Jumalasta puhutaan lähes kaikkialla kaikkivoipana ja täydellisenä olentona. Olentona jolla on rajaton määrä valtaa ja voimaa. Mutta kuitenkin sitten samat ihmiset samalla myös alentavat itse Jumalaa omalle tasolleen ja rajoittavat Jumalan kykyjä ja ominaisuuksia ihmisen kaltaisiksi. Raamatun mukaan Jumalalla ei ole rajatonta voimaa ja Hän ei ole täydellinen, ei lähimainkaan. Maailman luomiseen Hän käytti seitsemän päivää, kuusi itse luomiseen ja viimeisen päivän lepäämiseen. Miksi kaikkivoipa ja rajattoman voiman omaava olento tarvitsisi niin monta päivää maailman luomiseen. Sen tason olennon pitäisi pystyä luomaan maailma silmänräpäyksessä, koska jos Jumala on aina ollut ja tulee aina olemaan, se tarkoittaa myös ettei Jumala ole mitenkään sidottu ajan lineaariseen tulkintaan. Ajalla ei ole vaikutusta Jumalaan. Toinen hyvin outo piirre on että Jumala joutui lepäämään seitsemäntenä päivänä, rajattoman voiman omaava olento ei tarvitsisi lepoa.
Toisaalta myös Jumalan sielunelämä tuntuu olevan hyvin ihmismäinen, kuin ihmismieli olisi ollut rajoittamassa itse Jumalan ominaisuuksia. Yleensä Jumalasta puhuttaessa mainitaan sellaisia tunnetiloja kuten rakkaus ja viha. Jos Jumala on tosiaan niin korkea olento kuin sanotaan, miksi Hän omaisi sellaisia alemman olennon piirteitä kuten tunnetilat. Jumala on täydellinen. Hän ei ajattele, Hän ei tunne...Hän vain on.
Kun näitä seikkoja pohtii niin on helppo nähdä on Raamatun tulkinnassa Jumalasta on jotain pielessä. Joko Jumala on oikeasti voimallisempi kuin Raamattu kertoo tai sitten Raamatussa puhutaan Jumalana olennosta joka ei ole niin korkealla maailman hierarkiassa kuin yleisesti uskotaan. On hyvin mahdollista että Jumala on saanut alkunsa ja voimansa vielä itseäänkin korkeammasta voimasta. Voimasta joka todella on täydellinen ja rajaton.
Toisaalta myös Jumalan sielunelämä tuntuu olevan hyvin ihmismäinen, kuin ihmismieli olisi ollut rajoittamassa itse Jumalan ominaisuuksia. Yleensä Jumalasta puhuttaessa mainitaan sellaisia tunnetiloja kuten rakkaus ja viha. Jos Jumala on tosiaan niin korkea olento kuin sanotaan, miksi Hän omaisi sellaisia alemman olennon piirteitä kuten tunnetilat. Jumala on täydellinen. Hän ei ajattele, Hän ei tunne...Hän vain on.
Kun näitä seikkoja pohtii niin on helppo nähdä on Raamatun tulkinnassa Jumalasta on jotain pielessä. Joko Jumala on oikeasti voimallisempi kuin Raamattu kertoo tai sitten Raamatussa puhutaan Jumalana olennosta joka ei ole niin korkealla maailman hierarkiassa kuin yleisesti uskotaan. On hyvin mahdollista että Jumala on saanut alkunsa ja voimansa vielä itseäänkin korkeammasta voimasta. Voimasta joka todella on täydellinen ja rajaton.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sinä olet Jumala.
Ei ole muuta.
"Kun näitä seikkoja pohtii niin on helppo nähdä on Raamatun tulkinnassa Jumalasta on jotain pielessä."
Aloitetaan siitä, ettei ole olemassa mitään Raamatun tulkintaa, vaan aina jonkun ihmisen tulkinta. Tämä jo osaltaan selittää tekstisi sekavuuden.
Tässä minun tulkintani:
Ihmisen mielessä on kaksi ulottuvuutta, rationaalinen (järkiperäinen) ja irrationaalinen (henkinen). Raamatun Jumalakäsitys on järjen ymmärrettäväksi tehty metaforinen esitys siitä, millainen tuo todellinen henkinen (irrationaalinen) Jumala on. Ja syy miksi se on metaforinen on, että henkinen maailma (todellisuus) on lähtökohtaisesti täysin mahdoton käsittää kielen avulla, se on kokemusperäinen maailma, jota ei voi järjellä (rationaalisesti) ymmärtää. Se on kuin mansikan maku, tiedät mitä se maistuu, mutta et osaa sitä selittää - ja maku on todellinen, ei viittaukset siihen.
Jos lukee raamattua kirjaimellisesti ja ymmärrtää sen nykytieteen luomin termein, päätyy varmasti älylliseen umpikujaan. Mutta jos ymmärtää sen metaforiseksi kertomuskokoelmaksi, niin se aukeaa paljon paremmin. Jos osaa nähdä Jumalan vain nimilappuna sille ihmisen henkiselle puolelle, johon rationaalinen äly ei yllä, niin Raamatusta tulee yllättäen melko looginen kirja.
Jos osaa ajatella, että taivasten valtakunta on nimenomaan tuo ihmisen henkinen puoli, jossa ei ole rationaalista ajattelua ja ei siis myöskään aikaa (käsitystä ajasta), ollaan jo ikuisessa. Tämän päälle kun oivaltaa, että kuolema ja syntymä ovat myös järjen luomia malleja ja elävät vain ihmisen käsitteissä ajan seuralaisina. Nämä kun yhdistää, niin näkee että 'iankaikkinen elämä taivasten valtakunnassa' tarkoittaa vain ja ainoastaan tätä hetkeä, josta rationaalinen pohdinta on suljettu pois. On siis virhe ajatella loogisesti, että iankaikkinen tarkottaisi ääretöntä, ajallisesti ikuista elämää, se tarkoittaa tilaa, jossa ihminen ei tunne aikaa, ei pelkää kuolemaa (tai muutakaan) ja elää suorassa yhteydessä todellisuutensa kanssa.
Se joka uskoo Jumalaan, saa iankaikkisen elämän = sitä joka osaa elää tässä hetkessä, ei kuolema häiritse.
...ja se joka personoi Jumala, tekee itsestään idiootin.
(Tämä oli siis vain minun tulkintani)
-kaan ajatelleeksi, mistä mahdoitte saada ajattelemisen ym taidon ja kaiken sen, mitä teillä on? YKSI, monen muun asian lisäksi, teiltä kuitenkin puuttuu, TURMELTUMATON järjen käyttö ja taito ymmärtää Jumalan Sanaa.
Raamatun kirjoituksia/Jumalan Sanaa voi VAIN Pyhä Henki selittää. TEILLE kummallekaan Hän ei, kaikesta päätellen, ole sitä selittänyt.
Raamattu EI ole minkään 'tulkinta'. Se on Jumalan ilmoitus/kirje ihmiselle. Se on Hänen kertomuksensa, miten kaikki alkoi, jatkui /jatkuu, ja miten kaikki 'loppuu' aikanaan TÄSSÄ maailmassa. Hänhän on luvannut tehdä kaiken uudeksi jälleen, ajallaan.
Siksi nuo teidän selityksenne ovat naurettavia, lievästi ilmaistuna.
Ai mistäkö saimme ajattelemisen ja kaiken muunkin mitä meillä nyt on? Valitan mutta jos Jumala on todella olemassa, saamme kiittää noista lahjoista itseasiassa pirua. Hän se meidät lopulta johdatti ajatteluun ja olen varma ettei ilman hänen panostaan maailmassa olisi enää mitään, kaikki elämä olisi kuollut jo kauan sitten.
Pelkkä hyvä tai pelkkä paha johtavat aina tuhoon, ainoa oikea vaihtoehto on molempien voimien tasapaino. Miksi luulette Jumalan jättäneen pirun olemassaolevaksi ellei Hän kaikessa mahtavuudessa pirua tarvitsisi? Ainoa toinen selitys asialle on vain se että Jumala ollut tarpeeksi voimakas tuhoamaan pirua. Sama pätee myös ihmiskuntaan ylipäänsäkin, jos Jumala ei tarvitsi ihmiskuntaa omaan olemassaoloonsa, hän ei olisi luonut ihmistä ja Hänellä ei olisi ollut pienintäkään ongelmaa pyyhkiä syntiinlangennutta ihmistä olemassaolemattomaksi....aivan yhtä helposti kun Hän meidät loikin. Hän ei vain siihen pystynyt, joko heikkouttaan tai sitten Hän tiesi että tarvitsee olemassaolonsa turvaamiseksi meidät. Ja miksi Jumala loisi ihmisen ja maailman muutenkaan? Tuskin kuitenkaan sen tason olento huvikseen moisia tekee ja jos Hän on niin mahtava, hän ei tarvitsisi muuta kuin itsensä sillä jos kaikki olemassa oleva on Jumalaa, maailma on täydellinen eikä muuta tarvita olemassa olevaksi.
Jos Jumala tosiaan meitä tarvitsee olemassaoloonsa, se myös antaa viitteitä siitä ettei Hän olisikaan täydellinen. Ja miten jokin epätäydellinen voi olla kaiken alku joten täytyy olla Raamatun Jumalaakin korkeampi voima josta Jumala on saanut alkunsa.
Ja Raamattu ja siihen liittyvä käsitys Jumalasta on ihmisen toive siitä millainen hän Jumalan haluaisi olevan. Kaikki mitä siihen on kirjoitettu on ihmisnäkökulmasta. Kaikki koko kirjassa rajoittuu hyvin ihmismäiseen ja ennenkaikkea hyvin pinnalliseen ajatteluun siitä mitä Jumala voisi olla. Sen kirjoittajat olivat selvästi viisaita ja ehkä kenties joillakin heistä oli jopa kyky nähdä tulevaa. Mutta se on kirjoitettu niin että ihminen on kaiken keskipisteenä. Ajatella että joskus ajattelimme että maa on litteä ja että aurinko kiertää maata. Sama pätee Jumalaan, meidän pitää lopettaa itsemme ajattelu olemisen keskipisteenä. Ehkä sitten pystymme muodostamaan oikean kuvan kaiken elämän ja energian alkulähteestä ja asioista jotka ovat fyysisen maailmamme ja ihmiskokemuksen ulkopuolella.
"Pelkkä hyvä tai pelkkä paha johtavat aina tuhoon, ainoa oikea vaihtoehto on molempien voimien tasapaino. Miksi luulette Jumalan jättäneen pirun olemassaolevaksi ellei Hän kaikessa mahtavuudessa pirua tarvitsisi? Ainoa toinen selitys asialle on vain se että Jumala ollut tarpeeksi voimakas tuhoamaan pirua."
Mielestäni kaikkein loogisin selitys on, että hyvä, paha, Jumala ja Piru (kirjoitin tasa-arvon nimissä isolla) ovat kaikki vain ja ainoastaan ihmisen älyilisen pohdinnan tuottamia selityksiä asioille, joita se ei ymmärrä. Jos hyvä ja paha olisi jonkun maailman luoneen Jumalan luomia, niin luulisi niiden löytyvän luonnostakin. En kuitenkaan tiedä, että uonnossa (ilman ihmisen vaikutusta) olisi mitään hyvää tai pahaa. Hyvää ja pahaa on vaikea löytää ihmisjärjen (ratinaalisen pohdinnan) ulkopuolelta.
"Ja Raamattu ja siihen liittyvä käsitys Jumalasta on ihmisen toive siitä millainen hän Jumalan haluaisi olevan. "
Tai niin kuin aiemmin kirjoitin, metaforinen kertomus selaisesta, minkä voi kokea olemassa olevaksi, mutta ei voi ymmärtää. Budda puhuu sormesta, joka osoitaa kuuta - olisi suuri virhe pitää sorme kuuna. Raamattu on tuo sormi, ja ihmisen henkinen puoli se kuu.
Ihmisen ajatuskyky ei ole jumalan, eikä pirun keksintöä, vaan loogista kehityksen tulosta , ja puhekilen synyymisestä kanssakäymisessä
Puhekielen käyttämisestä syntyi ajatuskyky, se olisi ollut hyvä jos tuo ajatus olisi pysynyt, ihmisen ajallisella alueella, mutta pahaksi onneksi,ihminen vei sen myös ajattomalle alueelle, jossa se synnytti ajallisen ajattelijan,ja sitoi ihmisen ajattoman mielen aikaan, ei kronologiseen, vaan itse luotuun ns.
psykologiseen aikaan, ja näin yhteys katkesi kaiken lähteeseen
Jumala ja piru on yksi ja sama persoona jolla ei ole mitään tekemistä lähteen kanssa
Ihminen on osa tuota kaiken lähdettä. mutta on mielen sisällöltään, luomansa, ajattelijan vallassa
Ihmisellä on hyvin rajoittunut näkökulma koko universumista ja mahdollisesta tilasta myös sen ulkopuolella. Tietoisuutemme käsittää vain sen minkä se näkee, kuulee ja tuntee. Uskon kuitenkin että yleisesti kehomme on paljon paremmin yhteydessä ympäröivään maailmaan kuin meidän mielemme.
Minun näkemyksemme on se että kaikki materia, kehomme mukaan lukien on energiaa. Kaikki energia on lähtöisin samasta lähteestä (sen enempää sille nimeä antamatta tai kuvailematta) joten se tarkoittaa myös että kaikki energia on yhtä. Se mikä materiasta tekee materiaa on sen ominaisuus vastustaa muuta materiaa. Kaikki energia luonnostaan pyrkii yhdistymään ja palaamaan alkuperäiseen harmoniseen tilaansa. Mutta tämä harmoninen tila on paradoksi koska se myös tarkoittaa kaiken olemassa olevan energian vaipumista lopulta tyhjyydeksi. Ainoa tapa jolla energia pystyy jatkamaan olemistaan on jakaantua jatkuvasti ja muodostaa vastavoimia joiden välinen jännite pitää yllä energian jatkuvuutta.
Uuden ihmiselämän syntyminen toimii tästä loistavana esimerkkinä. Kaksi solua yhdistyy ja muodostaa uuden solun. Mutta tämä uusi solu on hyödytön yksinään. Ainoa asia mitä se voi tehdä on jakaantua ja muuttua siten kahdeksi soluksi. Ja molemmat solut sitten jatkavat jakaantumista niin kauan kunnes niistä alkaa erilaisia asioita kuten vaikka pää ja raajat. Jokainen sikiön solu on lähtöisin yhdestä solusta joka pikkuhiljaa vain jakaantui hyvin erilaisiin suuntiin.
Ja sama pätee meihin ihmisiin muutenkin. Me jakaannumme jatkuvasti erilaisiksi ryhmiksi. Aina löytyy joku kannattamassa jotain ja tietysti heti nurkan takana on aina vastustamassa edellisen kannattamaa asiaan ja lähes poikkeuksetta itse kannattamassa jotain muuta. Tämä on hyvät ihmiset se miksi maailmassa on sotia. Rajoittunut mielemme pistää meidät näkemään oman pikku heimomme parempana verrattuna muuhun maailmaan ja puolustautumaan hyvin agressiivisesti erilaisia ihmisiä ja ajatuksia vastaan.
Me olemme erikoisen hyviä jakaantumaan ja aiheuttamaan jännitettä maailmaan. Mutta syvällä sisällä meillä on valtava vaisto palata kaikki takaisin yhdeksi samaksi energiaksi. Ja sitä yhdistynyttä energiaa voisi sanoa Jumalaksi koska se oli kaiken alku ja tulee olemaan myös kaiken loppu.
On sinänsä turha miettiä että onko Jumala olemassa. Kyseessä on asia joka on olemisen ja olemattomuuden ulkopuolella. Jumalaa ei ole aivan yhtä paljon kuin Jumala on kaikki mitä on. Meille ihmisille Jumala on merkityksetön koska kaikki on yhtä paljon Jumalaa, samaa energiaa....oma olemuksemme mukaan lukien. Tosin parempi puhua pelkästään energiasta koska "Jumala"-termi yhdistetään liian vahvasti uskomuksiin ja kirjoituksiin joissa kyseiselle energialle on annettu persoona ja muita ihmismäisiä piirteitä.
. . ajatuksen laukaisit: # Jumala ja piru on yksi ja sama persoona . .#
Tulet siitä vastaamaan Jumalan edessä viimeisellä tuomiolla, ellet kadu ja anteeksi pyydä SOLVAUSTASI. Tämä EI ole peloittelua, tämä on vain toteamus.
Jokaisesta turhasta sanasta joudumme tekemään tiliä Jumalan edessä, vaikka kuinka sen kieltäisit, että Jumala ei tuomitse eikä Jumalaa edes ole. Herra sinua armahtakoon!
. .' vaikka kuinka sen kieltäisit, että Jumala ei tuomitse eikä Jumalaa edes ole'. . . pitäisi olla:
" vaikka kuinka sen kieltäisit ja väittäisit, että Jumala ei tuomitse eikä Jumalaa edes ole . ."
"# Jumala ja piru on yksi ja sama persoona . .#"
"Tulet siitä vastaamaan Jumalan edessä viimeisellä tuomiolla, ellet kadu ja anteeksi pyydä SOLVAUSTASI. Tämä EI ole peloittelua, tämä on vain toteamus."
Tämä on itseasiassa kristinuskon kaltaisen rajoittuneen vakaumuksen pahin ongelma. Se ei edes itse tiedä mistä puhuu. Totuus on se että mikään luotu ei pysty vastustamaan luojansa korkeampaa todellisuutta. Jumala on aina luonteeltaan täydellinen. Joten se mikä on Jumalan luomaa myös tulee aina seuraamaan Jumalan tahtoa. Pirun kuten ihmisenkin kaikki toiminta tulee aina Jumalasta koska kaikki Jumalan luoma on itseasiassa Jumalaa itseään. Joten jos Piru ja Jumala eivät olekaan sama asia, se tarkoittaa vain sitä että on olemassa vielä suurempi voima joka loi sekä Jumalan että Pirun, hyvän ja pahan. Ja luonnollisesti meidän pitäisi kutsua itseasiassa sitä suurinta voimaa Jumalaksi koska siitä kaikki todella sai alkunsa.
Ihmisen jumalakuva kertoo kehitystasosta. Kun jumalakuva romuttuu, tilalle tulee uusi. Näin Kehitys eli Jumala menee eteenpäin.
Taso ykkösellä jumalakuvaan kuuluu kaksi Jumalaa: Jumala ja Piru. Taso kakkosella Jumala ja Piru ymmäretään samaksi. Taso kolmosella molemmat häviävät. Taso nelosella kohdataa Energia, joka sulattaa kaiken yhdeksi. Silloin maailma katoaa, samoin erillisyyden tunne ja entinen ihminen. Kaikki on vain autuutta.
Ei ollut kirjoittajaa tai kirjoittajan mainitsemia vielä olemassakaan. Jne.
Kehityksen vaiheet on oikein, elämä on ajatonta energiaa, aine ajallista, ja ihmisen elämä on sekä ajatonta ja allista, mutta sen luomat jumalat aineellisia ja ajallisia, koska ne ovat persoonallisia