Elämän Päämäärä ja Suunta?
Kuten aina matkalle lähdettäessä, ensin täytyy valita suunta ja päämäärä. Toisaalta, voihan sitä tietysti kulkea ja ajelehtia ilman päämäärää ja suuntaa mihin sattuu, mutta sitten saattaa kyllä päätyä ties mihin sattuu...
Mikä on sinun elämäsi suunta ja päämäärä?
Tiedätkö sen?
Vai onko sillä sinulle mitään merkitystä?
Kuten aina matkalle lähdettäessä, ensin täytyy valita suunta ja päämäärä. Toisaalta, voihan sitä tietysti kulkea ja ajelehtia ilman päämäärää ja suuntaa mihin sattuu, mutta sitten saattaa kyllä päätyä ties mihin sattuu...
Mikä on sinun elämäsi suunta ja päämäärä?
Tiedätkö sen?
Vai onko sillä sinulle mitään merkitystä?
Vastaukset 239
Vanhimmat
"Vai onko sillä sinulle mitään merkitystä?"
Uskonnollista merkitystä? Ei ole.
"Ei ole."
Sinulle on siis täysin samantekevää mihin päädyt?
"Sinulle on siis täysin samantekevää mihin päädyt?"
Ei, sanoin että uskonnolliset päämäärät (taivas/helvetti) eivät merkitse mitään.
Suunnastasi ja päämäärästäsi.
Minkä merkityksen noille sanoille sitten annoitkin, sen keksit ihan itse..
"Kysymyshän oli
alup 14.1.2010 00:04
VASTAUKSIA: 71 LUKUKERTOJA: 134 TEKSTIKOKO: VIESTIEN ESITYSTAPA:
Suunnastasi ja päämäärästäsi."
Siihen vastasin jo.
"Minkä merkityksen noille sanoille sitten annoitkin, sen keksit ihan itse.."
Samantapaisia 'mikä on päämääräsi' kyselyitä on ollut ennenkin, 'oletko menossa taivaaseen vai helvettiin'. Jos ei kysymyksellä ollut uskonnollista merkitystä, niin miksi yleensäkään kysyit?
"Jos ei kysymyksellä ollut uskonnollista merkitystä, niin miksi yleensäkään kysyit?"
Ai eikö täällä saa esittää ksysmyksiä mistään muusta syystä? Tarkoitatko että sinäkin siis esitit kysymyksesi uskonnollisista syistä?
"Ai eikö täällä saa esittää ksysmyksiä mistään muusta syystä?"
Saa toki kysyä, mutta mikä muu oli sitten motiivina? Halusiko aloittaja tietää palstalaisten matkasuunnitelmista, eikö suoli24ella ole sitä varten oma matkailupalsta?
Jos katsoo missä ollaan, kysymyksen uskonnnollinen motiivi tuli heti mieleen, ottaen huomioon sen, että samantapaisia on kysytty ennenkin.
"Tarkoitatko että sinäkin siis esitit kysymyksesi uskonnollisista syistä?"
Kyllä, mistä muustakaan syystä?
Uskoisin että kysymyksessä ei ollut matkasuunnitelmia koskeva kysymys. Eikä myöskään uskonnollinen kysymys. Vaan elämään liittyvä kysymys. Joka voidaan esittää myös näin: Mitä olet ajatellut tehdä elämälläsi.
Joillekin elämä tuntuu olevan vain kuoleman odotusta. Elämä voi olla rikasta, merkityksellistä ja laadukasta, kuoleman olemassaolosta huolimatta.
Aloituksen kaltainen epämääräinen kysymyksenasettelu aiheutti sitten sekaannusta, jos ei ollut uskonnollisesti viritetty kysymys, niin minä käsitin sen väärin.
Jankkaan vielä, päämääristä ja eksymisistä on kysytty monta kertaa aikaisemmin, 'eksynyt ei ole löytänyt jumalaa', 'päämääränä on taivas', siksi oletin että aloitus kuuluu samaan ryhmään.
uskoakseni kuitenkin kysymys on elämästä, ei siitä mitä tapahtuu elämän jälkeen..
"siksi oletin että aloitus kuuluu samaan ryhmään."
Ok. No ei se mitään. Tulkinnallisisia erehdyksiähän sattuu yhdelle sun toiselle..:)
Minullekin ja vieläpä monta kertaa päivässä :)
Elämäni suunta on kohti tiedon ja käsityksen valoa, kunnes kuolema minut korjaa.
Päämääränäni on elää täysi, mielenkiintoinen, hyvä, haasteellinen elämä pitäen molemmat silmät ja mieli avoinna nauttien läheisteni seurasta ja ilahduttaen kykyni mukaan heitä.
Sorry, jos nyt täällä välissä kyselen, mutta tarkoitatko, että saavutat nuo esittämäsi päämäärät tällä elämänsuunnallasi:
""Elämäni suunta on kohti tiedon ja käsityksen valoa...""
Elämällä ei tietääkseni ole mitään ennalta määrättyä päämäärää, suuntaa tai tarkoitusta.
Hienoa, eikö totta.
"Elämällä ei tietääkseni ole mitään ennalta määrättyä päämäärää, suuntaa tai tarkoitusta."
Ei olekaan, Se täytyy aina valita. samoin kuin matkalle lähdettäessä.
Kysymys olikin siitä, minkä suunnan, päämäärän olet itsellesi valinnut.
Hienoa, eikö? :)
Ei sitä tarvitse valita. Voi aivan hyvin elää vailla sen kummempaa päämäärää ja antaa sattuman kuljettaa. Toki ihminen voi valita itselleen päämääränkin. Mikäpä siinä.
"Voi aivan hyvin elää vailla sen kummempaa päämäärää ja antaa sattuman kuljettaa."
No sitten voit päätyä aivan ties minne..
Jos olet matkalla kotiin, töihin, sukulaisiin, asioimaan pankissa, kaupassa tms. menetkö silloinkin ties mihin sattuu? Entä, jos tarkoituksesi on mennä Helsinkiin, lähdetkö silloinkin sattumanvaraisesti minne sattuu? Niinpä saatatkin lopulta löytää itsesi Helsingin sijasta Rovaniemeltä, Jos siis kuljet elämässäsi ilman suuntaa ja päämäärää, sattumanvaraisesti mihin sattuu, tavoitteesi jäävät saavuttamatta-
Ajattele laivojen ja lentokoneiden reittejä, mitäköhän siitäkin tulisi jos lentokoneet ja laivat menisivät sattumanvaraisesti ties mihin sattuu. Täysi kaaos. Ehkä järjetön kaaos kuvaakin parahaiten ateistien maailmankuvaa..
Olen sanaton...
Hehheh. Uskovainen siis tarvitsee päämäärän. Sitten ei muuta kuin valitsee jumalakseen esim. hyppelihiiren jota palvomalla pääsee kuoleman jälkeen myökkipyökkimetsään.
Voi helevata. Ne teidän päämäärät ovat mielikuvituksen tuotetta.
Tulevaisuus ja edessä oleva elämä ovat meille tuntematonta aluetta, silkkaa valkoista kartalla.
Nähtävästi uskovaiset eivät kestä epävarmuutta ja kuvittelevat päämäärät itselleen.
"Ei sitä tarvitse valita"
Jos et itse tee elämäsi valintoja ja ratkaisuja, ne tekee puolestasi joku muu. Tuskin haluat antaa päätäntävaltaasi, ja oikeuttasi tehdä itsenäisiä ratkaisuja, jollekin toiselle? Niinpä sinun pitää itse tehdä elämäsi valinnat ja ratkaisut. Eikö totta?
"Uskovainen siis tarvitsee päämäärän"
Jokainen ihminen tarvitsee elämäänsä päämäärän. Olkoonpa uskovainen tai ei. Nimittäin, jos elämäsi ei ole omissa käsissäsi, jos et siis itse hallitse elämääsi, ja sen suuntaa, sitä hallitsee joku muu, ja vie elämääsi mihin haluaa, ja sinä et voi muuta kuin vikistä.
"Sitten ei muuta kuin valitsee jumalakseen esim. hyppelihiiren jota palvomalla pääsee kuoleman jälkeen myökkipyökkimetsään."
Voi helevata. Tuo sinun päämäärä on pelkkää mielikuvituksen tuotetta.
"Tulevaisuus ja edessä oleva elämä ovat meille tuntematonta aluetta, silkkaa valkoista kartalla."
Tuo on aika lyhytnäköinen näkökulma elämään. Kyllä elämää voi, ja tulee suunnitella pidemmalläkin kuin vain parin tunnin tai parin päivän päähän. Ajatellaan tilannetta jossa olet lähdössä opiskelemaan, opiskelu kestää 5 vuotta, joten sinun on suunniteltava elämääsi 5 vuotta eteenpäin. Samoin, jos otat esim asuntolainan, jonka takaisinmaksu kestää 27-30 vuotta, sinun on suunniteltava elämääsi 27-30 vuotta eteenpäin. Tänään teet huomisen tulevaisuutta. Eli, mitä tänään teet, tai et tee, siitä muodostuuu huomisesi todellisuus. Elämä on siis kuin shakkipeli. Kyseessä on syyn ja seurauksen laki, elämän kausatiivisuus. Jos tiedät miten tämän päivän valintasi, ratkaisusi, tekosi, tai valitsematta jättämisesi. ratkaisematta jättämisesi, tai tekemättä jättämisesi vaikuttaa huomiseesi, eli tulevaisuuteesi, ymmärrät elämän kausatiivisuuden logiikan.
"Voi helevata. Tuo sinun päämäärä on pelkkää mielikuvituksen tuotetta."
Mitenkäs se eroaa jeesususkovaisen kuvitellusta päämäärästä, taivaasta?
"Mitenkäs se eroaa jeesususkovaisen kuvitellusta päämäärästä, taivaasta?"
Etkö muka tuota tiedä?
Siis oikeasti?
Vai lasketko vain leikkiä?
"Etkö muka tuota tiedä?"
En
"Siis oikeasti?"
Kyllä
"Vai lasketko vain leikkiä?"
En
Kerro viisaana mikä erotta kuvitelmat kuvitelmista
Mikä seuraavista oletuksista on vain kuvitelmaa ja kumpi totta:
a) 2 2=10
b) 4 6=10
Kuten huomaat, on väärä vastaus, jos oletetaan että oikeaa vastausta ei olisikaan, ja että, molemmat oletukset olisivat kuvitelmaa. Nyt siis tiedät miten totuus ja kuvitelma eroavat toisistaan.
ajateltuna evoluutiossa elämällä ei ole muuta päämäärää kuin pysyä hengissä ja jatkaa sukuaan. Tämä on Darwinismin mukaan elämän päämään (jotkut skeptikot tosin väittävät, että elämällä ei Darwinismissa ole mitään päämäärää). Itse olen kuitenkin rationalisti ja kykenen rationaaliseen ajatteluun, johon skeptikot eivät kykene (hehän pystyvät vain epäilemään).
Ihminen ei kuitenkaan ole pelkästään biologinen olento, meillä on myös älylliset kyvyt. Ihminen on myös sosiaalinen olento, mikä luo meille omia tarpeita.
Tieteessä päämääränä on aina lisätä tiedon määrää.
Taloudessa päämääränä on lisätä taloudellista hyvinvointia.
Politiikassa päämääränä on saavuttaa lisää valtaa.
Lisäksi jokaisella yksilöllä voi olla omat päämääränsä, näitä ihmisen päämääriä ei voi johtaa evoluutiosta. Ihmisen on valittava päämääränsä itse, voi tietenkin olla että joku ei lainkaan valitse päämääräänsä vaan jää ajelehtimaan. Siitä ei useinkaan seuraa mitään kovin hyvää.
"Nyt siis tiedät miten totuus ja kuvitelma eroavat toisistaan. "
Kyllähän minä sen tiesin jo ennestään. Kysyinkin miten myökkipyökkimetsä eroaa jeesususkovien taivaasta, molemmat kun on 2 2=10.
Lainaus. "Tänään teet huomisen tulevaisuutta. Eli, mitä tänään teet, tai et tee, siitä muodostuuu huomisesi todellisuus. Elämä on siis kuin shakkipeli. Kyseessä on syyn ja seurauksen laki, elämän kausatiivisuus. Jos tiedät miten tämän päivän valintasi, ratkaisusi, tekosi, tai valitsematta jättämisesi. ratkaisematta jättämisesi, tai tekemättä jättämisesi vaikuttaa huomiseesi, eli tulevaisuuteesi, ymmärrät elämän kausatiivisuuden logiikan."
Toki näin. Mutta et millään pysty kontrolloimaan tulevaa elämääsi tarkasti. Voit ryhryä opiskelemaan ja huomaat globalisaation riemukulun ansiosta valmistuneesi alalle jolla päädyt työttömyyskortistoon. Sairastut tai joudut onnettomuuteen ja siinä menee kaikki suunitelmat uusiksi. Otat puolison ja suunnittelet yhteisen tulevaisuuden tarkkaan ja puolisosi lähtee lätkimään puolikkaan omaisuuden ja jälkikasvun kanssa ja luot uuden uran alkoholistina, tms, tms.
Tulevaisuus on tuntematon. Jos liian tarkkaan kuvittelet pystyväsi suunnittelemaan tulevaisuutesi, tulet pettymään.
Lainaus. "Ajattele laivojen ja lentokoneiden reittejä, mitäköhän siitäkin tulisi jos lentokoneet ja laivat menisivät sattumanvaraisesti ties mihin sattuu. Täysi kaaos. Ehkä järjetön kaaos kuvaakin parahaiten ateistien maailmankuvaa.."
Höpsis. Itse näkisin elämän löytöretkenä. Ei ole aavistustakaan mitä taivaanrannan takana sijaitsee mutta jos sinne purjehtii, kenties löytyy uusi manner, kenties ei mitään, kenties kallioinen saari jolla alkuasukkaat keittävät sinut padassa. :)
ei juurikaan voi hallita, koska mitä tahansa saattaa sattua. Jos sattumalta onnistut tavoitteessasi, niin hyvä niin, mutta ennalta ei voi tietää.
Joskus nuorena, kun reppu selässä reissulle lähdin, niin ei ollut valmiita suunnitelmia. Ne olivat antoisia retkiä. Tapasi mitä erilaisimpia ihmisiä ja joutui mitä kummallisimpiin paikkoihin.
Kyllä se yleensäkin elämässä on niin, että huomisesta ei tiedä.
"Kuten aina matkalle lähdettäessä, ensin täytyy valita suunta ja päämäärä"
- Suunta tietysti täytyy päättää, muuten jää paikoilleen, mutta päämäärää ei voi päättää. Voi siitä haaveilla, mutta lopputulos saattaa olla ihan toinen.
"Elämäänsä ei juurikaan voi hallita, koska mitä tahansa saattaa sattua"
Miten tuollaisella asenteella uskaltaa nousta edes sängystä ylös? Jos kuka, niin juuri sinä voit vaikuttaa elämääsi. Sinä itse teet elämäsi. Elämäsi on juuri sellainen, millaisen siitä teet. Omilla valinnoillasi. Kukaan ei tee niitä sinun puolestasi, Ei kai ateismi vain ole toinen nimi alistumiselle ja luovuttamiselle, fatalismille? Et sinä mikään avuton uhri ole! Nyt ryhtiä hyvä ihminen! Ota elämäsi omiin käsiisi!
>> Nyt ryhtiä hyvä ihminen! Ota elämäsi omiin käsiisi!
Ja näin sanoo uskovainen. Hih hih.
"Ja näin sanoo uskovainen."
En tiedä onko uskovainen,vai ei. Etkä tiedä sinäkään, ellet ole itse sen sanoja.
Hih hih
Se, ettei elämä ole hallittavissa, on sinusta pelottavaa, huomaan. Minusta on jännittävää, että joku oikeasti ajattelee, että elämä on juuri sellainen kuin itse siitä teet. Siis kun täällä ei ole yksin eikä luonto tottele pientä ihmistä, niin erikoista, että tuollaisia itsensä jumaluudeksi nostajia silti on.
Et ole itse vielä huomannut, että vaikka kuinka pyrit kohti päämäärää, se voi ihan sinusta riippumattomista syistä tapahtua toisin? Se, että tiedostaa oman pienuutensa ja ettei ole kaiken vallitsija, ei ole fatalismia mielestäni. Saati uhriksi heittäytymistä. Ei se sitä tarkoita, että ei mitään tekisi kun ei millekään mitään voi, vaan se on ihan normaalia mittasuhteiden ymmärtämistä.
muistuttaa aina vapaudesta.
heh, muistan kun menin lukioaikana ostamaan kirkonkylän huoltikselta tupakkaa lauantai-iltana. siellä oli pari typyä jotka pyysivät minua heittämään heidän lähimpään pikkukaupunkiin. no sinne siis. sitten mentiinkin jo tampereelle. seuraavana maanantaina heräsin kokkolasta kahden tytön välistä kädessä tulivuorirockin leima.
Matkalle lähdettäessä ei ole pakko valita päämäärää, ehkei suuntaakaan jos ajautuu tuuliajolla. Sitä "mihin sattuu päätymistä" kutsutaan myös seikkailuksi.
Elämäni päämäärä on jotakuinkin onnellisuuden tavoittelu, sekä pitkällä aikavälillä että hetkellisesti. Suunta on se mikä tuntuu hyvältä ;]
"Matkalle lähdettäessä ei ole pakko valita päämäärää, ehkei suuntaakaan jos ajautuu tuuliajolla. Sitä "mihin sattuu päätymistä" kutsutaan myös seikkailuksi."
Sitä kutsutaan ajelehtimiseksi ja eksymiseksi. Ainakaan ilman hyvää navia ei kannata kauheasti eksyillä.
"Elämäni päämäärä on jotakuinkin onnellisuuden tavoittelu"
Tehokkain tapa menettää onnellisuus on tavoitella sitä.
"Suunta on se mikä tuntuu hyvältä ;]"
Moni sellainen asia voi tuntua hyvältä, joka kuitenkin voi olla hyvin haitallista, jopa hengenvaarallista.
Mielihyväkeskeisyys on jo sinällään lapsellista. Usein siihen myös liittyy täydellinen vastuuttomuus.
Se on infantiilia. Se siis kertoo ihmisen psyykkisen tilan jääneen lapsen tasolle.
Aikuisuuteen kuuluu kyky ottaa, ja kantaa vastuuta, ei vain itsestä, vaan myös muista, kyky nähdä vaivaa, tehdä työtä ja ponnistella, ei vain omaksi hyväksi, vaan myös muiden hyväksi, Työntekoon liittyy monta sellaista asiaa, joka ei aina välttämättä tunnu niin kovin hyvältä. Jos teet työpaikalla vain sellaista joka sattuu miellyttämään, ja jätät ikävien ja raskaiden työtehtävien tekemisen muille, saat takalistoosi kengän, eli potkut alta aikayksikön. Tämä on fakta.
riippu ihan millä mielellä olet liikkeellä. Ajelehtiessa ei ole pakko ajatella eksyvänsä, vaan voit ottaa sen myös seikkailuna.
on juuri siinä, että tietää mihin on menossa. Sitä ei tosin tiedä etukäteen mitä matkalla tapahtuu, joten se seikkailu on juuri siinä. Toisekseen, jos vain ajelehtii, ei koskaan pääse perille, koska määränpäätä ei ole. Näin ollen, jos määränpäätä ei ole, kannattaa olla lähtemättä koskaan yhtään mihinkään.
No ehkä kaikkia ei haittaa, vaikkei "pääse perille". Voi olla että olet perillä koko ajan, siinä hetkessä.
"Voi olla että olet perillä koko ajan, siinä hetkessä."
No sitten ei koskaan kannata lähteä yhtään mihinkään.
Istun Tampereella olevan asuntoni olohuoneessa nojatuolissani. Minun pitäisi päästä Helsinkiin, Niinpä olen jo perillä Helsingissä siinä samassa hetkessä.
Kätevä matkustustapa. Ja se lisäksi vielä ilmainen. Harmi vain että en ole koskaan päässyt Helsinkiin vain istumalla nojatuolissani Tampereen asunnossani.
Joten tuo ei toimi. Harmi. Mutta kyllähän sen pitäisi toimia, kun kerran sanoit niin..?
Jos olet menossa helsinkiin, sinulla on päämäärä. Entä jos ajelehdit ILMAN päämäärää?
"Mikä on sinun elämäsi suunta ja päämäärä? "
Tämä hetki ja ilo, en tiedä kumpi on kumpi.
"Vai onko sillä sinulle mitään merkitystä? "
Hyvin keskeinen.
"Kuten aina matkalle lähdettäessä, ensin täytyy valita suunta ja päämäärä."
Matka on itsessään päämäärä. Kaikki ulkoiset päämäärät vievät harhaan, elämän suorittamiseen.
"Mikä on sinun elämäsi suunta ja päämäärä?"
Ei ainakaan ikuinen elämä kuoleman jälkeen, eikä myöskään helvetti. Elän hyvin pitkälle tässä hetkessä, huomiseta en tiedä joten yritän elää jokaisen päivän niin hyvin ja mielekkäästi kun pystyn (joskus kyllä vituttaa) Tähän asti paras "päämäärä" on jo saavutettu, nimittäin koulutustani vastaava hyvä työ jossa viihdyn.
Eihän kukaan halua kuolla, mutta lopulta kaikki joutuvat kuolemaan, ja jos uskot että haamuja on olemassa, nekin odottavat jotain lopullista, joka on vielä tulossa ja niilläkin edessä, vaikkeivät ne haluaisikaan. Nimittäin viimeinen tuomio.
En usko että haamuja on olemassa. Ja ei ole järkevää kuolemaa miettiä, eletään niin hyvin kun pystymme tämä ainoa elämä :)
"Ja ei ole järkevää kuolemaa miettiä"
Tuosta olen vahvasti eri mieltä - juuri kuoleman ( ja erityisesti oman kuolevaisuuden) pohdinnan kautta avautuu moni asia uudessa valossa, ja kuolemanpelon voittamisen kautta käy tie täyteen elämään.
Mutta nämä ovat henkilökohtaisen vakaumuksen alaisia kysymyksiä, jokainen löytää ne tavallaan - tai on löytämättä. Typerintä, mitä voi tehdä, on alkaa saarnata toiselle oikeasta tiestä, oli se sitten ateistinen tai uskonnollinen polku. Siksi itse en mm. hyväksy uskontojen lähetystyötä, vaikka itse uskonnot kylläkin.
Tottakai sinä olet eri mieltä, mutta siinähän olet :) Sitä kuolee sitten kun kuolee.
Miksi elämällä mielestäsi pitäisi olla päämäärä?
Samasta syytä, kun ihmisellä pitää olla jumala - tuo turvaa ja lieventää epävarmuutta.
minkäs teet. Jotkut eivät hyväksy asiaa, joten he haluavat uskoa satuihin ikuisesta elämästä ja "päämäärästä".
Eikö?
Esim. Haitilaisilla ollut elämällänsä päämäärää?
"Samasta syytä, kun ihmisellä pitää olla jumala - tuo turvaa ja lieventää epävarmuutta."
Kuka niin sanoo että pitää olla jumala? Minun turvani on ystävät ja vanhempani. Epävarmakin olen silloin tällöin ja silloin saan taas tukea ystäviltä ja vanhemmilta, mutta pidän itseäni aika rohkeana ja ennakkoluulottomana. "se mikä ei tapa vahvistaa" tai "rohkea rokan syö" =D
Tätä aloittaja ajoi takaa. Ikuista elämää.
http://www.youtube.com/watch?v=jMG9ShM40ZA
Tuli mieleen heti Juicen biisi otsikostasi.
henkistä turvaa
Kun syntyy, on matkalla kuolemaan. Joku jo ensimmäisen henkäyksen jälkeen, joku satavuotiaana. Absurdia, mutta missä mitään järkeä olisi.
Gautama On opettanut sinut pyrkimään päämäärään, (valaistumiseen)
Minulle taas se sitä, että voi kuoleman hetkellä todeta eläneensä hyvän elämän..
Keskitien elämän, eikö se niin ollut..
eipä tuota kukaan ateisti ole vielä pystynyt todistamaan, sen sijaan
paljon on ihmisiä jotka todistavat ateisteja vastaan. Niiden valossa
vaaka kallistuu uskovien ja Raamatun ilmoitukseen
"Kuka niin sanoo että pitää olla jumala?"
Ei kukaan, mutta niin vain on ollut kaikilla kansoila ja kaikkina aikoina, ja toisistaan riippumatta. Oletettavasti kyse on ihmismielen taipumuksesta luoda järkiperäinen selitys havaitsemaansa tuntemattomaan ilmiöön tai ajatukseen - aurinko, kuolema, syntymä, kuu, hedelmällisyys, jne. Ja tuohon järkiperäiseen (joskaan ei tietysti mitenkään todistettuun) selitykseen vetoaminen vähentää epävarmuutta ja pelkoa.
Esimerkiksi kuolemanjälkeistä aikaa on selitelty milloin milläkin mallilla (ikuinen elämä, jälleensyntymä, paratiisi, helvetti, kaiken loppu) mutta yhteistä niille on ihmisen tarve selittää tuota itselleen, ja vähentää kuolemanpelkoa. Itse kuolemaahan ihminen ei koskaan (luultavasti) koe, hänen kokemusmaailmansa loppuu siihen, mutta mieli(kuvitus) pelkää kuolemaa. (Kuoleman)pelko on siis järjen murhe ja jumala järjen lohtu.
Nykyihmisen "jumalat" ovat sitten erilaisia, mutta on helppo nähdä monen asian taustalla sama tuntemattoman pelko, jolle haetaan varmuutta jostain "jumalasta". Raha lienee paras esimerkki nykyajan jumalista, usko siihen että raha tuo paremman ja turvallisemman elämän.
Nämä todistajat ovat vain ihmisiä, jotka todistavat asioita omien päämääriensä tukemiseksi.
Hei ulos sieltä tynnyristä! Maailma odottaa..
tynnyrissä elävä ei pysy ajantasalla siellä tynnyrissä vaan kasvaa ennakkoluuloiseksi.
Kaikkihan on lopulta energiaa, joka muuttaa vain muotoaan.
"Minulle taas se sitä, että voi kuoleman hetkellä todeta eläneensä hyvän elämän.."
Erinomainen päämäärä.
Minusta on olennaista huomata, ettei kuolemaa ole olemassa ihmisen kokemuksellisessa maailmassa, se on olemassa vain ajatuksissa. (Eläin, jolla ei ole rationaalista ajatustoimintaa, ei pohdi kuolemaa.) Ja siksipä kaikki selitykset (jumalat) ovat tarpeen vain ihmisen mielikuvituksessa. Mielestäni buddhalaisuus pyrkii juuri tämän asian oivaltamiseen, että järjellä kuvittelemamme maailma on harhaa (älyllinen malli) ja kokemamme maailma totta. Siksi siellä ei myöskään tarvita mitään jumalia, koska ne eivät kuulu ihmisen kokemusmaaimaan, johon pyritään.
Käytin tuossa aiemmin sanaa henkinen hieman väärin. Ihminen ei hae jumalista henkistä turvaa (merkityksessä irrationaalinen) vaan juurikin älyllistä turvaa. Mutta ei siis toki fyysistä turvaa.
"Nämä todistajat ovat vain ihmisiä"
Aivan samoin kuin ateistit. On siis toisten ihmisten mielipiteet ja kokemukset, toisten ihmisten mielipiteitä ja kokemuksia vastaan. Kuka ratkaisee, kumpi ryhmä on oikeassa? Ja mistä lähtökohdista käsin? Mieluummin sellainen ihminen, jolla ei ole lehmä kummassakaan ojassa..
"jotka todistavat asioita omien päämääriensä tukemiseksi."
Mitäköhän omia päämääriä mahtaa esim vanhalla papparaisella olla, joka on ihmeellisellä tavalla parantunut esim. syövästä, ja joka on siitä niin onnellinen kuin vain olla voi. Hui, pelottaa ihan ajatellakin..:)
Olin kerran niin kovassa kuumeessa että oikeasti tuntui kuin olisin leijunut ruumiini yläpuolella, jos olisin uskis mitenkähän tämän selittäisin... :D
"Elämä on kuolemista"
Minä kun olen luullut että elämä on elämistä.
No, jos elämä onkin kuolemista, niin onko kuolema sitten elämistä?
Vanha papparainen parantuu syövästä ja mummo saa näkönsä takaisin..
Samaan aikaan Haitissa on kuollut 30 000 - 50 000 ihmistä. Joku paikallinen senaattori oli arvellut että kuolleita saattaa olla jopa puoli miljoonaa. Joka tapauksessa miljoonien ihmisten Tragedia.
Siinä sinulle päämäärää vähän.
"Absurdia, mutta missä mitään järkeä olisi."
Jos elämä on noin järjetöntä, ei ole mikään ihme että on niin paljon depressiosta ja muista mielenterveydenhäiriöistä kärsiviä, ja itsemurhatapauksia. Jollain tavalla elämään kuitenkin täytyy saada jotain järkeä ja mielekkyyttä, voidakseen säilyttää järkensä ja henkensä, säästyäkseen itsemurhalta.
Onko ateismi henkinen/filosofinen itsemurha? Itsensä olemassaolon ja tarkoituksen filosofista kieltämistä tai poistamista? Vaihtoehto niille, jotka eivät uskalla tehdä totaalista ja lopullista itsemurhaa? Ainakaan ateismi ei anna mitään toivoa, vaan pikemminkin synkkyyttä, tyhjyyttä, epätoivoa ja toivottomuutta.
Näin sanoo entinen ateisti.
Et sinä ole koskaan Ateisti ollutkaan, jos noin hölmöjä kyselet ja luulet tietäväsi ja yleistät. Elämä ei ole synkkyyttä, tyhjyyttä, epätoivoa ja toivottomuutta. Saanko kysyä miten pohjalla kävit ennen kuin hurahdit? Oletko kenties entinen juoppo tai nisti vai lähtikö vaimo talkkarin mukaan? Vai mitä tapahtui?
http://www.seacoastonline.com/articles/20090412-ENTERTAIN-904120305
Ei kannata olettaa, että oma mielipide on totuus. Sen verran tästä "tieteellisestä maailmankatsomuksesta" on hyötyä, että kyseenalaistaa ainakin kaikki yleistykset.
Sitä paitsi must on tyhmää, ku kaikki aina yleistää ;o)
Ressukka. Etsi, etsi. Ehkä vielä jotain joskus tajuat. Ehkä...
"Minusta on olennaista huomata, ettei kuolemaa ole olemassa ihmisen kokemuksellisessa maailmassa, se on olemassa vain ajatuksissa"
Eivätkö kuolevat ihmiset koe/tunne kuolevansa, muuten kuin vain ajatuksissaan?
En tuota kyllä aivan heti usko.
"Ainakaan ateismi ei anna mitään toivoa, vaan pikemminkin synkkyyttä, tyhjyyttä, epätoivoa ja toivottomuutta."
Aika samaa mieltä ja siksipä olen lähtenyt etsimään elämääni tarkoitusta henkiseltä polulta, maailmasta joka jää ateisteita varsin usein huomaamatta, kun turvautuvat vain järkeen. Ateismi antaa älyllistä varmuutta, mutta ei merkitystä.
(Näen ateismin edelleen kaiken jumaluuden kieltävänä tiedeuskovaisuutena, noin kärjistäen sanottuna, ja tästä lienee turha enää kinata. Joku näkee ateismin toisin)
Että ehkä tämä on menoa nyt.
Mutta kun filmi katkeaa, niin ei siinä mitään kokemuksia enään kerry.
Ei minulla toki ole omakohtaista kokemusta, mutta näin olen asian ymmärtänyt. Toki tässä ollaan jo niillä rajoilla, mitä voidaan ylipäätään tutkia.
Varmaa on kuitenkin se, että se kuolema, joka ahdistaa (jo kauan ennen ko. fyysistä tapahtumaa) on vain mielen omaa tuotosta.
"Sitä paitsi must on tyhmää, ku kaikki aina yleistää ;o) "
Vaikea sitä on puhua muuten. Ei näihin lyhyisiin mielipiteisiin voi kaikkia yksityiskohtia ja vivahteita sisällyyttää. Kyllä lukijakin voisi hieman tajuta, ettei jokainen yleistys koske jokaista lukijaa, vaan on vain tapa puhua. Ja yleistyksiähän ne ovat jumalat, ateistit ja uskovaisetkin - siis nuo sanat.
Varsin usein tällä palstalla kaikki uskovaiset niputetaan yhteen ja lyödään "idiootti"-leima nipun päälle.
"Varsin usein tällä palstalla kaikki uskovaiset niputetaan yhteen ja lyödään "idiootti"-leima nipun päälle."
Yksi asia mikä itseäni joissain uskiksissa eniten ärsyttää on se ettei he mitenkään voi käsittää/uskoa että ilman uskoa jumaliin voi elää onnellista ja hyvää elämää. Toiseksi eniten ärsyttää kuinka jotkut myös niputtavat Ateistit nippuun jossa on kommunisti/saatananpalvoja -leima päällä. Minä ainakin lopulta saatan sanoa uskovaista idiootiksi jos he jankkaavat ja kyseenalaistavat pärjäämiseni/tyytyväisyyteni elämääni ilman uskontoa. Ei sitä kovin kauan jaksa "olenpas, etpäs ole, olenpas, etpäs ole" jankkaamista. Tuskin kovinkaan moni Ateisti (tuskin kukaan) menee uskisfoorumille "huutamaan" jumaluskon järjettömyydestä. Mutta tänne he tulevat julistamaan jeesuksen tulemista ja jotkut jopa vittuilemaan.
Miksi ihminen on viisaampi kuin eläimet, eikä ole yhtään eläimellinen? Jos uskoisit että ihminen on kehittynyt apinasta, niin ei sellainen mitään kehitystä ole että karvat katoaa vaikka niitä tarvitaan, koska yöllä on kylmä, ja on kylmiä vuodenaikoja. Minulle se paratiisiteoria Raamatusta kertoo enemmän.
Ensimmäinen ihminen oli jatkuvasti Jumalan kanssa vuorovaikutuksissa, mutta kun mokasivat ja heitettiin ulos paratiisista, se yhtys loittoni, vaikka se oli kuulunut ensimmäisen ihmisen elämään luonnollisena asiana. Kyllä Jumala kuitenkin ensimmäisten ihmislasten kanssa oli läheisesti tekemisissä, mutta sitten Kain tappoi Aabelin, koska oli mustasukkainen Jumalan huomiosta. Kain joutui lähtemään, ja Jumala siirtyi kauemmas ihmisestä.
Pitäisihan jokaisen tietää, että elämä on korkeintaan vähän yli sata vuotta, ja sitten ihminen kuolee pois. Luin satuja kun olin lapsi, ja sitten lapsille, mutta itse luen kyllä uskossa ollessani Raamattua, ja se on todellakin viisas kirja!
Uskossa oleva on löytänyt tien taivaaseen, mutta sinä et vielä ole. Siis etsi.
Jeesus sanoi: "Varokaa, ettei teitä johdeta harhaan. Monet tulevat esiintymään minun nimelläni. He sanovat: 'Minä se olen', ja: 'Aika on tullut.' Mutta älkää lähtekö heidän peräänsä. Ja kun kuulette sodista ja levottomuuksista, älkää hätääntykö. Näin täytyy ensin käydä, mutta loppu ei tule vielä silloin."
Ja hän jatkoi:
"Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja joka puolella on suuria maanjäristyksiä, nälänhätää ja ruttotauteja. Kauhistuttavia asioita tapahtuu, ja taivaalla näkyy suuria ennusmerkkejä.
en jaksa nyt, hyvää yötä :)
Eräässä elämänvaiheessassani olin hyvin katkera uskoville, ja Jumalalle. Kielsin Jumalan olemassaolon, ja torjuin Hänet tietoisuudestani. Valitsin siis ateismin. Mutta jouduin ennenpitkää tilaan, jossa jäljella oli vain pelkkää tyhjyyttä ja kaikki merkitykset katosivat. Tämä oli tieni pää. Tiesin että minulla on vain kaksi vaihtoehtoa: joko kääntyä takaisin, tai tehdä itsemurha. Valitsin elämän, ja käännyin takaisin. Tarkoitukseen, ja merkitykseen.
Joten tiedän omasta kokemuksesta, mikä ateismin polun päässä odottaa.
Näin sanoo entinen ateisti.
"Kain joutui lähtemään, ja Jumala siirtyi kauemmas ihmisestä."
Mistä Kain sai vaimon??
Ateisti ei voi olla katkera Jumalalle.
Eli kaikki ateistit tekevät itsemurhan tai hurahtavat uskoon?
ps. etkö Ateistina ymmärtänyt ettet voinut kieltää jotain mitä ei sinulle edes ollut olemassa?
ja en ole katkera uskovaisille, ihmettelen heitä vain. :)
"mutta ei merkitystä"
No minäpä kysyn (henkisiä asioita paljon pohtineena ateistina) että mikä on se merkitys jonka se henkisyys antaa? Se ei muuta sitä tosiasiaa, että me elämme ja me kuolemma ja that's it.
Mitä tulee asioiden määrittelemiseen ja miten kukakin ne näkee ja määrittelee, niin tällä palstalla on tuon takia mahdoton puhua järkevästi mistään pitempään kun varsinkin uskovaiset tahtovat keksiä kaikelle oman merkityksen. Yleisesti hyväksytyt määritelmät eivät kelpaa vaan kaikki pitää saada oman pään mukaan käännettyä vaikka silkaksi valheeksi jos oman uskonnon julkituominen hyvässä valossa ja muiden mustamaalaaminen ei muuten onnistu.
Ikuisen elämän voi myös nähdä elämänä, josta puuttu aika. Itse miellän tuon niin, että ongelma on aikaan sidottu mieli, ei ajallisesti rajoitettu elämä.
Tuskinpa edes moni haluaisi ikuista elämää, jos se olisi tällaista ikuisesti. Ja jos se olisi pelkää nautintoa, niin epäilemättä ihminen siihenkin aika nopeasti kyllästyisi. Ja se se voisi vasta harmittaa, kun poispääsyä (kuolemaakaan) ei olisi. Jos joukossamme seisoisi joku ikuiseen elämään tuomittu, niin voisimme olla kuolemastamme aika onnellisia ja kykenisimme ehkä elämään tässä ja nyt.
Jokainen, jolla on ns. flow-kokemuksia, on keskittynyt vaikkapa kirjoittamiseen, seksiin tai jonkin mielenkiintoisen seuraamiseen, niin, ettei huomaa ajan kulua, tietää että noissa hetkissä sitä elää hyvin onnellisena. Se johtuu siitä, että aikaan sidottu mieli on onnistuttu jättämään hetkeksi sivuun, ja ihminen elää siinä hetkessä - iäisyydessä, eli ajattomuudessa. Ei tuohon autuuteen jumalia tarvita, vaan vain järjen luoman harhakuvan ylittämistä.
En minä ole katkera Jumalalle (häntä ei ole) enkä uskovaisille (he ovat hölmöjä).
Mutta Abrahamilaisia uskontoja varsinkin, minä vihaan. Ne kun edustavat sellaisia arvoja, joita ei voi pitää ihmiseläimelle hyvinä. Toki, on esim. raamatussa joitain fiksuja ohjeita, mutta niistäkään yhtäkään raamatun kirjoittajat eivät ole keksineet itse omalle kristinopilleen vaan varastaneet jostain vanhemmasta lähteestä.
Miksi siis seurata huonoa plagiaattia joka on jotakuinkin piripintaan täynnä paskaa kun ne hyvät asiat löytyvät fiksummistakin lähteistä?
"No minäpä kysyn (henkisiä asioita paljon pohtineena ateistina) että mikä on se merkitys jonka se henkisyys antaa? Se ei muuta sitä tosiasiaa, että me elämme ja me kuolemma ja that's it."
Puhdas kokemus, tässä hetkessä oleminen, suora elämän kohtaaminen ilman järjen käsitteellistä tulkintaa siitä. Se merkitys on siis kokemuksellinen ja mahdoton ilmaista sanoin, koska kaikki sanoin ilmaistu on juuri asioiden rationaalista käsitteellistämistä. Metaforisesti ajateltuna ero on sama kuin ero mansikan maussa ja selityksessä, miltä se maistui toinen on kokemus, toinen käsite.
Se ei siis muuta mitään tosiasioita sikäli kun ne liittyvät fyysiseen maailmaamme, ja kuolemme kun kuolemme. Mutta jos ajattelet asiaa syvällisemmin, niin ei kuolema oikeasti ketään häiritse, vaan tietoisuus siitä. Kärjistäen sanottuna onni on elämää ilman ajattelua - missä ei ole ajattelua, ei ole murhetta - ja missä ei ole murhetta, on onni. (ja tätä ei pidä nähdä kannustuksena lobotomiaan :)
väärinymmärrystä?
Olin ensin katkera Jumalalle. Sitten kielsin Jumalan olemassa olon, ja torjuin hänet tietoisuudestani, ja vasta sen jälkeen -> minusta tuli ateisti
"Eli kaikki ateistit tekevät joko itsemurhan tai hurahtavat uskoon?"
Ei välttämättä kumpaakaan, mutta jos ateisti pysyy aatteellen uskollisena, hän kulkee tien päähän, jossa odottaa joko itsemurha, tai...kääntyminen takaisin. Moni ateisti varmaankin jää päättämättömänä seilaamaan teitä edestakaisin, tai jää vain "seisomaan" paikalleen, uskaltamatta mennä kumpaakaan tietä loppuun asti. Eli atesimi johtaa joko a) itsemurhaan, b) agnostismiin, c) uskoon. luulisin että yleisin ateismin muoto on b.
a ja c edustavat vastakohtiensa kaltaista sitoutuvaa lojaliteettia ja ehdottomuutta. b edustaa rohkeuden puutetta.
ps. etkö Ateistina ymmärtänyt ettet voinut kieltää jotain mitä ei sinulle edes ollut olemassa?
En ollut silloin vielä ateisti, kun kielsin jumalan olemassaolon, vaan vasta sen jälkeen. Sen päätöksen jälkeen jumala ei enää ollut olemassa minulle. Tämän sinä varmaan ymmärsitkin
"En minä ole katkera Jumalalle (häntä ei ole)"
En minäkään ollut katkera jumalalle silloin kun olin ateisti, vaan ennen sitä. Ateistina jumalaa ei tietenkään ollut olemassa minulle.
"Mutta Abrahamilaisia uskontoja varsinkin, minä vihaan. Ne kun edustavat sellaisia arvoja, joita ei voi pitää ihmiseläimelle hyvinä"
No, tietääkseni kristinusko ei ole apinoille tarkoitettukaan. Vai mitä tarkoitit ihmiseläimillä?
Kristinusko sisältää kuitenkin hyvin tärkeitä ihmisen tarvitsemia asioita: jokaselle ihmiselle kuuluva perusprinsiippi; ihmisarvo, elämän kunnioittaminen, anteeksiantaminen, lempeys, laupeus, ystävällisyys, hyvän tekeminen, palveleminen, koston kierteestä vapautuminen, lohdutus, toivo, tarkoitus, merkitys, elämän sisältö..
Kirjoitat kuin hihhuli, katkera jumalalle, kieltää jumala, jumalan torjuntaa ja näinpäinpois.
Sanotaan näin, epäilen yhä, luulen että et koskaan ottanut vapauttavaa askelta oikeaksi ateistiksi, jäit vatvomaan "elämän tarkoitusta" ja muuta hihhulisontaa.
"Ei välttämättä kumpaakaan, mutta jos ateisti pysyy aatteellen uskollisena, hän kulkee tien päähän, jossa odottaa joko itsemurha"
Millä perustelet tämän älyvapaan väitteen?
"No, tietääkseni kristinusko ei ole apinoille tarkoitettukaan. Vai mitä tarkoitit ihmiseläimillä?"
Newsflash! Sinäkin olet eläin. :)
Muuhun sanon vain sen mitä sanoin jo aiemmin:
Miksi siis seurata huonoa plagiaattia joka on jotakuinkin piripintaan täynnä paskaa kun ne hyvät asiat löytyvät fiksummistakin lähteistä?
paljon kipua ja hirvittävää tuskaa. Riippuu siitä, onko kyseessä väkivaltainen hidas kuolema(esim kidutus). Vai nopea kuolema, tai onko kyseessä morfiinin tai muun vahvan kipulääkkeen vaikutus.
"Minun turvani on ystävät ja vanhempani"
Entä, jos sinulla jonain päivänä ei enää ole ystäviä ja vanhempia? Mikä silloin on turvasi?
"Sinäkin olet eläin. :)"
No en onneksi ole. Olen ihminen :)
"Miksi siis seurata huonoa plagiaattia joka on jotakuinkin piripintaan täynnä paskaa kun ne hyvät asiat löytyvät fiksummistakin lähteistä?"
???
Multa loppu rautalanka jo. Ei voi sulle enää kolmatta kertaa vääntää.
"Kirjoitat kuin hihhuli, katkera jumalalle, kieltää jumala, jumalan torjuntaa ja näinpäinpois. Sanotaan näin, epäilen yhä, luulen että et koskaan ottanut vapauttavaa askelta oikeaksi ateistiksi, jäit vatvomaan "elämän tarkoitusta" ja muuta hihhulisontaa."
Kuten sanoin, olin katkera Jumalalle, _ennen_ kuin kielsin hänet, en _enää_ sen jälkeen. En myöskään enää ole katkera Jumalalle, vaikka en enää ole ateisti. :)
Tiedän myös tunteesi. Olenhan itsekin elänyt joskus tuota vaihetta elämässäni. Joten ymmärrän sinua.
"Millä perustelet tämän älyvapaan väitteen?"
Tiedän omasta kokemuksesta, mitä ateismin polun päässä odottaa. Ollaksesi ehdoton ja vakaumuksellinen ateisti loppuun saakka, sinun tulee tehdä itsemurha. Tai lakata olemasta ateisti, ja kääntyä takaisin toiseen suuntaan. Nämä ovat ainoat vaihtoehdot. Ei se ole minun keksimäni juttu, se sattuu vain olemaan tosiasia, jolle sen enempää minä, sinä, kuin kukaan muukaan ei voi yhtään mitään.
"Tiedän myös tunteesi. Olenhan itsekin elänyt joskus tuota vaihetta elämässäni. Joten ymmärrän sinua."
Tuskin tiedät tunteeni, koska minä en ole koskaan elännyt sinun kuvailemaasi vaihetta.
"Tiedän omasta kokemuksesta, mitä ateismin polun päässä odottaa. Ollaksesi ehdoton ja vakaumuksellinen ateisti loppuun saakka, sinun tulee tehdä itsemurha."
Et perustellut, esitit vain väitteen. Kerro nyt miksi ateistin pitäisi tehdä itsemurha?
Sinä siis kirjoitat noin (VAIN?) omasta kokemuksestasi mutta se ei ole sinun keksimäsi juttu? Ja se on tosiasia koska sinä olet niin kokenut?
Se on siis tosiasia _sinulle_ mutta mistä sinä voita tietää kenenkään muun tunteet ja ajatukset?
Näppärää yleistämistä mutta paskapuhetta.
Aina tulee olemaan ystäviä, jos toiset muuttavat pois tai kuolevat uusia tulee. Näin on jo käynyt. Ja en minä niin kauhea ihminen ole etteikö minulla tulisi aina olemaan ystäviä. Mutta oletetaan että jostain syystä ei olisi, niin onhan ammattiauttajat olemassa jos oikein ahistaa. Niin kauan kun on auttamisenhaluisia ja hyvä sydämisiä ihmisiä en jumalaa tarvitse ja niitähän on aina :)
Jos musiikki on Juicen tekemää, niin kaikki Juicen tekemä on musiikkia.
Jos Juices on maatunut, niin kaikki maatunut on Juicea.
Kipu ja fyysinen tuska ovat ihan eri asioita, niitä tuntee ilman kuolemaankin. Kuolemanpelko on vain psyykkinen tuska, mielen luoma pelko, jolle ei ole mitään mielen ukopulista aiheuttajaa. Se on siis iihan itse luotu pelko.
"Se on siis iihan itse luotu pelko."
Jos se sitä olisi, ei sitä kukaan loisi omaan mieleensä.
Mutta se saattaa aiheutua esim tiettyjen tilanteiden myötävaikutuksella. Elämänkriisit; läheisen kuolema, vakava onnettomuus, pitkään jatkunut taloudellinen ahdinko ja työttömyys tai asunnottomuus, avioero, vakava sairaus, kriisi, tai ongelma joka tuntuu jatkuvan vuodesta toiseen ihmisen itse voimatta siihen millään tavoin vaikuttaa(tunne että on menettänyt elämänsä hallinnan), vakava ja syvä depressio, mentaalinen, psyykkinen tai fyysinen häiriö, burn-out etc.
"Aina tulee olemaan ystäviä, jos toiset muuttavat pois tai kuolevat uusia tulee"
Ei välttämättä.
"Ja en minä niin kauhea ihminen ole etteikö minulla tulisi aina olemaan ystäviä."
Näin miettii myös moni yksinäinen ihminen. Suurin osa ihmisistä on valtavan yksinäisiä. Tämän huomaa esim mielenterveysongelmien yleisyydestä ja laajuudesta. Lähes jokaisen kadulla vastaantulevan ihmisen kasvot ovat enemmän tai vähemmän apaattiset. Jonkin asteinen burn-out tai depressio on jo melkein joka toisella ihmisellä.
"Mutta oletetaan että jostain syystä ei olisi, niin onhan ammattiauttajat olemassa jos oikein ahistaa."
On olemassa psyykkisiä/mentaalisia ongelmia jota ei kukaan ammattiauttajakaan pysty lopulta auttamaan. Lääkkeetkin vain turruttavat potilaan mielen niin että lopulta mikään ei lopultakaan tunnu hänestä yhtään miltään. Lääkeet ovat sen lisäksi voimakkaasti sedatoivia. Kaikesta hoidosta on usein seurannut se, että' potilas on apaattinen, välinpitämätön, sekava, poissaoleva ja voimakkaassa sedaatiossa. Tunnen monta tällaista surullista tapausta. Usein ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin lääkityksen asteittainen purkaminen, jolloin vurostaan psykoottiset kohtaukset, ahdistuskohtaukset ja paniikkihäiriöt jälleen palaavat. Vaihtoehdoksi siis jää, pitää potilas joko jonkin asteisessa nukutuksessa, tai psykoosissa. kumpikaan vaihtoehto ei tunnu hyvältä.
"Niin kauan kun on auttamisenhaluisia ja hyvä sydämisiä ihmisiä..ja niitähän on aina :)"
Ei välttämättä. Kuten oletkin varmaan huomannut, auttamisen haluisia ihmisiä on yhä koko ajan vähemmän. Ja nekin jotka ovat olevinaan halukkaita auttamaan sinua, itse asiassa ajattelevat vain hyötyvänsä sinusta.
"Sinä siis kirjoitat noin (VAIN?) omasta kokemuksestasi mutta se ei ole sinun keksimäsi juttu?"
Aivan.
"Se on siis tosiasia _sinulle_ mutta mistä sinä voita tietää kenenkään muun tunteet ja ajatukset?"
Kysymys ei ole sen enempää minun, kuin kenenkään muunkaan mielipiteistä tai tunteista, vaan tosiasioista, jolle sen enempää min, sinä, kuin kukaan muukaan ei voi yhtään mitään. Kun tien pää tulee vastaan, se vain tulee vastaan, sille ei voi mitään, ajatteli sitten mitä hyvänsä.
heh Yrität nyt lannistaa. Kaikki on itestä kii. Jos on sosiaalinen, avoin ja rohkea niin ei tule ongelmia. eri asia on jos sairastuu vaikkapa nyt skitsofreniaan, sillehän ei kukaan mitään voi.
"Kuten oletkin varmaan huomannut, auttamisen haluisia ihmisiä on yhä koko ajan vähemmän. Ja nekin jotka ovat olevinaan halukkaita auttamaan sinua, itse asiassa ajattelevat vain hyötyvänsä sinusta."
Tällaista en ole huomannut, päinvastoin.
Hyvää elämää sinullekin :)
"henkisiä asioita paljon pohtineena ateistina"
???
mahdoton yhtälö.
Ateistihan ei voi miettiä mitään henkisiä asioita. Tai jos hän niitä miettii, hän ei ole ateisti.
Eli vain jompi kumpi väittämä pitää paikkansa:
1) "henkisiä asioita paljon pohtineena
2) "ateistina"
Kumpi?
Sano kivelle, että se on pelkkää energiaa, ja lyö sillä päähäsi.. heh :)
Pieni osa hurahtaa uskoon vastoinkäymisten takia, mutta suurin osa ei.
Ootko idiootti tullu miettineeks koskaan, että henkisiä asioita on paljon muitakin kuin vain uskonnot joissa uskotaan persoonalliseen jumalaan?
No etpä tietenkään.
[ärrin]Vitun kapeakatseiset mielikuvitusystävänpalvojat.[/murrin]
Todista "tosiasiasi" tosiasiaksi. Kiitos.
Menikö sulta hengellinen ja henkinen sekaisin?
miksi ei ateisti voisi ajatella hengellisiä asioita?
Miksi ateistin pitää tehdä itsemurha? Siihen et ole minkäänlaisia perusteluja antanut.
ja käsitän,että:"ilman uskoa jumaliin voi elää onnellista ja hyvää elämää"(nimim.missxcessive)
Eikö tällä palstalla ole ainuttakaan uskovaa,jonka elämä oli omasta mielestä ennen uskoakin
hyvin?
Miten kummassa siitä on tullut yleinen käsitys,että elämän täytyy olla täysin pilalla tai huonosti, ennenkuin joku vastaa myöntävästi Jumalan kutsuun?!
Jumalan kutsuessa vain tuli tietoiseksi siitä,että parempaakin on olemassa.
""Se on siis iihan itse luotu pelko."
...
Jos se sitä olisi, ei sitä kukaan loisi omaan mieleensä."
En tarkoittanut, että kukaan tietoisesti sitä loisi, vaan että kuolemanpelko syntyy asenteestamme takertua mielen luomiin mielikuviin. Kuolemanpelko syntyy siitä, että kuvittelemme olevamme jotain itsellemme omaa tai pysyvää. Se syntyy siis omien itsekkäiden asenteidemme seurauksena.
Analogisesti voisi sanoa, että ihmisellä, jolla ei ole omaisuutta, ei ole omaisuuden menettämisen pelkoa. Ihminen, joka ei takerru omaan minäkuvaansa, ei elä egonsa kautta, ei pelkää kuolemaa. Käytännössä tästä on paljon esimerkkejä, jossa ihminen takertuu johonkin itseään suurempaan - aatteeseen, Jumalaan, kukinkaaseen, perheeseen - ja helpostikin uhraa oman elämänsä toisten takia.
Käytännössä tämä on meille länsimaalaisille melkolailla teoriaa, koska vain harva kykenee toteuttamaan tuota käytännössä.
...tuosta edellä esittämästäni henkisyyden merkityksestä.
"Yrität nyt lannistaa"
No en. Olen vain realisti.
"Kaikki on itestä kii."
Kaikki ei ole itsestä kiinni. Omalla käyttäytymisellä toki on vaikutusta, mitä suurimmassa määrin, mutta vaikka olisit miten hyvä toisia ihmisiä kohtaan tahansa, se ei välttämättä tarkoita sitä, että kukaan haluaisi ystävyyttäsi. Vaikka olisit miten ystävälllinen, sosiaalinen, huumorintajuinen ja piristävää iloista seuraa, saatat jossain vaiheessa joutua elämään aivan yksin ilman yhtään ainutta ystävää.
"Tällaista en ole huomannut, päinvastoin."
Ehkä olet vain sinisilmäisen hyväuskoinen, tai et todella tiedä ystäviesi todellisia motiiveja, tai sitten sinulla on käynyt todella uskomattoman hyvä flaksi. On sinisilmäsistä luulla että eläisimme jossain paratiisissa. Ei tarvitse kuin uutisia vilaista, niin huomaa että tämä elämä täällä muistuttaa enemmänkin helvettiä.
Entäpä jos ystäväsi kuolisisvat? Toivon että niin ei tapahtuisi, mutta tiedän että niin saattaa joskus tapahtua. Mieti taannoista Naantalissa tapahtunutta tulipaloa missä moni nuori kuoli. En sano, että niin tapahtuu sinun ystävillesi, enkä toivo sitä, vaan sanon että niin saattaa joskus käydä. Kaikki on mahdollista. Kukaan meistä ei ole kuolematon. Kuka tahansa meistä, saattaa menettää henkensä koska tahansa. Vakavia onnettomuuksia tapahtuu päivittäin. Ihmiset sairastuvat hengenvakavasti. Perheet rikkoutuvat. Puolisot eroavat. Ystävät käyttävät hyväkseen, pettävät ja jättävät. Tapahtuu ryöstöjä, tappoja ja murhia. Näet niistä uutisoitavan päivittäin. Mistä siis löydät turvan, kun elämä on näin turvatonta?
"Pieni osa hurahtaa uskoon vastoinkäymisten takia, mutta suurin osa ei"
Mites tämä "suurin osa"?
Hurahtaa itsemurhaan?
Katkeroituu koko loppu elämäkseen?
Tulee kyyniseksi, epäluuloiseksi ja vainoharhaiseksi?
Tulee riippuvaiseksi rauhoittavista, esim diapam,
Käyttää runsaasti alkoholia tai päihteitä, eli ei kestä elämää selvin päin?
Alkaa ammuskella ympäriinsä? (esim. Jokelan koulun tapaus)
Menettää mielenterveytensä?
Tulee apaattiseksi?
"Miksi ateistin pitää tehdä itsemurha?"
Ei tietenkään tarvitse sitä tehdä!
Ainahan on olemassa vaihtoehto, että voi luopua ateistisesta ajattelusta. ;)
"Ootko idiootti tullu miettineeks koskaan, että henkisiä asioita on paljon muitakin kuin vain uskonnot joissa uskotaan persoonalliseen jumalaan?"
Mutta ateistihan ei voi uskoa mihinkään henkiseen. Siis sellaiseen, mikä ei ole näkyvää, konkreettista, ns. kouriintuntuvaa, ainetta tai materiaa.
"miksi ei ateisti voisi ajatella hengellisiä asioita?"
Siksi, jos hän ajattelee hengellisiä asioita, hän ei ole ateisti.
Ihmeellistä kiemurtelua.
Kirjoitit: "Ollaksesi ehdoton ja vakaumuksellinen ateisti loppuun saakka, sinun tulee tehdä itsemurha.", yksinkertainen kysymys: miksi?
Ateisti tai agnostikko ei suutu sen enempää jumalalle kuin riihironrullekkaan. Jos minä agnostikkona suuttuisin vaikka ukkosenjumala Thorille, niin veisivät heti pakkohoitoon. Miten suuttua sellaiseen, jota ei ole olemassa.
>> Mistä siis löydät turvan, kun elämä on näin turvatonta?
Hei, minä keksin! Voi kehittää mielikuvitusystävän jota voi aina ajatella kun pelottaa tai on yksinäistä! Se olis hitsin voimakas ja kaikkein paras; ehkä jopa koko maailmankaikkeuden pomo, ja silti pitäis sua tosi tärkeenä!
Sitten se auttais ihan kaikessa ja siltä vois pyytää mitä vaan. Tosin se ei ihan aina vois auttaa, jos pyyntö ei sovi sen suunnitelmaan, mutta ainakin tietää että sitten kun on kuollut niin kaikki ois tosi jees. Koska silloin pääsis sen luo bunkkaaman ja se tarjois bisset ja sillä olis tosi iso taulu-tv ja kaikkee.
Tässä elämässä sitä ei tosin vois nähdä, eikä se vaikuttas oikeesti mihinkään, mutta aina vois kuvitella että kaikki hyvä olis sen ansiota. Tosin sitten olis pakko kehittää myös mielikuvitusvihollinen, jotta vois selittää kaikki ikävät tapahtumat, mutta ei se mitään: the more the merrier.
Ja sitte sitä pitäis koko ajan palvoo ja rukoilla, koska muuten se laittais sut kidutettavaks ikuisiksi ajoiksi, mutta emmä usko että se nyt ihan sillee kuitenkaan tosissaan. Ja kyllä se mulle antais aina anteeks, vaikkei muille aina antaiskaa.
Eiks kuulosta hyvältä? nyt vaan sille joku iskevä nimi vielä... hmmm... oisko vaikka "Reiska" hyvä?
Mitäs sanot, dro, olisko tää hyvä idis?
Mielikuvitusystävä ei auta tuossa tilanteessa, Sen täytyy olla todellinen. Siis oikeasti olemassa. Vaikka kuinka kuvittelist, se ei tee mielikuvitusystävääsi todelliseksi.
Eli kysymys uudelleen:
"Entäpä jos ystäväsi kuolisisvat? Toivon että niin ei tapahtuisi, mutta tiedän että niin saattaa joskus tapahtua. Mieti taannoista Naantalissa tapahtunutta tulipaloa missä moni nuori kuoli. En sano, että niin tapahtuu sinun ystävillesi, enkä toivo sitä, vaan sanon että niin saattaa joskus käydä. Kaikki on mahdollista. Kukaan meistä ei ole kuolematon. Kuka tahansa meistä, saattaa menettää henkensä koska tahansa. Vakavia onnettomuuksia tapahtuu päivittäin. Ihmiset sairastuvat hengenvakavasti. Perheet rikkoutuvat. Puolisot eroavat. Ystävät käyttävät hyväkseen, pettävät ja jättävät. Tapahtuu ryöstöjä, tappoja ja murhia. Näet niistä uutisoitavan päivittäin. Mistä siis löydät turvan, kun elämä on näin turvatonta?"
Otapa selvää mitä se ateismi on ennenkun päästelet noita aivopierujas.
Höpö höpöä.
Agnostikkona jos keskustelen vaikka ortodoksin, helluntalaisen, lestadiolaisen ja vaikkapa ev. lut kirkon edustajan kanssa yhtä aikaa, niin menee siinä pää pyörälle. Kun yksi lupaa yhtä ja toinen toista. Ja jos valitset väärän uskon, on seuraus ikuinen helvetti. Eli tuo Suuri Isä Aurinkoinen on hellyydessään ihmishahmona tulkiten 100% psykopaatti. Eli kyllä uskovallakin on pientä stressiä pääseekö tuonpuoleisessa taivaaseen vai joutuuko helvettiin. Stressitön vaihtoehto lienee joku pappi kun lupaa että kaikki pääsee taivaaseen. Itse tiedän vuorollani kuolevani ja se oli siinä.
"Mielikuvitusystävä ei auta tuossa tilanteessa, Sen täytyy olla todellinen. Siis oikeasti olemassa. Vaikka kuinka kuvittelist, se ei tee mielikuvitusystävääsi todelliseksi."
Ahaa. Eli näistä jumala- ja uskontohommista ei siis taida olla apua?
Ääh, luovutan. Kerro jo mikä on oikea vastaus?
"Ahaa. Eli näistä jumala- ja uskontohommista ei siis taida olla apua?"
Ei sinällään.
Mielikuvitusystävä ei pysty auttamaan sinua. Sinua pystyy auttamaan oikeasti vain hän, joka on oikeasti olemassa. Miksi sinun on vaikea ymmärtää tätä?
Koska ateistin näkökulmasta:
1) Jos elämä on vain pelkkää sokeaa sattumaa, ja elämällä ei ole tarkoitusta ja merkitystä, ja se on siis turhaa, niin ainoa järkevä ratkaisu ongelmaan, on päästä nopeasti eroon elämästä.
2) jos elämän päämäärä on kuolema, nopein tapa päästä päämääränsä, on tappaa itsensä.
3) Jos elämä ei ole elämisen arvoista, ainoa filosofisesti järkevin tapa on tappaa itsensä.
On vain yksi todella filosofinen ongelma - itsemurha. Sen arvioiminen, onko elämä elämisen arvoista, on vastaamista filosofian peruskysymykseen. - Albert Camus
Eikö itsemurhassa olekin kyse siitä, että menet jonnekin, jonne sinua ei ole vielä kutsuttu. - Richard Eberhart
Mihin luottaisit, jos et voi luottaa mihinkään?
1) Jos elämä on vain pelkkää sokeaa sattumaa, ja elämällä ei ole tarkoitusta ja merkitystä, ja se on siis turhaa, niin ainoa järkevä ratkaisu ongelmaan, on päästä nopeasti eroon elämästä.
-miksi ei sitten tehdä elämällensä tarkoitusta ja tehdä lapsia.
2) jos elämän päämäärä on kuolema, nopein tapa päästä päämääränsä, on tappaa itsensä.
-sitähän se kristillisyys on. kuoleman palvominen.
3) Jos elämä ei ole elämisen arvoista, ainoa filosofisesti järkevin tapa on tappaa itsensä.
-juuri kuten multinkkikusipään pitäisi tehdä!
"Otapa selvää mitä se ateismi on"
Ei minun tarvitse. Olen jo ottanut selvää ja tiedän sen jo ennestään. Tiedän sen myös sen lisäksi omasta kokemuksestani.
Mutta, ehkä sinun pitäisi ottaa selvää.
Etkö ihan aikuisten oikeesti näe, mikä vitsi tässä lauseessa on:
"Sitä paitsi must on tyhmää, ku kaikki aina yleistää ;o) "
Siinä on hymiökin perässä.
Ei näemmä auennut vitsiksi ensiyrittämällä, nyt paremmin :)
Kiitos mielipiteestäsi, perustelusi kertovat näemmä tarkemmin.
"Sitä paitsi must on tyhmää, ku kaikki aina yleistää ;o)
Vitsihän on siinä, että yleistystä kritisoiva kirjoittaja sortui itse yleistykseen.
Huomaa tämä: "kaikki aina"
hih hih :)
"Puhdas kokemus, tässä hetkessä oleminen, suora elämän kohtaaminen ilman järjen käsitteellistä tulkintaa siitä. "
Niin? Hieno homma. Mikä itse keksimäsi määritelmä, joka ei sovi juuri kehenkään ateistiin, tekee tuosta mahdottoman ateistille?
Järjestelmällisesti lähes kaikki ateistit tälläkin palstalla ovat yrittäneet tolkuttaa, että on ihan OK sanoa "en tiedä". Kyllä aika monesti esim luonnon ääressä on hienoa hiljentyä. Ei se ole yhtään sen arvokkaampaa, jos päässä soi "jumala teki tämän, ah ihanaa"
Toisaalta, jos ei pysty kaikkea oppimaansa siirtämään syrjään edes hetkeksi ja vaan ihmettelemään, köyhtyy kokemusmaailma. Mistäs luulet sellaisen sanonnan tulleen, kuin "tieto lisää tuskaa"
Hah, olet vain kateellinen! Sinä et ateistina pysty ymmärtämään, että vaikka en pysty todistamaan että jumalat ja jeesukset ja shivat ja Tapio olisivat oikeasti olemassa, niin sisäisesti olen vakuuttunut! Tiedän, että he auttavat minua vaikeissa tilanteissa, he ovat itse sen minulle sanoneet unessa!
Miksi teidän ateistien on niin vaikea ymmärtää että meidän muiden mielikuvitusystävämme ovat IHAN OIKEASTI OLEMASSA!
Takaisin kasvamaan. Ei ole mitään syytä lähteä tuolla tavoin kokonaista ihmisryhmää solvaamaan. Tuo on hyvin lapsellista ja tökeröä käytöstä. Tuollaisen jälkeen ei pidä ihmetellä jos tulee vastapalloon tai sanotaan vajakiksi...
"-miksi ei sitten tehdä elämällensä tarkoitusta ja tehdä lapsia."
Mutta ateistithan väittävät että elämällä ei ole tarkoitusta. Joten miksi tehdä lapsiakaan?
"sitähän se kristillisyys on. kuoleman palvominen."
Ei ole. Kristityt eivät nimittäin usko, että elämän päämäärä olisi kuolema,
"-juuri kuten multinkkikusipään pitäisi tehdä!"
No miksi ateistit eivät sitten ole vielä tehneet sitä?
"Ateisti tai agnostikko ei suutu sen enempää jumalalle"
Olin vihainen Jumalalle _ennen_ kuin olin ateisti.
En enää _silloin_ kun olin ateisti.
Kun olin ateisti Jumala oli kuollut minulle, eikä häntä tietenkään enää ollut olemassa minulle. Hän oli siis minulle täysin olematon, siis ei-olemassa oleva.
näin sanoo ent. ateisti.
Mutta nyt kaikki on toisin :)
"Niin? Hieno homma. Mikä itse keksimäsi määritelmä, joka ei sovi juuri kehenkään ateistiin, tekee tuosta mahdottoman ateistille?"
Ei periaatteessa mikään, kysehän oli henkisyydestä.
Ilmiö on likimain sama kuin uskossa, erona vain se, ettei jumalaa yritetäkään käsitteellistää. Jos ateistin maailmaan sopii, että elämäntarkoitus ei ole rationaalisesti ratkaistava kysmys, niin mikään ei estä. Tosin en enää ymmärrä, miksi sen jälkeen kutsuu itseään ateistiksi, koska kuitenkin uskoo, että olemassa omaa älyä suurempia voimia, vaikkei niitä jumalaksi nimitäkään. Mielestäni tällainen henkilö on näissä määritelmissä joko agnostikko tai ignostikko, mutta meidän lienee turha palata tähän määrittelykysymykseen.
"Järjestelmällisesti lähes kaikki ateistit tälläkin palstalla ovat yrittäneet tolkuttaa, että on ihan OK sanoa "en tiedä"."
Miksi sitten on olemassa termi agnostikko?
"Mistäs luulet sellaisen sanonnan tulleen, kuin "tieto lisää tuskaa" "
Sokean uskon sivuoire.
Tästäkin on ollut puhetta. Agnostisismi on nynnyilyä. Ateisti se on agnostikkokin. Koko termi on syntynyt siksi, että kirkko on leimannut ateistit jumalankieltäjiksi ja jumalanpilkkaajiksi. Agnostikko-termi keksittiin sitten että voisi sanoutua eroon sekä uskonnoista että jumalankieltäjistä.
Tai jotain...
Ai kun on sivistynyttä diskurssia... No mitäs se attelismi nyt sitten on?
Kuti kuti... Keeerroo nyyyt....
No kun et kerran osannut senvertaa googlea käyttää, että olisit etsinyt sanalle ateismi määritelmän, niin minä kerron sinulle, vaikka oletkin niin idiootti, että tuskin tajuat.
Teismi = Uskoa että on olemassa persoonallinen jumala.
Ateismi = Teismin vastakohta.
Villakoiran ydin: Ateismi ottaa siis kantaa vain _persoonallisiin_ jumaluuksiin. Ateisti voi siis periaatteessa olla vaikka panteisti jos sattuu huvittamaan.
Tiedän, ettet tajua ja olet keksinyt kilahtaneessa pikku hihhulipäässäsi ko. sanalla vaikka mitä määrityksiä, mihin sinulla on toki oikeus, mutta meillä täällä reaalimaailmassa ateismi tarkoittaa tuota.
Kthxbai.
Olen määrittelystä hiukan eri mieltä.
Teismi = usko jumalaan olentona (eli persoonalliseen. tässä ollaan samaa mieltä)
mutta minun (ja wikipedian ;o) mielestä sen alalajeja ovat esim.
Monoteismi = yksi jumala
Polyteismi = monta jumalaa
Panteismi = Jumala on kaikessa tai kaikki on jumala
Autoteismi = Minä olen, tai siis minusta voi tulla, jumala
http://en.wikipedia.org/wiki/Theism
Suomenkielinen versio on aika tynkä. Olen itse taipuvainen ajattelemaan teismiä sen laajemmassa merkityksessä, jossa se tarkoittaa käsittettä jumaluudesta. Senkin vuoksi, koska nuo kaikki muut on sen jälkeen niin helposti johdettavissa kantasanasta. Ja luonnollisesti a-etuliite tarkoittaa sellaista, josta teismi puuttuu.
Ole vaan.
mistä tuon olet keksinyt?
Niin oonki.
''Minulle se paratiisiteoria Raamatusta kertoo enemmän.''
Se johtuukin siitä että olet ääliö.
Sulla taitaa olla oma lehmä ojassa tässä kysymyksessä? Ja sen lehmän nimi on Jahve? Olenko oikeassa?
"Mikä on sinun elämäsi suunta ja päämäärä?"
Paljon kuuluu sulle.
"Sulla taitaa olla oma lehmä ojassa tässä kysymyksessä? Ja sen lehmän nimi on Jahve? Olenko oikeassa?"
Olet väärässä. Sori!
"Paljon kuuluu sulle."
Pääasia että kuuluu sulle :)
"Kuten aina matkalle lähdettäessä, ensin täytyy valita suunta ja päämäärä."
“For a long time it had seemed to me that life was about to begin - real life. But there was always some obstacle in the way, something to be gotten through first, some unfinished business, time still to be served, or a debt to be paid. Then life would begin. At last it dawned on me that these obstacles were my life.”
Father Alfred D'Souza
-->
Happiness is a journey, not a destination.
"Mikä on sinun elämäsi suunta ja päämäärä?"
Ehkä räpiköidä mahdollisimman vähän muille haittaa aiheuttaen läpi tästä, mitä elämäksi kutsutaan. Tukka putkella kuolemaa pakoon sanoi rekkakuskien kuningaskin aikanaan. :)
"Tukka putkella kuolemaa pakoon"
Hmmm. Turhaa, hyödytöntä ja väistämätöntä. Kuolema tulee kuitenkin..
Voi sinua, ei vivahteiden tajua, ei häivähdystäkään ironiaa.
Hihujen leveä ja helppo tie ja kapea ja vaikea tie vievät kumpikin ihan samaan teurastamoon.
Vittumainen paimen johdattaa lampaansa kapeaa tietä pitkin teuraalle.
on hyvä lähteä ja ottaa joku suunta ja päämäärä. Vaikka ei niillä niin väliä ole, muuttuvat kuitenkin. Päämäärään jos saapuu, niin ihmettelee, että miksihän tänne niin kovasti halusin...
"Päämäärään jos saapuu, niin ihmettelee, että miksihän tänne niin kovasti halusin..."
No siinä tapauksessa, et ole vielä saavuttanutkaan päämäärääsi.
Tarjolla on myöskin lavea ja mukava elämän tie, mutta tämä kaita vie taivaaseen, ja aion päästä perille saakka. Päivä kerrallaan, mitenkäs muutenkaan?
Tai sitten Umbria, se kun on vähemmän muodikas.
Joskus kuolen, ja se siitä. Kuolleena ei ota kipeää mihinkään. Kysykää lehmän palalta ennen syömistä, ei sano möö.
Uskovaisia pidän idiootteina, voivat työntää jumalansa aivojensa seuraksi.
on kuolema mutta siinä välissä voi tietysti olla hyvä loppuelämä.
synkkää
Eikö se ole ihan iloista, että on hyvä loppuelämä ja sitten finito.
on se, jos päämäärä on kuolema. Jos kuolema on päämäärä, ei ole mitään järkeä edes elää,
silloin juuri haluaa sen ainokaisen elää hyvin.
Ja mikä muu voi olla lopullinen päämärä kuin väistämätön kuolema?
Parempi vaan arvostaa tätä yhtä ja ainutta sillä toista mahdollisuutta ei tule. Että ei siinä mitään synkkää ole kun nyt elää hyvin ja sitten kohtaa väistämättömän niin ei siinä mitään synkkää ole.
Jos päämääräni olisi kuolema, tekisin itsemurhan. Sittenhän saavuttaisin päämääräni.
kauniina siintävät rannat, ihanan kaunihin maan. Näin laulellaan eräässä laulussa.
Uskon että Jumla on elämäni antaja. Tämä maallisen elämän "keikka" johtuu täällä alhossa syntiinlankeemuksen vuoski. Olen ottanut vastaan Jeesuksen Kristuksen sovituksen ja päämääräni on iankaikkinen elämä taivaassa Jumalan suunnitelmien toteuttajana.
En ajelehdi ilman alkua ja loppua, umpimähkään hosuen!
Tuleehan tuota kaikenlaista suunniteltua ja toteutettua, mikä toisinaan antaa mukavaa fiilistä, mutta varsinainen elämänilo löytyy yllätyksistä, joita rutiinien sekaan ilmestyy.
Parhaat matkat on aina olleet ne vähiten suunnitellut. On mukavaa tutustua uusiin paikkoihin ja asioihin.
Lempiharrastuksenani on lukea satunnaisia kirjoja. Se harrastus antaa paljon mielihyvää. Kirjoista avautuvat maailmat ja ajatukset tulevat minun omikseni vaikka en ole niitä osannut etukäteen suunnitella.
Nykyään suurin ilonaiheeni on ihmetellä mitä lapsistani on tullut ja mitä kaikkea he touhuavat. Se on erittäin merkityksellistä elämässäni vaikka he tekevätkin jo päätöksensä itse. Tässäkään homassa ei minun päämäärilläni ole vähäisintäkään merkitystä. Tapahtuu niinkuin tapahtuu.
Tänään oli tarkoitus käydä vielä kaupassa. Taitaa jäädä huomiseen :-)
Kait se siinä omalla painollaan ja päivä kerrallaan menee... Pessimistinä (realistina) en viitsi vaivautua mitään ruusunpunaisia tulevaisuudennäkymiä odottamaan, mutta toisaalta voisi sitä niin paljon huonomminkin olla.
Noh, leuka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä!:)
Ateisteja häiritsi, että joku oli ollut ateisti - muttei ole sitä enää!
Elämä sinänsä on sekä tarkoitus, että päämäärä, mutta ihminen ei tyydy tähän vaan luo oman päämääränsä, ja sen saavuttamiseksi tarkoitus pyhittää keinot.
Uskonnot, aatteet, ym.
Elämä ei voi olla itsensä tarkoitus, kuten kysymyskään ei voi olla itsensä vastaus.
Elämä ilman tarkoitusta on järjetöntä, turhaa ja mieletöntä.
Jos elämällä ei ole tarkoitusta, silloin ainoa järkevä tapa ratkaista ongelma, on tehdä itsemurha.
Huomasin itsekin saman.
"Jos elämällä ei ole tarkoitusta, silloin ainoa järkevä tapa ratkaista ongelma, on tehdä itsemurha."
Jos todella noin ajattelet, onkin parempi että kuvittelet itsellesi jumalia, jotka antavat sinulle tarkoituksen.
Ps. Olet sairas henkilö.
"Elämä ei voi olla itsensä tarkoitus"
Miksei?
"Jos elämällä ei ole tarkoitusta, silloin ainoa järkevä tapa ratkaista ongelma, on tehdä itsemurha."
Kunpa olisit järkevä ja joku ottaisi pois elämäsi tarkoituksen.
Todella sairas henkilö sellainen joka uskoo että elämällä ja ylipäätäänkään millään ei ole mitään tarkoitusta.
Juuri tarkoitus luo syyn ja motiivin elää ja arvostaa elämää.
Jos olisin ateisti, tappaisin itseni.
"Miksei?"
Koska kysymys ei voi olla itsensä vastaus.
"Kunpa olisit järkevä ja joku ottaisi pois elämäsi tarkoituksen."
Eli toivot että uudelleen ryhtyisin ateistiksi?
No thanks! Nautin niin paljon nykyisestä elämästäni, että ei todellakaan kiinnosta palata siihen tyhjyyteen, tarkoituksettomuuteen, onttouteen ja synkkyyteen mitä ateismi tarjoaa. Olen onnellinen kun olen siitä pysyvästi päässyt. Ja toivon ja uskon että sinäkin siitä lopulta pääset. En toivo sinulle vain hyvää, vaan PARASTA :)
"Jos todella noin ajattelet, onkin parempi että kuvittelet itsellesi jumalia, jotka antavat sinulle tarkoituksen"
En kuvittele mitään, vaan uskon.
Kuvitelmilla ja uskolla on huikea ero.
Mikä sinun elämäsi tarkoitus sitten on?
"Todella sairas henkilö sellainen joka uskoo että elämällä ja ylipäätäänkään millään ei ole mitään tarkoitusta.
Juuri tarkoitus luo syyn ja motiivin elää ja arvostaa elämää.
Jos olisin ateisti, tappaisin itseni."
Toivottavasti paranet pian.
"En kuvittele mitään, vaan uskon.
Kuvitelmilla ja uskolla on huikea ero."
Uskosi kohde on kuviteltu olio.
"Mikä sinun elämäsi tarkoitus sitten on?"
Se vaihtelee, tällä hetkellä se on lapseni.
"Uskosi kohde on kuviteltu olio."
Ei ole. En usko mihinkään kuviteltuun olioon.
"Se vaihtelee, tällä hetkellä se on lapseni."
Ei riitä.
Kiitos. Kuten myös. Toivottavasti paranet pian. :)
"Ei ole. En usko mihinkään kuviteltuun olioon."
Mihin sitten oikeastaan uskot?
"Ei riitä."
Miksi ei riitä?
"Koska kysymys ei voi olla itsensä vastaus."
Jaa, mutta kun elämä ei ole mikään kysymys. Se on elämä.
"Eli toivot että uudelleen ryhtyisin ateistiksi?"
No sinäpä osasit nätisti tulkita toiveeni.
Minä isompana ja todellista elämää eläneenä kerron sinulle.
"Ei ole. En usko mihinkään kuviteltuun olioon."
Oletko ehkä kenties ainoana ihmisenä maailmassa nähnyt tuon jumalasi.
Jos tähän vastaat kieltävästi tai myöntävästi ihan kumpi vaan niin olet valehtelija mikä taas on raamatun mukaan syntiä mikä puoletaan johtaa helvettiin karkottamiseen.
No nyt tiedämme ainakin mihin olet menossa!
Voin kertoa että KRS.n lapsen tuntien niin hän riittää mainiosti.
Mielipiteesi niin toivottavasti pian huomaat että sinä olet tarkoitukseton.
Esimerkiksi minulla on elämässä tarpeeksi tapahtumaa. Eipä edes tarvitse ihmetellä mitään elämäntarkoituksia.
Mutta jos sinun tarvitsee miettiä mikä on elämäsi tarkoitus niin sitä ei ole! Terve menoa vaan ja sano Pelsepuupille terkkuja ;)
"Elämän Päämäärä ja Suunta? "
En tiedä, eikä kukaan muukaan.
"Kuten aina matkalle lähdettäessä, ensin täytyy valita suunta ja päämäärä. Toisaalta, voihan sitä tietysti kulkea ja ajelehtia ilman päämäärää ja suuntaa mihin sattuu, mutta sitten saattaa kyllä päätyä ties mihin sattuu..."
Niin esimerkiksi ameeballa on kyky käsittää tarkoituksensa ja päämääränsä ihan kuten kaikella muulla elävällä.
"Mikä on sinun elämäsi suunta ja päämäärä? "
En tiedä, tulevaisuutta ei pysty ennustamaan ja menneisyys on menneisyyttä. Elämä on tässä ja nyt ja teen siitä mahdollisimman hyvän.
"Vai onko sillä sinulle mitään merkitystä?"
En tiedä, enkä välitä. Olen täällä ja miksi en nauttisi siitä?
"En tiedä, eikä kukaan muukaan."
Ei varmaan kukaan muu tiedäkään elämäsi päämäärää.
Sen tiedät vain sinä itse.
"Niin esimerkiksi ameeballa on kyky käsittää tarkoituksensa ja päämääränsä ihan kuten kaikella muulla elävällä."
On kysymys sinusta, ei ameebasta. Toisaalta, en kyllä sitä ihan heti usko että sinä olisit ameeba.
"En tiedä, tulevaisuutta ei pysty ennustamaan."
Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta sitä voi "tehdä". Jo tänään. elämä on kuin shakkipeli. Tämän päivän "siirrot, vaikuttavat huomisen "siirtomahdollisuuksiin". Tänään "teet" huomista. Huomenna "teet" maanantaita. jne. Kyseessä on elämän syyn ja seurauksen lain, eli kausaalisuuden luonne. Mitä tahansa teet, tai et tee, siitä on seuraamuksia. Kaikesta, niin tekemisestä, kuin tekemättä jättämisestä siis seuraa jotain. Tämä asettaa meidät vastuullisiksi omasta elämästämme.
Ja kun ei enää mennä niin ollaan perillä ja silloin kaivetaan maahan että ei jäis nurkkiin mätänemään.
Siis selkeä suunta ja päämäärä.
"Tonne eteenpäin mennään"
Siis minne? Jos et tiedä minne olet menossa, et voi tietää milloin olet perillä.
"silloin kaivetaan maahan että ei jäis nurkkiin mätänemään."
"Siis selkeä suunta ja päämäärä."
Siis elämäsi selkeä päämäärä on ulostaminen.
Sääliksi käy sinua.
Oletko oikeasti noin typerä vai esitätkö?
Turha sun on muita sääliä kun olet mitä olet.
Esa Saarista mukaillen: Jos pyrkii koko elämänsä ajan johonkin tiettyyn päämäärän, se on vähän kuin eläisi elämänsä takaperin.
Jos elämässä ei ole mitään päämäärää, se on sama kuin olisi elävä kuollut.
Jumala päättää puolestani, olen pikku apuri.
Elää mahdollismman kauna ja saada katras terveitä lapsia.
Ihmisen elämässä on juuri niin paljoin tarkoitusta kun hän itse sille haluaa!
katso vaikka multinikkitrollia, hänen elämänsä on täysin turha.
Elämän päämäärä on kuolema. Siihen se elämä loppuu. Ja teit elämässä mitä tahansa, aina suuntaat kohti kuolemaa. Se on luonnon laki.
"Elämän päämäärä on kuolema"
Miksi sitten et tee itsemurhaa?
Sitenpähän pääsisit nopeammin päämäärääsi.
vaikka interraililla käynyt niin tietäisit, että matkanteko on vähintään yhtä kivaa kuin perille pääseminen.
samaten voisi kystyä uskovaiselta, että miksi hän ei tapa itseään jos päämääränä on taivas?
miksi hän odottaa ihan turhaan kun sen voisi nopeamminkin saavuttaa.
samaten: miksi odottaa kuolemaa jos se on päämääränä.
käyttäisin nopeinta tapaa päästä määränpäähän.
Arvoisa kaikille vittuilija. Siksi, koska ilmeisesti se meni näin.
[10 000 EAA]
Ja kuunnelkaa, kun kuolette, pääsette suoraan taivaaseen, jossa (lista)
Argh, argh, spät jne...
Ei ei ei! Hei seis! Eikäku... Sit jos tappaa ite ittensä ei pääsekään! Sain tämän juuri viestinä ööö... enkeliltä, joka on siis ööö... näkymätön teille!
No niin siis. KUN olette palvelleet tätä ööö... Jumalaa! (joo, se on hyvä) ja annatte hänen edusmiehelleen maan päällä, eli mulle. osan saaliistanne ja palvotte polvillanne tätä (mikäsenytoli) Jumalaa! (huh) aina kun mä sanona, niin SITTEN pääsette sinne taivaaseen kun kuolette JOS ette tapa itseänne.
OK? Hyvä. Viekää nuo ruumiit pois. Syödään ne... EIKU! Tuokaa ne tänene minun luolaani. Jumala juuri ilmoitti, ettei muita ihmisiä saa syödä (njam) ja ne täytyy toimittaa hänen edusmiehensä palvat--- eiku siunattavaksi. (vittu mä oon nero)
Et voi tehdä itsaria,sillä siinä kuolee vain viaton ruumis, ja itsen tuskat kärimykset jäävät, etkä voi niistä enään päästä eroon, kun olet kuollut
mihinkään, päämäärä saavutetaan aikanaan, ei tarvitse olla mikään kiirekapitalisti.
Elämän päämäärä on elämä.
Elämän suunta on aika.
Tossa on kaiketi selventävin vastaus mitä mieleen tulee.
Onko sillä minulle merkitystä? On. Minulla on päässä
elämää ylläpitävä mekanismi ja sen toimivuus palkitsee
aistejani miellyttävillä tunteilla. Se tuntuu hyvältä.
Tahdotko kuulla lisää?
Tieto vapauttaa psyykkisen krapulan jälkeen.
...Elämän ylläpitäminen edellyttää suvun jatkamista.
".Elämän ylläpitäminen edellyttää suvun jatkamista."
Miksi?
http://bluejaunte.files.wordpress.com/2010/01/double_facepalm.jpg
"Elämän päämäärä on elämä"
Kysymys ei voi olla itsensä vastaus.
"Elämän suunta on aika"
????
"Minulla on päässä elämää ylläpitävä mekanismi ja sen toimivuus palkitsee
aistejani miellyttävillä tunteilla. Se tuntuu hyvältä."
Mekanismi? Oletko humanoidi vai hybridi? Vai robotti?
Jos ei jatka sukua, omat geenit kuolee sukupuuttoon.
Jos kukaan/mikään ei jatka sukua, kaikki kuolee sukupuuttoon.
http://eroakirkosta.fi/
Älä kirkkoa etsi, vaan itsesi.
"Kysymys ei voi olla itsensä vastaus."
Sanotaan sitten: "eläminen"... Elämän edistäminen, parantaminen ja antaminen.
Elämäni kulkee neljännessä ulottuvuudessamme, ajassa, jatkuvasti tulevaisuuteen.
Lisäksi se kulkee maailmankaikkeudessa kovaa vauhtia "ulospäin".
Jos jotain suurta suunnitelmaa utelet, sanoisin että jonkinlainen auttava/hyödyllinen
kädenjälki ihmisille ja omille jälkeläisille parempi elämä, kuin itse sain.
Kyllä siinä mieli lepää, kun geenit jatkaa matkaa. Usko tai älä.
(Ainoastaan) niin olemme """kuolemattomia""".
Humanoidi tarkoittaa mitä tahansa olentoa, joka muistuttaa ruumiinrakenteeltaan ihmistä.
Kyllä, olen ilmeisesti humanoidi. Lisäksi olen myös ihminen, nisäkäs, vaalea ja mukava (:
Sulla on mm. aivastusmekanismi ja muita autonomisia hermostoja eikä ne tee susta ropoottia.
Löysin jo maailman.
http://eroakirkosta.fi/
Ja kun kaikki jatkavat oikein urakalla sukua, niin maapallo kuolee ylikansoitukseen.
Raamatusta puuttuu ohje, mitä sitten tehdä, kun maa on jo täysi.
Sä oot, kyllä, täys idiootti! XD
Kasvokkain olisit lyöny mua vaa raamatulla naamaan.
...tuppisuuna
...tai hauska trolli.
elämällä voi olla kaksi päämäärää: ikuinen elämä tai kuolema. Koska ensinmainittu on mahdoton vaikka ehkä tulevaisuudessa voimmekin elää satoja vuosia, jää kuolema.
Mitä sitä odotellessa sitten tekee odotellessaan, on toinen juttu.
Elämä sinänsä on tarkoitus ja päämäärä, mutta ihminen ei hyväksy sitä tosiasiana, vaan keksii sille oman tarkoituksen ja päämäärän, uskonnot ja aatteet, ja siitä syntyy tuo kaaos joka maailmassa vallitsee
Http://www.eroakirkosta.fi
Kiitos elämälle, että olen päässyt eroon kirkosta, sillä kirkossa olo on pään pistämistä pensaaseen,onneksi
hänen kohdallaan tuo pensas syttyi palamaan,ja totuus valkeni.
En sano tätä siksi, ettekö kirkossa saisi olla joka niin haluaa, vaikka suurin osa eroaisi, mutta ei tiedä mitä tilalle
Muodostuneet elämäntavat, ja helvetillä pelottelu, pitävät ihmisiä kirkon henkisessä hallinnassa, eikä ateismikään ole vaihtoehto, koska se on samaa uskoa
Vasta kun ihminen ymmärtää oman psykologisen perimänsä,eli perisynnin, niin se lakkaa vaikuttamasta elämäämme, ja ajton totuus voi tulla luoksemme
Elämällä Ei Ole Suuntaa.
Isoilla Kirjaimilla Kirjoittaminen Ei Tee Olematonta Olevaisemmaksi.
Jo Se, Että Olettaa Elämällä Tai Evoluutiolla Olevan PÄÄMÄÄRÄN (No Nyt Jo Koko Sana Ihan Kunnioituksesta Isolla Kirjaimella!) Paljastaa "Kysyjän" Olevan Uskis, Jolla On Ennakko-Oletus Elämän Päämäärästä.
Tässä iässä nauttii olemisesta.
Lapsuudessa oli toive ja unelma, viisi vuotta sitten toteutin sen.
Elämän päämäärä on elämä itse.
.
Kaveri lukiossa tiesi elämänsä tarkoituksen ,kun tätä kysyttiin kurssilla X:
"Elämän tarkoitus on ajaa Tojotalla sekä katsella Kummelia."
Amme, näin se on.
Voisiko nuo EVIL-.fi linkit poistaa, koska eivät ne SatananPalvontalinkit ole ihan siveellisiä?
Elämällä ei ole päämäärrää vaan elämä sinäsä on tuo päämäärä, koska tehtävämme on esittää ajatonta elämää ajassa ja aineessa, ja miten se kehittyy aineellisessa prosessissa, syyn ja seurauksen lain mukaan, niinkuin kehitys tapahtuu koko maailmankaikkeudessa
Ihmisen kehityksen kohdalla on kuitenkin tapahtunut moka jossa ihminen joutui tietämättään synnyttämän egon orajaksi ja näin hänen henkinen kehityksensä
jäi aataminaikaselle tasolle, vaikka tekninen kehitys on edennyt huimaa vauhtia.
Tällainen tilanne voi johtaa ennenpitkää tilanteeseen, jossa ihminen tuhoaa itsensä ja koko maapallon elämän, ellei tätä ymmärretä
suojella sitä ja auttaa sitä kehittymään.
en tiedä
Taivas on matkani määrä, matkalle en tahdo jäädä.
Kaukaa jo siintävät rannat ihan kaunihin maan.
Jos taivas on matkasi määrä niin sinun on oltava siellä nyt sillä kuoleman jälken se on liian myähäistä, olitpa miten harras uskovainen tahansa
Joten päämäärä on ymmärtää ihmisen henkinen kehitys aatamin ajoista asti, ja kun ymmärrämme henkilökohtaisesti sen, niin psykologinen perimämme perisyntimme postuu ja elämme taivaselämää jo täällä maanpäällä ollessamme
Tuo proseessi on ns. psykologinen kuolema jossa ymmärrämme miksi ihmine elää niinkuin elä ja mistä kaikki kärsimyksemme, pelot ja tuskamme ovt syntyneet
Elämä on kuolemista kaikelle eiliselle, eli emme tallenna kokemuksiamme muistikuviksi vaan emme ota niihin myönteistä, emmekä kielteist kantaa ja silloin kaikki kokemamme loukkaukset ym. aiheuta ongelmia
Kun emme tallenna asioita mielikuviksi, niin kukaan ei pääse neulalla pistämään sitä me loukkaanumme
Jos kukaan kun loukataan ei loukkaannu niin maailma olisi aivan toisenlainen,
ei olisi sotia eikä ristiriitoja kärsimystä tuskaa ja ahdistusta
EIKÄ tämä ole mikään teoria, sillä puhun tuhansien vuosien kokemuksesta
jota menneet sukupolvet ovat kokeneet