Hurahdus

Melkomoinen kokemus
Usko kun se täyttää pään
Ei järjestä jää jälkeekään

Enpä kutsuis hurahdukseks
ennemminkin löytämiseks..

Kun ihmeellisen maan, ihmeinen Luoja,
köyhän tai kipeän, heikonkin suoja.
Kutsuu kulkemaan oikeaa tietä.

Sitä jos kulkee, huomata saa
on suurta kun ymmärtää - Hei rakastakaa!
On toista rakastaa armosta käsin
eikä tarvitse mitään tehdä väkisin.

Portin kun löytää ja siitä jos kulkee
jättää entisen taakseen se murheet pois sulkee.
Vaik tie on tää vaikea, ensin kovin kapea,
vaan turvallisenpi, onnellisenpi kuin lavea.

Silt mitään ei ole mitä tehdä en saa,
paitsi toisille pahaa, kuka sitä ees haluaa?

Paljon oon horjunu, paljon viel horjun,
mut voimaa jok tielle mut nostaa en torju.
Heilun ja huojun, kaadun ja maadun,
mut alku on vasta se ikuisen aamun.

Luulinhan hulluudeks sitä minäkin
ennen kuin tietää sain totuuden.

Siis etsi ja löydä, kutsu ja pyydä,
viel on aikaa, ystävä oikein se käytä,
totuuden janolla itsesi täytä.

Kosk totuus on kummenpi kuin tarinat koskaan,
vaik niinhän sanoin minäkin - voi mitä roskaa.
Vaan kokea sain, että totta se on,
totuus selvisi, todellisuus uskomaton.

Mä paljon en tiedä, mut sen sanon vielä
on Kristus tie, totuus ja elämä.