Haluaisin kuulla, mitkä asiat, lääkkeet, hoidot yms. ovat auttaneet teitä selviytymään masennuksesta tai masennuksen kanssa. Kaikki tervetulleita vinkkejä. Mitä vain laidasta laitaan, tositarinoita jokapäiväisestä elämästä masennuksesta valoisampaan elämään.
Mitkä asiat, lääkkeet, hoidot ovat auttaneet
Lumikide
29472
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Keskushermostolääkkeistä ei ole mihinkään. Vaikka on ollut vaikea-asteinen masennus. Useaa on kokeiltu.
Psykoterapia ja ammatillinen kuntoutus sekä liikunta- ja harrastustoiminta ovat auttaneet.
Tällä hetkellä masennuksen (tai mitä se nyt onkaan, en tiedä) kanssa tappelua. Alkoholin poisjättäminen on tehnyt gutaa, sen on huomannut nyt tipattoman aikana. Mielialalääkkeistä ei ole ollut apua, ja rauhattavat on kyl ihan jees satunnaisesti, samoin nukahtamislääkkeet. On hyviä päiviä, mutta myös paskoja päiviä.
Taide. Kohtaamiset ja keskustelut (joidenkin hyvien ja sopivien keskustelijoiden/kuuntelijoiden kanssa, vertaisryhmissä, ystävien kanssa). Jonkun tänne kirjoittaneen viestin lukeminen. Ajatteleminen. Kuvitteleminen. Pienet ja "epäolennaiset" asiat siellä täällä. Kolmiyhteinen Jumala siellä täällä.
Liikkuminen, ulkoilu on auttanut joskus mutta ei aina (eipä kaikki muutkaan mainitut välttämättä kaikkina aikoina...). Masennuslääkkeet eivät ole auttaneet. Terapia lienee auttanut jonkin verran.
Rakastumisyritykset ovat auttaneet ja hankaloittaneet.
Jätin kofeiinin kokonaan, masennus paheni, mutta katosi noin 4 kk kuluttua täysin. Kofeiinin päivittäiskäyttö on yleisin masennuksen aiheuttaja.
On nuo selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI) kyllä auttaneet paljon, eron huomasi jo kahdessa viikossa, ystävät, elokuvissa käynti ja terapiassa juttelu auttaneet huimasti, parempaan päin ollaan menossa :D
Olen sairastanut masennusta vuodesta 2004 ja ollut sairaalahoidossakin hetken aikaa.
Synnytyksen jälkeen masennuin vakavasti. Sain hyvät lääkkeet vasta puoli vuotta sitten ja ne ovat olleet yksi erittäin suuri tekijä toipumisessani. Minua on auttanut myös vertaistuki. Jos puhuu ihmiselle joka ei tiedä masennuksesta mitään, eikä ole itse sitä sairastanut, se ei auta minua mitenkään. Mutta jos puhun jollekkin joka on kokenut saman, saan siitä paljon enemmän. Tiedän silloin, että en ole yksin.
Kirjoitit, että olet saanut hyvät lääkkeet. Mitkä ne ovat?
Sertralin. Kaikkien lukuisen lääkekokeilujen jälkeen nuo ovat auttaneet.
Jodi ja alfalipoiinihappo ovat selvästi parhaita. Kun hoitaa masennusta näitten avulla pitää ymmärtää se että masennus ei parannu viikossa, tai edes kuukaudessa. Yleensä siihen menee muutama vuosi. Rajoittavana tekijänä ei yleensä ole näitten teho, vaan se että sietääkö noita oireita mitä noista tulee. Masennus on infektioperäinen sairaus, ja patogeenit eivät kuole oireetta. Itselläni pahimmat oireet olivat rintakipu
ja suolisto-oireet. Aivosumu "brain fog" on myös ongelmallinen, ainakin hoidon alussa.
Omien kokemukseni perusteella sanoisin että antibiootteja ei tarvita masennuksen hoitoon. Malaria-lääkkeet ovat nekin liian tehokkaita, eli aiheuttavat pahoja oireita niille, joilla on mielenterveydellisiä ongelmia. Toksoplasmoosi (joka on malarialoisen kaltainen itiöeläin) on yksi epäiltyjen listalla joka masennusta aiheuttaa, se on solunsisäinen itiöeläin, joka muistuttaa monessa suhteessa keuhkoklamydiabakteeria, eli on solunsisäinen patogeeni, ei mitään infektioon viittaavia oireita, ja IFN-gamma -elimistön puolustusmekanismi solunsisäisiä patogeeneja vastaan johtaa tryptofaanin puutteeseen, ja siten serotoniinin ja melatoniinin puutteeseen.
Masennuslääkkeet ovat palliatiivista hoitoa eli eivät paranna, mutta lievittävät oireita (sammuttavat immuunipuolustusta), mutta mahdollistavat sen että infektio leviää vieläkin nopeammin. Eli varma tie arkkuun nopeammin.
Minulle lääkkeistä ei ole ollut apua masennukseen. Terapiasta on ollut apua selviytymiseen masennuksen kanssa. Itsehoitokeinona liikunta. Vertaistuesta olen saanut parhaimman avun. Toinen saman kokenut ymmärtää parhaiten, joskus jopa paremmin kuin terapeutit. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Apua on ollut myös siitä, että pystyn nyt paremmin hyväksymään sairauteni ja elämään sen kanssa niin paljon kun se välillä raivostuttaakin ja rajoittaa elämää. En halua tuputtaa mitään, mutta kerron, että itseäni on myös auttanut usko Jumalaan.
"Masennus on infektioperäinen sairaus, ja patogeenit eivät kuole oireetta."
Höpö höpö, luontaishoitopropagandaa tämä.
Mulle on ainakin ollut masennuslääkkeistä apua.
Nykyään pystyn elämään aika normaalia elämää eikä masennus ole haittana
Käyn edelleen juttelemassa kuukausittain ja siitäkin on apua.
Mulle sopii mirtazapiini ja edronax ja niistä on ollut iso apu.
Eihän nuo lääkkeet heti auta ja alussa voi olla niitä sivuoireita
mutta ne hävisivät ainakin minulta pidemmän käytön jälkeen.
"Höpö höpö, luontaishoitopropagandaa tämä."
Eh? Jos suosittelisin antibiootteja niin kaikki olisivat varpaillaan jostakin muusta syystä. Koeta keksiä jotain uskottavampia tekosyitä.
"Masennus on infektioperäinen sairaus,"
Esitä sinä tieteellistä näyttöä tästä, kun kerran sellaista väität.
Mitä hiton "uskottavampia tekosyitä"? Masennuksen määrittely "infektiosairaudeksi" nyt on suoraan sanottuna törkeää harhaanjohtamista, ja on erittäin hyvä, että se sanotaan myös ääneen. Eikä siihen tarvita vastauksiksi mitään sen kummempia venkoiluja, eikä myöskään arvon pseudotieteilijän tyypillisiä "tiedon marttyyriksi" heittäytymisiä.
"Esitä sinä tieteellistä näyttöä tästä, kun kerran sellaista väität."
Tästä kyllä löytyy yhtä sun toista:
http://www.tiede.fi/keskustelut/laaketiede-ja-terveys-f11/keuhkoklamydia-ja-mielenterveydelliset-sairaudet-t41652.html
Toksoplasmoosin osalta:
Pakko-oireinen häiriö
http://www.springerlink.com/content/ag1glrgv7fnjydgg/
Psykoosi
http://www.medical-hypotheses.com/article/S0306-9877(09)00277-1/abstract
Skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14725265
http://www.plosone.org/article/info:doi/10.1371/journal.pone.0004801
Psykoosin osalta on näyttöä siitä että jotkut psykoosilääkkeet estävät toksoplasman lisääntymistä, sekä ylläolevien tutkimusten mukaan toksoplasma muuttaa dopamiinitasoja että testosteronitasoja ihmisissä.
Keuhkoklamydian osalta on näyttöä siitä että elimistön puolustus solunsisäisiä patogeeneja vastaan on gamma-interferoni, joka saa aikaiseksi tryptofaanin rajoittamisen soluissa, joka johtaa serotoniinin ja melatoniinin puutteeseen. Tryptofaani on tärkeä aminohappo jota solunsisäiset patogeenit tarvitsevat lisääntyäkseen. Ilmeisesti sama mekanismi pätee myös toksoplasmaan.
Koska masennuksen päätepiste voi olla psykoottinen masennus, on linkki myös toksoplasman ja masennuksen välillä aika selvä. Kaikille ei tule samoja oireita, riippuu siitä mitkä osat aivoista on infektoituneita, ja miten pahasti. Masennus on tulehdustauti, ja sen päätepiste voi olla myös dementia tai Alzheimerin tauti, johon voi myös liittyä psykoottisia oireita. Tämä tutkimus sen sanookin:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17705097
Oikein tehty antibioottihoito myös parantaa masennuksen ynnä muita mielenterveydellisiä ongelmia ainakin joittenkin näitten konferenssiesitysten mukaan:
http://www.vimeo.com/user450718/videos/page:1/sort:newest
Sekä tietysti tämä:
http://www.vimeo.com/955029
Muutamia kuvia:
http://www.dpd.cdc.gov/dpdx/hTML/ImageLibrary/Toxoplasmosis_il.htm
"Mitä hiton "uskottavampia tekosyitä"? Masennuksen määrittely "infektiosairaudeksi" nyt on suoraan sanottuna törkeää harhaanjohtamista, ja on erittäin hyvä, että se sanotaan myös ääneen."
Tämä on aika vahva väite.
Sen osoittamiseksi joudut tekemään aika paljon työtä:
1) Masennus on lukuisten tutkimusten mukaan todettu tulehdukselliseksi sairaudeksi, joudut siis ainakin tämän osalta osoittamaan että tulehdus ei johdu infektioista vaan jostakin muusta (mistä?)
2) Joidenkin lähteiden mukaan masennus muut voidaan parantaa antibioottihoidolla, joudut siis esittämään vastaväitteen, ettei ne parantuneetkaan, vaan se oli plasebo-efekti
Ehdottomien väitteiden esittäminen kulkee myös toiseen suuntaan, eli et voi väittää ettei masennus voisi missään tapauksessa johtua infektioista, ellei sinulla on todisteita sen puolesta.
Voihan sitä kaikenlaista väittää, niin kuin kalaöljymyyhä "tohtori" Tolonen Aurinkorannikolla...
Totta helvetissa masennukseen liittyy kaikenlaisia somaattista vaivaa, mutta ei kukaan ole todistanut niitä oireita masennuksen syyksi. Joten pientä rajaa.
Ei koululääketiedekään eli biologinen psykiatria väitä masennuksen syyksi "aivokemian epätasapainoa", vaan sen tekevät lääketeollisuuden markkinamiehet ja jotkut lääketeollisuuden ostamat biologisen psykiatrian aivottomat aivotutkijat. Mitään näyttä ei nimittäin siitäkään ole.
Lumehoito on tietenkin aika tärkeä osa masennuksen hoitoa, joten jos johonkin uskoon, niin saattaa auttaa.
Lähes kaikki antamani linkit sisälsivät jotakin tieteellisiä julkaisuja, tai konferenssiesityksiä. Konferenssiesitykset kelpaavat viitteeksi useimmissa vertaisarvoiduissa julkaisuissa, tai sen abstrakti. Niin kelpaavat myöskin henkilökohtaisesti annetut lausunnot (personal communication).
Tohtori Tolonen, mikäli linkitti joihinkin tutkimuksiin, niin sekin on tieteellistä. Ilmeisesti sinulla ei ole käsitystä siitä mitä on tiedettä. Mikäli hän teki omat tulkinnat tutkimuksista, niin se ei ollut tieteellistä. Se että ottaa mukaan vain omia mielipiteitä tukevia tutkimuksia ja sivuuttaa kaiken muun on pseudotiedettä (=humpuukia). Näin käy helposti kaupustelijoille, mikä on vallitseva suuntaus myös lääketieteessä. Sen sijaan jos ei ole myymässä mitään kuten minä, voi tiedettäkin oikeasti löytyä.
Perusasia on tietysti se että ne jotka yrittävät todistaa ettei masennus voi olla infektioperäinen sairaus, ovat heikoilla jäillä, koska silloin mennään helposti henkimaailman puolelle, tai joudutaan ympäripyöreisiin väittämiin, kuten esim. sellaisiin että masennus johtui vaikeasta lapsuudesta. Löytyy kuitenkin monia joilla ei ollut vaikea lapsuus, mutta silti tuli mielenterveydellisiä ongelmia.
Sanoin, että esittämäsi määritelmä "masennus on infektioperäinen sairaus" on täyttä puppua. Masennus ei ole todistettavasti infektioperäinen sairaus; ei aina, tai täsmällisemmin sanoen tuskin koskaan. Tieteellisesti masennus ymmärretään ja määritellään yleisesti aivan toisenlaisin tavoin, ja samoin yleisellä kriittisellä ajattelulla päädytään toisenlaisiin johtopäätöksiin.
Todetakseni tätä minun ei tarvitse alkaa "tekemään työtä" kaiken maailman tutkimusten kanssa, joita "jotkut lähteet" ovat tehneet "masennuksesta muusta".
Ja jos noita tutkimuksia lähtisin tarkastelemaan, niin aivan ensimmäiseksi kysyisin varmaankin niiden tekijätahojen, taustaoletusten, tutkimusasetelmien ja johtopäätösten pätevyyden eli lyhyemmin sanottuna yleisen tieteellisen luotettavuuden perään. Toivon kuitenkin löytäväni jotain muuta tekemistä. :)
Sanoin, että esittämäsi määritelmä "masennus on infektioperäinen sairaus" on täyttä puppua. Masennus ei ole todistettavasti infektioperäinen sairaus; ei aina, tai täsmällisemmin sanoen tuskin koskaan. Tieteellisesti masennus ymmärretään ja määritellään yleisesti aivan toisenlaisin tavoin, ja samoin yleisellä kriittisellä ajattelulla päädytään toisenlaisiin johtopäätöksiin.
Älä yritä yleistää että kaikki tutkijat ajattelisivat noin. Et ole perustellut kantaasi mitenkään. Tieteessä ei ole hyvä tapa sanoa että "on yleisesti tunnettua että..", ilman mitään viitteitä tai perusteluja. Lääketieteessä on ainakin pitkät perinteet toistaa selvästi valheellisia asioita, esim. "on yleisesti tunnettua että korkea kolesteroli aiheuttaa sydän & verisuonitauteja", tai että "statiinien hyöty tulee niiden kolesterolia alentavasta vaikutuksesta". Tai että "masennuslääkkeisiin ei kehity riippuvuutta". Kaikki valheita, ja niitä on niin paljon, että voisi tehdä niistä kokonaisen kirjan.
Esim. allaolevassa tutkimuksessa hoidettiin psykooseja ja skitsofreniaa antibiooteilla (doksisykliini klindamysiini), ja tulokset olivat erittäin hyviä, jopa vuoden seurannan jälkeen.
On the question of infectious aetiologies for multiple sclerosis, schizophrenia and the chronic fatigue syndrome and their treatment with antibiotics.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19269110
Luulisi että esim. tämä tutkimus herättäisi muittenkin kiinnostusta, mutta lääketieteessä on omat valikoivat sääntönsä, eli ei. Siten lääketiedettä ei voi kutsua oikeaksi tieteeksi (joka ennakkoluulottomasti tutkisi tasapuolisesti kaikkea, joka edistäisi tiedettä ja ymmärrystä) vaan pseudotieteeksi, joka on siis valikoivaa humpuukia.
Sen lisäksi toinen tutkimus löytää yhteyden tulehdussytokiinien ja masennuksen välillä:
Cytokine-Associated Emotional and Cognitive Disturbances in Humans
http://archpsyc.ama-assn.org/cgi/content/full/58/5/445?ijkey=12efff6baf321be8e35b8a8c3d4f9374f370ca18
"In humans, a mild stimulation of the primary host defense has negative effects on emotional and memory functions, which are probably caused by cytokine release. Hence, cytokines represent a novel target for neuropsychopharmacological research."
"Älä yritä yleistää että kaikki tutkijat ajattelisivat noin. Et ole perustellut kantaasi mitenkään. Tieteessä ei ole hyvä tapa sanoa että "on yleisesti tunnettua että..""
Hah. En tietenkään ole sanonutkaan noin, itse vain vääristelet sanojani kaiketi saadaksesi aiheen esittää lisää propagandaasi... Toiseksi tässä ei mielestäni ole kysymyskään tieteestä, eikä tiedemäisyyden esittämisestä, vaan ajatellusta ja perustellusta keskustelusta. Tieteestä voi todeta sen verran, että siinä vallitsee laajoja konsensuksia erilaisista asioista, ja ne voi aivan hyvin todeta suoraan, eikä niitä tarvitse perustella jollain yksittäisillä nettilinkeillä. Ja se, että tieteen yleiset käsitykset eivät ole ikuisia ja ehdottomia, ei todellakaan ole mikään pätevä peruste kyseenalaistaa yleisesti tunnustettuja käsityksiä masennuksesta ja esittää jotain omaa uskomusjärjestelmää niiden tilalle.
"Luulisi että esim. tämä tutkimus herättäisi muittenkin kiinnostusta, mutta lääketieteessä on omat valikoivat sääntönsä, eli ei. Siten lääketiedettä ei voi kutsua oikeaksi tieteeksi"
Lääketieteessä kuten muissakin tieteissä on valikoivat sääntönsä, jotka juuri tähtäävät tieteellisten kriteerien mukaiseen tutkimukseen, ja muun rajaamiseen pois. Se, että lääketieteellä on tällaisia kriteerejä, ei todellakaan tarkoita, että lääketiede olisi "pseudotiede". Kuten ehkä tiedät, lääketieteessä on selkeiden periaatteiden määrittämät tieteelliset arviointijärjestelmät, jotka ratkaisevat sen, mitä pidetään tieteenä. Nuo esittämäsi käsitykset ja tutkimukset eivät tietenkään täytä näitä ehtoja. Ja se ei tarkoita, että lääketiede - ja saman tien kaikki muukin tiede, koska siinä käytetään valikoivia kriteerejä - olisi pseudotiedettä. Vaan yksinkertaisesti sitä, että esittämäsi tieto on pseudotiedettä. Tässä on tietysti hilpeää se, että lopulta käännät vielä asian täysin päälaelleen syyttämällä lääketiedettä tieteen konventionaalisuuksiin vedoten pseudotieteeksi. Mutta eipä tuo tietenkään yllätä tai ole mitään uutta...
Eiköhän tämä asia ala olla käsitelty. Ketjussa piti keskustella jostain aivan muusta eli siitä, millaisista asioista ihmiset ovat kokeneet saaneensa apua omaan masennukseensa. Keskustelu jatkukoon tästä tärkeästä ja mielenkiintoisesta aiheesta.
"Ja se ei tarkoita, että lääketiede - ja saman tien kaikki muukin tiede, koska siinä käytetään valikoivia kriteerejä - olisi pseudotiedettä."
Valikoivat kriteerit tässä tapauksessa - kuten mainitsin jo aikaisemmin - tarkoittaa sitä että valitaan vain omia näkemyksiä tukevia tutkimuksia, ja suljetaan kaikki muu pois, se on pseudotiedettä. Esitit itse erinomaisen esimerkin siitä, miten pseudotieteilijä toimii - eli oletit automaattisesti että esittämäni tutkimukset olisivat puppua, ja vieläpä ilman perusteluja.
"Näennäistiede muistuttaa usein propagandaa. Sille on monesti tyypillistä valikoiva tosiasioiden esittäminen, esitetään vain omaa väitetä tukevia tietoja, ja yleisessäkin tiedossa olevia omaa väitettä vastaan puhuvia tietoja jätetään huomioitta joko tahallisesti tai tutkimuksen puutteessa."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Näennäistiede
Masennuksesta ei tällä hetkellä ole käsittääkseni mitään oikeaa tieteellisestä teoriaa. Pelkkiä irrallisia väittämiä, jotka eivät ole testattavissa. Oikean tieteellisen teorian tulee ainakin täyttää falsifioitavuuden kriteerit; eli teoriaa tulee voida testata, jolloin saadaan varmuus siitä onko teoria oikea vai väärin. Esittämäni infektioperäinen syy masennukselle on selvästi tieteellinen, koska se voidaan testata kokeellisesti; se ei ole samassa sarjassa kun "masennuin lapsuuden traumoista".
Bisnespainotteisissa pseudotieteissä, tai pseudotieteissä yleensä, kuten lääketieteessä, enemmistön näkemykset eivät välttämättä ole oikeita, koska niissä tutkimuksen lopputulos on yleensä määritetty etukäteen. Halutaan esim. löytää jotakin positiivisia vaikutuksia lääkkeistä. Ja joko dataa väärentämällä, tai valikoivasti dataa valitsemalla päästään haluttuun lopputulokseen. Tietenkään ihan kaikki eivät tee näin, ja sen vuoksi ainakin jotkut huijaukset paljastuvat joskus:
Meta-analysis of prospective cohort studies evaluating the association of saturated fat with cardiovascular disease
http://www.ajcn.org/cgi/content/abstract/ajcn.2009.27725v1
Conclusions: A meta-analysis of prospective epidemiologic studies showed that there is no significant evidence for concluding that dietary saturated fat is associated with an increased risk of CHD or CVD. More data are needed to elucidate whether CVD risks are likely to be influenced by the specific nutrients used to replace saturated fat.
Meille on vuosikymmeniä toitotettu että tyydytetyn rasvan käyttäminen lisää sydän & verisuonitautien riskiä. Tämä ylläoleva iso, äskettäin tehty meta-analyysi tutkimus ei kuitenkaan löytänyt mitään todisteita tästä. Tämäkin piti olla selvä asia, mutta kuinkas ollakaan, ei se ollut.
Se miksi tätä valhetta ollaan kuultu vuosikymmeniä johtuu siitä, että se avasi ovet bisnekselle; kevyttuotteet ruokateollisuudessa ovat iso bisnes. Ja esim. statiinilääkkeet taas lääketeollisuudessa.
"Eiköhän tämä asia ala olla käsitelty. Ketjussa piti keskustella jostain aivan muusta eli siitä, millaisista asioista ihmiset ovat kokeneet saaneensa apua omaan masennukseensa. Keskustelu jatkukoon tästä tärkeästä ja mielenkiintoisesta aiheesta."
On käsitelty minun puolestani. Hävisit 10-0, koska et saanut hilattua paikalle ensimmäistäkään tutkimusta, jotka tukisivat väitteitäsi. Sen lisäksi hylkäsit antamani tutkimukset ilman perusteluja.
Piti keskustella siitä mistä ihmiset ovat saanneet apua, ja minä tosiaan paransin itse itseni näillä menetelmillä, eli jodia naamaan, ja alfalipoiinihappoa. Halpaa kuin mikä, ja toimii kuin junan vessa, mutta ei ole nopea paranemismenetelmä. Lisäksi oireet ovat vähän ikäviä, vähän samanlaisia kun ne sivuvaikutukset, kun aloittaa masennuslääkityksen, mutta ne vain pitää kestää. Ne ovat merkki siitä että patogeenejä kuolee elimistössä, ja niitä on paljon.
Infektiointoilija ei näytä oikein ymmärtävän, mikä ero on sillä että jotkut oireet esiintyvät yhdessä ja syy-seuraussuhteet.
Yhteinen esiintyminen (comorbiditetti) ei todista syy-seuraussuhdetta.
Eikä syy-seurausuhdetta todisteta ns käänteisellä induktiolla eli sillä, että joku on toipunut kalaöljyllä tai antibioteilla masennuksesta, koska se voi olla ihan lumetta.
Masennuksesta voi toipua ilman mitään hoitoa, ilman lääkitys, neurolepteilä tai bensoilla tai lumelääkkeillä.
Kaikenlaisia olettamuksia voi esittää, mutta ne pitäisi myös pystyä tieteellisesti todistamaan.
Biologinen psykiatria on jauhanut "aivokemian epätasapainoa" parikymmentä vuotta, mutta mitään syy-seuraussuhdetta ei ole löytynyt. Myös korkean serotoniinitason omaavat masentuvat.
Kertomuksesi saamastasi avusta masennukseen on kieltämättä ollut hyvin koskettava ja syvää omakohtaisuutta henkivä...
Joo, en jaksanut käyttää aikaani tarkistellen läjää tutkimuksia siitä, miten joku on jossain todennut masennuksen olevan infektiosairaus. Pahoittelen, jos olin nyt "pseudotieteilijämäinen". Mutta saithan "erinomaisen esimerkkisi" - eli syyn jatkaa omia juttujasi.
Määrittelet siis pseudotieteen "valikoivuudeksi", joka ei huomioi kaikkia lähestymistapoja. Sen jälkeen syytät lääketieteen olevan "pseudotiedettä", koska se ei hyväksy edustamiasi käsityksiä, ja esität sen sijaan oman ajattelusi olevan todellista ja kaiken huomioivaa tiedettä lääketieteen sijaan. Onpa tosiaan hiton vakuuttavaa - myös vaatimatonta ja tervettä suhteellisuudentajua henkivää...
Totta kai tieteellä on aina konventionsa, yhteiskunnalliset sidoksensa ja myös inhimillisyytensä. Kuten todettua, edustamallasi logiikalla ja yliampumisella tästä voidaan päätellä, että mikään tiede ei ole "oikeaa tiedettä", ja julistautua esim. itse riippumattomaksi ja avarakatseiseksi tositieteilijäksi...
Masennuksesta on laajaa tukea saavia tieteellisiä ja myös omakohtaisia käsityksiä perusteluineen. Infektiojuttusi eivät kuulu näihin. Esittämäsi falsifioitavuuskriteeri on luonnontiedettä ihannoivien tieteenidealisointien luoma käsitys, jota todellisuudessa noudattelevat vain harvat tieteellisistä teorioista. Ja on täysin valopäistä ajatella, että masennuksen kaltaista ilmiötä ymmärrettäessä joku (pseudo-?)luonnontieteellisyys ja sen mukainen testattavuus olisi automaattisesti hyvän lähestymistavan kriteeri ja esim. psykiatrinen "lapsuuden traumat" siten huonompi selitys. Masennus on moniulotteinen, tärkeässä mielessä myös psyykkis-sosiaalinen ilmiö, ja jos joku todella haluaisi olla avarakatseinen sen ymmärtämisessä, niin hän ottaisi myös nämä näkökulmat huomioon, monin eri tavoin.
"On käsitelty minun puolestani. Hävisit 10-0, koska et saanut hilattua paikalle ensimmäistäkään tutkimusta, jotka tukisivat väitteitäsi. Sen lisäksi hylkäsit antamani tutkimukset ilman perusteluja."
Oho, lasket oikein pisteitä näistä "keskusteluistasi"?-) Ja vielä sen perusteella, moniinko tutkimuksiin niissä kukin osapuoli viittaa! Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että hyvä ajattelu ja argumentaatio voisi olla kiinni jostain muusta kuin tutkimuslinkkien määrästä?
Joo, kuten todettu en jaksanut enkä ehtinyt tutkia linkkejäsi juurta jaksaen. Enkä viitsi alkaa spämmätä tänne linkkejä masennusta koskeviin tutkimuksiin, jotka on tehty toisenlaisista näkökulmista. Tieteen luonnetta koskevia kysymyksiä ei ylipäätään ole kovin viisasta käsitellä nettilinkkien pohjalta; niissä on kyse jostain muusta kuin tieteen muotojen jäljittelyllä pätemisestä.
Kiitos kommenteista ja mielipiteistänne! Yhtä tietä masennuksesta selviämiseen ei ole, vaan selviytyminen on monen tekijän yhdistelmä aivan kuin masennukseen sairastuminenkin. Vertaistuki ja ymmärtävät ystävät tuntuvat olevan äärimmäisen tärkeitä asioita. Mistä löydätte vertaistukea? Netistä, yhdistyksistä? Lämmin kiitos ajatustenjaosta, voimia ja jaksamista itse kullekkin elämänne polulla !
"Infektiointoilija ei näytä oikein ymmärtävän, mikä ero on sillä että jotkut oireet esiintyvät yhdessä ja syy-seuraussuhteet"
Tottakai ymmärrän, ja se on teorian mukaista että monet sairaudet esiintyvät yhdessä, koska ne ovat kaikki infektioperäisiä. Esim. sarkoidoosi - diabetes I - keliakia - Crohnin tauti liittyvät toisiinsa sen vuoksi koska ovat kaikki mykobakteeritauteja, sarkoidoosia aiheuttaa basilli joka on hyvin samakaltainen tuberkuloosibakteerin kanssa. Diabetes I:n on taas yhdistetty paratuberkuloosiin, joka myös aiheuttaa Crohnin tautia. Keliakiaa taas aiheuttaa sauvamaiset bakteerit, ilmeisesti nekin mykobakteereja.
Masennus taas on yleinen reaktio krooniseen tulehdukseen jossakin kohtaa elimistössä, jota voi aiheuttaa esim. toksoplasmoosi. Masennuksen kanssa on yleistä että samalla on jokin suolistosairaus, vaikka mitenkin lievä, esim. ärtyneen suolen oireyhtymä. Merkittävä osa tulehduksesta joka aiheuttaa masennusta brain fogia voi tulla suolistosta.
Uusimmat tutkimukset vihjaavat myös siitä että masennus on autoimmuunisairaus muitten joukossa:
Depression, another autoimmune disease from the view of autoantibodies
http://www.medical-hypotheses.com/article/S0306-9877(09)00432-0/abstract
Autoimmuunisairaudet on taas mahdollista saada remissioon, mutta se ei tarkoita että sairaus on silti parantunut, vaan että oireet palaavat takaisin joskus myöhemmin (yleensä pahempina kuin koskaan).
Koska masennuslääkkeet ovat immunosuppressiivisia, ei ole vaikeaa ymmärtää että voivat saada masennuksen remissioon, ihan kuten kortisoni joitakin autoimmuunisairauksia, tai että masennus voi mennä spontaanisti joskus remissioon. Kuitenkin haittana on infektion leviäminen vieläkin voimakkaammin immunosuppression seurauksena.
Tämä ilmiö on ihan sama mitä tapahtuu raskauden aikana, joka on myös immunosuppressiivinen tila (kohdunkaula tuottaa kalsitriolia, joka on immunosuppressiivinen hormoni (yhteys gamma-interferoniin); tällöin voivat jotkut autoimmuunisairaudet, kuten reuma mennä remissioon, mutta taudit palaavat kahta kauheampina kun raskaus on ohi; tässä muutamia tutkimuksia reuman, ja MS-taudin osalta:
Effect of Pregnancy on the Onset and Course of Rheumatoid Arthritis http://www.ncbi.nlm.nih.gov:80/pmc/articles/PMC1030516/
Immune modulation in multiple sclerosis patients treated with the pregnancy hormone estriol.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14634144
Cycling and early pregnant endometrium as a site of regulated expression of the vitamin D system
http://jme.endocrinology-journals.org/cgi/content/full/36/3/415
Free 1,25-dihydroxyvitamin D levels in serum from normal subjects, pregnant subjects, and subjects with liver disease.
http://www.jci.org/articles/view/111617