Kärsitkö kuolemanpelosta, saatatko herätä yöllä kesken uniesi ahdistavaan piinaan ja
mielessä pyörii mitä on kuoleman jälkeen? Mietit miten saada rauha alituiselta pelolta,
eihän meistä kukaan voi paeta totuutta että kuolemme joskus. Et kestä olla yksin,
seuraa pitää olla ettei omat ajatukset ala liikaa kiusaamaan.
Mietit onko yhtä totuutta, olisiko joku uskonto vastaus vai kenties masennuslääkkeet
päästäisi tästä ongelmasta joka roikkuu mukana vaikka kuinka haluaisit sen katoavan.
Outo syyllisyyden tunne on alkanut vaivaamaan, mutta miksi minähän olen niin hyvä
ihminen, enhän ole sentään koskaan tappanut ketään.
On olemassa yksi ainoa tie totuuteen, vapautus syyllisyydestä ja kuolemanpelosta. Vastaus on Jeesus Kristus.
"Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu,
jossa meidän pitäisi pelastuman." Ap. t. 4:12
"ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia." Hepr. 2:15
Jokainen ihminen on rikkonut kymmentä käskyä ja on syntinen. Meidän on turha kerskua omalla hyvyydellä
koska Raamattu tekee selväksi meidän rikkomuksemme
"Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla" Room. 3:23.
Ainoastaan Jeesus on synnitön.
Kirkkokuntaan tai uskonnolliseen liikkeeseen kuuluminen ei sinua pelasta, monesti näissä
liikkeissä on paljon Raamatun vastaisia opetuksia. Sinun täytyy uudestisyntyä ylhäältä eli katua
syntejäsi, kääntyä pois syntielämästä, uskoa että Jeesus on sovittanut syntisi ristillä ja
vastaanottaa Hänet Herrana. Jos koko sydämestäsi käännyt Herran puoleen, saat rauhan sydämeen.
Voit tehdä uskonratkaisun missä ja milloin vain. Itse tulin uskoon kaksi ja puoli vuotta sitten, yksin
omassa huoneessani.
Kun Jumala sinua kutsuu, ota lahja vastaan, äläkä enää pakene totuutta. Maailma antaa vain hetken kestävää lohdutusta mutta sieluasi se ei pelasta.
mielessä pyörii mitä on kuoleman jälkeen? Mietit miten saada rauha alituiselta pelolta,
eihän meistä kukaan voi paeta totuutta että kuolemme joskus. Et kestä olla yksin,
seuraa pitää olla ettei omat ajatukset ala liikaa kiusaamaan.
Mietit onko yhtä totuutta, olisiko joku uskonto vastaus vai kenties masennuslääkkeet
päästäisi tästä ongelmasta joka roikkuu mukana vaikka kuinka haluaisit sen katoavan.
Outo syyllisyyden tunne on alkanut vaivaamaan, mutta miksi minähän olen niin hyvä
ihminen, enhän ole sentään koskaan tappanut ketään.
On olemassa yksi ainoa tie totuuteen, vapautus syyllisyydestä ja kuolemanpelosta. Vastaus on Jeesus Kristus.
"Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu,
jossa meidän pitäisi pelastuman." Ap. t. 4:12
"ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia." Hepr. 2:15
Jokainen ihminen on rikkonut kymmentä käskyä ja on syntinen. Meidän on turha kerskua omalla hyvyydellä
koska Raamattu tekee selväksi meidän rikkomuksemme
"Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla" Room. 3:23.
Ainoastaan Jeesus on synnitön.
Kirkkokuntaan tai uskonnolliseen liikkeeseen kuuluminen ei sinua pelasta, monesti näissä
liikkeissä on paljon Raamatun vastaisia opetuksia. Sinun täytyy uudestisyntyä ylhäältä eli katua
syntejäsi, kääntyä pois syntielämästä, uskoa että Jeesus on sovittanut syntisi ristillä ja
vastaanottaa Hänet Herrana. Jos koko sydämestäsi käännyt Herran puoleen, saat rauhan sydämeen.
Voit tehdä uskonratkaisun missä ja milloin vain. Itse tulin uskoon kaksi ja puoli vuotta sitten, yksin
omassa huoneessani.
Kun Jumala sinua kutsuu, ota lahja vastaan, äläkä enää pakene totuutta. Maailma antaa vain hetken kestävää lohdutusta mutta sieluasi se ei pelasta.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Olen samaa mieltä noista porukoihin liittymisestä, mutta yhteys "veljiin" , samoin ajatteleviin on hyödyllinen. Meidän tulee vähetä ja Hänen (Kristuksen) kasvaa. Se on se oikea kasvun suunta.
Saatana pyrkii kasvattamaan päinvastoin. Jokapäiväinen raamatun luku ja sen sisällön mietiskely
Hengen ohjauksessa on parempi, kuin hajanaiset porukat ja herätysliikkeeet, jotka halua sitoa,
eikä vapauttaa. Siunausta ja kestävyyttä sinulle Leea
//Kärsitkö kuolemanpelosta, saatatko herätä yöllä kesken uniesi ahdistavaan piinaan ja
mielessä pyörii mitä on kuoleman jälkeen?//
- En sitten yhtään. Kuolema on minulle rakas ystävä jonka saapumista odotan mielenkiinnolla ja innolla. Kuolema on todellisen armon ja rakkauden osoitus.
//Mietit miten saada rauha alituiselta pelolta, eihän meistä kukaan voi paeta totuutta että kuolemme joskus.//
- En pelkää ja onneksi se kohtaa kaikkia. Absoluutti ei eroittele, vaan antaa kuoleman armon langeta kaiken lihan päälle. Ajatella jos joutuisi ikuisesti tai peräti loppumattomasti olemaan tietoinen, sehän se olisi varsin helvetillistä.
//Et kestä olla yksin, seuraa pitää olla ettei omat ajatukset ala liikaa kiusaamaan.//
- Nautin yksinolosta. Ai sitä autuutta ja ihanuutta kun saa olla aivan rauhassa yksin. Ei ole ketään häsläämässä, antamassa ajatuksia, mölisemässä ja vaatimassa jatkuvaa huomiota. Vain omat ajatukset jos niitäkään. Rauhaisa hyvin Itsellinen ja onnellinen tunne, riittävyys, yksinkertaisesti kaikki siinä meditaatiomaisessa rauhassa minkään ulkopuolisen häiritsemättä, mahtavaa ja kaunista!!
//Mietit onko yhtä totuutta, olisiko joku uskonto vastaus vai kenties masennuslääkkeet
päästäisi tästä ongelmasta joka roikkuu mukana vaikka kuinka haluaisit sen katoavan.
Outo syyllisyyden tunne on alkanut vaivaamaan, mutta miksi minähän olen niin hyvä
ihminen, enhän ole sentään koskaan tappanut ketään.//
- Täytyy oppia antamaan anteeksi ensin Itselleen ja oppia rakastamaan ensin Itseään jotta voi rakastaa ja antaa anteeksi myös muille. Opi tuntemaan Itsesi ja egosi koukutus yritykset. Egosi hakee ja kaivaa jatkuvasti syytä syyttää Itseäsi jostain, siis mistä vain. Egosi moitii jokaisesta mahdollisesta ja mahdottomasta asiasta syvintä olemustasi,,noh [nöf] anna sen moitteiden mennä menojaan, eli anna Itsellesi anteeksiannon kautta vapaus. Raamattu[kin] toteaa: "K a i k k i on meille sallittua, mutta kaikki ei meitä rakenna.".
//On olemassa yksi ainoa tie totuuteen, vapautus syyllisyydestä ja kuolemanpelosta. Vastaus on Jeesus Kristus.
"Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu,
jossa meidän pitäisi pelastuman." Ap. t. 4:12
"ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia." Hepr. 2:15
Jokainen ihminen on rikkonut kymmentä käskyä ja on syntinen. Meidän on turha kerskua omalla hyvyydellä
koska Raamattu tekee selväksi meidän rikkomuksemme
"Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla" Room. 3:23.
Ainoastaan Jeesus on synnitön.
Kirkkokuntaan tai uskonnolliseen liikkeeseen kuuluminen ei sinua pelasta, monesti näissä
liikkeissä on paljon Raamatun vastaisia opetuksia. Sinun täytyy uudestisyntyä ylhäältä eli katua
syntejäsi, kääntyä pois syntielämästä, uskoa että Jeesus on sovittanut syntisi ristillä ja
vastaanottaa Hänet Herrana. Jos koko sydämestäsi käännyt Herran puoleen, saat rauhan sydämeen.
Voit tehdä uskonratkaisun missä ja milloin vain. Itse tulin uskoon kaksi ja puoli vuotta sitten, yksin
omassa huoneessani.
Kun Jumala sinua kutsuu, ota lahja vastaan, äläkä enää pakene totuutta. Maailma antaa vain hetken kestävää lohdutusta mutta sieluasi se ei pelasta.//
- Sinähän yrität ahdistaa ja vaikuttaa ihmisiin syyllistämällä ihmisiä! Yrität luoda tilanteen jossa epä-jumalasi palvomiselle tulisi tarvetta. Minulla ei ole Jeesusta vastaan sinänsä mitään, tunnen hänet, hän on kauan sitten kuollut veljeni. Veljeni antoi meille kaikille laskutehtävän[mystikko kun oli], joka paljastaa minkälaiseksi hänen muistonsa muotoutuu ihmiskunnan keskellä. Siinä kuvassa yksittäiset ihmiset ovat hyviä ja pahoja, mutta organisoitumisen myötä nousee esiin todellinen peto.
En tunne ketään ihmistä joka kerskuisi omalla hyvyydellään. Mikäköhän siinä sitten on että kristilliseen uskoon "tulleilla" heti ensimmäiset ajatukset kääntyvät tuohon että ei saa kerskua. Ovatko ihmiset yleensä ennen uskoon "tuloaan" jotenkin niin omahyväisiä ja ylimielisiä että kokoajan vain hykertelevät sillä kuinka ihmeellisen ihanan upean mahtavia ovatkaan?
Mutta moni uskoon tullut vaikuttaa vähän siltä kuin hän haluaisi kerskailla sillä uskoon tulollaan. Valitettavasti. Kai sitä sitten haluaa mainostaa sellaista mikä on itselle kova juttu. Minulle on kova juttu reinkarnaation idea; epäilenkin että omat kuolemanpelkokohtaukseni johtuvat siitä että edellisiin elämiin liittyy rankkoja kokemuksia jotka ilmenevät paniikinomaisina tuntemuksina. Eka tuli jo joskus jo alle kouluikäisenä, joten en ollut ehtinyt kauhean syntiseksi eli omahyväiseksi edes tulla, että ei se siitä ole kiinni...
Noin muuten en ymmärrä että mitä iloa siitä saa irti että loputtomasti märehtii sitä kuinka syntinen oikein onkaan. No tasan taatusti on. Itse olen aivan varmasti ollut niin murhamiehenä kuin -naisena edellisissä elämissäni, joten ei ole mitään syytä kuvitella itsestään liikoja. Ei sen sijaan kyllä toisistakaan, eli ei uskoon tulo tee ihmisestä mitenkään ainutlaatuista minun silmissäni. Yleensä pyrin kuuntelemaan onko usko tehnyt hänestä omahyväisen vai tasapainoisen. Hyvin harvoin se tekee jälkimmäiseksi, johtuen kai siitä että monet uskoon pyrkivät ovat jo alunperinkin ihmisenä rikkinäisiä. Niin kuin kyllä melkein suurin osa ihmiskuntaa muutenkin.
Sielu on osa jumaluutta, eikä sitä tarvitse mitenkään erityisemmin pelastaa. Eihän pala Jumalaa voi mihinkään kadota ja hukkua yhtään sen enempää kuin ihmiseltä voi yhtäkkiä hävitä vaikkapa maksa sisältään. Mielenrauhaa me kaikki toki tarvitsemme. Kukin saa sitä tavallaan.
Yksinolo valitettavasti on varsin ihanaa, koska aina ei jaksa muiden ihmisten olemusta ympärillään. Se voi usein tuntua paljon painostavammalta kuin mitä itse keskenään pystyy olemaan itselleen.
Ihmissuku lankesi käärmeen pettämänä saatanan ansaan, ja joutui näin sen alaisuuteen.
Jo silloin Jumala lupasi pelastajan, sillan rakentajan, takaisin Jumalan yhteyteen.
Jeesus Kristus tuli, voitti kuoleman, voitti maailman, Toi pelastuksen kuolemasta kaikille, jotka
ottavat Hänet uskossa vastaan, Jumala uudestisynnyttää heidät Pyhän Henkesä kautta, takaisin Jumalan yhteyteen, pois saatanan alamaisuudesta. ja irti kuolemasta. Jeesus sanoi: ;Joka uskoo minuun, se elää vaikka olisi kuollut"
Siis ikuinen elämä alkaa Jumalan yhteydessä jo tässä ajassa.
...Pandora avasi lippaan. Deukalion ja Pyrrha touhusivat mitä touhusivat. Shivan kieli muuttui siniseksi. Manitou loi vuoret ja kukkulat. Osiris paloiteltiin ja heitettiin jokeen. Väinämöinen lauloi Kullervon suohon.
Ihmiskunnalla on lukuisia myyttejä joista valita mitä kulloinkin suosia mietiskelyissään. Se että nimenomaan Mesopotamiasta juutalaisilta kristityille periytyneistä puhutaan eniten johtuu vain siitä yksinkertaisesta seikasta että aikain varrella on aina jokin yksi teema "muodissa", ja asiat joista eniten puhutaan ovat sitä mistä puhutaan vielä enemmän, koska mistään muusta ei enää mitään muuta kuulekaan ja jos ei tunne kuin yhden myytin, puhuu sitten siitä.
Ei se että suuri joukko fanittaa jotain tiettyä asiaa tarkoita että asia on jotenkin erinomaisen ja ylivoimaisen laadukas. Muutenhan meidän pitäisi vaatia ettei tv:ssäkään saa enää näyttää mitään muuta kuin tosi-tv:tä, sen verran suosittuhan mm. Pig Brother (yäk) on.
Kannattaa tutustua muihinkin tv-ohjelmiin kuin pelkästään yhteen ainoaan. Kannattaa tutkia myös muitakin myyttejä kuin lähi-idästä periytyneitä.
Jotenkin näistä Raamattu-uskovien jutuista tulee mieleen pikkulapsen höpötykset. Samanlaista intoa, mutta täysi ymmärtämättömyys siitä mitä oikein sanoo.
Pidemmän päälle tosi rasittavaa, varsinkin kun kyseessä ovat aikuiset ihmiset. Mutta minkäs he sille itse mahtava? Pitää vaan ymmärtää, ymmärtää ja ymmärtää....
Jotenkin näistä inkarnaatio-uskovien jutuista tulee mieleen pikkulapsen höpötykset. Samanlaista intoa, mutta täysi ymmärtämättömyys siitä mitä oikein sanoo.
Pidemmän päälle tosi rasittavaa, varsinkin kun kyseessä ovat aikuiset ihmiset. Mutta minkäs he sille itse mahtavat? Pitää vaan ymmärtää, ymmärtää ja ymmärtää....
Tyhjästä on vaikea nyhjäatä"
Sitä yleensä sanotaan että kannattaisi kiertää vähän muutakin kuin tahkoa että näkisi asioita laajemmalta kantilta. Jos ainoa kirja mitä päivät pääksytysten lukee on Raamattu, jos ainoat porukat joiden kanssa on tekemisissä (ja yhdessä haukkuu uskomattomia ja toisin uskovia) on kristinuskovaiset, niin maailmankuva on aikalailla rajautunut.
Ja ilmeisesti älykkyys on samalla tasolla kuin papukaijalla, kuten toisaalta voimme havaita. Papukaija oppii matkimaan kuulemaansa kun sille sitä tarpeeksi kauan jankuttaa. Noin muutenhan ne ovat kyllä lintumaailman neroja, mutta ei niillä aivosoluilla vielä Kuuhun mennä.
Mainitsinko kirjoituksessani jossain "inkarnaation"? Sitä paitsi kyseessä on REinkarnaatio, joten tarkkuutta peliin!
Mitähän me emme tarkalleen ottaen ymmärrä puhuessamme jälleensyntymästä? Kyllä me jo aika eksperttejä siinäkin ollaan. Tiedetään siitä ihan helvetisti! (sori kiroilu! :/)
Oikeassa olet kuitenkin siinä, että ihan mistä tahansa jankkaaminen käy lopulta pitkäveteiseksi. Enkä mäkään ole tainnut koskaan väittää missään, että jälleensyntyminenkään olisi 100% totta. Se vain tuntuu järkeen- sekä tunteeseenkäyvältä. Teikäläisissä taas tuntuu olevan vähän se erikoisuus, että ette millään kykene myöntämään, että voisitte olla väärässäkin. Ja miten te sitä voisittekaan tehdä, kun koko uskonne perustuu epäloogiseen hullutukseen? Minusta sellainen vaan on hyvin, hyvin epäilyttävä piirre ihmisessä...
Mutta tasaappa vaan hengityksesi ja rentoudu. Kyllä se siitä...
Ei voi olla kommentoimatta taas tuota lyhytnäköisyyttä. Kovastihan tuo jälleensyntyjien mielenkiinto liikkuu näilläkin palstoilla kristittyjen kapeassa maailmankuvassa ja se pitää säännöllisesti mollata.
Monet kristityt ovat nimenomaan laajalti katsoneet asioita, etsineet kaikenmaailman uskomuksista maailmankuvaansa, jopa ateismista, joka mainostaa niin kovin laaja-alaiseksi itseään. Kun sitten on löydetty kristinuskon totuus, miksi ihmeessä pitäisi lähteä hakemaan taas jostain idän opeista muuta? Tämä jaksaa ihmetyttää. Yhteys Jumalaan on löydetty ja sitten se pitäisi jättää ja suostua pimeyteen. ??
>Ja ilmeisesti älykkyys on samalla tasolla kuin papukaijalla, kuten toisaalta voimme havaita. Papukaija oppii matkimaan kuulemaansa kun sille sitä tarpeeksi kauan jankuttaa.<
No puun tältä puolen katsoen on siellä toisen puolen oksilla myös papukaijoja, jotka ovat oppineet omat mantransa: ei-ole-kuolemaa-elämä-on-illuusiota-elämä-on-ihan-mitä-vaan-mitä-minä-haluan-miks-se-ei-vois-olla-karma-on-fakta-lapsikin-sen-ymmärtää-kristittyjen-älynlahjat-säälittäviä...
Jeesus sanoo elämän tien olevan kapea, mutta ihminen väittää eiku se on leveä, mä haluun mä haluun sen olevan leveä, miks se ei vois olla leveä...
Toisaalta on hyvin ymmärrettävää, että näinä(kin) rankkoina aikoina ihmiset takertuvat äärioppeihin, joissa kaikki on ehdotonta ja mustavalkoista. Kaikki taitaa kuitenkin juontaa juurensa lapsuuteemme? Ehkä me ns. vapaan kasvatuksen saaneet olemme avoimempia kaikelle ja käytämme enemmän omaa ajatteluamme asioiden setvimisessä? Vanhempamme ovat hyväksyneet meidät sellaisina kuin olemme ja ovat sallineet meidän etsiä "oman tiemme". Esim. oma tyttäreni on ollut isosena. Olenkin varmaan siirtänyt vain omien vanhempieni mallia eteenpäin omienkin lasteni kohdalla? On ihan ok, mihin omat lapseni haluavat uskoa. En muuten ole koskaan heille sanonut sanaakaan mistään reinkarnaatiosta tai karmastakaan. Mielestäni sellainen ei ole lapsille ja nuorille oikein soveliasta. Ne ovat usein vielä niin rankkoja juttuja, että on parempi uskoa johonkin "pehmeämpään", kuten esim. k-uskoon. K-uskossa kaikki asetetaan kuitenkin samalle viivalle, ja varsinkin nuoren henkilön on vielä hyvä ajatella niin. Nuoren henkilön pitää vielä uskoa viattomuuteen ja elämän ainutkertaisuuteen. Muuten asioista tulee liian monimutkaisia ja ahdistavia. Yksinkertaisuus on tässäkin asiassa kaunista!
Ihmisethän tietenkin usein vain suuttuvat kun kirjoittelemme tällaisista asioista. Totuuden sanojat ovat olleet aina epäsuosiossa, koska heidän sanomansa suututtavat niitä, jotka eivät ole vielä valmiita kuulemaan totuutta. Koski se totuus sitten ihan mitä tahansa. Jotkut ihmiset suorastaan kiehuvat lukiessaan näitä meidän kirjoituksiamme. Itseäni taas ei haittaa laisinkaan, vaikka minut toivotettaisiin alimpaan helvetiin siitä mitä täällä kirjoittelen. Jätän sellaiset kommentit omaan arvoonsa.
Eikä meillä ole edes mitään millä uhata niitä, jotka uskovat eri tavoin. Ihan päinvastoin! Jokainen saa uskoa siten, kuin mikä tuntuu milläkin hetkellä oikealta ja hyvältä. Jeesus on ok! Jopa tylsä ateismi on ok! Kaikki on ok aina siihen pisteeseen saakka, kunnes se alkaa aiheuttaa selvää kärsimystä lähimmäisillemme.
Jokainen kuitenkin oppii ihan samat läksyt täällä. Ihan sama mihin uskoon hän perustaa tai on perustamatta. Ei ole mitään väärää tai oikeaa uskoa, on vain oppimista. Ja kaikki apu on aina hyvä ottaa vastaan, vaikka se ideologisesti perustuisikin vähän hupsuun kamaan! ;)
meille kaikille. Ei ole jyrkkis.
Täh?????
Piikittelykö on hyvää keskustelutaitoa? Ihanko tosi?
Asioiden vääntäminen ja kääntäminenkö on hyvää keskustelutaitoa?
Paremminkin monet tulevat uskoon kun ovat niin alhaalla kuin mahdollista eli täysin alkoholisoituneita tai huumeiden käyttäjiä eivätkä he enää tiedä miten pääsisivät eroon siitä elämästä. Silloin he ovat helppo "saalis" uskiksille koska he uskovaisissa näkevät ainoan ystävän tai oikeastaan kokonaisen seurakunnan joka välittää. Eikä siinä tietenkään ole mitään pahaa. Sinänsä.
Sitten on sellaisia jotka jo nuorena tulevat uskoon eivätkä he ole missään vaiheessa ehtineet tutkia muita elämänmuotoja.
Ja tottakai on jokunen joka tulee uskoon tutkittuaan muita -ismejä koska uskoontulo on heistä ainoa oikea elämäntapa. Ja se on sitä juuri heille, mutta ei muille.
Hän on kohtalaisen asiallinen, mutta kun hänelle piikittelee hän voi vastata melkein samalla mitalla.
Jepulis!
Kaikkiahan ei voi millään miellyttää. Ja se on vaan ihan ok, että on myös vastakkaisia näkemyksiä. Eikä mua uskovatkaan mitenkään erityisesti häiritse, vaikka heistä vähän tuhmasti välillä kirjoitankin. Ja kirjoitan tuhmasti ihan mistä tahansa, jos niissä on jotain sellaista, joka ei mielestäni ole oikein. En suoraan sanottuna kauheesti diggaile ismeistä ja uskonnoista. Niitä on niin paljon ja ne ovat yleensä vain sodassa keskenään. Toki k-usko on jo saavuttanut sellaisen kehitysvaiheen, jossa uskalletaan jo hyväksyä muitakin näkemyksiä, kuin vain tiukkaa kirjaimellista oppia. Pysyn ihan väkisin jopa kirkon jäsenenä. Olenhan kuitenkin kasvanut tähän suomalaiseen kristillisyyteen, vaikka en kaikesta ihan samaa mieltä olekaan. Tietenkin k-uskon takana on se ajatus, että kukaan ei ole toistaan parempi. Toisaalta ääripäähän viety tasapäisyysajattelu voi viedä koko homman tylsäksi ja pystyynkuolleeksi. Jokaisella meillä on omat ominaisuutemme, kykymme ja taitomme. Joku on aina vähän tyhmempi, kauniimpi tai jotenkin muuten "parempi" kuin joku toinen. Pitää vaan rehdisti myöntää, että asia on vaan niin. Tietenkin näin jälleensyntymiseen uskovana tiedän, että kaikki se paremmuuskin on vain materiaalinen harha. Todellisuudessa jokainen meistä on aivan loistava olento!
Olihan jossain, joskus se hauska kokeilukin, jossa Jeesuksena itseään pitävät kahjot laitettiin samalle osastolle. Siinä kävi sitten niin, että he tulivat oikein hyvin toimeen keskenään. Siitä voisi ehkä vetää sellaisenkin johtopäätöksen, että jos kaikki kuvittelisivat itsensä Jeesukseksi, niin maailmassa olisi rauha ja hyvinvointi. Itsekin olen kuvitellut itseni vaikka miksikä! Ja luulenpa, että se on tehnyt itsestäni vain viisaammaan ja ymmärtäväisemmän? Eihän se tietenkään ole ihan mutkaton ja helppo homma, mutta ovathan sitä mm. näyttelijätkin aina tehneet ja opetelleet. Jokaisessa meissä asuu se pieni näyttelijäkin. Mielikuvitus on aivan mahtava juttu, mistä voi oppia paljon.
Enkä mä pysty edes olemaan sellainen "kaikki okei ja jees!" tyyppi. Sanon suoraan miten asiat on. Totta kai pitäs kuitenkin aina yrittää olla jutuissaan mahdollisimman diplomaattinenkin. Jokainen näkemys on arvokas sen omistajalle. Eikä se ole mitenkään vaikeeta ymmärtää miksi joku ihminen on sellainen kuin on, jos yhtään tuntee itseään ja tätä maailmaa. Kaikki on oikeastaan yksinkertaista, mutta ei kuitenkaan liian yksinkertaista!
Jokainen ihminen kykenee hyvään, kunhan hänelle vaan annetaan siihen tilaisuus! ;)
Ongelma on vielä tietenkin se, että emme tiedä itsestämme ja mahdollisuuksistamme riittävästi. Jonain päivänä jokainen meistä on todella rakastettava ihminen! Jokainen osaa tehdä kauniita asioita ja luoda mitä ihmeellisintä taidettakin! :)
http://www.youtube.com/watch?v=Eq8nQOhZ3u8
Se oman katsannon suppeus löytyy new agessakin näennäisestä ajattelun avaruudesta huolimatta. Onko se sitten mitään järkevää avaruutta, jos käsitykset riivitään ihan mistä itse sattuu pitämään. Ei jokaisen oma totuus voi olla mikään yleispätevä totuus. Kuten erään oppiviidakoissa kulkeneen kertomus, jossa oman järjen käyttöä ei katsottukaan suopeasti. Sinunkin vaatima avara ajattelu on sallittua ilmeisesti vain, kun kritisointi ei osu omiin uskomuksiisi. Vain kristinuskon kritisointi olisi sitä oikeaa järjen käyttöä, mutta järki pitää omissa uskomuksissasi heittää yli laidan, jotta pääsee valaistumaan:
"Minusta tuntui olevan räikeä ristiriita siinä, että opetuksissa toisaalta painotettiin luonnollisuutta ja "holistisuutta" ja toisaalta kiellettiin ihmisen luontaiset tuntemukset. Tietenkään tämäntapaista järkeilyä ei katsottu hyvällä, vaan sitä päinvastoin vastustettiin ankarasti. Ristiriidat piti kyetä vain hyväksymään. Jos jossakin asiassa ei tuntunut olevan mitään järkeä, sen parempi. Tarkoitushan oli päästä järkiminän yläpuolelle, koska se oli vain este valaistumiselle
Minulle selvisi myös, että okkultismin ja New Agen perusluonteeseen kuuluu, ettei ole yhtä ainoaa vastausta. Ei ole yhtä totuutta eikä edes yhtä todellisuutta. Totuus perustuu ihmisen omaan kokemukseen, joten jokaisella on välttämättä oma totuutensa. Jos on monta todellisuuden tasoa eikä absoluuttista totuutta ole, niin täytyy olla olemassa paljon keskenään ristiriitaisia totuuksia ja todellisuuksia. Abstraktina ajatuksena tämä oli hyvin kiehtova ja antoi mahdollisuuden uskoa mihin tahansa totuuteen, joka minulle sopi.
Käytännön tasolla tästä syntyi se ongelma, ettei totuudella ollut enää mitään merkitystä, sitten kun sen onnistui löytämään. Mistä edes saattoi tietää, oliko "totuutta" olemassakaan? Ellei totuutta ollut olemassa, mitä merkitystä oli, mihin lopulta uskoi? Näiden oppien tarjoamat "vastaukset" herättivät vain jatkuvasti uusia kysymyksiä."
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8699402/41848235
Enpä totisesti ota mallia "keskustelutaidosta", joka vaatii säännöllisin väliajoin nousemaan muiden yläpuolelle ja säälivästi leimaamaan toisinajattelijat lapsiksi, joita pitää vaan ymmärtää, jota ymmärtämistä "keskustelutaidon" omaava ei kuitenkaan itse hallitse. Onko mallioppiminen suositeltavaa sellaiselta, joka itseään kehuu alvariinsa, joka ei ota vastuuta omista sanoistaan vaan päästelee mitä sylki kulloinkin suuhun tuo, joka keskusteluketjun alussa väittää ihan päinvastaista kuin ketjun lopussa.
Kommunismissa, ateismissa, islamissa toisinajattelijat lynkataan, niin myös idänoppien länsivariaatioiden omaksujilla. Ja kummallista kyllä, aina se on kristinusko, joka on se kaikkein pahin, lapsellisin, säälittävin, järjen kehityksestä jälkeenjäänyt kummajainen.
Kun loppupeleissä on kyse vain siitä ikiaikaisesta ihmisen kapinasta Jumalaa ja Jeesusta vastaan, jota kapinaa järkensä ei tajua eikä myönnä.
Aivan, aivan!
Mua pitää nääs myöskin ymmärtää! :/
Mutta kyllä ihmisten pitäskin aina säännöllisesti kehua myös itseään. Ei siinäkään mitään pahaa oikeasti ole. Liiallisuuksiin ei tietenkään pidä mennä. Kun ihminen on oikein sinut itsensä kanssa, niin ei enää ota itseään niin kovin vakavasti. Voi myös antaa itselleen anteeksi sen, että ei ole täydellinen. Armahtaa itseään.
Ja jos tuhmia jostain asiasta tai ihmisestä kirjoitankin, niin en kuitenkaan tuomitse mitään, enkä ketään. Olen sitä mieltä, että ihmisten on annettava ihan itse tehdä omat virheensäkin. Sittenpähän oppivat!
>>Kommunismissa, ateismissa, islamissa toisinajattelijat lynkataan, niin myös idänoppien länsivariaatioiden omaksujilla. Ja kummallista kyllä, aina se on kristinusko, joka on se kaikkein pahin, lapsellisin, säälittävin, järjen kehityksestä jälkeenjäänyt kummajainen.>Kun loppupeleissä on kyse vain siitä ikiaikaisesta ihmisen kapinasta Jumalaa ja Jeesusta vastaan, jota kapinaa järkensä ei tajua eikä myönnä.
[q]Kun loppupeleissä on kyse vain siitä ikiaikaisesta ihmisen kapinasta Jumalaa ja Jeesusta vastaan, jota kapinaa järkensä ei tajua eikä myönnä.[/q]
Minä en edes ajattele Jeesusta ja kristinuskon Jumalaa. En usko eri asioihin kapinoidakseni noita vastaan. Tietenkin vastustan kristinuskoa, mutta annan muiden uskoa siihen, jos he mielivät.
>Kovastihan tuo jälleensyntyjien mielenkiinto liikkuu näilläkin palstoilla kristittyjen kapeassa maailmankuvassa ja se pitää säännöllisesti mollata.
Juuri siksi aina päädytään pyörimään teikäläisten uskonnon ympärille kun te ette voi olla kommentoimatta, tekemättä aloituksia jokaikiselle palstalla ja jankuttamasta siitä uskostanne jokaikisessä mahdollisessa välissä ja paikassa.
Luonnollistahan se on että jos tulee esitelmöimään uskostaan/uskonnostaan, niin monet antavat vastineeksi kukin omalla tavallaan sen yhden ja saman viestin: ei kiinnosta kun minulla on jo oma uskoni.
Eikä lapset ymmärrä sen paremmin jeesuksia kuin karmojakaan. Parempi kun eivät olisi minkään uskon kanssa missään tekemisissä sanotaan vaikka 15-vuotiaaksi asti.
En toki oikeasti usko että kaikki te k-uskovaiset olette jotenkin erityisen tyhmiä, tympii vain tuollaiset muka-hauskat kommentit joissa käytetään samoja sanoja kuin aiempi kirjoittaja juuri käytti ja vähän vaan muutetaan sitä muotoa. Tuo on helvetin lapsellista ja osoittaa ettei ole sen vertaa luovuutta että osaisi sanoa jotain omin sanoin itse, pitää ruveta vääntelemään ja lällättämään Jeesuksen hyväksi. Tuskinpa se Jeesus mitään ilkkumista hyvällä katsoo. Kosken itse pidä häntä jumalana, saan ajatella Jeesuksesta mitä lystään, mutta sellainen joka uskoo Jeesukseen jumalana voisi kyllä pitää häntä myös esimerkkinä ja käyttäytyä sen mukaisesti.
Itsekukin hakee mitä hakee mistä sitten hakeekaan. K-uskontokin on Suomessa vain pelkkä tuontiuskonto, ja minulla itselläni ei ole tarvetta uskoa ulkopuolelta tulevaan paimentolaisuskontoon jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä juuri meidän kansamme esivanhempien kanssa. Se tulee niin erilaisesta kulttuurista kertakaikkiaan että tekee itselleen väkivaltaa kun k-uskon perusidean mukaisesti hekumoi syntisyydellä, maailmanlopulla ja sen sellaisella.
Miten minun silmiini "vänkis" on vaikuttanut varsin vaatimattomalta, turhia luulottelemattomalta taholta. Puhutaanko me edes samasta ihmisestä?
Se mitä et oikein tunnu tajuavan, eikä jotkut muutkaan nikit, olivat sama ihminen tai ei, on se että joku voi tosiaan ihan oikeasti ajatella että se ei haittaa että ihmiset uskovat eri tavoin. Vänkis on tainnut aika monta kertaa tuoda esille että hän saattaa ajatella ihan väärinkin ja sitten k-uskonto on totuus. Itse en menisi niinkään pitkälle, voi olla että olen itse väärässä, mutta kuuna päivänä en tule sitä näkemään että k-uskonto olisi totuus. Eli uskoni siihen että se ei ole on horjumaton. Valitettavasti.
Mutta uskoessani reinkarnaatioon minua ei kauheasti haittaa sinänsä se että joku muu ei usko, koska kun en usko mihinkään ikuiseen helvettiin, niin ketään ei minun aivoituksissani tulla rankaisemaan siitä että hän uskoi "väärin". Reinkarnaatiousko on sellainen usko johon ei sovi se rangaistuspolitiikka, sillä mistään teosta ei saa ikuista rangaistusta, vaan juuri sen saman kokoisen kuin itse tekokin oli, jos siis uskoo karmaan. Sitten se on lusittu ja sillä selvä. Enkä pitäisi mahdottomana että kaikkea ei soviteta ihan "silmä silmästä" -tyyliin, eli sieluilla on varmaan mitä moninaisimpia tapoja saattaa kokemusten vaakakupit tasan.
Se miksi jotkut "reinkarnaattorit" turhautuvat teidän k-uskovaisten kanssa johtuu siitä että teidän uskoonne, oppiinne, uskontoonne ei mahdu sisäänrakennetuksi sellainen todellinen myötätunto ja muihin olentoihin kohdistuva rakkaus mitä monet ihmiset pitävät kuitenkin ideaalina ja ihanteellisena tilana. Ei se ole mitään myötätuntoa että osa "pelastuu" ja osa kärtsää ikuisesti jossain helvetissä. Ja vaan sen takia ettei usko että Jumala on mies jolla on poika joka on jumala ja hän itse. Kaikille sellainen ei vaan kertakaikkiaan avaudu minkäänlaisena totuutena vaikka sen miten päin pyörittelisi. Eikä "rakastava" Jumala tuomitse ketään yhtään minnekään, vaan menee vaikka itse sinne helvettiin ennemmin kuin laittaa sinne "lapsiaan".
Paitsi että uskon itse kyllä ettei ole mitään ulkopuolista Jumalaa, Jumala on meidän kaikkien sisällä ja kaiken mitä toisillemme teemme teemme Jumalan osina toisille osille. Eikä minun uskossani, reinkarnaatiouskossa, tätä kukaan itse päätä että hihhulihei näin se on koska haluan että se on näin, minunkin/meidänkin uskossa tämä uskotaan ihan totena ja siitä riippumattomasti olemassaolevana asiana uskoi siihen joku tai ei.
Uskominen on aika ehdoton juttu. Sikäli ei ole mikään ihme että tulee riitoja kun kaikki uskovat täysillä juuri siten kuin uskovat. Kaiketi me sitten olemme kaikki toistemme silmissä ylimielisiä kun emme "suostu" uskomaan samoin kuin toinen... Mutta ei se pelkkä nimitys kenestäkään heti automaattisesti peijoonia tee. Voi olla leppoisa k-uskovainen tai voi olla ränkyttävä rähjäävä karmaan uskova. ;)
Harva ei-kristityllä tavalla uskova on uskoaan kehitellyt ihan piruuttaan, kenkkuillakseen k-uskovaisten suuntaan. Varsinkaan niistä uskonnoista/uskoista jotka ovat vanhempaa perua kuin k-uskonto. Voisi tietysti spekuloida kenkkuileeko islam k-uskonnolle, mutta Muhammed ilmeisesti vaan yksinkertaisesti katsoi juutalaisuudesta ja k-uskosta että pieleen meni ja halusi itse tietyntyyppisen uskonnon tilalle. Ja nyt se on vähän vaikea jälkikäteen tehdä valitusta sille miehelle...
Itse vastustan ilmiöitä joita en hyväksy. Ei se mitään kapinointia ole jos vastustaa sellaista missä ei ole mukana sisällä. Jos joku vastustaa esim. homoutta (mikä on typerää, toki), niin eihän hänestä voi sanoa että "hän kapinoi homoutta vastaan", koska sitenhän todettaisiin että homous on ihannetila ja kaikkien tulee olla homoja, mitä nyt tietysti joku taukki vähän kapinoi...
K-uskovaisten ei kannattaisi ottaa niin ylimielestä asennetta ja kuvitella että kaikki pyörii heidän uskonsa ympäri; silloin ei tulisi niin herkästi niitä tuntemuksia heillekään että KAIKKI MUUT ovatkin ynseitä, ylimielisiä, itseriittoisia jne. kun ei kerta heidän uskonsa kelpaa.
Luulenpa että sellaisilla seuduilla joissa k-uskonto on vähemmistönä harva kristitty alkaa mitenkään öykkäröimään ja mekastamaan suuresti uskostaan. Eloonjäämisvietti lienee vahvempi kuin uskonnostapauhaamisvietti ja toisaalta joissakin maissa, jopa islamin keskellä, ovat vähemmistöt saaneet (toisinaan) olla ihan rauhassa oman uskonsa kanssa kunhan eivät hypi silmille. Ehkä kristityille on terveellistäkin olla vähemmistönä, niin pysyy nöyrempänä (miettiä sopii esim. Roomaa siltä ajalta kun kristityitä vainottiin). Heti kun joku porukka pääsee enemmistöksi, alkaa isännän elkeet ja retostelu.
...on sellainen sekametelisoppa ettei siellä enimmäkseen ole kuin kaikenlaista pintakiiltoista huttua. Itse lähdin reinkarnaatiouskontielle pääasiassa teosofista kirjallisuutta lueskellen (se ei ole ihan täsmälleen sama juttu kuin NA, teosofialla on Suomessa jo pidemmät perinteet), mutta en silti nimitä itseäni teosofiksi koska sen opin kaikkia kohtia en hyväksy.
Myöskin reinkarnaatio-opilla on pidemmät perinteet kuin jollain öpaut 60-luvulta asti vaikuttaneella NA:lla. Esim. muinaisessa Kreikassa muutamakin taho uskoi siihen. Eli ei tarvitse välttämättä kilahtaa NA-hömppään uskoakseen reinkarnaatioon.
Itseäni juurikaan ei kiinnosta valaistumiseen pyrkiminen sen vuoksi etten usko omaavani sellaiseen mitään mahkuja tässä inkarnaatiossa. Mutta pyrki tai ei, järkeä ei ole syytä unohtaa. On erilaisia oppeja joissa järki ollaan valmis jättämään, mutta harva kai niiden kanssa on mitään erityisen ansiokasta saanut aikaiseksi. Itselleni valitettavasti k-uskovaisuus kuuluu niihin koska en näe mitään järkeä miesjumalassa joka saa itselleen pojan omaksi itsekseen. Sen allegoria ei vaan ole avautunut. Ei missään muussakaan Jahven edesottamuksessa.
Tattista vaan!
Itse taas ihailen teikäläisen selkeää kielellistä ilmaisua, huumorintajua ja hienotunteisuutta. (muille tiedoksi, että olemme Quadeshan kanssa vanhoja nettituttuja jo monen vuoden takaa!)
Itse taas kirjoitan lähinnä tajunnanvirtaa. Voishan sitä kirjoittaa toki huolellisemminkin...
;)
Reinkarnaatioon uskominen on minunkin kohdallani jotenkin niin helppoa ja luonnollista. Tuossa jossain toisessa ketjussa käyttämäsi puuvertaus ei ole ollenkaan huono. Luonnosta ja avaruudestakin löytyy lukuisia analogioita uudelleensyntymiseenkin.
Mutta onhan se myös aika rankkaakin ajatella, että on elänyt täällä aiemminkin. Monet tosin kuvittelevat eläneensä vain hyviä elämiä. Mähän aina "saarnaankin" siitä, että monille ei olisi ollenkaan hyväksi uskoa jälleensyntymiseen ja karman lakiin. Mäkin olisin varmaan henkisesti terveempi, jos en uskois niihin. Tosin sitäkin voi aina pohtia mikä on sitä "henkistä terveyttä"? Montaa aika karmeeta persoonaahaan on pidetty kuitenkin henkisesti terveenä ja heitä on jopa suuresti ihailtu. Nykyäänhän puhutaan jopa siitä, että psykopaatti olisi ihanteellinen johtaja suuryrityksillekin.
Ehkä se hulluuskin on sen totuuden tietämisen hinta vaan? Se, joka tietää totuuden, ei enää koskaan palaa ennalleen. Ehkä hullussa maailmassa totuuden tietäminen tekee ihmisen väkisinkin jotenkin oudoksi? Jopa hulluksi. Tai ehkä se hulluus onkin vaan tietämättömien ihmisten ajattelun rajoittuneisuutta? Jokaisella on oma mielipiteensä siitä, mitä sekin on?
Tosin uskon siihen, että kun tietää tarpeeksi, niin silloin tervehtyy jopa huluudestakin! Kun ihminen muuttuu lapsenkaltaiseksi, niin kaikesta tulee selkeätä ja helppoa. Kaiken kanssa voi leikkiä! Jopa hulluudenkin! ;)
Jumalakin luultavasti vain leikkii kokoajan maailmakaikkeuden kanssa... :)
Tiedä sitten sen hienotunteisuuden kanssa... On sitä ajoittain taipumusta huonotunteisuuteenkin. Mutta kiva jos edes joku pitää selkeästi ilmaisevana, siitäkin on ollut kaikenlaista sanottavaa ihmisillä. Nykyään yritän paremmin pitää punaisesta langasta kiinni...
Njaa, mitenkähän sen kanssa sitten lienee että voiko katsomus sekoittaa pään vai onko polla jo valmiiksi sekaisin että ajautuu tietynlaiseen katsomukseen... Mutta kun tämä k-uskonto kumminkin tässä maassa on monelle niin defaulttina, niin kyllähän sitä paljonkin tulee tarkasteltua ja nimenomaan siltä kantilta että onkohan se erikoisen järkevä usko se(kään). Itselleni on vierain se ajatus että ihmisellä ei ole itsessään yhtään mitään painoarvoa, kaikki on ikäänkuin riisuttu ihmisestä pois kun k-uskonnosta on kyse. Ei ole mitään päätäntävaltaa: olet syntinen koska joku Aatami & Eeva teki niin ja näin, sitten tuli Jumala ihmisen hahmossa ja kidutti ja tappoi itsensä että pääsisit syntitaakastasi, mutta etpä vain päässytkään vaan vieläkin olet syntinen. Siis WTF? Tekee mieli sanoa. Ehkä tuollaiseen uskoon päätyy jos on muutenkin jotenkin kauhean avuton olo maailmassa, ehkä se on helpottavaa uskoa ettei mikään olekaan omasta itsestä kiinni ja mitään ei itse pysty valitsemaan kuin että joko uskoo Jeesuksen olevan Jumala tai sitten ei usko.
Valintojen maailma tämä kuitenkin on, ei siitä mihinkään pääse. Aika usein kaikkein rupisimpaankin tilaan itsensä elämässään ajaneet ovat itse silanneet polkunsa helvettiin. Ja sitten kun on niitä ihmiskohtaloita joista huuli pyöreänä ihmettelee että miksi näin, ei minkäänlaista mahdollisuutta mihinkään ja alusta asti pelkkää päähänpotkimista, niin itseäni lohduttaa edes jonkin verran ajatus että siihen oli syynsä. Ei sellainen syy että "jumala" on sadisti, vaan se että kärsimystä kokeva on kärsimystä itsekin aiheuttanut ja jäi moinen kokemusvaje että miltä se tuntuu toisena osapuolena ollessa se tietty teko. Ilman mitään ideaa mistään syystä tulisin varmaan itse välittömästi hulluakin hullummaksi. Tai sitten ryhtyisin vain materialistiksi, tai vaikka satanistiksi. (Jälkimmäisissä on ollut muutamia tosi fiksuja yksilöitä, ja minähän en nyt puhu tietenkään mistä Satiaisen palvojista vaan käsittääkseni materialistien alalajista jolla vaan on raflaava nimitys.)
Voihan sitä tietysti senkin kanssa päänsä sekoittaa että herrajjestas olen ollut murhaaja psykopaatti ihmissyöjä raiskaaja eläinrääkkääjä jne.
Se mikä minua reinkarnaattorina tai minä lie tietysti aina välillä sieppaa on se että kun ihan kaikkien uskojen harjoittajia voidaan periaatteessa pitää täysin tärähtäneinä kun ylipäätään johonkin uskovat, niin miksi sitä sitten pitäisi jotenkin häpeillä karma- ja reinkarnaatiouskoa erityisesti? Se ei oikein mene jakeluuni että joku tantta saa julistaa kahvipöydässä ummet ja lammet Jeesuksesta, mutta puhupa edellisistä elämistä niin jo on porukat vaikeana. Yleensä en sitten pahemmin puh(k)ukaan kuin netissä. Ehkä kahvipöytäkeskusteluissa ihmiset eivät vaan kehtaa sanoa suoraan Jeesus-väelle että pidän juttujasi pimahtaneen juttuina? Reinkarnaatiosta horisevasta kai harvemmin saa mitään henk.koht. riesaa itselleen. Paitsi jos sattuu syntymään moisen lapseksi. Ehkä ei ole kauhean hyvä olla minkään sortin uskovaisen lapsena, jos ei äiti/isä osaa olla välillä myös suu kiinni tai kasvattaa lasta siihen malliin että ei nyt vallan aivopese oppiensa kanssa...
Olet mielestäni oikeassa monissa havainnoissasi.
Itse ajattelen kuitenkin niin, että jos joku homma toimii, niin en välitä siitä teoriasta niin kovasti. Jos uskova on uskossaan onnellinen ja tekee muutkin ympärillään onnellisiksi, niin hommahan toimii.
Täällä netissä tietenkin törmää aika usein varmaankin juuri uskoon tulleita henkilöitä, jotka antavat väärän kuvan uskovaisista. Laittavat jonkin helvetti-linkin ja katoavat samantien. Onhan se aika turhauttavaa.
Mullahan on itselläni niin paljon kokemusta hengistä, että voin vahvistaa osan niistä jutuista todenperäisiksi. Itse en kuitenkaan pelkää näitä henkiä, eikä ne pysty mielenterveyttänikään enää pahemmin horjuttamaan. Eikä ne Raamatun jututkaan tunnu ollenkaan niin kummilta jos niihin soveltaa jälleensyntymän ja karmankin lain. Syntiinlankeamuskin kertoo vain miksi alunperin lähdimme tälle "matkallemme". Tavallaan "karkasimme" Jumalasta. Eikä se ollut oikeasti mikään paha juttu laisinkaan. Jumala halusikin meidän "karkaavan"? Jumala halusi meidän kehittyvän kaltaisekseen. Pelkkä "kuvana" oleminen ei vielä riittänyt ja hän halusi antaa meille paljon enemmän, kuin eläimen roolin eläintarhassaan.
Tai jos ajattelemme tilannetta, jossa "Jumala vihaa jotain ihmistä". Jos uskoo karman lakiin, niin siinähän on jo paljon järkeä, vaikka en usko siihen, että se vihaaja olisi oikeasti itse Jumala. Kyse on vain kärjistämisestä. Yksinkertaisille ihmisille on paljon helpompaa sanoa niin, kuin alkaa selitellä monimutkaisia syy- ja seuraussuhteita. Ja yksinkertaisilla tarkoitan ihmisiä, jotka elivät silloin joskus kun Raamattukin oli vielä nuori kirja.
Mullakin on ollut paljon tuntemuksia, että mua vihattaisiin kovasti. Olen jopa kuullut voimakkaan ääniharhan, joka väitti minun olevan kirottu. Joku on ollut sitä mieltä, että demonit ovat sen takana. Ettei kyse olis mistään karmasta. Ja on mulla ollut sellaisiakin ääniharhoja, jotka tiedän varmasti harhaksi. Syytöksiä asioista, joihin en ole tässä elämässäni syyllistynyt.
Enkä mä ole Raamatusta saanut sellaista käsitystä, että pitäs ryömiä ja nöyristellä jatkuvasti. Mulle moni uskovien käsitys on aika vieras, enkä näe niiden suoraa yhteyttä Raamatun sanaan. Ehkä olen vähän huono keskittymään epäolennaiseen tai jotain? Mulle se sana on sellaista ylväyttä ja suorana seisomista maailman myrskyjen keskellä. Ylpeäkin saa olla, kunhan on oikealla tavalla ylpeä siitä kuka on. Kiittää Jumalaa siitä, että hän on minut tällaiseksi luonut. Eikä itseään pidä verrata tekopyhästi muihin. Rukoilemalla kiitosta siitä, että ei tehnyt minua niin huonoksi, kuin tuota toista ihmistä.
Onko ihmisen polla sitten jo valmiiksi niin himmeä, että ei tartte muuta kuin avata Raamattu, ja se onkin sitten viimenen niitti? Lapsuudestamme sekin taitaa taas lähteä? Mulla oli ihan ok lapsuus ja ehkä siitä syystä en ole mikään seinähullu? Ihmisen pitää saada kokea hyväksyntää ja joskus ihan jonkun yksittäisen ihmisen hyväksyntä voi riittää.
Tuossa on tietenkin järkeä, että lasta ei pitäs pakottaa mihinkään liian aikaisin. Olemme kuitenkin kaikki yksilöitä ja jollekin ehkä sopii sekin? Itseni "aivopestiin" koulussa 7-vuotiaana iäkkään naisopettajan toimesta, mutta en ole kokenut sitä huonona asiana. Ihan päinvastoin. Jeesus ja Jumala kolahti aika kunnolla. Mutta eihän lapsi vielä oikein osaa hurahtaa mihinkään. Lapsi näkee asian siten kuin se on. Ei se mieti liian monimutkaisia asioita. Koin vain rakkautta koko jutun takana. Mikään ei häirinnyt siinä minua. Kirkkokin oli kaunis ja rauhallinen tila. Siellä koki vain rauhan tunnelman.
Reinkarnaattorin onkin varmaan parempi pysyä muiden seurassa vaiti. Faijakin, joka on tavallaan ateisti, mutta on silti sitä mieltä, että jokinhan kaiken takana on oltava. Hänestäkin reinkarnaatiossa on järkeä. Teoriaa on ihan turhaa yrittää muutenkaan alkaa selittämään ihmisille. Kattokoon vaan elämäänsä ja päätelköön siitä! Niin mäkin olen aina tehnyt. Kun huomaa mistä, tai kenestä pitää ja mistä, tai kenestä ei, niin jäljet eivät johda enää pitkälle. Aika yksinkertaisa. Ihmiset eivät vain halua tietää itsestään liian "mystisiä" juttuja. Mielummin siis sattumaa ja jotain sinne päin...
Sinulla on kummallinen käsitys näistä palstoista. Jatkuvasti valitat kuinka uskovat tunkevat joka ikiselle palstalle jankuttamaan joka ikisessä mahdollisessa välissä ja paikassa siitä uskostaan. Ihan samalla laillahan tälläkin palstalla kirjoittaa muutkin kuin kristityt.
Ei tuo kyllä kerro kovinkaan avarakatseisuudesta, pikemminkin ahdasmielisyydestä.
Miksi te sitten tungette joka ikiselle palstalle joka ikisessä mahdollisessa välissä jankuttamaan siitä jälleensyntymisestänne?
Olen sen sanonut aiemmin ja sanon taas kerran, että minua ei haittaa lainkaan, että reinkarnaattorit tunkevat joka ikiselle palstalle jankuttamaan joka ikisessä välissä siitä jälleensyntymisestään. Mieti sitä, miksi sinua kiusaa toisinajattelijat? Tälläkin palstalla enemmistönä on kyllä jälleensyntymiseen uskovat, ei kristityt. Kyllä täällä pyöritään ihan samalla lailla jällensyntymisenkin ympärillä.
Ja moni jälleensyntyjäkin käyttää viestistä toiseen ihan samoja sanoja, joskus tuntuu, että onko heidän sanavarastonsa todellakin noin kapea. Samat lauseet samoin sanoin uudelleen ja uudelleen. Kunnioittavatko he sitten sitä omaa alkulaaduttajaansa/mikä-ihme-kullakin-sitten-on-perimmäisenä-alkupisteenään?
:))
Onhan kaikki newagen allakin tuontiuskomuksia. Mitä sinullakaan on omaa kansallista perintöä uskomuksissasi?
Näkemys hengellisten käsitysten omasta kansallisperästä heittää kysymyksen, että onko silloin olemassakaan mitään perimmäistä totuutta, jos vaaditaan uskomusten lähteiksi oma kansallinen traditio.
Ihmiskunnalla on ollut usko yhteen luojajumalaan, josta on eksytty yhä kauemmas monijumalaisuuteen.
http://www.netikka.net/mpeltonen/siirretyt/tekstit/daniel/luku3.htm
Juuri siihen kansalliseen moniuskomussekamelskaan Jumala toi valaistusta tietyllä kansallisella ja maantieteellisellä alueella tietyssä historian ajankohdassa. Sanoma on silti yleismaailmallinen: uudelleen restaurointi alkuperäiseen ihmisyyteen, hengen vallankumous kuolleen hengen tilalle.
Hekumat voivat olla tulkitsijan omassakin päässä väärien uskomusten seurauksena.
Samapa se, kapinoida tai vastustaa. Ihminen joka tapauksessa on syntyjään kaikkea kristillisyyttä vastaan. Ei nyt tietenkään tarvitse kapinoida sanan varsinaisessa merkityksessä, jo se, että sanoo vastustavansa kristinuskoa, kertoo ihmisen perusolemisen: poikkiteloin Luojaansa [Raamatussa ilmoitetun] kohtaan.
Jaahas...
Olemme yleisellä uskontokeskustelupalstalla, jonne kaikki näkemykset ovat yhtä tervetulleita. Ja joillain uskovaisilla on tapana tehdä "lähetystyötään" myös muillakin palstoilla, kuten vaikkapa "idän uskonnot" palstalla, jonka aihepiiriin kristinusko ei suoranaisesti edes kuulu. Ja Quadesha tarkoittaa varmaankin lähinnä näitä tapauksia, joissa joku uskovainen laittaa linkin jonnekin helvettisivustoon tai -videoon, ja pakenee samantien paikalta?
Eikä tälläkään palstalla näe juuri muita kuin, joko teitä uskovia tai meitä "reinkiksiä". Atet ja muslimit ovat täällä harvinaista herkkua.
Tommonenkin linkki löyty netistä tänään:
http://www.ts.fi/online/mielipiteet/lukijoilta/103492.html
En koe olevani mitenkään kristinuskoa vastaan. Toki kommentoin välillä, vähän ehkä mielestäsi jopa sillä tuhmalla tavalla senkin lieveilmiöitä? Mutta musta tuntuu, että mulle on ainakin käynyt juuri noin, kuin mitä tuossakin artikkelissa kerrotaan? :)
Enkä jaksa oikein New Agea. Sekin on lähinnä niiden "nuorten sielujen" juttu. Itse pidän vaivannäöstä, sekä arvostan kärsivällisyyttä, varsinkin silloin kun kyseessä on henkinen/hengellinen kehittymisemme. Materiaalisesti olen taas aika laiska. En välitä ulkoisista jutuista paljoakaan. Rahasta puhumattakaan...
Yritän myös välttää hokemasta mitään "mantroja" vaikka siitä, että kaikki on illuusiota, tai muusta vastaavasta. Jos jotain hoen, niin pyrin myös perustelemaan sen. Elämänkokemus on osoittanut, että on niissä mantroissakin oma viisautensa, mutta niiden tyhjänpäiväisessä hokemisessa ei ole paljoakaan mieltä. Jostain on kuitenkin aina aloitettava. Ja ihan samanlaista hokemista voi löytää ihan jokaisesta uskonnosta. Ihminen on ihan samanlainen niin idässä, kuin lännessäkin. ;)
En ole tunkenut joka palstalle jankuttamaan reinkarnaatiosta. Viimeaikoina olen puhellut asiasta vain tällä palstalla.
Jos kaikki kristityt tällä palstalla ovat yhden ja saman multinikin variaatioita eli täällä on vain yksi kristitty niin sitten "me" reinkarnaattorit tietenkin olemme (edes täällä) enemmistönä, mutta pirustako minä voin tietää montako k-uskovaista täällä on. Jos haluaa korostaa vähemmistön asemaansa niin olisi syytä tyytyä yhteen nikkiin eikä vaihdella sitä kokoajan. Voitaisiin tehdä vaikka sellainen ketju jossa pidetään nimenhuuto että ketä täällä OIKEASTI on, kuinka paljon siis.
Tiede ei taida tunnustaa sellaista näkemystä että alussa olisi ollut olemassa usko vain yhteen ainoaan jumalaan ja se olisi sitten pirstoutunut monijumalaisuudeksi. Alkuihminen uskoi luonnonvoimien olevan jumalia. Näitä on vääjäämättä monia jos jokainen luonnossa vaikuttava asia ja tekijä tehdään jumalaksi.
Lähi-idässä jossa luonto on ankea ja yksitoikkoinen on sitten lähdetty kehittymään ajattelussa kohti monoteismia. Tämäkään ei ole käynyt mitenkään helposti, vaan on ollut paljon paikallisjumaluuksia joiden kannattajat ovat taistelleet keskenään. Aivan kuten nykyään McDonalds löytyy joka maasta on uskonnollisellakin kentällä ajatus köyhtynyt sen verran että muutama jumaluus on selvinnyt jumalien eloonjäämiskilpailuista ja sitten kannatetaan Jahve-jumalaa ja Allahia (jotka oikeastaan ovat yksi ja sama asia).
Edellä tietenkin katson että kaikki ihmisten aivoitukset jumalasta ovat enimmäkseen pelkkää hölynpölyä joka perustuu ihmisten omaan psyykeen.
Välttämättä juuri suomalainen perususkonto, mitä se nyt sitten olisi, uskoa Ukko Ylijumalaanko? ei ole sen parempi ratkaisu kuin k-uskovaisuuskaan, mutta ainakin se olisi ns. oma uskonto eikä joku muualta miekalla kutitellen tai kultaropoja käteen iskien tuotu juttu. Koskei mikään uskonto jumalineen sellaisenaan tyydytä minua, olenkin joutunut operoimaan oman katsomuksen kimpussa sitä kooten. Mutta ei tietenkään sekään mikään ainutlaatuinen juttu ole, omista aivoista pullahtanut. Siihen on vaikuttanut se mitä muilta olen kuullut, kirjoista lukenut ja _sitten_ päässäni pähkäillyt. Plus tuntenut sisälläni ja mahdollisesti yliaistillisesti kokenut (näyt menneistä elämistä).
Oikeastaan tuossa taaempana tuli hyvin esille yksi seikka mikä tekee k-uskonnosta niin epätyydyttävän silmissäni: se on pikaruokaa, sellaista mitä tarjoillaan massoille ja mikä kelpaa kelle tahansa joka ei viitsi ajatella yhtään itse mitään asioita. Turvallinen Jeesus taluttaa tien yli ja perillä odottaa Herra Jumala.
MUTTA olisihan se ehkä asiallisempaa että itsekukin vain paapottaa siitä omasta uskostaan ja jättää muiden uskot arvostelematta. Siinä ei tietenkään kovin paljoa pysty keskustelemaan kuin samanhenkisten kanssa; mahdollistaahan palstan rakenne toki senkin. Sitä aina välillä mietin että pitäisikö tyytyä siihen ja jättää kokonaan poikkikatsomukselliset kommentoinnit kun ei niistä mitään kostu, kukaan. Voin vaikka lopetella tässäkin ketjussa, kun tämä taisi olla kristittyjen ketju.
Johan nyt!
Jos lähdet siitä että koko ihmiskunta on alussa palvonut yhtä ja samaa jumalaa (kuten sanoit toisaalla), niin miten ihmeessä "ihminen on... syntyjään kaikkea kristillisyyttä vastaan"?
Sitäkö se monien usein korostama "lapsenusko" sitten onkin että ei usko Jahveen vaan johonkin ihan muuhun.
Harva ideaa reinkarnaatiosta oikeastaan mihinkään tarvitsee elääkseen kunnollisesti. Aikoinaan yhdelle ateistille kai paapotin liikaakin juttujani, hän vain totesi että voi olla reinkarnaatio tai voi olla olematta - ei se pahemmin häntä kiinnostanut. Eikä hän silti ollut mikään juntti, välinpitämätön tai typerys. Ei vaan kolahtanut hänelle ne jutut.
Parempi kun pöpisee reinkarnaatiosta vaan samanmielisten kanssa. Sitten tulee tietty syytteitä salaseuraisuudesta ja vaikka mistä, mutta enpä usko että maailma mitenkään mahtavaksi paikaksi muuttuisi sillä että kaikki pamahtavat reinkarnaatiouskoon. Ei se ole silläkään muuttunut että on pamahdettu muihin uskoihin, jostain syystä usko vie helposti ihmistä vain pyörimään oman napansa ympäri ja kiinnostumaan asioista joilla ei ole merkitystä konkreettisen tässä ja nyt olevan elämän kannalta. Ei paljon lasta lämmitä että isä saarnaa jostain, jos on nälkä vilu.
Tämän vuoksi suhtaudunkin vähän ärtyneesti kaikenlaisiin "sankaritaruihin" tyypeistä joille joku tietty juttu on ollut tärkeämpi kuin oma perhe. Esim. taide, musiikki, uskonto, politiikka jne. Parempi kun ei ole sitä perhettä ollenkaan jos jokin The Juttu on niin kaikkinielevän intohimon kohde.
Pitäisi vissiin lopetella tässä ketjussa kun vähän lupailin uskikselle että jättäisi tämän ketjun heikäläisille. Helposti tulee kumminkin aina jotain uusia ajatuksia kun kommentteja lukee, lupaan sinne jonnekin että häivyn sitten kun ajankohtaiset teemat on käsitelty jonkinlaiseen loppuun. Siis tästä ketjusta, enhän minä koko palstalta... ;)
Syntyjään eli tarkoitan nyt sitä tilannetta, jossa ollaan eksytty kauas pois ihmiskunnan alussa vallinneesta tiedosta.
Lapsenusko on, joka yleensä tulee vanhempien vaikutuksesta, mutta ei välttämättä ole konkreettista kokemusta Jumalasta. Eikä sitä lapsenuskoa kaikilla ole. Mutta kummasti se lapsenusko sitten katoaa, kun tullaan aikuisuuden kynnykselle, jolloin oma tahto alkaa "vastustaa" kristillisyyttä, joka koetaan vastenmieliseksi.
>Miten minun silmiini "vänkis" on vaikuttanut varsin vaatimattomalta, turhia luulottelemattomalta taholta. Puhutaanko me edes samasta ihmisestä?<
Ei puhuta tai sitten et ole lukenut kaikkia hänen viestejään. Välillä tuntuu ettei hänen jutuissaan ole päätä ei häntää. :)
Ollaan niin hyvää pataa kristinuskolle ja sitten toisen kerran ivataan olan takaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8574048/40715972
"Itsekehunöyryytensäkin" saa kritiikkiä:
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8537879/40600941
>Se mitä et oikein tunnu tajuavan, eikä jotkut muutkaan nikit, olivat sama ihminen tai ei, on se että joku voi tosiaan ihan oikeasti ajatella että se ei haittaa että ihmiset uskovat eri tavoin.<
Mistä moinen käsitys? Juuri itseäsi kiusaa toisella tapaa ajattelevat. Ei minua vaivaa lainkaan se, että jotkut uskovat toisin. Väittelyt sinällään ei suinkaan kerro siitä.
En tiedä, miksi tulkitset kristittyjen kirjoituksista, että heitä haittaa se, ettei kaikki usko samalla tavalla. Ei minusta evankeliumin kertominen osoita sitä, että kertojaa kismittää, kun kaikki eivät usko samalla lailla. Näillä palstoilla väittely nyt on oma taiteenlajinsa, eikä näiden kirjoitusten perusteella kannata ihmisiä lajitella lopullisena rouheena omiin säkkeihinsä.
>teidän uskoonne, oppiinne, uskontoonne ei mahdu sisäänrakennetuksi sellainen todellinen myötätunto ja muihin olentoihin kohdistuva rakkaus mitä monet ihmiset pitävät kuitenkin ideaalina ja ihanteellisena tilana.<
Tuo on väärää tulkintaa. Juuri kristinuskoon sisältyy rakkaus, myötätunto, sääli. En jaksa alkaa todistella enempää aiheesta, sanonpa vaan sen, ettet koskaan tule saamaan oikeaa kuvaa kristinuskosta, jos pitäydyt väärissä luuloissasi, kuten esim. että Jumala olisi mies pilven päällä. Minua kummastuttaa, että ihmiset ehdoin tahdoin muodostavat omat kuvitelmansa, joissa roikkuvat kynsin hampain ja sitten jaksavat väitellä niistä vääristyneistä mielikuvistaan pitäen niitä laillisina ja adekvaatteina perusteina kristinuskoa vastaan. Höntteyskö hapattaa vintin hirret...
Ihmisen oikeudenmukaisuudentaju ei yllä absoluuttisen hyvän tasolle. En osaa muuta tässä sanoa tuohon kärtsäämisjuttuun. Ihminen ei ymmärrä kertakaikkiaan synnin olemusta ja kapinaansa Luojaansa kohtaan. En väitä että minäkään sen ymmärtäisin, mutta ehkä häivähdyksen. Rakkaus muita ihmisiä kohtaan laittaa kristityn kertomaan evankeliumia toisille, jotta kukaan ei hukkuisi. Nälkäinen kertoo toiselle, mistä saa leipää.
Ehkä vasta sitten kerran Jumalan edessä tajuamme Hänen suunnattoman pyhyyden ja oman luontomme pimeyden. Mutta nyt langenneessa tilassa ihmisen argumentointi on loppujen lopuksi aika itsekästä 'mun mielestä toi on ihan väärin toi helsvetti-jutska' -kamaa yltämättä ylemmälle tasolle.
Itse kun en ole tällaisia väittelyitä harrastanut ollessani uskon ulkopuolella, etten tiedä, minkälainen oman uskomusteni puolestapuhuja olisin esim. reikkarina tai buddhistina. Jos en olisi varsinkaan mitään konkreettista kokenut noissa uskomuksissa, vaan se olisi pelkkää tahdon ja järjen pohdintaa ja valintoja. Aina olen kuitenkin uskonut luojaan, vaikkei mitään kokemusta siitä ollutkaan, niin ateistista näkemystä ei ole koskaan ollut.
Ehkä olen naivi höppänä, mutta itse en yritä pakottaa toista uskomaan omalla tavallani, vaikka joku voi muuta kirjoituksistani luullakin, vaan kerron/väitän vain sen, minkä olen kokenut oikeaksi.
>>Harva ideaa reinkarnaatiosta oikeastaan mihinkään tarvitsee elääkseen kunnollisesti. Aikoinaan yhdelle ateistille kai paapotin liikaakin juttujani, hän vain totesi että voi olla reinkarnaatio tai voi olla olematta - ei se pahemmin häntä kiinnostanut. Eikä hän silti ollut mikään juntti, välinpitämätön tai typerys. Ei vaan kolahtanut hänelle ne jutut.>Parempi kun pöpisee reinkarnaatiosta vaan samanmielisten kanssa. Sitten tulee tietty syytteitä salaseuraisuudesta ja vaikka mistä, mutta enpä usko että maailma mitenkään mahtavaksi paikaksi muuttuisi sillä että kaikki pamahtavat reinkarnaatiouskoon. Ei se ole silläkään muuttunut että on pamahdettu muihin uskoihin, jostain syystä usko vie helposti ihmistä vain pyörimään oman napansa ympäri ja kiinnostumaan asioista joilla ei ole merkitystä konkreettisen tässä ja nyt olevan elämän kannalta. Ei paljon lasta lämmitä että isä saarnaa jostain, jos on nälkä vilu.
Asia ei sillai mulle tietenkään kuulu, kun kirjoitat tuolle Quadeshalle, mutta päätin kuitenkin vähän kommentoida, kun minunkin persoonaani tuossa yllä vähän sivuttiin.
Mähän siis leikin asioilla. Pyörittelen niitä ja olen välillä sitä, ja välillä tätä mieltä. Ja sitä ei ihan jokainen oikein ymmärrä.
Nöyrä, viisas, ylpeä, köyhä jne. jne...
Mitä ne ovat? Pelkkiä sanoja!
Voiko ylpeä ymmärtää nöyrää? Tyhmä viisasta? Jne. jne...
Aika hankalaa...
No, mikä siis avuksi?
Leikki! Leikitään näillä asioilla! Ja kappas kummia! :-0
Lapsikin sen tajuaa! (lapset on viisaita?)
Ei, vaan lapsi näkee asian sellaisena kuin se on! Kuten siinä sadussa "Keisarin uudet vaatteet".
Miksi tehdä asioista liian vaikeita, kuten kaikki uskonnot ja ismit ovat aina tehneet?
No, niilläkin on ollut aikansa ja merkityksensä meidän kehittymisessämme. Uskallan kuitenkin väittää, että ne ajat (onneksi?) alkavat olla jo kohta ohi. Ihminen voi tutkia itseään historiankin kautta. Oppia virheistään. Ja varsinkin jos synnymme tänne uudelleen. Kyllä mäkin tunnen oppineeni edellisissä elämissäni yhtä sun toista ja siksi tässä taas "satuilenkin". Olen se kuka olen, koska olin joskus tuo joku toinen. En muista kuka, mutta ei silläkään ole niin väliä. Pääasia, että olen nyt se kuka olen! En ole ihan kelvoton, mutta en ihan kelvollinenkaan, koska olen yhä matkalla. Enkä edes tiedä olenko koskaan "valmis"? En ehkä edes koskaan halua olla sellainen? ;)
Hienoa, että suakaan ei haittaa, että muut ovat erilaisia, eivätkä ajattele samoin kuin sinä. Naapurissasi ei kuitenkaan ole tainnut koskaan asua kovinkaan erilaisia ihmisiä? Muakin välillä haittaa muut, erilaiset ihmiset, jotka tunkee liian lähelle. Kaukaa on aina helppoa olla suvaitsevainen, hyväksyvä ja ymmärtävä. Maailma on raadollinen paikka! :/
Mikä sitten auttais? Heitetään kaikki ismit ja uskonnot romukoppaan? Vois ainakin kokeilla sitä! Enkä nyt tarkoita mitään Neuvostoliittoa. No, kello on jo niin paljon, että jätetään tämä nyt tällä kertaa. Kerron joskus myöhemmin tarkemmin mitä ajan takaa.
>>Itse kun en ole tällaisia väittelyitä harrastanut ollessani uskon ulkopuolella, etten tiedä, minkälainen oman uskomusteni puolestapuhuja olisin esim. reikkarina tai buddhistina. Jos en olisi varsinkaan mitään konkreettista kokenut noissa uskomuksissa, vaan se olisi pelkkää tahdon ja järjen pohdintaa ja valintoja. Aina olen kuitenkin uskonut luojaan, vaikkei mitään kokemusta siitä ollutkaan, niin ateistista näkemystä ei ole koskaan ollut.
...miksi toisen ihmisen usko ei voi kolahtaa toiselle ihmiselle, kun omissa silmissä tuon toisen ihmisen usko menee sillä tavalla että
- ihmiset ovat jossakin joskus uskoneet jollakin tavalla
- ihmiset ovat kirjoitelleet kirjoja joissa on sukupolvelta toiselle periytyneitä tarinoita mitä joku tietty jumala on sanonut tai ihmisiltä edellyttänyt
- ihmiset uskovat sitä mitä toiset ihmiset väittävät
Keskiössä on nimenomaan "ihminen". Eihän sellaista uskoa pysty ottamaan vakavasti jossa tullaan esittämään että Jumala tahtoo niin ja näin ja Jumala sitä ja Jumala tätä, kun kumminkin näkee että se joka asiasta puhuu on VAIN ihminen, joka on mieltynyt johonkin tiettyyn stooriin jossa tietynlainen jumaluus heittää kaikenlaisia käyttäytymiskoodeja.
Ei minua loppujen lopuksi kiinnosta se millaiseen ukkoon tai akkaan kristitty uskoo tai on uskomatta, vaan se että minkä ihmeen takia ihmiset uskovat sitä mitä toiset ihmiset heille sanovat tai ovat kirjoihin kirjoitelleet. Kaikki tuo on toisen käden tietoa, tai ei tietoa ollenkaan - kun ei sitä voi tietää onko se totta vai ei. Oma sisin sen sanoo miltä se tuntuu ja minusta tuntuu että k-uskonto on vain ihmisen aivoituksista syntynyt tuote.
Valitettavasti en koe yhtään toista ihmistä itseäni ylemmäksi tai alemmaksikaan, joten mitään mitä joku ihminen sanoo ei merkitse muuta kuin sitä että se toimii aineistona johon suhtautuu jollakin tietyllä tavalla. Joskus kielteisesti, joskus myönteisesti.
Luulen että kokemuksesi "ei päätä ei häntää" ilmenee aivan samalla tavalla kuin kenen tahansa kokemus joka itse vakaasti uskoo johonkin ja keskustelee sellaisen kanssa joka vakaasti uskoo johonkin muuhun. Ei sitä pysty kauhean pitkälle venymään toisen osapuolen mieliksi ja mutisemaan että voi se olla vähän näinnii ja voi se olla vähän noinnii jos on sisimmässään varma siitä että miten se oikeasti on. Omalla kohdallani olen varma reinkarnaatiosta - tai vaihtoehtoisesti materialistisesta maailmanselityksestä jos reinkarnaatio jotenkin onnistutaan todistamaan harhaksi. Epäilen tosin että sitä ei itselleni pysty kukaan todistamaan siksi eikä täksi; jos tunnen itse tarvista selittää omia aivoituksiani jotenkin toisin kuin edellisiksi elämiksi, niin sitten järjestyksessä seuraavana on tieteellinen näkemys joka kyllä kertoo kaikenlaisia seikkoja siitä miksi aivot voivat käyttäytyä merkillisin tavoin.
Uskon asioissa aina väistämättä tulee vastaan jossain se piste jossa ei pysty olemaan kohtelias toisen uskolle, mutta täytyy aina yrittää olla edes sen verran kieli keskellä suuta ettei jatkuvasti paahtaisi vimmaisena, vaan yrittäisi ottaa järjenkin käteen siinä mielessä että eihän se mekastus täällä asioita muuta miksikään, olivat ne miten hyvänsä.
Sori nyt vaan, mutta mistä ihmeen tiedosta? Adam ja Eevahan vaikuttavat VT:n kertomuksen mukaan olleen aivan tiedottomia tomppeleita jotka eivät tajunneet edes niin yksinkertaista asiaa kuin kyseenalaistaa sen mitä puhuva käärme heille sanoo. Paratiisissa he eivät olisi ikinä tulleet oppimaan yhtään mitään mistään.
Vai mitäköhän tällä alulla nyt sitten tarkoitetaan? Jos tietäväinen ihmiskunta olisi ideaali, minkä vuoksi on kertomus Baabelin tornista jossa ihmiskunnan kielet sotketaan niin ettei kukaan enää havittelisi liian suurta tietotaitoa ja tietämystä? Vastaavankaltainen tapahtuma on muuten Popol Vuhissa jossa jumalat sokaisevat ihmiset niin että eivät näkisi enää kunnolla. Jumalat ovat näemmä kovin kateellisia ja mustasukkaisia omasta tietämyksestään.
Itseäni ei kiinnostaisi tippaakaan uskoa yhtään mihinkään jos voisin TIETÄÄ miten asiat ovat.
[q]Ihminen joka tapauksessa on syntyjään kaikkea kristillisyyttä vastaan.[/q]
Miten niin?
[q]Ei nyt tietenkään tarvitse kapinoida sanan varsinaisessa merkityksessä, jo se, että sanoo vastustavansa kristinuskoa, kertoo ihmisen perusolemisen: poikkiteloin Luojaansa [Raamatussa ilmoitetun] kohtaan.[/q]
Raamatussa ilmoitetun Luojan, aivan, hyvin sanottu! Mutta miten Raamatun Jumala sitten olisi kaikkien Jumala? Mene oikeasti äyskimään tällaisia muslimeille, niin saat vähän palautetta ja voit kasvaa.
Sanoisin vielä lyhyesti vastustamisesta, että tietenkin vastustan sellaista oppia, jossa suljetaan muut pois, jos kriteerejä ei täytetä. Vastustamiseni merkitsee etenkin Jeesuksen ilmoittaman kadotustuomion halveksumista. Jeesus rajasi ihmiset kadotukseen joutuviin ja pelastuviin. Kristinusko, jossa ei ole helvettiä, ei ole enää mikään kristinusko, koska Jeesushan tuli kristittyjen mukaan pelastamaan ihmiskunnan. Minä vastustan tuollaista oppia sydämestäni, joka kykynee inhimilliseen lämpöön.
ovat menestyviä ja sivistyneitä ihmisiä nykyään. Tekevät hyviä autoja, kameroita, elektroniikkaa vaikka ovat täysin energian ja mineraalien tuonnin varassa.
Eivät ole tarvinneet tippaakaan kristinuskoa.
Minulla on mielikuva että jossakin päin UT:ia Jeesus mainitsee (vertauskuvauksellisesti?) että voi joutua sellaiseen paikkaan missä ei lopu itku eikä hammastenkiristys ennen kuin on maksanut viimeisenkin leiviskän. En nyt yhtään ole näistä sanoista varma, mutta pointti on siinä että en olisi niinkään varma että Jeesus on väittänyt että voisi joutua pysyvästi helvettiin tahi kadotukseen. Jos Jeesus sanoo että joutuu kitumaan jossakin "kunnes on maksanut", niin tuohan kuulostaa siltä että ihminen joutuu maksamaan karmavelkaansa.
Joskus esoteriassakin nimenomaan tämä Maa nähdään sinä todellisena helvettinä jossa ihminen kituu ja niitä velkojaan makselee.
Jos jaksan jossain vaiheessa niin kahlaan virtuaali-Raamattua läpi jos vaikka löytäisi tähän sopivan kohdan. Mutta sitähän ei taas tiedä, mitä hyvänsä Jeesus helvetistä lieneekään sanonut, mitä hän on sillä varmuudella tarkoittanut tai onko hän oikeasti niin sanonutkaan. En jaksa uskoa että Jeesus, vaikken häntä jumala pidäkään, olisi uskonut loppumattomaan rääkkäykseen. Mutta eihän siitä tule toki itselleen ongelmaa ottaa mitä joku Jeesus on ollut mielipuolta, jos ei ole kristitty. Mielelläni näitä asioita vain pyörittelen silläkin silmällä että uskojen välillä olisi olemassa myönteistä keskustelua eikä pelkkiä kylmiä muureja ja raja-aitoja.
>Sori nyt vaan, mutta mistä ihmeen tiedosta?<
No siitä tiedosta että on olemassa yksi ainoa luojajumala.
Niin, olivatko Adam ja Eeva 'tiedottomia tomppeleita' vaiko omasta tahdostaan houkuteltavissa? Kuulee sanottavan, että jokainen meistä siinä tilanteessa olisi tehnyt samoin kun he.
Lainaus David Pawsonilta, tunnetulta raamatunopettajalta:
"Jos Jumala halusi Adamin ja Eevan säilyttävän viattomuutensa, miksi Hän laittoi moisen puun heidän ulottuvilleen? Se oli Hänen tapansa sanoa: 'Moraalinen auktoriteetti on minun käsissäni teidän ylitsenne.' Eli 'Te ette itse päätä, mikä on oikein tai väärin vaan luotatte siihen, että minä kerron, mikä on oikein ja mikä väärin.'
Tämähän sitten varmaankin sattuu ylpeään ja hengellisesti sokeaan ihmismieleen. Meidän on vaikea, jopa mahdotonta kuvitella sitä viattomuuden tilaa, jossa ensimmäiset ihmiset olivat.
>Paratiisissa he eivät olisi ikinä tulleet oppimaan yhtään mitään mistään.<
Kuinka niin? Olihan heillä suora kontakti J:aan, jossa kaikki tieto on.
Siis alussa syntiinlankeemuksen jälkeen perimätieto yhdestä luojajumalasta siirtyi sukupolvelta toiselle. Vuosisadat vierivät ja ihmiskunta raaistui, lankeemuksen seurauksena oli tullut väkivalta.
Kaupunkeja alettiin rakentaa uskonnollisiksi palvontapaikoiksi. Baabelin torni -kertomuksessa näkyy ihmisen kunnianhimo ja korottaminen Jumalan veroiseksi. Eli ei mitään uutta taivaan alla. Saatana halusi samaa, ja sitä halutaan tämän ajan newagessa: pidetään itseä jumalana.
Baabelin tornin taustasta otsikon 'Baabel eli Babylon' alta:
http://www.kolumbus.fi/gematria/baabel2.htm
Mielenkiintoista Baabelin tornista myös täällä:
"Siksi ihmisen ei itse tarvitse tehdä itselleen nimeä, nimittäin maineen merkityksessä. Pelkkä nimi 'ihminen' riittää. Ei tarvitse kurotella nimen ja maineen perään saadakseen hyväksyntää. Kun tajuaa, että Jumala on se mikä hän onkin, nimittäin minun Luojani, niin silloin voin levollisena sanoa itselleen: 'Minun nimeni on ihminen.' Minun nimeni on ihminen. Ja se riittää. Jumala rakastaa minua pelkkänä ihmisenä. Minä saan myös itse rakastaa itseäni pelkkänä ihmisenä, kun tajuan, mikä kunnia on olla pelkkä ja silkka ihminen. Minäkin kuulun siihen lajiin, josta maailmankaikkeuden Herra sanoi: 'Tehkäämme ihminen kuvaksemme'.
Ehkä Raamattua aiemman Baabelin torni -kertomuksen mukaan Jumala ja hänen sotajoukkonsa olivat huolissaan yksimielisen ihmiskunnan kyvyistä, jotka kasvaessaan uhkaisivat taivaan valtaa.. Sama ajatus on ehkä kuultavissa syntiinlankeemuskertomuksen lopussa: ”Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti” (Gen 3:22)
Raamatussa kumpikaan em. jumalallisista pohdinnoista ei voi merkitä sitä, että ihminen saattaisi oikeasti uhata Herran kaikkivaltiutta. Jumalan sanoissa on kyse pikemminkin rakastavasta huolesta hänen luomansa ihmiskunnan hyvinvoinnista. Jos ihmiskunta onnistuisi toteuttamaan ensimmäisen yhteisyrityksensä, se vahvistuisi jumalanvastaisessa itseriittoisuudessaan. Yhteiskunnallisen ja uskonnollisen vallan liiton alla tapahtuva ihmiskunnan yhdentyminen vieraannuttaisi sen lopullisesti aidosta jumalasuhteesta ja hyvästä ihmisyydestä. Jumala valitsi pienemmän pahan. Hän esti ja edelleen estää ihmiskunnan ykseyden ja alkukaupungin synnyn; siitä huolimatta, että estämisen hintana on ihmisten välisen harmonian entistä suurempi rikkoontuminen."
http://74.125.77.132/search?q=cache:tXNqBqE9RHIJ:www.evl.fi/srk/savonlinna-saaminki/images/Alusta_alkaen_14.doc baabelin torni&c...
Tietämisestä. Kristityksi tulo ei ole sitten mikään uskomusluontoinen oma päätös, vaan kyllä siinä annetaan tieto, kokemus, J:n olemassaolosta. Itselläni oli myös tuo TIETÄÄ vaihe; minun on saatava tietää onko J. olemassa ja kyllä se tieto sitten annettiin. Uskon harjoittaminen ei ole uskottelua, ettei ole varma asioista vaan usko on luja luottamus näkymättömään, usko on totena pitämistä. J. antaa kokemuksia itsestään, mutta ei uskonvaellus ole jokahetkistä tuntoa J:sta. Silloinkin kun ollaan ns. erämaassa eli ei koeta pitkiin aikoihin mitään J:sta, silloinkin pidetään kiinni Raamatun sanasta, pidetään sitä totena, eletään uskon varassa, ei tunteiden.
>En ole tunkenut joka palstalle jankuttamaan reinkarnaatiosta.<
Samma här, vaihtaen vain kristinuskon reinkarnaation tilalle.
>Jos haluaa korostaa vähemmistön asemaansa niin olisi syytä tyytyä yhteen nikkiin eikä vaihdella sitä kokoajan<
Kuka se nyt haluaa korostaa vähemmistön asemaa? Itse valitat alinomaa kristittyjen ylivallasta ja sitten kun oikaisee tuommoisen harhan, alat höpistä niin kuin tässä joku haluaisi vähemmistön asemaansa korostaa! :/
Nikkipolitiikasta olen niin monesti puhunut etten enää jaksa...
>Tiede ei taida tunnustaa sellaista näkemystä että alussa olisi ollut olemassa usko vain yhteen ainoaan jumalaan ja se olisi sitten pirstoutunut monijumalaisuudeksi.<
Juuri tiedehän sen todistaa! Et tainnut lukea linkkiäni, joten kopsaan tähän pätkän siitä:
"Vanhoista kulttuureista ja "primitiivisistä" uskonnoista löytyy perimätietona säilyneenä hämmästyttävän samankaltaisia kertomuksia maailman luomisesta, ihmisen lankeemuksesta, maailmanlaajuisesta tulvakatastrofista ja legendoja kadotetusta Jumala-ilmoituksesta.
Evoluutioteorian mukaan monoteistisen jumalakäsityksen ( = usko yhteen, kaikkivaltiaaseen, persoonalliseen Jumalaan) pitäisi olla uskontojen kehityksen kaikkein uusin ja tuorein tulos. Sitä ei odotettu löytyvän ns. alkukantaisista uskonnoista. Vuosisadan vaihteen antropologit tutkivat alkukantaisten heimojen ja kulttuurien uskonnollisia käsityksiä englantilaisen tutkijan E.B.Tylorin (1832-1917) kehittämän uskontojen kehitysteorian valossa ja löysivät paljon sellaista, jota pidettiin todisteena uskontojen kehityksestä henkien palvonnan (animismin) kautta monijumalisuuteen (polyteismiin) ja sitten moderniin yksijumalisuuteen (monoteismiin). Tylorin, Spencerin, Huxleyn ym. mukaan uskonnot ovat kehittyneet alemmalta tasolta korkeammalle tasolle siinä missä kaikki muukin.
Vähitellen antropologeille kuitenkin paljastui se, minkä lähetyssaarnaajat olivat tienneet yli sata vuotta: että noin 90 % maailman kansanuskonnoista sisälsi uskon yhteen, kaikkivaltiaaseen, näkymättömään Luoja-Jumalaan. Tämä tosiasia ei kuitenkaan sopinut yhteen evoluutioteorian kanssa ja siksi sitä vähäteltiin tai se jätettiin kokonaan pois ajan oppikirjoista. Etnologi Andrew Lang oli yksi niistä harvoista alan auktoriteeteista, jotka nousivat protestoimaan tätä vääristymää vastaan.
Lopulta saksalainen antropologi ja kielitieteilijä Wilhelm Schmidt (1868-1954) ryhtyi keräämään tutkijoiden löytämiä todisteita "alkukantaisten" heimojen monoteistisista Jumala-käsityksistä. Hänen hämmästyksekseen aineistosta kertyi 4500-sivuinen teossarja, ja ainakin tuhat uutta esimerkkiä on paljastunut sen jälkeen. Antropologi Gordon Fraser (1899- ), joka itse on jatkanut Langin ja Schmidtin työtä, kiittää heitä siitä, että he "ovat julkituoneet vastaansanomattomat tosiasiat aikana, jolloin evoluutioteorian ja sen ylipappien vastustaminen merkitsi lähes intellektuaalista itsemurhaa".
Näiden ja monien muiden antropologien mukaan näytti yhä ilmeisemmältä, että uskontojen kehitys onkin ollut täysin päinvastainen, eli alkuperäisestä yleismaailmallisesta monoteismista on vuosituhansien kuluessa kehitytty alaspäin palvomaan useita jumalia, taivaankappaleita, myöhemmin muita luomakunnan voimia, eläimiä, puita yms.
Tämä sopii tietenkin hyvin Raamatun antamaan kuvaan ihmiskunnan historiasta. Siksi se onkin niin vaikea pala nieltäväksi niille, jotka mieluummin näkisivät Raamatunkin pelkkänä ihmiskunnan uskonnollisen kehityksen verrattain tuoreena tuotteena, joka sekin saa vähitellen väistyä uuden "tieteellisen maailmankatsomuksen" tai "kosmisen tietoisuuden" tieltä."
http://www.netikka.net/mpeltonen/siirretyt/tekstit/daniel/luku3.htm
Linkissä on kappaleessa 'Kadotetun Jumalan odottajat' tietoa eri kansojen käsityksistä.
"Teol.tri. Raimo Harjula on tutkinut Itä-Afrikan eri heimojen, erityisesti Meru-heimon, jumalakäsityksiä ja todennut, että usko yhteen, kaikkivaltiaaseen, kaikkialla läsnäolevaan, hyvään ja oikeudenmukaiseen Luoja-Jumalaan on pikemminkin sääntö kuin poikkeus."
Käsityksesi kristinuskosta, 'mikä kelpaa kelle tahansa, joka ei viitsi ajatella yhtään itse mitään asioita', on niin perin juurin harhainen ja ennakkoluuloinen kuin olla ja voi. Ihminen joutuu toden teolla vastatusten AJATTELEMAAN elämäänsä, itseään, vääriä tekojaan, vaikuttimiaan, omaa kinkkistä luonnettaan. Tekeekö sitten se, että kristinuskon perusta on annettu meille valmiina sen, että luullaan ettei tarvitse 'ajatella omilla aivoillansa'. Lähes joka kerran, kun näen tuon lauseen jonkun viestissä 'ajatella omilla aivoillaan', alkaa naurattamaan! :))
On se niin metka lause. Ja kliseinen. Ja herttaisen harhainen. Ja antaa lausujastaan reppanamaisen kuvan.
Itse uskon, että mahdollisesti näillä keskusteluilla voisi olla jotakin vaikutusta, ainakin joihinkin. Toivon mukaan ennakkoluulojen ja kiukun lientäjänä ynnä tiedon lisääjänä. :)
Jos korostetaan tiedettä, niin on turha kahlata läpi monisanaisia raportteja jotka on laatinut (linkistäsi ilmikäyden) ilmiselvästi uskovainen taho. Tieteellisessä mielessä en ymmärrä mistä tuollainen "alussa oli yksijumalaisuus" -juttu oikein kumpuaa - ei mistään muusta paitsi uskovaisuudesta, ilmeisestikin.
Ei se minua toisaalta haittaisi että selviäisi että niin on, sehän voisi olla osoitus siitä että muinaisuudessa on vallinnut korkeakulttuuri jota nykykäsitys ei tunnista eikä hyväksy. Voisin aivan mainiosti ajatella että on ollut kulttuurin ja sivistyksen nousuja ja laskuja joiden mukaan välillä monoteismi on ollut muodissa ja välillä ei, mutta toistaiseksi todisteet menneestä korkeakulttuurista ajalta ennen viimeistä jääkautta eivät juurikin tiedeväkeä vaikuta vakuuttavan. Vaikka itse olenkin toki asialle perso.
Kuten esim.:
http://news.bbc.co.uk/2/hi/south_asia/1768109.stm
(Ei kannata tsekata jos oletat mieluummin että maailma on vain 6000 v vanha.)
Sehän on tietysti ihan yksi lysti mitä itsekukin kenenkin uskosta tai uskonnosta ajattelee. Itselleni nuo monoteismien mahdolliset menot ja tulot eivät sinällään merkkaa mitään, kun en fanita persoonajumalaa. Ellei sitten monoteismiksi katsota panteismia jossa uskoo että Jumala on kaikkena kaikessa kaikkialla kaikki mitä on.
Muuten sanaa usko ei edes olisikaan.
>>Paratiisissa he eivät olisi ikinä tulleet oppimaan yhtään mitään mistään.<
>Kuinka niin? Olihan heillä suora kontakti J:aan, jossa kaikki tieto on.
Mitäs tietoa tältä Jumalalta on sitten saatu? Että hän on olemassa (harva nähnyt), että hän on rakkaus (ei se siltä aina vaikuta varsinkin kun VT:ia lukee), että hän on ainoa ("tehkääMME"?!)
Jumala ja tieto ja ajatus siitä että Jumala antaisi jotain tietoa ei oikein näyttäisi mahtuvan ikinä samoihin ympyröihin. Paitsi jos ajatellaan että Jumala antaa tietoa sillä tavalla että hän/se sallii ihmisen tutkivan tieteellisesti maailmankaikkeutta, olemassaoloa jne. Monet ihmiset ovat heti kieltämässä kaikkea tutkimusta, harmittavan usein etunenässä uskovaiset omiin tunteellisiin syihinsä vedoten. Kuten esim. että ihmisruumista ei saa leikellä koska sen tulee päätyä kokonaisena hautaan (mätänemään) että se voi nousta sieltä kuolleista tuomiopäivänä.
Tuo oli aikoinaan kova juttu tuo. Sitten tuli muita juttuja, esim. riita evoluutiosta.
>Usko = tunne. Muuten sanaa usko ei edes olisikaan.<
Minkälainen tunne on usko? Mitä silloin tuntee kun uskoo?
Ei usko ole tunne, vaan usko on sellaisen totena pitämistä, josta ei joka hetki saa konkreettista kokemusta. Niin kuin Raamattu sanoo: usko on luja luottamus näkymätöntä kohtaan. Jumala kasvattaa ihmisen uskoa olemalla hiljaa, vaikka uskon ulkopuoliset väittävät ettei kristityn tarvitse tehdä mitään. Kyllä vaan tarvitsee ottaa uskon askelia. Nooa rakensi arkkia saatuaan J:ta ohjeet siihen. Nooalla ei ollut muuta konkreettista sen jälkeen kuin vain J:lta saatu kehotus toimia. Hän osoitti uskoa 120 vuotta huolimatta ympäröivien ihmisten pilkasta.
Ihmisten saama taivaallinen viisaus rukousvastauksen muodossa on ainutlaatuinen juuri siinä omassa elämäntilanteessa, eikä kaikki tule kirjatuksi julkiseksi. Toki hengellisissä kirjoissa ja muussa mediassa on niistäkin juttua, mutta nehän jää näkemättä sellaiselta, joka elää kristillisyyden ulkopuolella eikä lue kristillisiä julkaisuja. Mutta netissä on ainakin yksi loisto esimerkki Jumalalta saadusta viisaudesta. Varmasti löytyy enemmänkin.
http://www.fkf.net/FKFuni.html
Ihmisen omatunto ja näkyvä maailma on selvä todiste Jumalan olemassaolosta. Jos vain haluaa käyttää omia aivojaan! :) ja fundeerata.
Tässä loogisia perusteita uskolle Jumalaan:
- Pahan olemassaolo todistaa Jumalasta
- Maailmankaikkeudella on alku ja siksi myös syy.
- Luonnonvakioiden äärimmäisen tarkka hienosäätö
- Elävien organismien sisältämä informaatio
- Tietoisuuden ja persoonallisuuden olemassaolo
- Raamatussa on ominaisuuksia, jotka ylittävät ihmisen mahdollisuudet
- Jeesuksen on oltava Jumala, koska loogista vaihtoehtoa ei ole
- Henkilökohtaiset todistukset Jumalan toiminnasta kautta historian
http://www.miksiuskon.net/index.html#messiasennustukset
VT:ssä kerrotaan myös ihmisten pahuudesta, miksi sitä ei suostuta näkemään?
>Pahan olemassaolo todistaa Jumalasta
>VT:ssä kerrotaan myös ihmisten pahuudesta, miksi sitä ei suostuta näkemään?
Ilmeisesti sellainen on luotu kuin luojansakin. En yhtään ihmettele että gnostikoiden mielestä fyysisen maailmankaikkeuden loi paha Demiurgi ja sielut hyvä Jumala.
Kyllä minä voin aivan mainiosti uskoa että ihmiset ovat pahoja, mutta ei se mitenkään pakota uskomaan nimenomaan hyvään Jumalaan, kuten edellä vihjasin. Jos kerta Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Ja nyt en jaksaisi kuunnella sitä stooria kuinka Saatana vietteli (Jumal on luonut Saatanankin) tai ihminen kapinoi (Jumala on luonut kapinoimaan kykenevän ihmisen). Loppupeleissä kaikki on aina Jumalan syytä, ihmisten pahuuskin, jos ajattelee että Jumala on joku ihminen. Ja jos Jumala = Jeesus, silloin on Jeesuksen syy että ihmiset ovat saatanoita perkeleitä.
Huh huh.
On turvallista siirtyä ajasta iankaikkisuuteen Käsi Jeeusken kädessä!
Eikä reingarnoitumista, missään kohdassa raamattua. Minä en ole löytänyt. Mutta molempien puolesta kyllä löytyy monia kohtia.
[q]Kärsitkö kuolemanpelosta, saatatko herätä yöllä kesken uniesi ahdistavaan piinaan ja
mielessä pyörii mitä on kuoleman jälkeen?[/q]
No eipä oo tuollaisii.
hyvästä ja pahasta. Ihmiselle jäi valinnan vapaua, valita hyvä tai paha. Molemmat ovat tarjolla valittavaksi.
Jumala pitää tarjolla hyvää ja saatana pahaa.
Elämän pyörä lähti alussa käyntiin, monine ingarnoitumisineen aina uuteen ympäristöön, "tiedon" saamiseksi
ja opittavaksi valitsemaan oikein. Väärät valinnat sytyttää sen tuleen, syttyen Helvetistä: Jaakop 3:6):
"Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä.
8. Mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä.
9. Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaiseksi luotuja;
10. samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla veljeni
Taistelu on jatkunut ja jatkuu aina tuomiopäivään saakka, Jossa elämän pyörä tuhotaan ja molemmat saavat
tuomionsa, sekä hyvät että pahat. Ne jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa saavat armosta hyvän osa, he eivät häpeään joudu,
sitten kun kuolet niin ei ole pelättävää.
kuolema ei ole yhtään niin paha juttu kuin luullaan(älkää käsittäkö nyt väärin)
En haluaisi kokea, enkä olla läsnä Woltairen kaltaisen kuolin hetkellä.
"The deathbed conversion has also been a target of humor. Voltaire, on his own deathbed, was asked by a priest to renounce Satan and turn to God, he is alleged to have replied, "Now is no time to be making new enemies". However, his last words are said to have been, "For God's sake, let me die in peace."
http://en.wikipedia.org/wiki/Deathbed_conversion
Nyt ei ole hyvä aika tehdä uusia vihollisia. Mainota, veikkoseni. Jälkimmäinenkin käy. Heikkouden hetkellä käännyttäjät kävelkööt ovesta ulos!
Mitähän ihmeellistä siinä luulet olevan? Tekstistäsi saa kuvan, että "Voltairen kaltaiset" =ei-kristityt ali-ihmiset kärsivät kuollessaan hirveästi ja että itse Vihtahousu tulee ja repii heidän sielunsa helvetin syvimpään kolkkaan kuolinhetkellä?
Teitä uskiksia on todella vaikeaa yrittää ymmärtää. :/
"En enää koskaan halua olla läsnänäkemässä, kun Jumalan kieltäjä kuolee". Se oli hänelle niin karmea kokemus.
Mikä Voltairen kuolemassa oli niin erikoista? Miten niin karmea? Mikä siitä teki karmean? Sekö, että suuri persoonallisuus ei halunnut uskontoa kuolinvuoteellaan?
Olen ennenkin nähnyt Voltairen kuolemaa rääpösteltävän uskovaisten toimesta, joten jospas sitten konsultoisimme Wikipediaa:
In February 1778, Voltaire returned for the first time in 20 years to Paris, among other reasons to see the opening of his latest tragedy, Irene. The 5-day journey was too much for the 83-year old, and he believed he was about to die on February 28, writing "I die adoring God, loving my friends, not hating my enemies, and detesting superstition." However, he recovered, and in March saw a performance of Irene where he was treated by the audience as a returning hero.[6] However, he soon became ill again and died on May 30, 1778. When asked on his deathbed by a priest to renounce the devil and turn to God, he is alleged to have replied, "For God's sake, let me die in peace."[11
http://en.wikipedia.org/wiki/Voltaire#Death_and_burial
Uskoessaan kuolevansa Voltaire kirjoitti: "Kuolen jumaloiden Jumalaa, rakastaen ystäviäni, en vihaten vihollisiani ja halveksuen taikauskoa."
Tuossako oli Jumalan kieltävä mies vai?
Loppu meni että papin pyytäessä häntä kieltämään kuolinpedillään paholaisen ja kääntymään Jumalan puoleen, Voltairen _sanotaan_ vastanneen "Jumalan tähden, anna minun kuolla rauhassa."
Jos juttu on tosi, Voltaire ilmeisesti koki suhteensa jumaluuteen henkilökohtaisena asiana jossa papin paasauksella ei ole merkitystä. Ja miksi pitäisi kieltää paholainen jos ei ole koskaan ollut paholaisen joukoissa tai ei edes sellaiseen usko?!
Mikäli juttu oli papin itsensä keksimä, voimme päätellä että _hänen_ näkökulmastaan Voltaire oli Jumalan kieltäjä, mutta ei välttämättä Voltairen.
Kyllähän maailmassa ahdasmielisiä ihmisiä riittää, sellaisia jotka kuvittelevat että heillä on se ainoa oikea Jumala ja muilla on jotain muuta. Ja on se niin perkeleen KARMEA kokemus kun selviää että joku toinen uskoo toisella tavalla kuin itse uskoo, varsinkin jos on pappi ja luulee itsestään vaikka mitä?
"en vihaten vihollisiani PILKKU ja halveksuen taikauskoa"
Eli nuo asiat eivät liittyneet yhteen eli tulkinta "en vihaten taikauskoa" olisi väärin. Se on joskus pilkusta kiinni... Ja tältä hemmetin foorumilta puuttuu muokkausmahdollisuus. :(