Tulenpa vielä ainakin tämän kerran esille, mutta aivan uudessa asiassa:
Tällä kepun saitilla mollataan jatkuvasti Paavo Lipposta ja kakkosena kepulistien hampaissa taitaa olla Martti Ahtisaari. Lipposesta pyritään tekemään vaarallinen gangsteri, joka ”oli viedä Suomen koalitioon, mutta Anneli esti sen” ja Ahtisaari pyritään tekemään aivan mitättömäksi mieheksi.
Jokainen ajattelemaan pystyvä tietenkin tajuaa kaiken tuon potaskaksi. Gangsterimenetelmillä ei menesty hyvin monista puolueista koostuvan hallituksen johdossa ja saa hallituksia toimimaan paljon paremmin kuin esimerkiksi nykyinen hallitus toimii. Lipposen ura on komea ja se jatkuu niin, että hallituksesta sivussa ollessaankin hän taitaa olla edelleen vaikutusvaltaisin poliitikko kotimaassa. Ja kun vähänkään paneutuu miettimään Ahtisaaren kansainvälistä uraa, niin huomaa, että se taitaa turhaan hakea vertaistaan suomalaisten joukosta. Ja hänenkin uransa jatkuu edelleen.
Kepulaiset ovat jo kauan ilakoineet sillä, että Ruotsin pääministeri Göran Perssonkaan ei tue Lipposta EU:n komission johtoon. Tämän aamun Helsingin Sanomissakin näkyy olevan Perssonin haastattelu, jossa hän toteaa, että näkisi tehtävässä mieluummin virkamiehen kuin pääministerin, joita on ollut jo kaksi peräkkäin (Luxenburgin Santer ja Italian Prodi). Paavo itse suhtautuu asiaan rauhallisesti todeten, että ei tämä Perssonin kanta mitään uutta ole eikä se häntä pahemmin hetkauta. Erkki Tuomiojakin näkyy toteavan, että ei Perssonin esittämässä ole mitään uutta, eikä se ole hänen lopullinen kantansa.
Perssonin näkemysten takana on ilman muuta vain ruotsalaisten ja suomalaisten näkemyserot johtamisesta. Persson pelkää, että Lipponen olisi liian suoraviivainen – siis suomalaistapainen – johtaja, mikä ruotsalaisille jahkailijoille on kauhistus. Minulla on tästä johtamiskulttuurien erosta omakohtaisiakin kokemuksia jopa sotilaselämästä yhteisistä YK:n rauhanturvaoperaatiostamme. Suomalaisen johdettavaksi joutuneet ruotsalaiset hermostuvat täysin siinä tilanteessa ja ruotsalaisen johtoon joutunut suomalainen on revetä liitoksissaan siksi, että mitään ei tapahdu, puhutaan vaan.
Tästä oli kyse myös Tapio Hintikan erottamisessa Telia-Soneran hallituksen johdosta.
Iltalehti kommentoi tapahtumaa seuraavasti:
”Ruotsalaisten kannattaisi katsoa Åke Lindmanin elokuva Etulinjan edessä ja seurata tällöin etenkin eversti Alpo Marttisen johtamistapaa. Perusinsinööri Hintikan tyyli on samankaltainen: selviä asioita on turha jauhaa – tiivis käsky riittää. Ruotsissa taas tunnetusti keskustellaan, kunnes kaikki ovat varmasti yhtyneet ratkaisuun. Tabuja riittää ja puheiden korrektiutta vahditaan entisajan prinsessan herkkyydellä. Tähän liittyy aiemman suurvallan itsetunto. Hintikan suorasanaiset murahdukset eivät tähän kulttuuriin soveltuneet”.
Varatoimitusjohtaja, entinen Soneran johtaja Harri Koponen antoi asiasta samaa näkemystä olevan lausuntonsa tänä aamuna radiossa. Saapa nähdä, miten kauan Koponen saa pitää postinsa.
Suomen Sinibarettiliiton (rauhanturvaajaveteraanien) lehdessä ”Sinibaretti” n:o 1/2004 on pitkä artikkeli otsikolla ”Yhdistyneiden Kansakuntien kenttäturvallisuus retuperällä”. Artikkelissa käsitellään mm. 19.8.2003 Bagdadissa sattunutta Canal-hotellin räjäyttämistä, missä kuoli 22 YK:n henkilökuntaan kuuluvaa.
Pian tuon jälkeen YK:n pääsihteeri asetti Martti Ahtisaaren johdolla toimivan riippumattoman tutkijalautakunnan selvittämään tapahtunutta ja tekemään siitä johtopäätökset ja esitykset tilanteen parantamiseksi jatkossa. Tutkijalautakunta oli kansainvälinen, jossa oli korkean tason poliisi- ja sotilasviranomaisia useista maista. Se työskenteli kolmessa maanosassa sukkuloiden New York – Amman – Bagdad – Geneve – välillä ja kenttätutkimustensa lisäksi se haastatteli yli sataa henkilöä, joissa oli korkeata YK-virkamiehistöä, irakilaisia viranomaisia ja FBI:n henkilöstöä.
Tutkijalautakunnan raportti, jonka referoimiseen tässä ei ole tilaa, on vaikuttava ja sen johtopäätökset aiemmasta toiminnasta murskaavia. Raportti sai pääsihteerin erityiskiitokset. Raportti johti myös YK:n korkeimman turvallisuusvirkamiehen myanmarilaisen Tun Myatin erottamiseen. Lisäksi päämajan turvallisuudesta vastannut portugalilainen Ramiro Lopez da Silva menetti apulaispääsihteerin tittelinsä ja siirrettiin muihin tehtäviin.
Tutkijalautakunnassa mukana ollut suomalainen prikaatinkenraali Jaakko Oksanen kertoo oheisartikkelissa lautakunnan työstä mm. näin:
”Kuukauden ajan tehtiin erittäin tiiviisti työtä presidentin johdolla. Presidentti Ahtisaari hämmästytti meitä kaikkia tehokkuudellaan ja ennen kaikkea fyysisellä kunnollaan. Pitkät lennot ja eri paikkojen suuretkin aikaerot eivät näyttäneet vaikuttavan tehokkuuteen mitään. Lisäksi lautakunnan jäseniin teki suuren vaikutuksen presidentin kyky paneutua ja pysyä oleellisessa myös silloin, kun kuultava henkilö sattui olemaan jaarittelija.”
Ei kai YK:n pääsihteeri antaisi erikoiskiitoksia ihan tyhjästä ja ei kai suomalainen kenraali kehuisi noin aivan mitätöntä miestä.
Siis kaksi on ylitse muiden nykysuomalaisissa: Paavo Lipponen ja Martti Ahtisaari!
Ps. Minä henkilökohtaisesti kyllä toivoisin, että Paavo Lipponen ei edes pyrkisi noihin EU-tehtäviin vaan pysyisi SDP:n johdossa, sillä hänen johdollaan SDP olisi vuorenvarmasti taas suurin puolue seuraavissa vaaleissa - sitähän kepulaiset niin pelkäävät ja koettavat saada Paavon pois johdosta - ja muodostaisi taas seuraavan, nykyistä paremman hallituksen.
Tällä kepun saitilla mollataan jatkuvasti Paavo Lipposta ja kakkosena kepulistien hampaissa taitaa olla Martti Ahtisaari. Lipposesta pyritään tekemään vaarallinen gangsteri, joka ”oli viedä Suomen koalitioon, mutta Anneli esti sen” ja Ahtisaari pyritään tekemään aivan mitättömäksi mieheksi.
Jokainen ajattelemaan pystyvä tietenkin tajuaa kaiken tuon potaskaksi. Gangsterimenetelmillä ei menesty hyvin monista puolueista koostuvan hallituksen johdossa ja saa hallituksia toimimaan paljon paremmin kuin esimerkiksi nykyinen hallitus toimii. Lipposen ura on komea ja se jatkuu niin, että hallituksesta sivussa ollessaankin hän taitaa olla edelleen vaikutusvaltaisin poliitikko kotimaassa. Ja kun vähänkään paneutuu miettimään Ahtisaaren kansainvälistä uraa, niin huomaa, että se taitaa turhaan hakea vertaistaan suomalaisten joukosta. Ja hänenkin uransa jatkuu edelleen.
Kepulaiset ovat jo kauan ilakoineet sillä, että Ruotsin pääministeri Göran Perssonkaan ei tue Lipposta EU:n komission johtoon. Tämän aamun Helsingin Sanomissakin näkyy olevan Perssonin haastattelu, jossa hän toteaa, että näkisi tehtävässä mieluummin virkamiehen kuin pääministerin, joita on ollut jo kaksi peräkkäin (Luxenburgin Santer ja Italian Prodi). Paavo itse suhtautuu asiaan rauhallisesti todeten, että ei tämä Perssonin kanta mitään uutta ole eikä se häntä pahemmin hetkauta. Erkki Tuomiojakin näkyy toteavan, että ei Perssonin esittämässä ole mitään uutta, eikä se ole hänen lopullinen kantansa.
Perssonin näkemysten takana on ilman muuta vain ruotsalaisten ja suomalaisten näkemyserot johtamisesta. Persson pelkää, että Lipponen olisi liian suoraviivainen – siis suomalaistapainen – johtaja, mikä ruotsalaisille jahkailijoille on kauhistus. Minulla on tästä johtamiskulttuurien erosta omakohtaisiakin kokemuksia jopa sotilaselämästä yhteisistä YK:n rauhanturvaoperaatiostamme. Suomalaisen johdettavaksi joutuneet ruotsalaiset hermostuvat täysin siinä tilanteessa ja ruotsalaisen johtoon joutunut suomalainen on revetä liitoksissaan siksi, että mitään ei tapahdu, puhutaan vaan.
Tästä oli kyse myös Tapio Hintikan erottamisessa Telia-Soneran hallituksen johdosta.
Iltalehti kommentoi tapahtumaa seuraavasti:
”Ruotsalaisten kannattaisi katsoa Åke Lindmanin elokuva Etulinjan edessä ja seurata tällöin etenkin eversti Alpo Marttisen johtamistapaa. Perusinsinööri Hintikan tyyli on samankaltainen: selviä asioita on turha jauhaa – tiivis käsky riittää. Ruotsissa taas tunnetusti keskustellaan, kunnes kaikki ovat varmasti yhtyneet ratkaisuun. Tabuja riittää ja puheiden korrektiutta vahditaan entisajan prinsessan herkkyydellä. Tähän liittyy aiemman suurvallan itsetunto. Hintikan suorasanaiset murahdukset eivät tähän kulttuuriin soveltuneet”.
Varatoimitusjohtaja, entinen Soneran johtaja Harri Koponen antoi asiasta samaa näkemystä olevan lausuntonsa tänä aamuna radiossa. Saapa nähdä, miten kauan Koponen saa pitää postinsa.
Suomen Sinibarettiliiton (rauhanturvaajaveteraanien) lehdessä ”Sinibaretti” n:o 1/2004 on pitkä artikkeli otsikolla ”Yhdistyneiden Kansakuntien kenttäturvallisuus retuperällä”. Artikkelissa käsitellään mm. 19.8.2003 Bagdadissa sattunutta Canal-hotellin räjäyttämistä, missä kuoli 22 YK:n henkilökuntaan kuuluvaa.
Pian tuon jälkeen YK:n pääsihteeri asetti Martti Ahtisaaren johdolla toimivan riippumattoman tutkijalautakunnan selvittämään tapahtunutta ja tekemään siitä johtopäätökset ja esitykset tilanteen parantamiseksi jatkossa. Tutkijalautakunta oli kansainvälinen, jossa oli korkean tason poliisi- ja sotilasviranomaisia useista maista. Se työskenteli kolmessa maanosassa sukkuloiden New York – Amman – Bagdad – Geneve – välillä ja kenttätutkimustensa lisäksi se haastatteli yli sataa henkilöä, joissa oli korkeata YK-virkamiehistöä, irakilaisia viranomaisia ja FBI:n henkilöstöä.
Tutkijalautakunnan raportti, jonka referoimiseen tässä ei ole tilaa, on vaikuttava ja sen johtopäätökset aiemmasta toiminnasta murskaavia. Raportti sai pääsihteerin erityiskiitokset. Raportti johti myös YK:n korkeimman turvallisuusvirkamiehen myanmarilaisen Tun Myatin erottamiseen. Lisäksi päämajan turvallisuudesta vastannut portugalilainen Ramiro Lopez da Silva menetti apulaispääsihteerin tittelinsä ja siirrettiin muihin tehtäviin.
Tutkijalautakunnassa mukana ollut suomalainen prikaatinkenraali Jaakko Oksanen kertoo oheisartikkelissa lautakunnan työstä mm. näin:
”Kuukauden ajan tehtiin erittäin tiiviisti työtä presidentin johdolla. Presidentti Ahtisaari hämmästytti meitä kaikkia tehokkuudellaan ja ennen kaikkea fyysisellä kunnollaan. Pitkät lennot ja eri paikkojen suuretkin aikaerot eivät näyttäneet vaikuttavan tehokkuuteen mitään. Lisäksi lautakunnan jäseniin teki suuren vaikutuksen presidentin kyky paneutua ja pysyä oleellisessa myös silloin, kun kuultava henkilö sattui olemaan jaarittelija.”
Ei kai YK:n pääsihteeri antaisi erikoiskiitoksia ihan tyhjästä ja ei kai suomalainen kenraali kehuisi noin aivan mitätöntä miestä.
Siis kaksi on ylitse muiden nykysuomalaisissa: Paavo Lipponen ja Martti Ahtisaari!
Ps. Minä henkilökohtaisesti kyllä toivoisin, että Paavo Lipponen ei edes pyrkisi noihin EU-tehtäviin vaan pysyisi SDP:n johdossa, sillä hänen johdollaan SDP olisi vuorenvarmasti taas suurin puolue seuraavissa vaaleissa - sitähän kepulaiset niin pelkäävät ja koettavat saada Paavon pois johdosta - ja muodostaisi taas seuraavan, nykyistä paremman hallituksen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Asevelisosialistin Lipposen palvonta ei enää tunnu niin käsittämättömältä, kun mietitään hieman hänen käyttämäänsä nimimerkkiä.
Toisen maailmansodan aikaan aseveljiämme olivat saksalaiset. Saksan chaplinviiksinen johtaja edusti kansallisSOSIALISTISTA puoluetta. Tämän puolue oli kuuluisa paitsi rotuopistaan myös henkilöpalvonnasta.
Lyhyesti nykypäivään sijoittaen: Asevelisosialistin Hitler on Lipponen ja juutalaiset keskustalaisia.
...taivaan valtoja vastaan
kaikuvi kannel
lohdulta laulu ei lastaan"
Taas perikepulaiseen tapaan asia käännettiin lyhyesti päälaelleen ja kantaa ei otettu asiaan vaan sen esittäjään.
Palvonta liityy kauneimillaan uskontoon ja karmeimillaan sokeaan, joko tietellisesti tai muuteen järjettömään peruusteettomaan uskoon, kuten sellaiseen, että Anneli ei valehdellut, Kekkonen oli demokraatti ja auringossakaan ei siten ole pilkkuja. Voi kun olisi aikaa ihan kepu-uskovaisten mieliharmiksi kirjoittaa enemmän. Onneksi asevelisosialistilla ja stadin kundilla aikaa riittää enemmän.
Muuten, sosialidemokratian peruajatus on juuri kansainvälisyys ja sen aatteellinen vastakohta on kansallissosialismi. Lyhyesti nykypäivään sijoittaen kansallissosialismia lähinnä kaiketi on katsontakanta, jossa otetaan kansainväliseltä yhteisöiltä kaikki niiltä saatava taloudellinen ja muu etu ja jätetään omat kansalliset velvollisuudet täyttämättä.
S.K. (ilmeisesti kirjaimet viittaavat lausahdukseen Sosialismi Kunniaan) rinnastaa ovelasti: "sosialidemokratian peruajatus on juuri kansainvälisyys ja sen aatteellinen vastakohta on kansallissosialismi".
Keksin joutessani lisää näitä nerokkaita vastakohtapareja:
Kirjaston vastakohta on kansalliskirjasto.
Museon vastakohta on kansallismuseo.
Aarteen vastakohta on kansallisaarre.
Tunteen vastakohta on kansallistunne.
Ei ihme, että sosialistien pitää vähän väliä kirjoittaa historiansa uudestaan, kun omaa aatetta ei ymmärretä tai se ainakin ymmärretään aivan eri tavoilla eri aikoina.
Pakko minun on yrittää antaa Sinulle edes pieni tietoisku, ettet enää enempää häpäisisi itseäsi täydellisellä tietämättömyydelläsi siitä, mistä puhut:
Jos olisit vähänkään historiaan perehtynyt henkilö, tietäisit, että nimenomaan sosialidemokraatit olivat niin Hitlerin kuin Stalininkin suurimman vihan kohteena, aina ja poikkeuksetta. Hitler piti demareita vaarallisena monestakin syystä, mutta ennen muuta heidän laajasti hyväksytyn ohjelmansa ja toimintansa perusteella, jolla ennen natsismin valtaan tuloa oli ollut Saksassa suuri kannatus. Myös demarien yleinen humaanisuus, johon Hitlerin juutalaisviha ei voinut sopia, ärsytti Hitleriä suunnattomasti.
Stalinille sosialidemokraatit olivat sosialismin luopioita - kun he eivät kannattaneet proletariaatin maailmanlaajuista väkivaltaista vallankumousta - ja siksi kaikkein vihatuimpia.
Sosialidemokraateilla ei ole koskaan ollut sellaisia palvonnan kohteita kuin kommunisteillä, natseilla tai vaikkapa kepulaisilla. Ajattelepa miten edelleen polvistutte Kekkosen haamun eteen! Ja lue tuo K.K.Korhosen moniosainen kirjoitus Kekkosesta tuolta kepun saitilta - kirjoitus on pitkä, mutta lukemisen arvoinen. Mutta on aivan asiallista antaa tunnustusta miehille, jotka ovat tehneet sellaisen elämäntyön kuin Martti Ahtisaari, Paavo Lipponen ja eräät muutkin Miksi emme itse voisi antaa sitä tunnustusta, mitä he saavat maailmalta? Ei ole demarien vika, ettei tuossa joukossa ole kepulaisia. On tuossa maailmalla arvostetussa nykysuomalaisten joukossa muitakin kuin demareita, mm. Max Jakobson, Harri Holkeri ja Elisabeth Rehn, joita olen jossakin yhteydessä tuonutkin esille. Ja tulen tuomaan kepulaisiakin, jos heitä sinne joukkoon ilmestyy.
Minun nimimerkissäni "asevelisosialistissa" ei ole mitään hävettävää,vaan ylpeiltävää sitäkin enemmän. Minäpä annan Sinulle tietoiskun – niin lyhyen ja pelkistetyn, että ehkä Sinäkin sen pystyt ymmärtämään – myös asevelisosialisteista.
Sosiaalidemokratian merkitys yhteiskuntamme kehityksessä on ollut suuri koko itsenäisyytemme ajan. Sosiaalidemokraatit Väinö Tannerin johdolla rakensivat 1930-luvulla ”vasemmalta rannalta” siltaa vapaussodassa auenneen kuilun yli niin, että koko kansa seisoi yhdessä Suomen kohtalonhetkien koittaessa. Sosiaalidemokraatit pelastivat Suomen demokratialle myös sodan jälkeisinä vaaran vuosina, kun kommunistien Hertta Kuusinen julisti, että ”Tsekkoslovakian tie on oleva myös meidän tiemme”. Ennen sotia Suomessa Iso-Britannian sotilasasiamiehenä ja sodan jälkeen liittoutuneiden valvontakomission jäsenenä ollut eversti J.H.Magill - suomenkielen taitoisena täällä hyvin pidetty ”Mäkelän Janne” - toteaa kirjassaan ”Tasavalta tulikokeessa” , että kommunistien pääsyn valtaan Suomessa estivät ns asevelisosialistit. Sitten hän kuvaa tuon ryhmän toimintaa todeten, että heidän ”jo riittää” -kampanjansa katkaisi 1948 eduskuntavaaleissa kommunistien kuningastien suistamalla SKDL:n suurimman puolueen asemasta ja ulos hallituksesta
Lasse Lehtinen toteaa vuonna 2002 Urho Kekkosen ja sosialidemokraattisen puolueen suhteista tekemässään väitöskirjassaan ”Aatosta jaloa ja alhaista mieltä”, että ”Sosiaalidemokraattien oikeisto vaikutti ratkaisevasti siihen, että Suomi säilyi itsenäisenä. Myöntyväisyysmiehistä ei olisi siihen ollut. ”Asevelisosialistit” tulivat politiikkaan suoraan rintamalta, sankarikuoleman kynsistä karanneina. Miehet tekivät politiikkaa suoraviivaisesti. Lopputulos ratkaisi, menettelytavat joustivat”. Lehtinen nostaisi isänmaan korkeimmalle palkintopallille sdp:n puoluesihteeri Unto Varjosen, filosofian maisterin, reservin kapteenin ja kolme kertaa vapauden ristillä palkitun sotasankarin.
Sitten nuo ”asevelisosialistit” nostivat SDP:n puheenjohtajaksi Väinö Tannerin, joka oli vapautunut vankilasta kärsimästä sotasyyllisyystuomiotaan, mihin hänet oli tuomittu tuossa historiamme varmaan häpeällisimmässä oikeudenkäynnissä, jonka takapiruna oli Urho Kekkonen, joka kiihkeänä AKS:läisenä, Suur-Suomi-aatteen kannattajana ja innokkaana sotapoliitikkona olisi ollut monin verroin ”syyllisempi” sotaan kuin tunnettu rauhanmies Väinö Tanner. No, Tannerin syyllisyydeksi neuvostoliittolaisten silmissä riitti se, että hän oli sosialidemokraatti.
Kyllä minä toivoisin kepulaiseltakin edes jotakin asiatietoa esityksensä pohjaksi, ettei häpäisisi koko joukkoaan. Eikö kepulaisissa todella ole lukeneempia ja sivistyneempiä, kuin täällä mutu-mielipiteittensä varassa liikkuvat? Pitää kai olla noinkin suuressa joukossa. Ehkä ne viisaammat häpeävät täällä esiintyviä "heimolaisiaan" niin, että eivät viitsi tänne tulla.
Kiva, ettei tuon edempää tarvinnut todistella aseveliderkun fasismisympatioita, kun hän tuli paikalle ja teki sen itse. (Kohta seuraa sivistyssana, näin varoitukseksi demarilukijoille.)
Implisiittisesti siis asetoverivasuri kertoi olevansa juuri aiemmassa kirjoituksessani kuvailemani kaltainen. Winchesterkamraattibernsteinilaisen teksti kirjaimellisesti väittää toista, kuin mitä siitä huokuva piilomerkitys paljastaa. Ja se ei ole kaunista katseltavaa.
Pommisiskosossu, sinut on paljastettu!
Onko tuossa jonkun muun mielestä jotakin järkeä? Miten noin kaheli on voinut oppia kirjoittamaan? Eivätkö tuollaiset tajua, miten he mitätöivät itsensä hölöttämällä jotain käsittämätöntä muka vastustavana mielipiteenään johonkin asiaan? Vai eivätkö he välitä edes olla olevinaan jotakin? Eivät kai. Ei kai minullakaan olisi enää mitään itsekunnioitusta, jos olisin "saavuttanut" tuon tilan! Säälittävää kuitenkin, ihminenhän hänkin on. Ecce homo!
Eksplisiittisesti taidat olla idiootti. Se on patologisesti ikävä tauti, joka ei vähene lukeneisuudenkaan avulla, mutta sen sijaan lisääntyy eksponentiaalisesti sisäsiittoisuuden kautta. Se vaara on erityisesti Suomessa ja erityisesti syrjäkylillä.
Tuo idolin kaipuu voisi olla oire myös tukahdetusta seksuaalisuudesta, sitä ilmenee paljon erityisesti armeijan kaltaisissa sukupuolisesti epätasaisesti jakautuneissa työyhteisöissä aikaansa viettäneillä. Ettei siis kyseessä olekin tykkihomososku.
Mutta, kun antaa seksuaalisuutensa kehittyä vapaasti, niin muukin elämä alkaa sujua. Sitä voi päästä vaikka presidentiksi asti.
S.K. (Squier Kitara?) osoittaa järkähtämätöntä uuden tiedon aliarviointia hassatessaan nerokkaita ajatuksiaan kaltaiseeni maan matoseen.
S.K. (Sputnikin Kampiakseli?) osaa siis päätellä raadon sisäelimistä henkilön viisauden tason, mikä on todella huomattavan sivistyneen tuntuista. Tällä taidolla on varmasti kysyntää sosialistin ihannevaltiossa, ainakin materiaalia siellä piisaa.
"Kaksi yli muiden" on todella tiellä, mikäli halutaan nykyislle punamultayhteistyölle myös aito kansanrintamahenkinen eli edistyksllinen sisältö, niin sosiaaliseen sisäpoltiikkaann kuin rauhan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaankin.
Tässä yhteydessä jätän erityisesti Paavo Lipposen ja M.O.K. Ahtisaaren nimet mainitsematta...
Kirjoitinkin tämän näkemykseni vain siksi tänne demarien saiteille, että punamultayhteistyön rakenteet - kuten ministeri Mönkäreen takavuosina niin moneen kertaan mainitsemat "hyvinvointivaltion rakenteet" eli edes ne - voitaisiin turvata turbulenteissa olosuhteissa, joissa osa Ehrnrooothin haudalle lasketuista havuista näkyy jo kannetun erään tasaveroprosenttisesti - perinteiseen Viron malliin - pökkivän sinipunasuksijan tykötarpeisiin...
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002860738
te sosialistit ette voi tunnustaa omia virheitänne
Aina pitää omaa mokaa paikatakseen syyttää muita.
Ei sitä Ahtisaarta Haloseen keskustapuolue
vaihtanut,kyllä ne oli sosialistit jotka sen teki, eivät
olleet Ahtisaareen tyytyväisiä,enkä usko että
keskustassa häntä kovinkaan paljon moitittiin.
Ihmettelenkin, mikä hänen toiminnassaan oli
sellaista jota eivät sosialistit hyväksyneet.
Itsepähän paavoa nimittelit ja doolin annoit,
minä en siihen asiaan puutu,mutta totean vaan
että, olisi sielä Irakissa Suomipojan mukava
olla niitä raunioita raivaamassa,lämmintä,
pölyä, ja jännitystä riittäis.
Halosen voitto oli kansanvallan voitto. Demareiden kansanvaltainen systeemi toisinaan syrjii "parhaita".
Erittäin merkittävä piirre Suomen poliittisessa elämässä tänä päivänä: presidentit voivat vaihtua. On päästy eroon ainoan-totuuden-presidentistä
Kepulit ovat kateellisia kun niillä ei ole Virolaisen ja Kekkosen jälkeen ollut yhtään valtiomiestason poliitikkoa. Pelkkiä iltalypsäviä pekkaroijia.
tänä päivänä klo 12.00
Puoluesihteeri Eero Lankia luovuttaa sinulle kunniakirjan ja hopeisen ansiomerkin,
tuloksellisesta työstä keskustapuolueen kannatuksen lisäämiseksi! (erityisesti nuorison keskuudessa). Sirkka-Liisa Anttila on myös paikalla, ja on lupautunut antamaan pari poskisuudelmaa.