Tämän päivän Helsingin Sanomissa esiintyy jälleen silmiinpistävää ristiriitaisuutta.
Pääkirjoitussivuilla ovat rinta rinnan I pääkirjoitus aiheena Lähi-Itä ja sen vieressä kolumnikirjoitus Hamas-järjestön roolista Lähi-Idän ongelman ydinkysymyksessä.
Molemmat kirjoittajat ovat eräänlaisia auktoriteetteja, joiden sanaan on totuttu luottamaan omia mielipiteitä muodostettaessa.
Pääkirjoitus edustaa kuitenkin kannanotoissaan jälleen kerran niin yksipuolista suhtautumista Lähi-Idän suurimpaan ongelmaan eli palestiinalaiskysymykseen, että lukija joutuu pohtimaan lehden objektiivisuutta maailman ilmiöiden tarkastelussa.
Todennäköinen kirjoittaja on vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen, jonka kynän jälki lienee esiintynyt jo aiemminkin Israel-vastaisissa pääkirjoituksissa.
Kun pääkirjoitus mm. selostaa kesän 2003 Akaban kokouksessa hyväksyttyä ns. tiekarttaa ratkaisun löytämiseksi, kirjoittaja jatkaa seuraavasti:
"Muste oli tuskin kuivunut, kun Israelin pääministeri Ariel Sharon ryhtyi järjestelmällisesti toimimaan karttaa vastaan. Bushin hallitus seurasi karttansa tuhoa vierestä tekemättä käytännössä enää mitään sen hyväksi."
-Ei sanaakaan vastapuolen aloittamista tihutöistä tai negatiivisen mielialan luomisesta.
Lukija odottaa valtakunnan päälehdeltä jonkinlaista objektiivisuutta, varsinkin pääkirjoitusten kohdalla.
Hyvän vastapainon Israelin turvallisuustilanteen punnitsemiseeen antaa Max Jakobsonin kolumnikirjoitus "Ongelmien ytimessä Hamas", jota referoin tähän pääkohdittain:
Todettuaan parin omakohtaisen kokemuksenkin kautta antisemitismin nousseen jälleen kansainvälisen keskustelun aiheeksi, Jakobson keskittyy Hamas-järjestön aiheuttamaan kriisitilanteeseen Lähi-Idän polttopisteessä:
" Sattumalta kansainvälinen kriisiryhmä International Crisis Group (ICG), jonka puheenjohtaja on presidentti Martti Ahtisaari, on aivan äskettäin laatinut perusteellisen selvityksen Hamas-järjestön ohjelmasta.
Ohjelman tavoitteena on Israelin valtion kukistaminen, juutalaisten karkoittaminen maasta ja islamilaisen valtion perustaminen Palestiinan koko alueelle.
New York Timesille myöntämässään haastattelussa Ahmed Jassin on sanonut olevansa täysin vakuuttunut siitä, että Israelin valtio tulee häviämään kartalta. Palestiinan jakamista kahdeksi valtioksi hän ei hyväksynyt.
---
Sekä Yhdysvallat että EU ovatkin leimanneet Hamasin terroristijärjestöksi.
ICG:n raportissa todetaan, että Hamas on pantava kuriin ja riisuttava aseista, jotta rauhanneuvottelut Israelin ja palestiinalaisten välillä saataisiin käyntiin.
Mutta tähän ei palestiinalaisten johto ole kyennyt. Hamas ei ole alistunut sen tahtoon.
---
Milloin nämä neuvottelut saadaan uudelleen käynnistetyksi?
Vastaus riippuu ennen muuta siitä, milloin palestiinalaiset saavat aikaan riittävän kattavan yksimielisyyden.
Sota Israelin puolustusvoimien ja terroristijärjestö Hamasin välillä jatkuu, mutta niinkuin ICG:n raportissa arvellaan, myös sota palestiinalaisen hallituksen ja Hamasin välillä voi osoittautua väistämättömäksi."
---------------------------------------------
Muun muassa näin Max Jakobson siis toteaa päivän Kolumni-kirjoituksessaan Helsingin Sanomissa.
Ilman tuota kolumnikirjoitusta olisi pääkirjoituksen antama kuva tilanteesta ollut eräänlainen torso yksipuolisen asenteensa johdosta.
Onneksi lehden lukijoille, mikäli malttavat lukea Jakobsonin kirjoituksen kokonaisuudessaan, avautuu kolumnin avulla laajempi näkökulma ongelman pohtimiseen ja myös objektiivisemman mielipiteen muodostamiseen.
Pääkirjoitussivuilla ovat rinta rinnan I pääkirjoitus aiheena Lähi-Itä ja sen vieressä kolumnikirjoitus Hamas-järjestön roolista Lähi-Idän ongelman ydinkysymyksessä.
Molemmat kirjoittajat ovat eräänlaisia auktoriteetteja, joiden sanaan on totuttu luottamaan omia mielipiteitä muodostettaessa.
Pääkirjoitus edustaa kuitenkin kannanotoissaan jälleen kerran niin yksipuolista suhtautumista Lähi-Idän suurimpaan ongelmaan eli palestiinalaiskysymykseen, että lukija joutuu pohtimaan lehden objektiivisuutta maailman ilmiöiden tarkastelussa.
Todennäköinen kirjoittaja on vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen, jonka kynän jälki lienee esiintynyt jo aiemminkin Israel-vastaisissa pääkirjoituksissa.
Kun pääkirjoitus mm. selostaa kesän 2003 Akaban kokouksessa hyväksyttyä ns. tiekarttaa ratkaisun löytämiseksi, kirjoittaja jatkaa seuraavasti:
"Muste oli tuskin kuivunut, kun Israelin pääministeri Ariel Sharon ryhtyi järjestelmällisesti toimimaan karttaa vastaan. Bushin hallitus seurasi karttansa tuhoa vierestä tekemättä käytännössä enää mitään sen hyväksi."
-Ei sanaakaan vastapuolen aloittamista tihutöistä tai negatiivisen mielialan luomisesta.
Lukija odottaa valtakunnan päälehdeltä jonkinlaista objektiivisuutta, varsinkin pääkirjoitusten kohdalla.
Hyvän vastapainon Israelin turvallisuustilanteen punnitsemiseeen antaa Max Jakobsonin kolumnikirjoitus "Ongelmien ytimessä Hamas", jota referoin tähän pääkohdittain:
Todettuaan parin omakohtaisen kokemuksenkin kautta antisemitismin nousseen jälleen kansainvälisen keskustelun aiheeksi, Jakobson keskittyy Hamas-järjestön aiheuttamaan kriisitilanteeseen Lähi-Idän polttopisteessä:
" Sattumalta kansainvälinen kriisiryhmä International Crisis Group (ICG), jonka puheenjohtaja on presidentti Martti Ahtisaari, on aivan äskettäin laatinut perusteellisen selvityksen Hamas-järjestön ohjelmasta.
Ohjelman tavoitteena on Israelin valtion kukistaminen, juutalaisten karkoittaminen maasta ja islamilaisen valtion perustaminen Palestiinan koko alueelle.
New York Timesille myöntämässään haastattelussa Ahmed Jassin on sanonut olevansa täysin vakuuttunut siitä, että Israelin valtio tulee häviämään kartalta. Palestiinan jakamista kahdeksi valtioksi hän ei hyväksynyt.
---
Sekä Yhdysvallat että EU ovatkin leimanneet Hamasin terroristijärjestöksi.
ICG:n raportissa todetaan, että Hamas on pantava kuriin ja riisuttava aseista, jotta rauhanneuvottelut Israelin ja palestiinalaisten välillä saataisiin käyntiin.
Mutta tähän ei palestiinalaisten johto ole kyennyt. Hamas ei ole alistunut sen tahtoon.
---
Milloin nämä neuvottelut saadaan uudelleen käynnistetyksi?
Vastaus riippuu ennen muuta siitä, milloin palestiinalaiset saavat aikaan riittävän kattavan yksimielisyyden.
Sota Israelin puolustusvoimien ja terroristijärjestö Hamasin välillä jatkuu, mutta niinkuin ICG:n raportissa arvellaan, myös sota palestiinalaisen hallituksen ja Hamasin välillä voi osoittautua väistämättömäksi."
---------------------------------------------
Muun muassa näin Max Jakobson siis toteaa päivän Kolumni-kirjoituksessaan Helsingin Sanomissa.
Ilman tuota kolumnikirjoitusta olisi pääkirjoituksen antama kuva tilanteesta ollut eräänlainen torso yksipuolisen asenteensa johdosta.
Onneksi lehden lukijoille, mikäli malttavat lukea Jakobsonin kirjoituksen kokonaisuudessaan, avautuu kolumnin avulla laajempi näkökulma ongelman pohtimiseen ja myös objektiivisemman mielipiteen muodostamiseen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Tällä palstalla pelaa myös valikoiva sensuuri. Älykkäät ja tietoon pohjautuvat kriittiset kirjoitukset poistetaan poliittisesti valikoiden. Veikkaan, että jäljet johtaa sylttytehtaalle, joka koostuu Eniron omistajista. Katsokaapa vain, ketkä ehditte, niin tämäkin viesti poistuu aika pian.
ja kokemukseni ovat samanlaiset tätä palstaa koskien. Koska "valvojan" omista omaksumistaan mielipiteistä ei saa poiketa pokkipuolisilla lausunnoilla, ehdottaisin jotta alkaisimme käyttämään muiden tarjoamia foorumeita.
Tänne tuntuvat pesiytyneet palstalle ex/nyk. stalinistit vihreine banderoilleeneen.
Selvitä Eniron omistajat, niin tiedät ketä ne sensuroi. Komento tulee lopulta jostain muualta kuin Suomesta.
Kerro meille tietämättömille kuka Eniron omistaa.
Hesari on läpeensä paska, täysin sosialistisen myrkynkylvön ja ennenkaikkea törkeän ja ahneen työnantajapolitiikan kuivettama kommariläpyskä. Aivan kuten kommarit kuivettivat työläisiltä leivän neuvostoliitossa ampumalla ja tappamalla kaikki älykkäämmät ja asiantuntijat, SDP:n pravda on samanlainen paskapuuhastelijoiden tuotos jotka kaikki ovat pätkätöissä ja harjoittelemassa koska Erkko ei ole vuosikymmeniin palkannut yhtä ainoaa asiallista toimittajaa.
Seppo Heikinheimo oli viimeinen toimittaja hesarissa mutta nähtyään millaiseksi paskaksi hesari oli ajettu, mies murtui ja tappoi itsensä. Surullinen tapaus on viimeinen todistettu uhanalaisen toimittajan havainto SDP-Sanoma oy:n läpysköissä.
Hesaria ei kannata ostaa eikä tilata. Kuin korkeintaan puoleen hintaan. Kyllästyttäni huonosti syttyvään paskapaperiin, jolle hesari painetaan, en usko että viitsin jatkossa kantaa selkä vääränä sosialistien paskavalheita paperinkierrätyslaatikkoon...
Parempi lopettaa SDP-Sanoma oy:n poliittisen jätteen tilaus ja säästää selkää, itseäni, luontoa ja hyvää mieltä.
Helsingin sosialisti-sanomien objektiivisuuden ja tasapuolisuuden todellisen luonteen selvittämiseksi en tarvitse kuin kolme sanaa...
Anneli Jäätteenmäki, syytön!
Noin. Eiköhän siinä nähty mitä paskaa sosialistisanomat todellisuudessa on. Kyllä ottaa Virkkusta kuulaan varmaan yhtä paljon kuin kommunisti-ratamoa.
Anneli Jäätteenmäki, Syytön!
Koska se tuo suhteellisen tasapuolisesti erilaisia näkökantoja esiin. Eli siis sananvapaus toteutuu, mutta objeektiivisuus säilyy eri näkökantojen esittämisen takia. Yhdessä numerossa käydään asian yksi puoli läpi, toisessa toinen. Kun ne kaikki lukee ja pohtii lukemaansa saa ehkä hiukan objektiivisemman kuvan asioista. Ei sekään ole oikein että vain Israelia ylistetään ja Palestiinalaisia vain haukutaan. Sekin on hyvin yksipuolinen asenne. Samaten jos venäjä on aina paha ja USA aina mukamas hyvä. Ei se niinkään ole.Jos hesari tahtoo petrata vielä tuosta, sen pitäisi ottaa täysin toisinajattelijoita myös kirjoittajakaartiinsa. Silloin saisimme me tavalliset taavit hyvin moninaisen selonteon eri näkökannoista ihan vain yhdestä lehdestä.Ja jaksamme maksaa aina nousevan tilaushinnan siitä ihanuudesta:-)
Pääkirjoituksen ei tarvitse olla objektiivinen. Se kuuluu joukkoon mielipidekirjoitukset. Hesarilla ja sen pääkirjoituksen laatijalla on siis oikeus mielipiteeseen.
"Pääkirjoituksessa lehdellä on legitiimi oikeus esittää omat arvostuksensa ja arvostusluonteiset kannanottonsa". - Pertti Hemánus.
Se, että muu kolumni antaa ristiriitaista tietoa ei saisi vaikuttaa asiaan. Mainitsemasi Jakobsonin kolumni taas edustaa kirjoittajan henk. koht. mielipidettä, eikä lehden linjaa.
Ihan vaan ohimennen tällänen huomautus. Itse sisällöistä en lähde väittelemään tällä kertaa. Enköhän saanut taas antisemitisti-leimoja otsaani tollakin ;)
Jos kyseessä olisi poliittisesti sitoutunut lehti, hyväksyisin subjektiiviset kannanotot pääkirjoituksissa ilman muuta.
Olen tilannut Helsingin Sanomat itselleni juuri sen poliittisen sitoutumattomuuden takia saadakseni kotimaan ja maailman tapahtumista tasapuolisen ja objektiivisen kuvan, jota sitten voin halutessani täydentää muiden mediavälineiden tarjoamalla lisätiedolla.
Jos pääkirjoitusten tekijät alkavat tuputtaa jotain asenteellista mielipidettään johonkin maailmanpoliittisesti erittäin tulenarkaan kiistakysymykseen, jota Lähi-Idän kriisi kieltämättä edustaa, alkaa lukijan luottamus saatuun tietoon horjua, jonka seurauksena hänen on enää vaikea tietää, mikä suhteellinen totuus esillä olevasta asiasta on kuitenkin lähellä oikeata totuutta.
Mikäli aikaansa seuraava ihminen ei enää voi luottaa saamaansa tietoinformaatioon, herää kysymys, mistä hän sitten enää maailmankuvaansa rakentaa.
On kiusallista alkaa lukea valtakunnan ykkösmediaa sen epäilyksen vallassa, ettei annettu tieto enää olekaan puolueetonta tietoa!
Mihin sinä tarvitset mitään puolueetonta julkaisua? Tilaa joku juutalaisten oma julkaisu ja lue sitä niin voit jatkaa sen maailmankuvasi pönkittämistä, maailmankuvan jota tuputat muillekin täällä nimimerkkiäsi myöten.
Miksi minua vastaan hyökkäät?
Päivän HS:n pääkirjoitussivuahan tässä on käsitelty; ei minun maailmankuvaani.
Jos arvelet tietäväsi sen niin hyvin nimimerkkisi takana piileskellen, voit saman tien kertoa myös oman maailmankuvasi.
Olisiko meillä peräti yhtenevät maailmankuvat?
Toki saat olla eri mieltä, mutta mitä tulee journalistisiin kysymyksiin, niin esim. Hemanus, Vuortama ja kumppanit ovat kanssasi eri mieltä. Ja rehellisyyden nimissä he taitavat tietää aiheesta enemmän?
Jos kuvaamasi kaltainen puoleellisuus olisi löydettävissä lehden artikkeleista, voisin ymmärtää närkästyksesi. Itse asiassa voin sen toki ymmärtää nytkin. Valitettavasti se vain tässä tapauksessa johtuu kyvyttömyydestäsi erottaa artikkeli ja mielipidekirjoitus. Pääkirjoitus on jollain tavalla rinnastettavissa yleisönosastokirjoitukseen. Pääkirjoituksen ei ole tarkoitus esittää objektiivista totuutta, vaikka sen tuleekin pohjautua tosiasioihin.
Se, että lehti on poliittisesti sitoutumaton ei tarkoita, etteikö sillä voisi olla mielipiteitä. Niitä mielipiteitä vain ei sanele mikään puolue.
Ja missään tapauksessa lehden tai sen pääkirjoittajan mielipiteiden ei pidä suoraan heijastua uutisjuttujen sisältöön.
>>Mikäli aikaansa seuraava ihminen ei enää voi luottaa saamaansa tietoinformaatioon, herää kysymys, mistä hän sitten enää maailmankuvaansa rakentaa.
Tuossa on ikään kuin tiivistetysto esitettynä kaikki mahdolliset ajatusvirheet.
"Aikaansa seuraava ihminen" kertoo jotain perusasennoitumisesta. Josain ympärilläni on jokin mystinen "aika", ja kannan kovasti huolta siitä pysynkö mukana. Ulkoaohjautuvan ihmisen peruselämäntunto.
Sitten vaaditaan että jonkun olisi omattava sellainen tiedollinen auktoriteetti, että hänen sanomiinsa voisi luottaa. Hitto, jos ei voi luottaa, hukkaanhan minä joudun!
Lause voitaisiin kääntää täsmälleen päälaelleen:
Mikäli itse osassa elämässään omalta kohdaltaan rakentaa omaa aikaansa, on selvää, ettei enää voi luottaa mihinkään saamaansa informaatioon, vaan maailmankuva on rakennettava tämä epävarmuus huomioonottaen.
Silleen.
Jos jokin puolue ei syötä sinulle valmista maailmankuvaansa, rakennat sinäkin sen jostain saamaasi informaatioon tukeutuen.
Puolueettomalta lehdeltä odottaa saavansa puolueetonta informaatiota, aina pääkirjoituksia myöten.
Lukijan omassa intressissä on sitten se, haluaako hän tyytyä saamaansa tietoon, niellen pureksimatta hänelle valmiiksi jauhetut mielipiteet, vai arvioiko hän kriittisesti lukemaansa.
Vaikka te sanoilla saivartelijat ette ilmeisesti ole tottuneet kriittiseen ajattelutapaan, sallinette sellaisen kuitenkin allekirjoittaneelle, sillä onneksi Suomessa vallitsee -ainakin toistaiseksi- ajattelun- ja jopa mielipiteenilmaisun vapaus.
Esitin kahden eri kirjoituksen eroavaisuudet samalla lehtisivulla päivän HS:ssa, ja vaikka Jakobsonin(ei siis minun) näkökannat riitelisivät omienne kanssa kuinka paljon tahansa, oli kolumnin merkitys tänään erityisen ansiokas, tasapainon vuoksi.
Se teidänkin on vain kestettävä...
>>Vaikka te sanoilla saivartelijat ette ilmeisesti ole tottuneet kriittiseen ajattelutapaan, sallinette sellaisen kuitenkin allekirjoittaneelle
Kaikin mokomin. Kerroin vain, että olet aika heikoissa lähtökuopissa, kun tiedonhankintasi perustuu auktoriteettiuskoon ja samaistumiseen, eikä ajatteluun.
Varsinkaan allekirjoittaneen ajattelutavasta?
Olisin edelleen kiinnostunut lukemaan kirjoitustasi siitä, mihin sinä ajattelusi perustat.
Vai onko ajatustesi lähtökohta nollapiste?
asenteetonta kannanottoa mistään? Aina esityksessä on joku puoli. Onko se oikea lukijan mielestä onkin sitten eri asia. Mistä saisimme täysin asenteetonta ja puolueetonta tietoa? Minun mielestäni sellaista ei ole olemassakaan. Voi esittää vain faktat, mitä on tapahtunut eikä sekään ole asenteetonta. Lisäksi tulee se seikka joka kaikkea uutisointia haittaa että todella ei aina tiedetä mitä on tapahtunut ja mistä kaikki on johtunut. Vedetään vain johtopäätöksiä ja tehdään suuret otsikot. Vasta vuosien kuluttua voimme lukea selvityksistä jotka muuttavat tapahtuneen uutisoinnin hyvinkin virheelliseksi. Emme mistään voi olla varmoja että tiedotus on todellisesti oikein.Se mitä luemme on erilaisia mielipiteitä ja erilaisia asenteita. Niistä sitten pyrimme muodostamaan mahdollisimman monipuolisen käsityksen tapahtumista.Miksi mielestäsi yhden kirjoittajan pitäisi kirjoittaa asenteettomasti ja puolueettomasti, kun toinen saisi kirjoittaa nimenomaan puolueellisesti?
olla naurettava. G.oldman puhuu ulkomaiden tapahtumista, ja niistä saatavan tiedon pakollisestakin riippuvaisuudesta tiedonvälityskanavista.
Sinä sanot että ei pidä uskoa auktoriteetteihin vaan miettiä itse. Millä pirulla sinä jostain Palestiinan tilanteesta saat infoa? Meditoimalla vai käymällä siellä suunnilleen joka viikko? Ensimmäinen tuntuu luultavammalta (tosin rankkaisin melkein kaikki auktoriteetit sen yli).
Tuli tietoa mistä tahansa, se tulee JONKIN auktoriteetin kautta. Osa medioista vaan pyrkii korostamaan neutraaliuttaan varmistaakseen kaikkien lukijoiden luottamuksen tiedon puolueettomuuteen. Esimerkiksi AP ja Reuters ovat kuuluisia tästä. Suomessa siitä oli kuuluisa lähinnä Helsingin Sanomat, jonka puolueettoman maine on tässä syytettynä.
Täysin validi syytös/epäilys G.oldmanilta, jota sinun ihme saivartelusi ei koskettanut juuri laisinkaan.
Totta kai jokainen kirjoittaja ilmaisee tekstillään jonkinlaista asennoitumistaan, kuten puheena olleet Janne Virkkunen ja Max Jakobsonkin.
Pointtini olikin pääkirjoituksen kohdalla se, että moittiessaan Ariel Sharonia tiekartan tuhoamisesta (ja USA:ta sivussa katsomisesta) pääkirjoittaja ei kirjoittanut puolikasta sanaakaan kiistan toisen osapuolen, palestiinalaisten osuudesta optimismin tärvelemiseen.
Mielestäni objektiivisuus varsinkin suurimman päivälehtemme vaikutusvaltaa ajatellen edellyttäisi tasapuolista suhtautumista kirjoitettaessa kiistan kahdesta osapuolesta.
Nyt lukijalle saattoi jäädä kirjoituksen perusteella sellainen käsitys, että tiekartan suunnitelmat tuhosi vain Israel, palestiinalaisten viattomina ihmetellessä toiveittensa haihtumista ilmaan.
Itse seuraan tapahtumia niin tiiviisti, että tiedän molempien osapuolien toimien siirtäneen rauhan ratkaisua jälleen kerran hamaan tulevaisuuteen, mutta on epäreilua vähemmän tarkkaavaisia lukijoita ajatellen antaa heille vain toista osapuolta syyttävä lausunto asiasta.
Se oli kirjoitukseni motiivi.
"Jos jokin puolue ei syötä sinulle valmista maailmankuvaansa, rakennat sinäkin sen jostain saamaasi informaatioon tukeutuen.
Puolueettomalta lehdeltä odottaa saavansa puolueetonta informaatiota, aina pääkirjoituksia myöten.
"
Tuossa esität aika omituisen toiveen. Vaadit puolueettomuutta, ja koet että puolueettomuutta on loukattu jos lehdessä on yksi kirjoitus joka ei sinua miellytä. Eikös puolueettomuuteen ja tasapuolisuuteen kuulu nimenomaan se että esitetään kaikenlaisia mielipiteitä. Lukijat sitten valitsevat. Mutta sinä haluat sensuroida, vaadit että lehdessä saa olla vain samoja mielipiteitä kuin sinulla on.
Onko tämä nyt niin vaikea asia ymmärrettäväksi...
Totta kai puolueeton lehti saa esittää kaikenlaisia mielipiteitä, mutta nyt puhutaan pääkirjoituksista maan suurimmassa päivälehdessä.
Jos siinä käsitellään jotakin kiistakysymystä syyllistämällä vain toinen osapuoli, rikkoo se lehden puolueetonta linjaa vastaan.
Kolumnit, mielipidekirjoitukset ja yleisön ajatustenvaihto voi sisältää vaikka minkälaisia yksipuolisia kannanottoja, koska lukija jo palstan nimikoinnilla tietää, mihin varautua.
Sen sijaan pääkirjoitustoimittajan kirjoitus edustaa lehden ns.virallista linjaa; se on siis nimensä mukaisesti lehden tärkein kannanotto kulloinkin käsiteltävään asiaan ja vaatii kirjoittajaltaan erityistä vastuullisuutta, sillä moni vastuunkantajakin kiinnittää erityisen huomion pääkirjoituksen viestiin.
Sanalla sanoen, odotan puolueettoman lehden pääkirjoitukselta objektiivisuutta.
Sinäkö et "piileskele" nimimerkin takana?
Sinun maailmankuvasi on mustavalkoinen, minun harmaa tässä Israel vs. palestiinalaiset-asiassa ja se on sinulle paljon läheisempi asia kuin minulle. Kirjoitat siitä usein ja on helppo nähdä oletko puolueeton vai et.
Jos joku joka julkisesti ilmoittaa löytäneensä kaikkea käsittävän perimmäisen totuuden, jota mikään ei horjuta eikä muuta, sanoo kaipaavansa puolueetonta tietoa maailmnan menosta, jutussa on jotain absurdia.
Mikään tieto ei tuollaiselle ihmiselle voi olla puolueetonta, koska kaikella on hänelle jo ennalta määrätty merkityksensä. Mikään mitä maailmassa tapahtuu, ei näitä merkityksiä muuta. Kun hän kaipaa "puolueetonta" tietoa, tarkoittaa se vain, että hän kaipaa entistäkin enemmän vahvistusta jo omaksumilleen totuuksille.
Siksi tuo puolueettoman tiedon vaatimus uskovaisen suussa on naurettava.
Ei ole olemassa mitään puolueetonta tietoa mistään. Kaikki tietoa sisältää valinnan, jäsennykset ja painotukset, ja joissakin tapauksissa myös eksplikoidun opillisen tunnustuksen.
Ei ole mitään keinoa varmistaa tiedon määrällä sen laatua. Ainoa keino oman ymmärryksen lisäämiseksi on aihetta koskeva laaja-alainen oma tutkimustyö. Useimpien kannattaisi keskittyä asioihin tutkijankammioissa paljon pitempään, ennen kuin lähtee paikan päälle.
Tiedonvälityksen kautta saatava informaatio tietysti on tarpeen, jos haluaa tunteilla pintavaikutelmien varassa. Useimmillehan tämä riittää.
Sillä tasolla on kuitenkin ihan turhaa korskeilua puhua tiedonvälityksen puolueettomuudesta yms., koska tiedonvälityksen suhteen pysyvä realiteetti on että se on a) pinnallista b) puolueellista.
Käsitys jonka mukaan jokin kirjoitus (esim. pääkirjoitus) voisi olla jotenkin "objektiivisempi" kuin jokin toinen, on huuhaata. Parhaiten objektiivisuus saavutetaan olemalla mahdollisimman subjektiivinen ja yrittämättä naamioitua minkään tekopyhän "tasapuolisuuden" taakse.
Tasapuolisuuden vaatimukset tarkoittavat vain että on vedetty yksi valintaperuste muiden yli, ja kuvitellaan, että näin syntyvässä keitossa mikään mauste ei enää maistu miltään.
En ole lukenut kyseistä wc-paperia, mutta
kommentoin hieman.
Jos lehden PÄÄTOIMITTAJA kirjoittaa PÄÄKIRJOITUKSEN puolueellisesti, on se silloin KOKO lehden kanta.
En tiedä oliko kirjoittaja päätoimittaja.
PÄÄkirjoitukseksi valitaan yleensä lehden linjaa
mukailevia kirjoituksia, eikä lehteä arvostelevia.
Joskus voi tietenkin esiintyä sarkastisia poikkeuksia.
PÄÄTOIMITTAJA vastaa viime kädessä lehdessään
ilmestyvien "uutisten" sisällöstä.
>>>Mikäli aikaansa seuraava ihminen ei enää voi luottaa saamaansa tietoinformaatioon, herää kysymys, mistä hän sitten enää maailmankuvaansa rakentaa
Halu luottaa on huono lähtökohta. Kannattaa olla kriittinen, aina. Epäluottamus on ainoa terve lähtökohta. Tämä tietysti edellyttää kykyä sietää epävarmuutta.
>>>On kiusallista alkaa lukea valtakunnan ykkösmediaa sen epäilyksen vallassa, ettei annettu tieto enää olekaan puolueetonta tietoa!
LOL. Jos joku lukee mitä tahansa sanomalehteä sen käsityksen vallassa, että siinä esitetty tieto on puolueetonta, silloin jokin on hullusti. Ja jos joku oikein haluaa lukea lehteä niin että saa uskoa tiedon puolueettomuuteen, jokin on kaksinverroin hullusti.
Loppulauseesi on aika oikeassa: En todellakaan ole puolueeton, -mitä tulee terrorismiin.
Olen aina ja joka paikassa sitä vastaan, kun se kohdistuu tahallisesti siviiliväestöä vastaan.
Toivoisin sinunkin maailmankuvasi olevan tässä asiassa yhtä mustavalkoinen kuin minullakin on, mutta jos haluat puolustella terrorismia, on se tietysti ihan oma häpeäsi...
..aikaisempiakin kirjoituksiani.
Olen siitä jopa vähän imarreltu.
Olen löytänyt minulle sopivan totuuden uskon asioissa, mutta maailman tapahtumissa olen yhtä kyselevä ja hämmentynyt kuin kenties sinäkin.
Ei usko muuta ihmistä joksikin erehtymättömäksi puolijumalaksi, mutta sitähän sinä et voi tajuta, jos torjut uskon elämästäsi.
Kummallisen kiinnostuneena kuitenkin kuvittelet, miten "tuollainen ihminen"tulkitsee ympärillään olevaa maailmaa.
Ota kuitenkin huomioon, että teet analyysejäsi ulkopuolisena "Valtakunnan salaisuuksista", kuten Mika Valtari aikoinaan asian ilmaisi.
Saatat joissakin kohdin tehdä virheanalyysejä, koska oikean arvion voi tehdä vain sellainen ihminen, jolla on asioista omia kokemuksia.
Minunkin voin vain arvailla, miten uskon ulkopuolella oleva ihminen kokee tätä maailmaa.
Sellaisen ihmisen analysoimiseen eivät minun taitoni riitä, kuten eivät sinunkaan taitosi riitä analysoimaan uskovan ihmisen ajattelutapaa.
Ne ovat vain sinun arvailujasi, eivät oikeita toteamuksia.
Tervetuloa joukkoon, niin tiedät, puhunko vain omiani -vai totuutta...
Yritin sanoa jotain tuon tapaista, mutta sinä teit sen taitavammin, joten en yritä sotkea ajatuksiani enää selväsanaiseen tekstiisi.
Noin minäkin olen lehtien pääkirjoitukset mieltänyt.
Jos uskova elää eri maailmassa kuin ei-uskova, kumpi maailma merkityksineen on sinusta todellinen? Kuka kuvaa tätä valittua maailmaa objektiivisesti ja puolueettomasti?
Maailmassa ei ole mitään tietoa johon ei liittyisi merkityksiä ja joka ei tarvitsisi tulkintaa. Kuten sanoin, niistä lähtökohdista että
itse kokee jo tietävänsä kaiken perimmäiset merkitytkset ei kannata lähteä huutamaan tositietoa.
Maailma muuten on täynnänsä kaltaisiasi omiin totuuksiinsa niksahtaneita hihhuleita. Ei teistä ole pulaa. Mutta ette te mitään joukkoa muodosta, koska ne merkitykset ovat aina niin henkilökohtaisia. Voitte nimittää itseänne -tyiksi tai -isteiksi tai miksi tahansa, mutta muuta yhteistä ei teillä keskenänne ole kuin nimi.
Uskova elää omaksi kokemassaan todellisuudessa, jossa uskon asiatkin ovat osa totuutta.
Ei-uskova elää omassa todellisuudessaan, jossa uskon asiat eivät ole osa hänen todellisuudestaan.
Kumpikaan ei voi arvioida toisen maailmankuvaa objektiivisesti ilman, että olisi kokenut molempien elämänmuotojen todellisuutta.
Oletko muuten tullut ajatelleeksi, että monen monituiset ns. uskovat ovat tulleet ensin tutuiksi sen ei-uskovan maailman kanssa, ja vain aniharvat ovat siirtyneet enää takaisin ei-uskovien maailmaan uskon löydettyään?
Mistähän sellainen sinulle puhuu?
Sinä ehkä arvelet, että uskon löytänyt on menettänyt sen vähäisenkin järjen määrän, mitä hänellä vielä oli ennen uskon löytymistä.
Mutta mitäpä jos asia onkin juuri päinvastoin: Ei-uskova ei ole vielä ihan täysjärkinen, koska hän ei ole vielä saanut sitä sisimmässään Jumalalle varattua tyhjiötä täytetyksi.
Minä olen kokenut elämässäni molemman lajin elämää ja pidän itseäni vielä ihan täysjärkisenä ihmisenä.
Uskon avulla olen vain löytänyt elämääni uuudenlaista sisältöä, ja ennen kaikkea uudenlaisen toivon, toivon siitä, että elämä jatkuu vielä tämän elämän jälkeenkin.
Toki on pieni mahdollisuus, että kaikki maailman miljardit ihmiset kautta aikakausien, jotka ovat alkaneet uskoa Jumalaan ja iankaikkiseen elämään, ovatkin väärässä, ja ikuisuutta ei olekaan.
Silti "riski" ikuisen elämän menettämiseen on valtavan paljon suurempi niillä, jotka eivät Jumalaan usko kuin niillä, jotka uskovat.
Jos tarjolla on mahdollisuus saada ikuinen elämä menettämättä samalla tässä elämässä mitään kovin ihmeellistä nautintoa, koska uskova ihminenkin voi elää ns. täyttä elämää vain sillä erotuksella ei-uskovaan verrattuna, että hän ei tahdo vapaaehtoisesti enää tehdä selvää pahaa tässä elämässä ja maailmassa, niin miksi ihminen ei järkevänä olentona käyttäisi tätä tarjoutuvaa mahdollisuutta saada tämän elämän lisäksi ikäänkuin kaupanpäälliseksi,"bonuksena", myös ikuisen elämän lahjan, kun se ei vaadi häneltä muuta kuin uskomista Jumalan pelastussuunnitelmaan?
Sano minulle, mistä sinun mielestäsi ihminen joutuu elämässään luopumaan,jos hän alkaa uskoa Jumalaan?
Terve järjenkäyttö ainakin on edelleen sallittua, vaikka ihminen alkaisikin uskoa Jumalan johdatukseen.
Elämänlaatu vain paranee, kun todella tärkeät asiat muuttavat elämän prioriteetteja terveempään suuntaan.
Senkin asian olen saanut elämässäni kokea!
Toivon sinulle sitä samaa oivallusta ennemmin tai myöhemmin omassa elämässäsi, mieluummin kuitenkin ennemmin, kuten Konginkankaan tragedia meille järkyttäväst osoitti.
Silti säilytetään valoisa mieli ja tulevaisuuden toivo, sillä siten on helpompi elää.
>>vain aniharvat ovat siirtyneet enää takaisin ei-uskovien maailmaan uskon löydettyään? Mistähän sellainen sinulle puhuu?
Psyykkisestä pakenemisesta tapahtumahorisontin taakse. Yhteen suuntaan vaikuttavat paineet ovat niin vahvat - on ollut liian kipeää - jotta paluu olisi mahdollinen.
Toki on joitakin muitakin vastaavanlaisen sielullisen mekanismin variaatioita. Varsinaisiin uskontoihin suojutumisen tavoin voi sielunvamma ilmetä esim. ufoiluna tai tiedeuskovaisuutena, tai sitten (poikalapsilla isäsuhteen traumoissa) liberalismina.
Yksi tällainen suoja- ja lukkiutumismekanismi yhtä sielun kohden riittää. Siksi harvemmin tapaat ihmisen, joka olisi esim. kaltaisesi fundamentalistiuskova ja yhtä aikaa ufoilija, tiedeuskovainen tai vapaudennälkäänsä loputtomasti tyydytystä etsivä libertalisti.
Ei noissa sinun elämäntunnoissasi ole mitään ihmeellistä. Sinulle tärkeät kokemukset ovat henkilökohtaisia, mutta objektiivisesti tarkastellen nämä sielun suojamekanismit ovat mitä yleisimpiä ja kaavanmukaisimpia. Nille on nimenomaan tyypillistä se että jokainen kokija voimakkaasti kuvittelee olevansa itse mitä valtavimman näytelmän pääroolissa.
Kristittyjen kohdallahan tämä johtaa usein pahaan vääristymäänkin, heille kun on pelastumiskokemuksen kipeyden seurauksena syntyy irtiotto sosiaalisista siteistä. Kristinusko on hyvin epäsosiaalinen uskonto. Kuulet jumalan puhuttelevan vain itseäsi, koskaan et kuule jumalan puhuttelevan ketään muuta. Totuus jumalasta on pelkästää subjektiivinen, ja tämä vääristää näkemystä totuudesta ylipäänsä. Samoin kristitty aina valitsee (on uskoontulo- ja pelastuskokemuksensa kipeyden seurauksena pakotettu) oman pelastuksensa eikä tosiasiassa pysty rakastamaan toista ihmistä yli oman uskonkäsityksensä rajojen. Fundamentalisteille tällainen psykopaattinen tunnekyvyttömyys kuuluu kuvaan.
Niin, ja sitten. Nämä jutut ovat ihan alkeistason psykologiaa. Ne eivät ole minun keksintöäni (tuossa on ihan yleistä tietoa). Voit torjua psykologista näkökulmaa, mutta se on samantasoista tietoteoreettista suojamekanismia kuin nuo haahuilusi "objektiivisen" tiedon perään.
>>Sano minulle, mistä sinun mielestäsi ihminen joutuu elämässään luopumaan,jos hän alkaa uskoa Jumalaan?
Älä nyt kuvittele että kukaan samanlaiseen syvään fundamentalismiin (olipa se muoto mikä tahansa esim. noista yllämainituista) niksahtanut ihminen mitenkään noin vain "alkaa uskoa". Useimmiten (lähes aina) on kysymys päätymisestä psyykkisen kriisin seurauksena tiettyyn psyykkiseen tilaan. Siinä tilassa on sitten enää mahdotonta nähdä itseään tai tajuta, mistä joutuu luopumaan.
Yhteydestään todellisuuteen, siis.
Päätoimittaja vastaa uutisista. Pääkirjoitus EI ole uutinen. Pääkirjoitus on mielipidekirjoitus.
Yritä päästä juttuun jonkun tiedotusalan opiskelijan kanssa. Ehkä hän voisi vakuuttaa sinut tässä asiassa sen sijaan, että jakelet omia mielipiteitäsi yleisinä totuuksina.
Pikkuisen hymyillyttää tuo sinun pseudotieteellinen selittelysi asiasta, joka on selvä ja yksinkertainen, kun sen sellaisena vastaanottaa.
En nyt jatka aiheesta täälä kertaa enempää kuin toteamalla, että toivon sinunkin päätyvän "psyykkisen kriisin seurauksena tiettyyn psyykkiseen tilaan", jotta voi todeta löytäneesi Jumalan!
...arvostelemaan minua sen sijaan että olisit kumonnut
kirjoittamani.
>"Päätoimittaja vastaa uutisista"
Minä kirjoitin: "PÄÄTOIMITTAJA vastaa viime kädessä lehdessään ilmestyvien "uutisten" sisällöstä."
>"Pääkirjoitus EI ole uutinen"
Missäköhän kohti olen niin väittänyt?
>"Pääkirjoitus on mielipidekirjoitus"
Minä kirjoitin: "Jos lehden PÄÄTOIMITTAJA kirjoittaa PÄÄKIRJOITUKSEN puolueellisesti, on se silloin KOKO lehden kanta."
-Puolueellisesti kirjoittaminen on nimenomaan
mielipiteellisesti kirjoittamista.
Uutinen on itseisarvoltaan neutraali. Se kertoo jo
tapahtuneen asian.
Mutta jos päätoimittaja valitsee lehteensä vain
toista osapuolta myötäilevia uutisia, on se lehden
puolueellinen kanta asiassa.
Päätoimittajan puolueellinen pääkirjoitus osoittaa
lehden virallisen kannan asiaan.
Tuskin kukaan luottaisi lehdessä kirjoitettuihin
juttuihin, jos päätoimittaja ei itse uskoisi
kirjoittamaansa.
----
Alennun tähän loppuun tasollesi: Kuuntele sinä
välillä, mitä vanhemmat ja kokeneemmat ihmiset
puhuvat sen sijaan, että kuuntelisit joitain
kokemattomia opiskelijan kloppeja.
No ei se kyllä niin kovin israel vasatainen pääkirjoitus ollut. Ja vielä vähemmän palestiinalaismyönteinen.
Ja kyllä se hesari on aika tasapuolisesti on koko kriisiä käsitellyt. Mutta niinhanän se on että israelin toimista ei ikinä saa sanoa yhtään poikkipuolista sanaa.
Ja kovasti peräät objektiviisuutta: Onkohan se Max Jakobsonin näkemys objektivinen? Joo, joo se oli kolumni, mutta siitä huolimatta.
Jos jokainen israelin toimia kritisoiva kirjoitus tuntuu "israelinvastaiselta" niin kannattaa pestä silmälasit.
Niinpä niin, itse lopetin Suomen ykkösaamulehden lukemisen jo pari vuotta sitten, kun en viitsinyt enää lukea ianikuista pro-Palestiina ja kamala miehittäjävaltio Israel -huuhaata. HS kuten koko Suomikin (niin kuin sen Euroopan kuuliaisena oppipoikana kuuluukin olla) on täysin yksipuolisen Israel-vastainen Lähi-itää koskevissa kannanotoissaan. Olemme heikomman asialla ja olevinamme suuria humanisteja tietämättä asioiden todellista puolta. Eläköön Euroopan tekopyhyys! Ehkä Madridin järkyttävät tapahtumat näyttivät osaltaan Euroopalle edes pikkuisen, minkälaisten ongelmien kanssa Israel joka päivä kamppailee.
Kiitos G. Oldmanille tarkkanäköisyydestä, ja teille muille, joiden ensisijainen intressi on Israelin arvosteleminen: menkää täältä lintukodostanne sinne paikan päälle katsomaan, mitä siellä TODELLA tapahtuu! Tiedätte sitten paremmin, miten asiat oikeasti ovat. Jännä juttu muuten, etten koskaan ole tavannut ihmistä, joka haistettuaan palaneen ihmislihan käryn itsemurhapommi-iskun jälkeen Jerusalemin kaduilla, on enää niin vakuuttavasti ja itsevarmasti puhunut ilkeästä miehittäjävaltiosta... Oppia ikä kaikki.
Yassin suuri hengellinen johtajako?? Voi plaah, terroristi se oli, ja terroristit on syytä tappaa hyvän sään aikana. Pidemmällä tähtäimellä katsoen Israel teki varmasti oikean ratkaisun!