Tulenpa vielä ainakin tämän kerran esille, mutta aivan uudessa asiassa:
Tällä kepun saitilla mollataan jatkuvasti Paavo Lipposta ja kakkosena kepulistien hampaissa taitaa olla Martti Ahtisaari. Lipposesta pyritään tekemään vaarallinen gangsteri, joka ”oli viedä Suomen koalitioon, mutta Anneli esti sen” ja Ahtisaari pyritään tekemään aivan mitättömäksi mieheksi.
Jokainen ajattelemaan pystyvä tietenkin tajuaa kaiken tuon potaskaksi. Gangsterimenetelmillä ei menesty hyvin monista puolueista koostuvan hallituksen johdossa ja saa hallituksia toimimaan paljon paremmin kuin esimerkiksi nykyinen hallitus toimii. Lipposen ura on komea ja se jatkuu niin, että hallituksesta sivussa ollessaankin hän taitaa olla edelleen vaikutusvaltaisin poliitikko kotimaassa. Ja kun vähänkään paneutuu miettimään Ahtisaaren kansainvälistä uraa, niin huomaa, että se taitaa turhaan hakea vertaistaan suomalaisten joukosta. Ja hänenkin uransa jatkuu edelleen.
Kepulaiset ovat jo kauan ilakoineet sillä, että Ruotsin pääministeri Göran Perssonkaan ei tue Lipposta EU:n komission johtoon. Tämän aamun Helsingin Sanomissakin näkyy olevan Perssonin haastattelu, jossa hän toteaa, että näkisi tehtävässä mieluummin virkamiehen kuin pääministerin, joita on ollut jo kaksi peräkkäin (Luxenburgin Santer ja Italian Prodi). Paavo itse suhtautuu asiaan rauhallisesti todeten, että ei tämä Perssonin kanta mitään uutta ole eikä se häntä pahemmin hetkauta. Erkki Tuomiojakin näkyy toteavan, että ei Perssonin esittämässä ole mitään uutta, eikä se ole hänen lopullinen kantansa.
Perssonin näkemysten takana on ilman muuta vain ruotsalaisten ja suomalaisten näkemyserot johtamisesta. Persson pelkää, että Lipponen olisi liian suoraviivainen – siis suomalaistapainen – johtaja, mikä ruotsalaisille jahkailijoille on kauhistus. Minulla on tästä johtamiskulttuurien erosta omakohtaisiakin kokemuksia jopa sotilaselämästä yhteisistä YK:n rauhanturvaoperaatiostamme. Suomalaisen johdettavaksi joutuneet ruotsalaiset hermostuvat täysin siinä tilanteessa ja ruotsalaisen johtoon joutunut suomalainen on revetä liitoksissaan siksi, että mitään ei tapahdu, puhutaan vaan.
Tästä oli kyse myös Tapio Hintikan erottamisessa Telia-Soneran hallituksen johdosta.
Iltalehti kommentoi tapahtumaa seuraavasti:
”Ruotsalaisten kannattaisi katsoa Åke Lindmanin elokuva Etulinjan edessä ja seurata tällöin etenkin eversti Alpo Marttisen johtamistapaa. Perusinsinööri Hintikan tyyli on samankaltainen: selviä asioita on turha jauhaa – tiivis käsky riittää. Ruotsissa taas tunnetusti keskustellaan, kunnes kaikki ovat varmasti yhtyneet ratkaisuun. Tabuja riittää ja puheiden korrektiutta vahditaan entisajan prinsessan herkkyydellä. Tähän liittyy aiemman suurvallan itsetunto. Hintikan suorasanaiset murahdukset eivät tähän kulttuuriin soveltuneet”.
Varatoimitusjohtaja, entinen Soneran johtaja Harri Koponen antoi asiasta samaa näkemystä olevan lausuntonsa tänä aamuna radiossa. Saapa nähdä, miten kauan Koponen saa pitää postinsa.
Suomen Sinibarettiliiton (rauhanturvaajaveteraanien) lehdessä ”Sinibaretti” n:o 1/2004 on pitkä artikkeli otsikolla ”Yhdistyneiden Kansakuntien kenttäturvallisuus retuperällä”. Artikkelissa käsitellään mm. 19.8.2003 Bagdadissa sattunutta Canal-hotellin räjäyttämistä, missä kuoli 22 YK:n henkilökuntaan kuuluvaa.
Pian tuon jälkeen YK:n pääsihteeri asetti Martti Ahtisaaren johdolla toimivan riippumattoman tutkijalautakunnan selvittämään tapahtunutta ja tekemään siitä johtopäätökset ja esitykset tilanteen parantamiseksi jatkossa. Tutkijalautakunta oli kansainvälinen, jossa oli korkean tason poliisi- ja sotilasviranomaisia useista maista. Se työskenteli kolmessa maanosassa sukkuloiden New York – Amman – Bagdad – Geneve – välillä ja kenttätutkimustensa lisäksi se haastatteli yli sataa henkilöä, joissa oli korkeata YK-virkamiehistöä, irakilaisia viranomaisia ja FBI:n henkilöstöä.
Tutkijalautakunnan raportti, jonka referoimiseen tässä ei ole tilaa, on vaikuttava ja sen johtopäätökset aiemmasta toiminnasta murskaavia. Raportti sai pääsihteerin erityiskiitokset. Raportti johti myös YK:n korkeimman turvallisuusvirkamiehen myanmarilaisen Tun Myatin erottamiseen. Lisäksi päämajan turvallisuudesta vastannut portugalilainen Ramiro Lopez da Silva menetti apulaispääsihteerin tittelinsä ja siirrettiin muihin tehtäviin.
Tutkijalautakunnassa mukana ollut suomalainen prikaatinkenraali Jaakko Oksanen kertoo oheisartikkelissa lautakunnan työstä mm. näin:
”Kuukauden ajan tehtiin erittäin tiiviisti työtä presidentin johdolla. Presidentti Ahtisaari hämmästytti meitä kaikkia tehokkuudellaan ja ennen kaikkea fyysisellä kunnollaan. Pitkät lennot ja eri paikkojen suuretkin aikaerot eivät näyttäneet vaikuttavan tehokkuuteen mitään. Lisäksi lautakunnan jäseniin teki suuren vaikutuksen presidentin kyky paneutua ja pysyä oleellisessa myös silloin, kun kuultava henkilö sattui olemaan jaarittelija.”
Ei kai YK:n pääsihteeri antaisi erikoiskiitoksia ihan tyhjästä ja ei kai suomalainen kenraali kehuisi noin aivan mitätöntä miestä.
Siis kaksi on ylitse muiden nykysuomalaisissa: Paavo Lipponen ja Martti Ahtisaari!
Ps. Minä henkilökohtaisesti kyllä toivoisin, että Paavo Lipponen ei edes pyrkisi noihin EU-tehtäviin vaan pysyisi SDP:n johdossa, sillä hänen johdollaan SDP olisi vuorenvarmasti taas suurin puolue seuraavissa vaaleissa - sitähän kepulaiset niin pelkäävät ja koettavat saada Paavon pois johdosta - ja muodostaisi taas seuraavan, nykyistä paremman hallituksen.
Tällä kepun saitilla mollataan jatkuvasti Paavo Lipposta ja kakkosena kepulistien hampaissa taitaa olla Martti Ahtisaari. Lipposesta pyritään tekemään vaarallinen gangsteri, joka ”oli viedä Suomen koalitioon, mutta Anneli esti sen” ja Ahtisaari pyritään tekemään aivan mitättömäksi mieheksi.
Jokainen ajattelemaan pystyvä tietenkin tajuaa kaiken tuon potaskaksi. Gangsterimenetelmillä ei menesty hyvin monista puolueista koostuvan hallituksen johdossa ja saa hallituksia toimimaan paljon paremmin kuin esimerkiksi nykyinen hallitus toimii. Lipposen ura on komea ja se jatkuu niin, että hallituksesta sivussa ollessaankin hän taitaa olla edelleen vaikutusvaltaisin poliitikko kotimaassa. Ja kun vähänkään paneutuu miettimään Ahtisaaren kansainvälistä uraa, niin huomaa, että se taitaa turhaan hakea vertaistaan suomalaisten joukosta. Ja hänenkin uransa jatkuu edelleen.
Kepulaiset ovat jo kauan ilakoineet sillä, että Ruotsin pääministeri Göran Perssonkaan ei tue Lipposta EU:n komission johtoon. Tämän aamun Helsingin Sanomissakin näkyy olevan Perssonin haastattelu, jossa hän toteaa, että näkisi tehtävässä mieluummin virkamiehen kuin pääministerin, joita on ollut jo kaksi peräkkäin (Luxenburgin Santer ja Italian Prodi). Paavo itse suhtautuu asiaan rauhallisesti todeten, että ei tämä Perssonin kanta mitään uutta ole eikä se häntä pahemmin hetkauta. Erkki Tuomiojakin näkyy toteavan, että ei Perssonin esittämässä ole mitään uutta, eikä se ole hänen lopullinen kantansa.
Perssonin näkemysten takana on ilman muuta vain ruotsalaisten ja suomalaisten näkemyserot johtamisesta. Persson pelkää, että Lipponen olisi liian suoraviivainen – siis suomalaistapainen – johtaja, mikä ruotsalaisille jahkailijoille on kauhistus. Minulla on tästä johtamiskulttuurien erosta omakohtaisiakin kokemuksia jopa sotilaselämästä yhteisistä YK:n rauhanturvaoperaatiostamme. Suomalaisen johdettavaksi joutuneet ruotsalaiset hermostuvat täysin siinä tilanteessa ja ruotsalaisen johtoon joutunut suomalainen on revetä liitoksissaan siksi, että mitään ei tapahdu, puhutaan vaan.
Tästä oli kyse myös Tapio Hintikan erottamisessa Telia-Soneran hallituksen johdosta.
Iltalehti kommentoi tapahtumaa seuraavasti:
”Ruotsalaisten kannattaisi katsoa Åke Lindmanin elokuva Etulinjan edessä ja seurata tällöin etenkin eversti Alpo Marttisen johtamistapaa. Perusinsinööri Hintikan tyyli on samankaltainen: selviä asioita on turha jauhaa – tiivis käsky riittää. Ruotsissa taas tunnetusti keskustellaan, kunnes kaikki ovat varmasti yhtyneet ratkaisuun. Tabuja riittää ja puheiden korrektiutta vahditaan entisajan prinsessan herkkyydellä. Tähän liittyy aiemman suurvallan itsetunto. Hintikan suorasanaiset murahdukset eivät tähän kulttuuriin soveltuneet”.
Varatoimitusjohtaja, entinen Soneran johtaja Harri Koponen antoi asiasta samaa näkemystä olevan lausuntonsa tänä aamuna radiossa. Saapa nähdä, miten kauan Koponen saa pitää postinsa.
Suomen Sinibarettiliiton (rauhanturvaajaveteraanien) lehdessä ”Sinibaretti” n:o 1/2004 on pitkä artikkeli otsikolla ”Yhdistyneiden Kansakuntien kenttäturvallisuus retuperällä”. Artikkelissa käsitellään mm. 19.8.2003 Bagdadissa sattunutta Canal-hotellin räjäyttämistä, missä kuoli 22 YK:n henkilökuntaan kuuluvaa.
Pian tuon jälkeen YK:n pääsihteeri asetti Martti Ahtisaaren johdolla toimivan riippumattoman tutkijalautakunnan selvittämään tapahtunutta ja tekemään siitä johtopäätökset ja esitykset tilanteen parantamiseksi jatkossa. Tutkijalautakunta oli kansainvälinen, jossa oli korkean tason poliisi- ja sotilasviranomaisia useista maista. Se työskenteli kolmessa maanosassa sukkuloiden New York – Amman – Bagdad – Geneve – välillä ja kenttätutkimustensa lisäksi se haastatteli yli sataa henkilöä, joissa oli korkeata YK-virkamiehistöä, irakilaisia viranomaisia ja FBI:n henkilöstöä.
Tutkijalautakunnan raportti, jonka referoimiseen tässä ei ole tilaa, on vaikuttava ja sen johtopäätökset aiemmasta toiminnasta murskaavia. Raportti sai pääsihteerin erityiskiitokset. Raportti johti myös YK:n korkeimman turvallisuusvirkamiehen myanmarilaisen Tun Myatin erottamiseen. Lisäksi päämajan turvallisuudesta vastannut portugalilainen Ramiro Lopez da Silva menetti apulaispääsihteerin tittelinsä ja siirrettiin muihin tehtäviin.
Tutkijalautakunnassa mukana ollut suomalainen prikaatinkenraali Jaakko Oksanen kertoo oheisartikkelissa lautakunnan työstä mm. näin:
”Kuukauden ajan tehtiin erittäin tiiviisti työtä presidentin johdolla. Presidentti Ahtisaari hämmästytti meitä kaikkia tehokkuudellaan ja ennen kaikkea fyysisellä kunnollaan. Pitkät lennot ja eri paikkojen suuretkin aikaerot eivät näyttäneet vaikuttavan tehokkuuteen mitään. Lisäksi lautakunnan jäseniin teki suuren vaikutuksen presidentin kyky paneutua ja pysyä oleellisessa myös silloin, kun kuultava henkilö sattui olemaan jaarittelija.”
Ei kai YK:n pääsihteeri antaisi erikoiskiitoksia ihan tyhjästä ja ei kai suomalainen kenraali kehuisi noin aivan mitätöntä miestä.
Siis kaksi on ylitse muiden nykysuomalaisissa: Paavo Lipponen ja Martti Ahtisaari!
Ps. Minä henkilökohtaisesti kyllä toivoisin, että Paavo Lipponen ei edes pyrkisi noihin EU-tehtäviin vaan pysyisi SDP:n johdossa, sillä hänen johdollaan SDP olisi vuorenvarmasti taas suurin puolue seuraavissa vaaleissa - sitähän kepulaiset niin pelkäävät ja koettavat saada Paavon pois johdosta - ja muodostaisi taas seuraavan, nykyistä paremman hallituksen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kauna-kepulaisia ajaa tasan yksi motiivi: Kepulla ei vuosikymmeniin, Virolaisen ja Kekkosen jälkeen, ole ollut valtiomiestason vaikuttajia. Demareillakaan ei saisi olla. Esim. Matti Vanhanen tukee Lipposta komission johtoon tämän pätevyyden takai, mikä on aika paljon kun miehet ovat sentään eri puolueista. Härkös-tyyppisille selityksille tuen syistä nauraa naurismaan aidatkin.
on ihmetyttänyt minuakin. Jos ja kun mies on niin mitätön kuin tällä palstalla jotkut ovat esittäneet, niin miten ihmeessä hänellä on jatkuvasti kysyntää kansainvälisiin tehtäviin. Useimmat noista tehtävistä ovat sitä paitsi erittäin hankalia. Esim. Kosovan kriisin yhteydessä neljä vuotta sitten Ahtisaaren kyvyt tulivat selväksi kaikille osapuolille.
Keskustalaisten poliitikkojen poissaolo kansainvälisistä ympyröistä johtunee paljolti siitä, että heidän kiinnostuksensa rajoittuu joitakin poikkeuksia lukuunottamatta (mm. Olli Rehn) kotimakuntaan tai jopa kotikuntaan. Kaikkea kansainvälistä kavahdetaan, pelätään että ulkomaalaisten kanssa tekemisissä oleminen kaventaa itsemääräämisoikeuttamme.
Rintamakarkuriderkku taasen paljastaa perussosialistisen palvonnankaipuunsa. Kun Suomessa ei ole Stalinin veroisia suurmiehiä, käy tykkimiessossulle paremman puutteessa Lipponenkin Jumalaksi.
Se ihmetyttää, että ritsatoveridemokraatti kehuu myös Ahtisaarta, minä kun olin pitänyt Ahtisaarta harvinaisen fiksuna kaverina demariksi.
Oikeassa olet! Lipposen ja Ahtisaaren osaaminen niin kotimaisissa asioissa kuin, varsinkin, kansainvälisissä asioissa on täysin ylivoimaista tasoa Suomessa.
Ulkopoliittisena ajattelijana nostaisin edellisten rinnalle yhden ei-demarin, joka kuitenkin esityksillään on täysin samaa laadukasta tasoa kuin Lipponen ja Ahtisaari, nimittäin Max Jakobson. Tämän päivän hesarissa hän ansiokkaaseen tyyliinsä erittelee terroristijärjestön perimmäistä luonnetta ja sen osuutta Lähi-Idän solmussa.
Mikähän tässä nyt mättää ???
Kun Demarit raahasivat Suomen presidenttikisaan tämän kansainvälisen maskottinsa, Ahtisaaren jonka tärkein ansio on ollut pyrkiminen kaikkiin tehtäviin YK:ssä, niin tämä kaljoitteleva ylipainoinen alleen kuseskeleva presidentin kuvatus kiukutteli ihmisille ja kasvatti mahaa virkakaudellaan.
Ja Lipponen taas Koiviston kruununprinsessana punakoneiston kuljettamana joutui pääministeriksi asti, vaikka oma usko loppuikin hetkellisesti kommunismin ihanuuteen Neuvostoliiton sortuessa.
Viimeiset kautensa Lipponen käytti punapääoman väärinkäytöksien peittelyyn, etteivät nämä punakoneiston insiderit olisi laulaneet synkimpiä salaisuuksia julki.
Lipposen hallitukskaudella kylmän sodan loppumisen aikaansaama taloudellinen nousukausi jäi hyödyntämättä valtiontaloudessa.
Millä helvetin perusteella voit väittää Lipposta suureksi valtiomieheksi...
Siksikö, että älysi lopettaa vaimonhakkaamisen ja vaihtaa hermoheikoksi tekemänsä brenkunkittaajan nuorempaan. Tosin tuokin oli tiukalla, koska helvetin muija ei älynnyt kuinka monta metriä panematonta elämää söpöllä setällä oli tarjota avioliitossa olevalle vastahakoiselle kahden pienen lapsen äidille...
Ennenkuin nostat ruusunpunaiset lasit silmiltäsi ja ala erottaa kuinka veren tahraamat kädet näillä kahdella kiukuttelevalla pellellä on, niin varoituksen sana. Jos keisari jää ilman kruunua, kuten nyt näyttää käyvän, niin Setä söpöstä saattaa tulla setä Aurinkoinen, joka itanaapurissa tunnetaan pimeää keskiajan ruttoepidemiaa vastaavan väestön vähennyksestä.
Ei kannata kehua liikaa, sillä keisari Aurinkoinen PuoliMielen muutokset voivat aiheuttaa lähellä oleville kohtalokkaita itkunpuuskia syytösryöpyn alla kaunan roiskuessa ympäriinsä...
Toki yhdyn mielipiteeseesi Max Jakobsonista. Olen minäkin täällä joskus ylistänyt häntä ja hänen kirjojaan, jotka jokaisen olen lukenut. Ehkäpä Jakobson jäi minulta nyt huomiotta siksi, että hän on jo sivussa päivänpolitiikan aktiivitoiminnoista, mutta taustavaikuttajana hän edelleen on yksi merkittävimpiä ellei kaikkein merkittävin suomalainen. Huomautuksesi oli aivan paikallaan.
Tämän hetken kansainvälisesti merkittävimmistä suomalaisista puhuttaessa ei liioin voida unohtaa Elisabeth Rehniä ja Harri Holkeria. Holkerilla on nyt kova paikka siellä Kosovossa, mutta kenelläpä ei olisi siinä tehtävässä. Martti Ahtisaari muuten puhui hiljattain eräänä aamuna televisiossa voimakkaasti Holkerin puolesta.
Niin. Totta tosiaan. Kaksi yli muiden? "Asevelisosialisti" lienee toinen. Olisiko toinen "stadin kundi"? Mutta entäpä Wiljami? Jos häntä ei ollenkaan noteerata, alkaa sitten taas uusi itku ja parku. Ja vaikkapa "The Fax" laulaa...
Asevelisosialistin "jälleen kerran esille" tulemisen kunniaksi kannattaa kunnioittaa hänen muistioaan myös hänen varhemmilta tuotantokausiltaan, muutamienkin varhempien tunnustuksellisten tiedotusten verran.
Asevelisosialistin aikaisempiin uskon- ja vähän muihinkin tunnustuksiin voitte siis tutustua seuraavassa linkissä ja sen lopussa toivon mukaan olevissa alkuperäislinkeissä:
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002860738
On se hyvä, Timo, että Sinä pidät noin yllä minun mainettani! En minä itse jaksaisikaan ja vaatimattomuutenikin sen estäisi. Minulle ei ole tullut mieleenikään tallentaa tuotantoani näiltä saiteilta, mutta onneksi Sinä olet sen tehnyt. Jos ja kun se kohoaa korkeaan arvoon post mortem, niin kyllä perikuntani korvaa Sinulle vaivannäkösi (olet tietääkseni minua paljon nuorempi mies, joten todennäköisesti jäät vielä jälkeeni; Sinusta voi hyvin tulla minun Juhani Suomeni!)
Mutta älä nyt rasita itseäsi liikaa äläkä unohda ottaa lääkitystäsi tuon kaiken aherruksesi ohessa, ettei tuo aikanaan tuleva ruhtinaallinen palkkio jäisi Sinulta saamatta!
Kiitos, "asevelisosialisti", ystävällisistä tunnustuksista ja toivotuksista.
Alun alkaenkin, vanhana punamultamiehenä, olin varma, ettei "rauhanliittomme horju"!
Tietysti olen otettu, jos post mortemkin - koskee se sitten ketä meistä tahansa - voin vielä tehdä jotakin hyvää yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja maailmanrauhan puolesta.
Myös terveydenhoito-ohjeesi ovat taatusti tarpeen. Otan ne ongennokkaani oitis! Samalla oikaisen meille kummallekin ja kaikille muillekin suosittelemaniteologi ja filosofi Raimo Mäkelän kirjan nimen. Sehän on luonnollisesti "Naamiona terve mieli, Kuinka kohtaan luonnehäiriöisen?"
Minusta on, ja tämän sanon suoraan ja rehellisesti - siis toisin kuin muistan aina Artturi Jämsen -vainaan sanoneen ennen kuin rupesi puhumaan totuutta vienosti kiertäen: olet aivan oivallinen kirjoittaja, joten kyyn eleitteni määrä on valtava, jos poistu näiltä saiteilta, kuten minäkin tai ainakin minä aion tehdä, puutarhanhoitohommeleihin ja/tai muihin miltei yhtä rentouttaviin puhdetöihin.
Olen kiitollinen myös jo lupaamastasi "ruhtinaallisesta kirjoituspalkkiosta". Tosin pelkään, että kun olen aika tarkka poika tuon lähdekritiikin suhteen, ettei ties vaikka jo perikunnallesi lupaamasta kirjasta taida olla ihan Juhani Suomen tekemiin sarjakirjoituksiin asti, tuskin tulee asiasisällöltään yhtään sen töpäkämpää kuin kaikista ihaillun presidenttimme M O.K. Ahtisaaren tuottamista, todella lukemattomista monisteista yhteensäkään. Ja luulenpa siten, että palkkiokin on oleva sen mukainen...
Mutta lupaan olla rasittamatta (liikaa tai edes ollenkaan) itseäni, en myöskään unohda ottaa lääkkeitä, mikäli joskus tulen moisia tarvitsemaan. Aherrus on tämmöislle pienviljelijän pojalle ollut aina kuin taivaan mannaa, joten kaiken muun teen edelleenkin vain arkisen aherrruksen ohessa ja lomassa.
Ja kaikkia muitakin asiallisiksi katsomiani ohjeita olen noudattava, vaikka en olekaan sillä lailla materialisti, ettäkö pelkäisin , "ettei tuo aikanaan tuleva ruhtinaallinen palkkio jäisi -- saamatta!"
Lopuksi vaan ei vähiten tervetulotoivotus historialliseen rintamaan: Voiko olla kunniakkaampaa taiteluhuutoa kuin talonpojat ja työläiset!
Ja eikun haravanvarteen...
Enpä pane vastaan näkemyksiisi Paavo Lipposesta ja Martti Ahtisaaresta.
Lipponen on paras puoluejohtajamme Sorsan jälkeen. Olihan se aikamoinen osoitus luottamuksesta häneen, että viime eduskuntavaaleissakin pystyimme hieman kohottamaan kannatustamme vielä kahdeksan hallitusvuoden jälkeen ja kepu yhtä pitkän oppositiokauden jälkeen vain nipin napin meidät ohitti.
Olin kyllä vuonna 1994 Sorsan kannattaja presidentiksi, mutta myöhemmin Ahtisaaren henkilöhistoriaan paremmin tutustuttuani ja häntä presidentin tehtävässä seurattuani rupesin häntä kunnioittamaan. Ja kunnioitukseni on vain lisääntynyt, kun olen seurannut hänen uusia tekemisiään maailmalla.
Tietoni ruotsalaisesta johtamiskulttuurista yhtyvät kyllä esittämääsi, vaikka minulla ei siitä omakohtaisia kokemuksia ole. Sitä minäkin pidän syynä siihen, miksi Göran Persson on kovin epäröivä tukensa antamisessa puoluetoverilleen.
Paavo Lipponen kyllä pääsee johonkin korkeaan EU-virkaan. Hänen asemansa on nyt vahvistunut Ranskan sosialistien voiton myötä. Ja demarit saavat ”veret seisauttavan voiton” seuraavissa eduskuntavaaleissa myös Eero Heinäluoman tai Liisa Jaakonsaaren johdolla. Jompikumpi näistä nimittäin tulee olemaan Paavon seuraaja puoluejohtajana.
Haluaisin lisätä vielä kolmannen nykyisten merkittävimpien demarien joukkoon. Varmaankin unohdit epähuomiossa Tarja Halosen!
Siis suomalainen (Lipposen) linja on se, että puhutaan vähemmän ja tehdään enemmän, ja ruotsalainen (Perssonin) linja, että puhutaan enemmän ja tehdään vähemmän, niinkö? OK, hyväksytään. Mutta on myös kolmas, eli kepulainen (Vanhasen) linja, jossa ei puhuta mitään eikä tehdä mitään!
Eikös se Fredikin laulanut, että ”Mä kolmatta linjaa takaisin kuljen kerran, ja rahaa on, takaan sen”. Tällä linjalla minäkin liikun.