Perussuomalaisten 1. varapuheenjohtaja, kansanedustaja Pentti Oinonen:
Maahanmuuttopolitiikka tuuliajolla
Espoolaisen kauppakeskus Sellon Prismassa vuodenvaihteessa tapahtunut traaginen ampumavälikohtaus on puhuttanut kansalaisia koko alkuvuoden. Tapaus nostatti esille useita kysymyksiä, joihin on haettu vastauksia. On kysytty muun muassa miten tämä ylipäänsä oli mahdollista? Miksi lähestymiskielto ei toiminut ja kenen vastuulla valvonta on?
Kenties kaikkein kuumin kysymys on ollut, miten on mahdollista, että useista rikoksista tuomittu ja niiden takia ilman kansalaisuutta jäänyt ulkomaalaislähtöinen henkilö saa oleilla Suomessa, eikä häntä ole karkotettu takaisin kotimaahansa. Maahan, jossa ei edes käydä sotaa?
Pohditaanpa viimeistä kysymystä hiukan tarkemmin. Ensinnä täytyy todeta, että Perussuomalaisten mielestä vakaviin rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset tulisi aina karkottaa Suomesta. Tämä on ollut linjamme jo vuosia, eikä asia ole siitä miksikään muuttunut. Mielestämme suomalaisilla on oikeus vaatia lainkuuliaisuutta kaikilta, olivat he sitten syntyperäisiä suomalaisia tai ulkomaalaisia. Kansalaisuutta ei Suomessa myönnetä heti, ja yksi taustalla vaikuttava syy on se, että on haluttu varmistaa henkilön yhteiskuntakelpoisuus. Lainkuuliaisilla maahanmuuttajilla ja pakolaisilla ei lakejamme noudattaessaan ole mitään hätää.
Mikä sitten on hallituksen ja ennen kaikkea sisäministerin, maahanmuuttoministerin ja oikeusministerin vastuu tällaisissa vakavissa tapauksissa? Se on suurempi kuin tavallisella kansalaisella. Poliittisen vastuun kanto on ollut hyvin kevyissä kantimissa Vanhasen toisessa hallituksessa. Sisäministeri Anne Holmlund (kok) aisaparinaan ministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen haluavat jälleen kerran puuttua seurauksiin, ei syihin. Tässä tapauksessa he haluavat laittomat käsiaseet pois kadulta, mikä on mielestäni aivan oikein. Mahdollinen aselainsäädännön kiristäminen ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että metsästysharrastusta ja metsästysaseen hankkimismahdollisuutta samalla kavennetaan.
Maahanmuuttoministeri Astrid Thors (rkp) puolestaan riensi heti puolustamaan ampujaa. Ministerin kommenteista paistoi läpi ajatus, että henkilöllä nyt vaan sattui olemaan huono päivä ja joka päättyi kuin päättyi. On totta, että ampuja olisi voinut olla myös suomalainen, mutta olisiko koko tragedialta säästytty, jos ampujalle olisi näytetty ovea jo siinä vaiheessa, kun rikosrekisteriin alkoi tulla merkintöjä kuin liukuhihnalta?
Sama kysymys voidaan esittää oikeusministeri Tuija Braxille (vihr). Oikeusministerin ratkaisu oli mallia ”jalkapanta lähestymiskieltoon tuomitulle ampujalle”. Jos ministeri ottaisi työnsä edes kerran vakavasti ja kantaisi hänelle kuuluvan vastuun, hän pohtisi keinoja joilla rikollinen aines saatetaan maan rajojen ulkopuolelle. Ongelmana on, että Suomessa asuu tälläkin hetkellä paljon maahanmuuttajia, joilla on lähtömaassaan tai Suomessa hankittu rikosrekisteri, ja joille poliisiviranomaiset esittävät palauttamista kotimaahansa. Oikeudessa pääsääntöisesti kuitenkin nämä esitykset hylätään ja entinen meno saa jatkua. Tältä osin lainsäädäntöä on ehdottomasti kiristettävä.
Lähestymiskiellon käytännön valvonta on yleisellä tasolla todettu hankalaksi. Sellon tapauksessa uhri oli, joko vapaaehtoisesti tai pakolla, tekemisissä surmaajansa kanssa lähestymiskiellosta huolimatta. Kansalaisten turvallisuudesta vastaavien ministerien on mielestäni välittömästi ryhdyttävä toimiin, joilla valvonta voidaan toteuttaa tarkoituksenmukaisesti. Jo heti ensimmäisestä lähestymiskiellon rikkomisesta on tuomittava riittävä rangaistus. Mielestäni sakkorangaistus ei tällaisissa tapauksissa ole riittävä.
Lopuksi on todettava, että ministerit ovat kuin yhdestä suusta julistaneet, että karkottaminen olisi miltei mahdotonta ja vaatisi lainsäädännöllisiä toimia. Siksi he keskittyvät edellä mainitun kaltaisiin sivujuonteisiin. Minun vastaukseni on, että jos karkotus on laeista kiinni, muutetaan lakeja. On muistettava, että asumme Suomessa ja meillä suomalaisilla on oikeus päättää siitä, millä ehdoin otamme vastaan ihmisiä ulkomailta. Jos tulija ei halua tai pysty elämään meidän ehdoilla, hänet on välittömästi palautettava lähtömaahansa.
Maahanmuuttopolitiikka tuuliajolla
Espoolaisen kauppakeskus Sellon Prismassa vuodenvaihteessa tapahtunut traaginen ampumavälikohtaus on puhuttanut kansalaisia koko alkuvuoden. Tapaus nostatti esille useita kysymyksiä, joihin on haettu vastauksia. On kysytty muun muassa miten tämä ylipäänsä oli mahdollista? Miksi lähestymiskielto ei toiminut ja kenen vastuulla valvonta on?
Kenties kaikkein kuumin kysymys on ollut, miten on mahdollista, että useista rikoksista tuomittu ja niiden takia ilman kansalaisuutta jäänyt ulkomaalaislähtöinen henkilö saa oleilla Suomessa, eikä häntä ole karkotettu takaisin kotimaahansa. Maahan, jossa ei edes käydä sotaa?
Pohditaanpa viimeistä kysymystä hiukan tarkemmin. Ensinnä täytyy todeta, että Perussuomalaisten mielestä vakaviin rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset tulisi aina karkottaa Suomesta. Tämä on ollut linjamme jo vuosia, eikä asia ole siitä miksikään muuttunut. Mielestämme suomalaisilla on oikeus vaatia lainkuuliaisuutta kaikilta, olivat he sitten syntyperäisiä suomalaisia tai ulkomaalaisia. Kansalaisuutta ei Suomessa myönnetä heti, ja yksi taustalla vaikuttava syy on se, että on haluttu varmistaa henkilön yhteiskuntakelpoisuus. Lainkuuliaisilla maahanmuuttajilla ja pakolaisilla ei lakejamme noudattaessaan ole mitään hätää.
Mikä sitten on hallituksen ja ennen kaikkea sisäministerin, maahanmuuttoministerin ja oikeusministerin vastuu tällaisissa vakavissa tapauksissa? Se on suurempi kuin tavallisella kansalaisella. Poliittisen vastuun kanto on ollut hyvin kevyissä kantimissa Vanhasen toisessa hallituksessa. Sisäministeri Anne Holmlund (kok) aisaparinaan ministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen haluavat jälleen kerran puuttua seurauksiin, ei syihin. Tässä tapauksessa he haluavat laittomat käsiaseet pois kadulta, mikä on mielestäni aivan oikein. Mahdollinen aselainsäädännön kiristäminen ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että metsästysharrastusta ja metsästysaseen hankkimismahdollisuutta samalla kavennetaan.
Maahanmuuttoministeri Astrid Thors (rkp) puolestaan riensi heti puolustamaan ampujaa. Ministerin kommenteista paistoi läpi ajatus, että henkilöllä nyt vaan sattui olemaan huono päivä ja joka päättyi kuin päättyi. On totta, että ampuja olisi voinut olla myös suomalainen, mutta olisiko koko tragedialta säästytty, jos ampujalle olisi näytetty ovea jo siinä vaiheessa, kun rikosrekisteriin alkoi tulla merkintöjä kuin liukuhihnalta?
Sama kysymys voidaan esittää oikeusministeri Tuija Braxille (vihr). Oikeusministerin ratkaisu oli mallia ”jalkapanta lähestymiskieltoon tuomitulle ampujalle”. Jos ministeri ottaisi työnsä edes kerran vakavasti ja kantaisi hänelle kuuluvan vastuun, hän pohtisi keinoja joilla rikollinen aines saatetaan maan rajojen ulkopuolelle. Ongelmana on, että Suomessa asuu tälläkin hetkellä paljon maahanmuuttajia, joilla on lähtömaassaan tai Suomessa hankittu rikosrekisteri, ja joille poliisiviranomaiset esittävät palauttamista kotimaahansa. Oikeudessa pääsääntöisesti kuitenkin nämä esitykset hylätään ja entinen meno saa jatkua. Tältä osin lainsäädäntöä on ehdottomasti kiristettävä.
Lähestymiskiellon käytännön valvonta on yleisellä tasolla todettu hankalaksi. Sellon tapauksessa uhri oli, joko vapaaehtoisesti tai pakolla, tekemisissä surmaajansa kanssa lähestymiskiellosta huolimatta. Kansalaisten turvallisuudesta vastaavien ministerien on mielestäni välittömästi ryhdyttävä toimiin, joilla valvonta voidaan toteuttaa tarkoituksenmukaisesti. Jo heti ensimmäisestä lähestymiskiellon rikkomisesta on tuomittava riittävä rangaistus. Mielestäni sakkorangaistus ei tällaisissa tapauksissa ole riittävä.
Lopuksi on todettava, että ministerit ovat kuin yhdestä suusta julistaneet, että karkottaminen olisi miltei mahdotonta ja vaatisi lainsäädännöllisiä toimia. Siksi he keskittyvät edellä mainitun kaltaisiin sivujuonteisiin. Minun vastaukseni on, että jos karkotus on laeista kiinni, muutetaan lakeja. On muistettava, että asumme Suomessa ja meillä suomalaisilla on oikeus päättää siitä, millä ehdoin otamme vastaan ihmisiä ulkomailta. Jos tulija ei halua tai pysty elämään meidän ehdoilla, hänet on välittömästi palautettava lähtömaahansa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.