Onko sielulla näkökykyä? Uskovaisethan luonnehtivat sielua vapaaksi ihmisen ruumiista, joka kuitenkin näyttää olevan jollain tasolla kytköksissä aivoihin.
Mutta kun ihmisen sielu irtautuu(NDE-tapausten mukaan) ruumiista, niin ihminen voi katsella itseään yläilmoista. Kuitenkin näkemiseen itsensä yläilmoista tarvittaisiin a)näköhermo b)valo joka heijastuisi yllä leijuvalle sielulle kaikin eri taajuuksin c) tallennus systeemi, jolla ihminen voi herätessään NDE-stä muistaa mitä tuli tehtyä.
Eivät tiettävästi ole NDE-ssä havainneet käsien tai jalkojensa puuttumista, joten näyttäisi kuin ihmisessä olisi NDE tapauksissa toinen ruumis leijumassa pään päällä. Jonkinlainen kopio siitä mikä maassa makaa. Kysymys: Miksi, jos kerran ihmisellä on identtinen ihmisruumiin omaava sielu, kukaan ei tähään päivään asti ole voinut irtaantua siitä menemättä johonkin aivohalvaustilaan? Miksi aivohalvaus aiheuttaa tämän erkaantumisen? Miksi aivotoiminnan palautuessa se sielu aina päätyy välittömästi takaisin? Onko sielu kontrolloimaton omassa itsessään? Onko taivaassa kontrolloimattomia sieluja?
Lisäksi, mihin sielu tarvitsee näköä taivaassa? Eikös taivaassa pidä kokea täydellisyys, eli jumalan läsnäolo? Mihin näkemistä tarvitaan? Eihän ihminenkään tarvitse näköä muuhun kuin tiedon keruuseen omassa tiedosta puutteellisessa maailmassa. Jos siis näemme tuonpuoleisessa, tarkoittaako tämä että me emme olekkaan puhtaita? Meistä puuttuu jotain taivaassakin? Ja jos olemme sokeita niin mihin tämä NDE tapauksissa koettu näkökyky katoaa?
Mutta kun ihmisen sielu irtautuu(NDE-tapausten mukaan) ruumiista, niin ihminen voi katsella itseään yläilmoista. Kuitenkin näkemiseen itsensä yläilmoista tarvittaisiin a)näköhermo b)valo joka heijastuisi yllä leijuvalle sielulle kaikin eri taajuuksin c) tallennus systeemi, jolla ihminen voi herätessään NDE-stä muistaa mitä tuli tehtyä.
Eivät tiettävästi ole NDE-ssä havainneet käsien tai jalkojensa puuttumista, joten näyttäisi kuin ihmisessä olisi NDE tapauksissa toinen ruumis leijumassa pään päällä. Jonkinlainen kopio siitä mikä maassa makaa. Kysymys: Miksi, jos kerran ihmisellä on identtinen ihmisruumiin omaava sielu, kukaan ei tähään päivään asti ole voinut irtaantua siitä menemättä johonkin aivohalvaustilaan? Miksi aivohalvaus aiheuttaa tämän erkaantumisen? Miksi aivotoiminnan palautuessa se sielu aina päätyy välittömästi takaisin? Onko sielu kontrolloimaton omassa itsessään? Onko taivaassa kontrolloimattomia sieluja?
Lisäksi, mihin sielu tarvitsee näköä taivaassa? Eikös taivaassa pidä kokea täydellisyys, eli jumalan läsnäolo? Mihin näkemistä tarvitaan? Eihän ihminenkään tarvitse näköä muuhun kuin tiedon keruuseen omassa tiedosta puutteellisessa maailmassa. Jos siis näemme tuonpuoleisessa, tarkoittaako tämä että me emme olekkaan puhtaita? Meistä puuttuu jotain taivaassakin? Ja jos olemme sokeita niin mihin tämä NDE tapauksissa koettu näkökyky katoaa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Pelottaako uskiksia oman inhimillisyytensä menettäminen tuonpuoleisessa? Kuulostaako tämä pahalta? Pistääkö sydämestä? Uskoiko uskis että taivaassa nähtäisiin ja kuultaisiin samalla tavalla kuin maassa? Että saisi kokea samalla tavalla asioita kuin maassa? Ehkä taivas onkin vain jokin ihmisen kannalta katsottuna tylsä olotila joka ei koskaan muutu.
Eikö ole kivaa kun moinen "yksi tila" jossa ei tapahdu muutoksia, elätte koko loppu elämänne? Oletteko ajatelleet tämmöistä?
Voiko sielua paloitella?
Voiko sielun pistää puoliksi?
NDE-tapausten mukaan sielu vie ihmisruumiin verran tilaa, joten olis kai aika luonnollista että tuommoisenkokoisen sielun voisi jakaa kahtia.
Mistä sielu syntyy? Voiko sielun kloonata? Voiko tulla kaksos sielua? Mikä aiheuttaa sielujen variaation?
Huhuu
Liian vaikeita kysmyklsiä uskikselle, aivothan heillä muljahtaa kun näitä alkavat selittämään ja pohtimaan. Itelläkin meni tovi ennenkuin sisäistin kirjoituksesi, mutta hyviä kysymyksiä :DDD
Mikä tämä sielu ylipäänsä olisi? Tehään vähän lobotomiaa niin ihmisen persoonallisuus muuttuu. Eli se ei ainakaan ole me itse. Tai sitten sielu on fyysisesti muuteltavissa. Ääh... ei voi käsittää.
Sielu näkee laajemmin ja tajuaa laajemmin, ja liikkuu vapaasti, kun ruumis kuolee, se haluaa lähteä hyvään paikkaan jossa sen olisi hyvä olla, ja vaatimukset ovat toisenlaiset kuin ruumiillisella ihmisellä.
Sielu on ihmisen sisäinen minä, ja joskus tuntuu kuin näyttäisi hieman erilaiselta kuin mitä peili näyttää, koska sisäinen minä mieltää olevansa jonkun näköinen, ja yllättyy välillä peilistä.
Kaksosilla, kolmosilla ja nelosilla on jokaikisellä omat sielunsa, vaikka he syntyvätkin paljon toisiaan muistuttavan näköisinä, ei kahta täysin saman näköistä ihmistä ole.
Sokean sielu ei ole sokea, vaikka ruumiin silmät eivät näkisikään, kun sielu erkanee ruumiista, se näkee.
Taivaassa on niin toisenlaista, että näkökyvyn lisäksi käytetään kaikkia muitakin käytettävissä olevia aisteja, ja kaiken kokee toisella tavalla, jotenkin täydellisemmin.
Nyt sitten pimahdit lopullisesti?
10 send: "jeesustelumutujargonia";
20 goto 10;
(Voisko joku siellä kiskaista hetkeksi piuhan irti?)
Luulisi herättävän uskovaisessa pientä pohdintaa....
Ihmisen aivot ovat hieno elin, ei voi muuta sanoa. Kun ihminen "näkee" ilman silmiäkin esim. unet, näköharhat, valveunet. Terve ihminen saadaan kyllä tähän tilaan, jossa aistit/aivot menevät tilaan ja tapahtuu harha aistimuksia.
Tämä sielusta tarinoiminen on kyllä uskovaisten jäänne tuhansien vuosien takaa. Jos nykyinen tieto ihmisen toiminnasta olisi ollut tiedossa, nyt palvottaisiin aivokurkiaista.
Voi olla senkin takia uskovaisilla vaikea vastata aloitukseen, että raamatun mukaan se elävä sielu on sama kuin hengissä oleva ihminen eli ruumis ja sen henki.
Tietenkin se sielu käsite on venynyt ja paukkunut joka lähtöön ja alkaa varmaan useimpien kristittyjenkin mielikuvissa tarkoittaa sellaista yliluonnollista osuutta ihmisessä, jota ei saa haudattua, eikä krematoriossa poltettua.
Varmaan sellaiseen uskominen tuo helpotusta itsekeskeiselle ihmiselle, joka ei halua uskoa katoavansa olemattomiin kuollessaan.