Psykiatriset hoitovirheet, psyykenlääkityksellä vahingoittaminen

Hei!

Minua kiinnostavat ihmisten kokemukset, joissa he ovat kokeneet tulleensa vahingoitetuiksi psykiatrisella hoidolla. Tämä aihe ei usein nouse julkisuuteen ja päivänvaloon sillä edes potilasvahinkokeskus ei korvaa psykiatrian hoitovirheitä. On siis syytä kysyä miksi.
Onko "mielenterveys" pelkkää haihattelua ja epäuskottavaa, vaika tällainen valtava tiede liittyy siihen, mikäli siihen viittavat asiat katsotaan hullujen löpinäksi? Olisiko syytä muuttaa terminologiaa ja puhua aivosairauksista ja neurologisesta, "aivostollisesta" vahingoittamisesta.

Ihmisen aivotoiminta ja ihmisaivot ovat niin monimutkaisia, ettei niiden toimintaa tarkkaan kunnolla tunneta. On syytä kysyä ääneen, että miksi on sallittua määrätä psyykenlääkkeitä, joiden toimintamekanismia ei tarkkaan tunneta, vaan ne "ilmeisesti", "ehkä", ne "saattavat" tehdä jotakin?
Miksi niitä määrätään ilman edes diagnoosia, jota edes yksi ihminen ei saisi koskaan tehdä, vaikka olisi kuinka lääkäri, sillä lääkäreidenkin joukossa on valitettavasti häiriintyneitä henkilöitä. Ei se ammatista ole kiinni milloin paha henkilö tulee vastaan. Onhan yhä enemmän tullut hoitajista ja lääkäreistä vakavia murhauutisia jopa julkisuuteenkin. Eikö silloin psyykenlääkkeiden määräminen ole jo itsessään kaikkea muuta kuin oikein?

Olen itse joutunut heti ensimmäisellä lääkärin tapaamisella kaksikymppisenä ahdistavassa ja kuormittavassa elämäntilanteessa hoitovirheen ja huonon kohtelun uhriksi. Lääkärin ei itse kuuluisi olla päällekäyvä, psykoottinen ja outoja puhuva, mutta valitettavasti sellainen henkilö oli kysymyksessä. Hän halusi mm. tietää olenko harrastanut seksiä naisen kanssa. Paikalla ei ollut muita, joten ei ole ketään todistajia. Minulle määrättiin vahva skitsofreniaan tarkoitettu psyykenlääke, vaikka pelkkä rauhoittava lääke olisi riittänyt sekä puhuminen, sillä en ollut hakemassa kouraani reseptiä, vaan apua asiaan joka painoi mieltäni. Kyllä minä olin ihan järjissäni ja siksi minua järkytti jälkeenpäin lääkärin oma käyttäytyminen.

Siitä sitten seurasi jotakin kamalaa. Menetin muutamassa viikossa tunteeni, joiden kautta olin yhteydessä itseeni, sekä esteettiset näköelämykset, ja sitten säikähdyksestä ja kauhusta romahti aivotoimintani niin pahasti että vammauduin lopuksi ikääni.

Parantaa sitä ei voida. Kaiken olen koettanut. Tapahtunut mikä tapahtunut. Potilasvakuutuskeskus ei lotkauttanut korviaan ja kyseisen lääkärin vastine sinne tapahtumista oli suorastaan pöyristyttävä. Tunsin jopa myötähäpeää. Paatoksellisessa vastineessa psykiatriaa uskontonaan pitävä kiihkeä mies tituleerasi minua hulluja puhuvaksi, sillä siihenhän oli erittäin helppoa vedota, nimitti minua halventavasti ja väänteli sanojani yrittäen sillä tavalla saada minut epäuskottavaan ja epäilyttävään valoon.

Jos lääkäri haluaisi potilaidensa parasta, ei hän tekisi niin. Hän tuntisi empatiaa, sääliä ja pyytäisi nöyrästi anteeksi.

Kyseinen lääkäri on yhä toimessa sillä toki päiden vääntäminen ja nappuloiden määrääminen on hänen elämäntyönsä ja elämäntehtävänsä. Kyseinen määrätietoinen ja kaikkivoipa, itseään suuressa arvossa pitävä ja itsestään ylistäviä kommentteja internettiin kirjoittava herra työskentelee Anjalankoskella ja ennen sitä ainakin Joutsenossa.

Mikäli sinulla on kokemuksia psykiatrisesta hoitovirheestä, ole ystävällinen ja kerro siitä.
Asiat on saatava päivänvaloon, sillä kysymyksessä ei ole mikään pieni asia, vaan peruttamattomat ihmishenget ja ihmisten täysin ainutkertaiset elämät.