Tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen tulee viimeinen tuomio.
Sana ”viimeinen” osoittaa, että tuomioita on ollut jo aikaisemmin.
Kun taivaassa syttyi sota aikaisemmassa olemassaolossamme,
seurasi siitä se tuomio, että 1/3 taivaan silloisista
asukkaista syöstiin alas niin, etteivät he voineet saada fyysistä
ruumista. He eivät säilyttäneet ensimmäistä asemaansa. Kristus
antoi kirkkonsa virkailijoille myös tuomiovaltaa, joka väärinkäytettynä
ja luopumuksen kirkoissa ilmeni mm. pannaan
julistamisina, kerettiläisten vainoina, kidutuksina ja noitien
polttamisina. Oikein käytettynä tuomiovallan olisi tullut rajoittua
vain kirkkokuriin hengellisissä asioissa. Kirkolla tuli
olla oikeus myös erottaa keskuudestaan ne, jotka eivät eläneet
tärkeimpien periaatteiden mukaisesti. Myös oikeuteen ottaa
vastaan kirkkoon uusia jäseniä liittyi tuomiovaltaa. Vain ne
kastettiin ja konfirmoitiin kirkon jäseniksi, jotka uskoivat ja
osoittivat tehneensä totisen parannuksen.
Viimeinen tuomio määrää tulevan asemamme tuhatvuotisen
valtakunnan jälkeen. 1. Kor. 15:40-42 kertoo hieman siitä, että
ihmisiä tuomitaan tai paremminkin olisi sanottava, että ihmisten
teot tuomitsevat heidät kolmeen eri kirkkauden valtakuntaan:
”On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto
on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten. Auringolla on
oma loistonsa, kuulla omansa ja tähdillä omansa, ja toinen
tähti loistaa toista kirkkaammin.” Ilmestyskirja kertoo viimeisestä
tuomiosta:
”Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu.
Hänen kasvojensa edessä pakenivat maa ja taivas, eikä
niistä jäänyt jälkeäkään. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet,
seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös
elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin
oli merkitty, kukin tekojensa mukaan.”
Edellä olevasta voidaan päätellä, että on ainakin kolme kirkkauden
astetta, joihin ihmiset pääsevät tai joutuvat. Näitä verrataan
auringon, kuun ja tähtien kirkkauksiin ja lisäksi tähtien
kirkkauksissa on eroja. 2. Kor. 12:2 jakeessa Paavali kertoo
miehestä, joka temmattiin kolmanteen taivaaseen.
Sana ”viimeinen” osoittaa, että tuomioita on ollut jo aikaisemmin.
Kun taivaassa syttyi sota aikaisemmassa olemassaolossamme,
seurasi siitä se tuomio, että 1/3 taivaan silloisista
asukkaista syöstiin alas niin, etteivät he voineet saada fyysistä
ruumista. He eivät säilyttäneet ensimmäistä asemaansa. Kristus
antoi kirkkonsa virkailijoille myös tuomiovaltaa, joka väärinkäytettynä
ja luopumuksen kirkoissa ilmeni mm. pannaan
julistamisina, kerettiläisten vainoina, kidutuksina ja noitien
polttamisina. Oikein käytettynä tuomiovallan olisi tullut rajoittua
vain kirkkokuriin hengellisissä asioissa. Kirkolla tuli
olla oikeus myös erottaa keskuudestaan ne, jotka eivät eläneet
tärkeimpien periaatteiden mukaisesti. Myös oikeuteen ottaa
vastaan kirkkoon uusia jäseniä liittyi tuomiovaltaa. Vain ne
kastettiin ja konfirmoitiin kirkon jäseniksi, jotka uskoivat ja
osoittivat tehneensä totisen parannuksen.
Viimeinen tuomio määrää tulevan asemamme tuhatvuotisen
valtakunnan jälkeen. 1. Kor. 15:40-42 kertoo hieman siitä, että
ihmisiä tuomitaan tai paremminkin olisi sanottava, että ihmisten
teot tuomitsevat heidät kolmeen eri kirkkauden valtakuntaan:
”On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto
on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten. Auringolla on
oma loistonsa, kuulla omansa ja tähdillä omansa, ja toinen
tähti loistaa toista kirkkaammin.” Ilmestyskirja kertoo viimeisestä
tuomiosta:
”Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu.
Hänen kasvojensa edessä pakenivat maa ja taivas, eikä
niistä jäänyt jälkeäkään. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet,
seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös
elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin
oli merkitty, kukin tekojensa mukaan.”
Edellä olevasta voidaan päätellä, että on ainakin kolme kirkkauden
astetta, joihin ihmiset pääsevät tai joutuvat. Näitä verrataan
auringon, kuun ja tähtien kirkkauksiin ja lisäksi tähtien
kirkkauksissa on eroja. 2. Kor. 12:2 jakeessa Paavali kertoo
miehestä, joka temmattiin kolmanteen taivaaseen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
nyt oikein käännetty? Missä kohdassa Raamattu sanoo, etteivät maahan syöksetyt saaneet fyysistä ruumista )ja että sellaista ylipäätään tapahtui)?
Ilm. 12
7 Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa [Dan. 10:13,21; Juud. 9]
8 mutta kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa.
9 Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä, syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit. [Luuk. 10:18 | Sak. 3:1,2; Luuk. 22:31,32; Joh. 12:31, 16:11]
maan päälle syöstyjä enkeleitä on?
Ovatko he ei-mormoneja;-?
Niillä, jotka syöstiin alas, ei ole tilaisuutta saada fyysistä ruumista, joka on jatkokehityksellemme välttämätön. Noista hengistä on mainittu, että heidät syöstiin alas. Tämä tarkoittaa, että on olemassa henkimaailma, jossa Saatana seuraajineen hallitsee. He koettavat saada maan päälle syntyneet pauloihinsa. Siinä he toteuttavat Jumalan tarkoitusta, sillä on välttämätöntä, että meitä koetellaan.
Tarkoitat kuitenkin jotain paikkaa? Eiväthän henget ole paikkaan sidottuja.
Luin uudestaan tuon lainauksesi. Siinähän nimenomaan sanotaan, että alas MAAN PÄÄLLE.
Täällä maan päällä siis on pahoja enkeleitä vaila fyysistä ruumista...
Näin on ymmärrettävä Raamatun perusteella. Eräs profeettamme on sanonut, että henkimaailma on täällä. Sitä, miten se on, ei ole sanottu tarkemmin. Kaipa täytyy tyytyä ajattelemaan, että se kuuluu toiseen ulottuvaisuuteen.
mormomismia tuo jatkokehitysoppi. Kyllä Raamattu opettaa, että maalliset ovat maallisia ja taivaalliset taivaallisia ja Jumala on henki. Emme me lihaan keplotelleet ole olleet koskaan aikaisemmissa olomuodoissa.
Jumalahan on kaikkitietävä, mihin noita koetuksia tarvitaan?
.....
Tarkkaa aikaa ei ole sanottu, mutta on pääteltävissä, että se oli ennen maan luomista sellaiseksi, että ihmiset saattoivat syntyä tänne. Kaikki maan päälle syntyvät ihmiset olivat jo henkiä ennen fyysistä luomista.
Emme voi kehittyä, ellei meitä koetella.