Kyllä tuli ikävä Lahden vanhaa femmatoria Vesijärvenkadulla. Vuosikaudet siellä kävin sekä myymässä että ostoksilla.
Uusi Femmatori vanhan leffateatterin paikalla on kyllä aika surkea. Huono sijainti, pimeä ja pieni. Saapi nähdä kuinka tulevaisuudessa pärjää...
Uusi Femmatori vanhan leffateatterin paikalla on kyllä aika surkea. Huono sijainti, pimeä ja pieni. Saapi nähdä kuinka tulevaisuudessa pärjää...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Järkytys oli melkoinen eilen kun olisin mennyt Femmantorille kiertelemään, mutta paikka olikin tyhjä ja ikkunoissa kyltit, että Kiipula-opisto laajentaa tilojaan siihen.
Minäkin vuosikaudet tein Femmantorilla hyvä löytöjä ja myin omia tavaroita ja vaatteita. Ja joskus ihan vaan katselin ja kiertelin, siellä oli niin mukava kierrellä kun oli niin iso paikka. Joskus loppukesällä varmaan viimeksi tuli siellä käytyä.
Kumman vanhan leffateatterin tiloihin uusi Femmantori muutti? Ilveksen vai Kuvapalatsin
Älkää mollatko! Ensivisiittini oli positiivinen. Kivoja pikkulöytöjä ja mikä parasta kahvion kahvi oli hyvää
sekä pulla ihan juuri leivottua! Ei se nyt maailmaa kaada jos lattia viettääkin alaspäin ja on vähän
hämärää! Hemmo tiskin takanakin oli ihan jees vaikka alkuvaikutelmaksi tuli "menninkäinen".
Vanha femmahan oli ihan rojuläjä. Tässä uudessa on ihan kunnolla yritystä ja ilmettäkin.
Kamalaa ylihintaista rojua tässä uudessa femmassa. mitään ostettavaa sieltä ei löytynyt, kaikki vaatteetkin ihan kulahtaneita. Ja se pimeys. Huono homma,kun ei näe tutkia tavaraa kunnolla, niin pitää jättää ostamatta. Siinä hämäryydessä kun ei kaikkea nukkaa ja tahraa välttämättä kunnolla erota. muutenkin on aina huono merkki kun kirppiksen omistajat ovat vanha, epäsiisti pariskunta. Sellaisten pitämiltä kirppiksiltä ei alle 60v ostaja löydä mitään.
Outoa, mä taas olen kokenut uuden Femmatorin aika lailla samantasoiseksi kuin vanhankin. Pienempihän se on, mutta loossit on olleet mukavasti täynnä tavaraa aina kun olen siellä käynyt, ja ihan yhtä hyvää kuin aiemminkin. Plussaa myös asiakaspalvelusta. Vesijärvenkadulla sen keski-ikäisen naismyyjän (omistaja?) mielialaa sai joka kerta arvuutella. Toisinaan hän oli kuin itse aurinko, toisinaan taas hyvä kun tervehti tai päin katsoi.