Sunnuntai laki

Sapatti luotiin ihmistä varten heti kun Jumala oli työnsä päättänyt. Raamatussa
sapatti mainitaan monia monia kertoja, mutta sunnuntaista ei puhuta niin, että
se olisi mikään viikottainen lepopäivä.
Jeesuksen toinen tuleminen on hyvä asia, sillä hän ottaa mukaansa kaikki kristityt
jotka sitä sydämestään on. On aivan varmaa ettei hän katso mihin seurakuntaan
tuo henkilö liittyy vaan siihen miten uskollinen henkilö on ollut Hänen laile niillä
tiedoilla mitä hän on saanut. On paljon ihmisiä jotka eivät ole edes kuulleet sapatista ja näin ollen he ovat varmasti viettäneet jotain muuta päivää, mutta ovat
olleet uskollisia Jumalalle niillä tiedoilla mitä heillä on. Mitä enemmän tietää niin
vastuu kasvaa sen mukaan

Hei !

Lepopäivä on omantunnon kysymys. Ei siitä pitä taistelua käydä. Päivä on ilon päivä eikä kristinuskoon sovi riita. Lepopäivä ei voi pyhittyä levon ja ilon päivänä riidalla koskaan. Jes 58:13-14 on päivän luonteen ohje.
Vuosisatoja on ollut niitä jotka ovat viettäneet "pyhäpäivänsä" aivan oikein työstä ja arjesta leväten pyykit pesemättä ja auton öljyt vaihtmatta, töihin lähtemättä ja huvilakaupat tekemättä. Kirkossakin on käyty sitten. Vuosisatoja on ollut ko. mummmoja ja eivät ole mihinkään syylliset. Ovat Jumalan edessä täysin hyvällä omalla tunnolla. Reiska ajaa päivisin kuorma-autoa ja öisin taksia. Reiskalla on tusina kiljuvia kakaroita ja lihava nalkuttava akka. Ei Reiskallakaan voimat riitä kuin korkeintaan kirkossa käyntiin.
Reiskakin on autuaan tietämätön ja syytön lepopäiväasiassa.

Näillä syyttömillä ei ole harmaata hajua 100 luvun- 300 luvun tapahtumista. 100 luvulla lepopäivää hyljeksittiin juutalaisvastaisuuden vuoksi. 300 luvulla valtakunnassa oli kuusi työpäivää. Keisarilla oli työvoimapoliittinen ongelma; Kansa vietti kahta lepopäivää kristittyjen viikon 7 päivää ja osa kansasta Heliumin auringon ja valon juhlaa sundayta joka oli viikon ensimmäinen päivä.
Keisari päätti yhdistää päivät ja molemmat osapuolet tekivät myönnytyksiä ja keisari oli onnellinen työvoimapoliittisen kysymyksen saatua ratkaisunsa johon tietenkin sen ajan keskiajan kirkkokin yhtyi että rukkasivat Jumalan lakia lepopäivän viikon ensimmäiselle päivälle kun Jumala oli säätänyt 7 päivän. Suomessa astui laki voimaan 1.1.1973 jossa sunnuntaista siis tuosta keisarin sundaysta tehtiin viikon 7 päivä. Muistan itsekin tuon tapahtuman kun sitä putkiradiosta tuli uutisissa ja vanhempani aina pähkäilivät uutisia. Isäni kuoli seuraavana päivänä 2.1. 1973, muistan sen siitäkin hyvin.
Kuolemalla ei ollut tekemistä lepopäivän kanssa kuitenkaan.

On niitäkin joille koko historia merkitsee. Niitä joille muodostuu omantunnon kysymyksiä koko pelastushistorian ajalta kun ovat ahkeria tutkijoita.
Heillä on väliä viettävätkö Jumalan itsensä säätämää raamatullisen alkuperäisen viikon päivää vaiko keisarin asettamaa päivää.
Heille on tietoa asiasta, mutta heidänkin tulisi tajuta tuo syytön osapuoli. On kuitenkin niin että ihmiset ovat aina yksilöitä eikä heillä ole kaikilla taitoa opettaa. Näin on joka porukassa ettei pidä loukkaantua ihmisten nolouteen puheissakaan.

Kaikenlaista on kirjoitettu mitä ihmiset kirjoittavat. 1 Tess 5:19-23 on Raamatun ohje jolla arvostellaan kaikki mitä ihmiset kirjoittavat ja/ tai väittävät profetian sanaksi. Jakeissa neuvotaan pitämään se minkä itse just sillä hetkellä precis tuntuu ja näyttää oikealta itse henkilökohtaisesti.

Joka porukalla on metreittäin kaikenlaista kirjoitettua oheiskirjallisuutta mikä viittaa Raamattuun.

Ellen G White hengellinen kirjailija sanoi: mm: "Vuosisatoja on ollut niitä jotka ovat viettäneet pyhäpäivänsä vilpittöminä tietämättä lepopäivän historiaa eivätkä he ole syylliset."

Olen kirjoittanut kaiken ylipäätään tänne mikä liittyy lepopäivään;
http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/8

Käsi sydämellä Jumalan edessä per/ nuppi.
Jumalan omia tosissaan uskovia, vilpittömiä on eri Raamattua lukevissa piireissä. Nämä ovat niitä jotka ovat vilpittömiä sille tiedon määrälle mikä heillä on eikä heillä sitten muusta ole tietoa.
Luuk 12:47-48 kertoo oikeudenmukaisen tuomarin oikeudenmukaisuuden asiassa. Tuomari huomioi jakeissa vipitöntä mieltä.

Lopettakaa tuohon sävyyn kirjoittaminen niin kuin joku suuri sota nyt just alkaisi yhden päivän takia. Sellainen ei ole mahdollista. Pitäisi olla monia kymmeniä parlamentteja asian kimpussa eikä ole sellaiseen tarvetta kun valtakunnissa on viisi työpäivää ja kaksi lepopäivää. Niin pössöjä ei parlamenteissa istu että se alkaisi säätämään lakeja jotakin vajaata 1% maailman väestöstä vastaan joka muutoin elää kunnolla maiden lakien mukaan. Niin pössöjä ei istu minkään maan parlamenteissa.

Jumalan siunausta
Jari Laurila