mutta ei minulle tule valvomisesta mielialan nousua,vain väsymys.On hyvä ettei sinulla ole ollut manioita pitkään aikaan ja lito auttaa siihen.Minulla oli Depragine ja se piti minut aivan uupuneena enkä jaksanut sen paremmin kuin nytkään tehdä mitään erikoisempaa.Pakolliset kotityöt teen.En tänäänkään pystynyt soittamaan ja kysymään lääkäriaikoja.Kun olen eläkkeellä ei ne taida kovin perustaa onko väsynyt tai ei.Pitäisi mieheltä kysyä mitä mieltä hän on voinnistani.Voi kyllä olla ettei ole muutosta huomannut mihinkään suuntaan,kun olen tämmöinen ollut niin kauan.

alakulo kirjoitti:

Minullahan ei ole ollut maniaa,vain hetkellinen piristyminen masennuksen aikana.En kyllä tajua miksi tuo diagnoosi tuli.Mutta jos siellä vertausryhmässä on ollut samoin masentuneita,ei mitään vauhtijaksoja tms.tälläinen diagnoosi taitaa olla yleinen.En käytä lainkaan päihteitä.Tulee mieleen tuokin seikka,että entä jos masennuslääkkeet aiheutti hetkellisen vireystason nousun.Kun niin helposti tuli eläkepäätös,tarkoitus oli hakea muutama kuukausi kuntoutustukea lisää ja sitten mahdollisesti työelämään paluu.Eipä silti en kyllä töissä jaksaisi tämmöisenä olla,mutta olisikohan löytynyt apua tähän masennukseen.Unta tarvitsen ja on pakko nukkua riittävästi.Mutta ei minulle tule valvomisesta mielialan nousua,vain väsymys.On hyvä ettei sinulla ole ollut manioita pitkään aikaan ja lito auttaa siihen.Minulla oli Depragine ja se piti minut aivan uupuneena enkä jaksanut sen paremmin kuin nytkään tehdä mitään erikoisempaa.Pakolliset kotityöt teen.En tänäänkään pystynyt soittamaan ja kysymään lääkäriaikoja.Kun olen eläkkeellä ei ne taida kovin perustaa onko väsynyt tai ei.Pitäisi mieheltä kysyä mitä mieltä hän on voinnistani.Voi kyllä olla ettei ole muutosta huomannut mihinkään suuntaan,kun olen tämmöinen ollut niin kauan.

Lue lisää

Alakulo, juot varmasti kahvia, kahvi aiheuttaa sellaista käytöstä jonka lääkärit tulkitsevat bipo-sairaudeksi.

kofeiinipölly kirjoitti:

Alakulo, juot varmasti kahvia, kahvi aiheuttaa sellaista käytöstä jonka lääkärit tulkitsevat bipo-sairaudeksi.

kokemusta siitä,että lääkäri on kysynyt kahvinjuonnista?Minulta ei koskaan ole siitä kyselty.Kahvia kyllä juon päivittäin useita kuppeja.Ei minua näytä ainakaan virkistävän.On vaikeaa löytää syitä,miksi diagnoosi minulla on.

alakulo kirjoitti:

kokemusta siitä,että lääkäri on kysynyt kahvinjuonnista?Minulta ei koskaan ole siitä kyselty.Kahvia kyllä juon päivittäin useita kuppeja.Ei minua näytä ainakaan virkistävän.On vaikeaa löytää syitä,miksi diagnoosi minulla on.

Lue lisää

Olen bibo kanssa ja taistelin yöunien kanssa tovin. Sain todella pahoja lääkkeitä jotka veivät minut lähes koomaan.
Jätin ne pois lääkärin luvalla, kerroin että oloni on parempi kun en juo kahvia.
Nyt nukun taivaallisen hyvin ilman eri yöunilääkettä.
Olen lauhkea ja tasainen. Vaan lääkäri ei koskaan ole tähän reagoinut, pitää minua hihhulina.
En ikinä kajoa myrkkyyn nimeltä kahvi.

Toinen myrkky joka vaikuttaa minuun äkkiä on sokeri. Herkkusuu kun olen ja paatunut irtokarkkien mutustelija.
Kun saan sokeria elimistöön tulee voimakas kiukuntunne, mutta se menee ohi.
Mutta nyt määrätietoisesti olen vähentänyt sokeria muodossa kuin muodossa.
Jouluna söin viimeiset irtikset.

Lääkärit on järkyttävän yksilmäistä. Minulta ei ole kysytty harrastuksista, ulkoilusta, ruokavaliosta jne.
Tuttavista kyllä piisaa kyselyä, sanon ettei kavereita juuri ole, en halua antaa heidän nimiään ja puhelinnumeroita.

Mielipide: kirjoitti:

Olen bibo kanssa ja taistelin yöunien kanssa tovin. Sain todella pahoja lääkkeitä jotka veivät minut lähes koomaan.
Jätin ne pois lääkärin luvalla, kerroin että oloni on parempi kun en juo kahvia.
Nyt nukun taivaallisen hyvin ilman eri yöunilääkettä.
Olen lauhkea ja tasainen. Vaan lääkäri ei koskaan ole tähän reagoinut, pitää minua hihhulina.
En ikinä kajoa myrkkyyn nimeltä kahvi.

Toinen myrkky joka vaikuttaa minuun äkkiä on sokeri. Herkkusuu kun olen ja paatunut irtokarkkien mutustelija.
Kun saan sokeria elimistöön tulee voimakas kiukuntunne, mutta se menee ohi.
Mutta nyt määrätietoisesti olen vähentänyt sokeria muodossa kuin muodossa.
Jouluna söin viimeiset irtikset.

Lääkärit on järkyttävän yksilmäistä. Minulta ei ole kysytty harrastuksista, ulkoilusta, ruokavaliosta jne.
Tuttavista kyllä piisaa kyselyä, sanon ettei kavereita juuri ole, en halua antaa heidän nimiään ja puhelinnumeroita.

Lue lisää

ole mitään lääkitystä.Unilääkkeetkin oli silloin sairastumisen alussa,kun en pystynyt nukkumaan.Olin niin masentunut ja mietin ja syyllistin vain koko ajan itseäni,iltaisin en saanut unta ja makasin päivät mikä onkai tyypillistä,kun on keskivaikea masennus.Unilääkettä kun otin,olin entistä väsyneempi seuraavana päivänä.En sitten enään käyttänyt niitä.Kahvinjuonnin vähentäminen tuntuu vaikealta ja kun en ainakaan piristy liiaksi siitä.Olen aika "tasaluonteinen",mutta saisin varmasti olla edes vähän energisempi ja toimeliaampi.Kun ihmissuhteetkin olen minimoinut voimattomuuteni takia tuntuu elämä aika tyhjältä.Onneksi omaa perhettä pyörii vielä kotona,mutta väsyn tietenkin varsinkin juhlapyhien aikana enkä itse osaa nauttia.Se on ikävää,kun muistan niitäkin aikoja milloin nautin paljon yhdessäolosta.Tuosta sokerista olen huomannut,että saan päänsärkyä jos syön paljon makeaa.Olen yrittänyt vähentää karkin syöntiä ja makeita leivonnaisia,koska on paino noussut jonkin verran.Olen pudottanut pari kiloa ja yritän olla sitkeä etten sortuisi.Kun on väsynyt ei minulla vaikuta ruokahaluun,päinvastoin söisin jatkuvasti.

alakulo kirjoitti:

kokemusta siitä,että lääkäri on kysynyt kahvinjuonnista?Minulta ei koskaan ole siitä kyselty.Kahvia kyllä juon päivittäin useita kuppeja.Ei minua näytä ainakaan virkistävän.On vaikeaa löytää syitä,miksi diagnoosi minulla on.

Lue lisää

Kofeiinin päivittäiskäyttö aiheuttaa valtaosan mielenterveyden ongelmista. Asia on jopa lääketieteen ja terveysviranomaisten tiedossa, mutta siitä ei puhuta poliittisista syistä. Lopetin itse pari vuotta sitten. Alle puolessa vuodessa katosivat vaikea, hoidolle resistentti masennus, ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöt, krooniset kivut heikkenivät hitaammin.

http://qmies.blogit.fi/

“Long-term overuse of caffeine can elicit a number of psychiatric disturbances in adults. Two such disorders recognized by the American Psychiatric Association (APA) are caffeine-induced sleep disorder and caffeineinduced anxiety disorder. In some individuals, large (ingestion of 500 mg caffeine or more) amounts of caffeine can induce anxiety severe enough to necessitate clinical attention. This caffeine-induced anxiety disorder can take many forms, from generalised anxiety, to panic attacks, obsessive-compulsive symptoms, or even phobic symptoms. Because this condition can mimic organic mental disorders, such as panic disorder, generalised anxiety disorder, bipolar disorder, or even schizophrenia, a number of medical professionals believe caffeine-intoxicated people are routinely misdiagnosed and unnecessarily medicated when the treatment for caffeine-induced psychosis would simply be to withhold further caffeine. A study in the British Journal of Addiction concluded that caffeinism, although infrequently diagnosed, may afflict as many as one person in ten of the general population (Nehlig et al. 1992).”

Evira: Risk assessment of caffeine among children and adolescents in the Nordic countries