Koroljov kirjoittaa: "Suomen ortodoksien eroaminen äitikirkostaan johtui bolsevismin voitosta Venäjällä ja on siten historiallinen jäänne jonka aika on ohi." Tämä on totta, eroamisen veivät loppuun Suomen valtioelimet. Ortodoksinen kirkko ja luostarit piti hävittää kuten NL:ssa. Mutta se ei täysin onnistunut.
Mutta eniten suhteitamme häiritsee se että meidän karjalaisten ortodoksien ikuinen ystävä Venäjä hyökkäsi ortodoksien kimppuun talvisodassa, tappaen meitä ja ryöstäen kotimme. Jos Venäjän ortodoksinen kirkko haluaisi ja voisi sovittaa jotenkin tämän venäläisten rikoksen niin paluu äitikirkon huomaan olisi mielestäni täysin mahdollista. Mutta jos he pysyvät uskollisina Venäjän nykyiselle kansalliskiihkoiselle johdolle, niin ei ole muuta tietä kuin pysyä erossa edelleen.
Mutta eniten suhteitamme häiritsee se että meidän karjalaisten ortodoksien ikuinen ystävä Venäjä hyökkäsi ortodoksien kimppuun talvisodassa, tappaen meitä ja ryöstäen kotimme. Jos Venäjän ortodoksinen kirkko haluaisi ja voisi sovittaa jotenkin tämän venäläisten rikoksen niin paluu äitikirkon huomaan olisi mielestäni täysin mahdollista. Mutta jos he pysyvät uskollisina Venäjän nykyiselle kansalliskiihkoiselle johdolle, niin ei ole muuta tietä kuin pysyä erossa edelleen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
meidän karjalaisten vanhempien, isovanhempien tai isoisovanhempien kimppuun ja vei heidän kotinsa. Tätä valtiota ei kuitenkaan enää ole. Venäjä saisi tietysti palauttaa Neuvostoliiton valloittaman maan takaisin. Se on selvää.
sattuneesta syystä käpäsen karjalan alueella useita kertoja vuodessa: on paikat sellaisessa kunnossa neuvostovenäjän jäljiltä, etten usko suomen valtion nykytilanteessa ainakaan sitoutuvan kunnostamaan ja aloittamaan mittavaa infrastruktuurin luomisoperaatiota.
ymmärrän kyllä kaihon, onhan viipuri mm. aivan ihana kaupunki .
Montako kertaa Suomen itärajaa on historian aikana siirretty rauhanomaisesti? Muistan yhden tapauksen. Nimittäin v. 1812 kun ns. Vanha Suomi liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan. Suomen Venäjä oli vallannut v.1808-1809 sodassa ja näin oli hyvä tilaisuus liittää 1700-luvulla vallatut Suomen alueet Suomen suuriruhtinaskuntaan. Itärajamme siirto onnistuu siis vain silloin kun Suomi on osa Venäjää tai ainakin Venäjän selvä ja tinkimätön liittolainen. Nythän tilanne ei ole tämmöinen. Suomi on itsenäinen ja kuuluu Euroopan Unioniin. Jos siis nyt rupeamme vaatimaan takaisin toisessa maailmansodassa menettämiämme alueita aiheutamme ongelmia itsellemme.
Suomi on Venäjän luomus ja Venäjä isän asemassa poikaansa Suomeen nähden. Venäjä on perustanut Suomen valtion v. 1809 ja antanut v. 1917 sille itsenäisyyden. Valitettavasti vain tuo itsenäisyys tapahtui laittoman vallankumouksen kautta. Suomalaiset vallankumoukselliset kaappasivat Suomessa vallan samoihin aikoihin kuin bolsevikit Pietarissa. Yhdessä nämä kaksi vallankumoushallitusta, Svinhufvudin ja Leninin, sopivat Suomen eromisesta Venäjästä. Itsenäisen Suomen rajat kuitenkin määriteltiin vasta Tartossa v. 1920.
Tarossa tehtiin se raskas virhe, että Venäjästä erillisen Suomen rajoiksi määrättiin Venäjään kuuluneen Suomen suuriruhtinaskunnan rajat. Kuten viisas valtiomies, Suomen neuvottelukuntaa Tartossa johtanut J. K. Paasikivi myöhemmin sanoi, Tarton rauha oli Suomen kannalta liian hyvä rauha. Tarton rauhan raja kelpasi kahden Venäjän osan väliseksi rajaksi, mutta ei kahden riippumattoman valtion väliseksi rajaksi, koska se kulki niin läheltä Pietarin suurkaupunkia ja Venäjälle elintärkeää Muurmannin rataa. Oli selvää, ettei Tarton raja voinut jäädä pysyväksi. Se oli vedetty Venäjän tilapäisen heikkouden, Venäjän sisällissodan ja sekasorron aikana. Bolsevikkihallitus oli Tartossa valmis toimimaan Venäjän edun vastaisesti, koska se ei vielä seissyt varmalla pohjalla vaan kävi yhä sotaa Venäjän valkoisia, ulkomaisia interventiojoukkoja ja puolalaisia vastaan.
Kun bolsevikkihallitus otti nämä asiat uudestaan esille Suomen kanssa syksyllä 1939, Paasikivi ja Mannerheim kannattivat myönnytyksiä, suostumista ainakin osaksi venäläisten esittämiin järkeviin ehdotuksiin yhteisten turvallisuuskysymysten ratkaisemiseksi Suomenlahden alueella. Pieni rajansiirto Karjalankannaksella ja Venäjälle vuokrattava tukikohta Suomenlahden pohjoisrannikolla eivät uhanneet Suomen kansallista olemassaoloa. Suomi oli kuitenkin ammottava aukko Neuvostoliiton kyljessä, koska venäläiset tiesivät, ettei Suomi taistelisi kuin venäläisiä vastaan, vaan antaisi minkä tahansa muun suurvallan (kuten saksalaisten v. 1918 ja brittien v. 1919) laskea joukkojaan maihin Suomeen ja hyökätä Suomen alueen kautta Neuvostoliiton kimppuun - kuten sitten vielä 1941 kävikin. Onneksi rajaa oli siihen mennessä saatu siirrettyä, niin etteivät saksalais-suomalaiset joukot syksyllä 1941 onnistuneet valtaamaan Leningradia, Murmanskia eikä Kantalahtea, vaikka yritys oli kova ja pieni Suomikin uhrasi miehiään säästämättä saavuttaakseen saksalaisten kanssa sovitut yhteiset Operaatio Barbarossan hyökkäystavoitteet.
Tarton sopimuksessa Suomi sai "Karjalan" ja Petsamon, vaikka Neubosto-Venäjä olisi aivan hyvin voinut oikeutetusti vaatia "Pietari Suuren rajaa" jo silloin. Suomi sai Tartossa suuria lahjoja, joiden arvoiseksi se ei osoittautunut. Suomen väärä politiikka vv. 1920-1939, erityisesti syksyllä 1939, johti siihen, että se joutui palauttamaan Venäjälle Karjalan v. 1940 ja Petsamonkin v. 1944. Uusi rajalinja on kuitenkin osoittautunut kestäväksi eikä sen muuttamista toivo juuri kukaan edes Suomessa. Hyvä raja, pitkä rauha. Tartossa v. 1920 tehdyt erehdykset korjattiin Moskovassa v. 1940. Suomalaiset tosin yrittivät vielä v. 1941 natsien liittolaisina muuttaa asiaintilaa ja luoda Suur-Suomen aina Vienanmereen saakka, mikä oli verinen virhe sekin, mutta venäläiset eivät v. 1944 kostaneet, miehittäneet Suomea, vaan armahtivat vielä viimeisen kerran tämän niin moneen otteeseen itsenäisyytensä aikana Venäjän kimppuun hyökänneen maan ja kansan, niin kuin isä antaa anteeksi tuhlaajapojalleen.
Mannerheim ja Paasikivi, vanhan Venäjän tuntijat ja suurvallan intressien ymmärtäjät, luotsasivat kahden hävityn sodan jälkeen Suomen selville vesille, eroon turmiollisesta politiikasta, joka oli johtanut talvi- ja jatkosodan kaksoiskatastrofiin. "Maantiedettä emme voi muuttaa." Se on Stalinin lause, jonka Paasikivi täysin käsitti ja hyväksyi. Koska Leningradia ei voitu siirtää, oli rajaa siirrettävä. Sen pituinen se. Jos Suomi olisi toiminut viisaammin v. 1939, Viipuri ja Sortavala, kenties Käkisalmikin, kuuluisivat yhä Suomeen.
Nimen omaan ortodoksista uskoa tunnustavien pitäisi Suomessa kuulua niihin, jotka rakentavat luottamuksellisia ja pysyvään sopuun perustuvia suhteita Suomen ja Venäjän välille. Ortodoksien suusta ei "Karjala takaisin!" -uhoamista missään tapauksessa toivoisi kuulevan.
Viipurin kohtalo ratkesi syksyllä 1939, kun Cajanderin hallituksen ulkoministeri Erkko antoi Moskovaan matkustaville suomalaisneuvottelijoille - Paasikivelle ja Tannerille - turmiollisen ohjeensa: unohtakaa, että olette tekemisissä suurvallan kanssa, unohtakaa että Venäjä on suurvalta! Mielipuolisempaa määräystä on tuskin kukaan vastaavassa asemassa ollut mies Suomen historiassa antanut. Erkon taustat pitäisi perinpohjin tutkia. Minkä tahon hyväksi hän syksyllä 1939 toimi? Ei ainakaan Suomen. Miksi Erkko pakeni Mannerheimin haukkujen saattelemana Tukholmaan heti talvisodan sytyttyä? Mikä oli ollut hänen tehtävänsä tuona synkkänä Suomen kohtalonvuonna, joka maksoi Suomelle Viipurin - ikuisiksi ajoiksi? Provosoivatko ulkovallat Suomen ja Neuvostoliiton välille talvisodan, käyttäen Erkkoa ja Erkon lehteä työvälineenään?
Erkon suvun salaisuudet eivät lähivuosina tule paljastumaan, niin vahva Erkon asema on. On surkuhupaisaa lukea Erkon lehdistä tekopyhiä itseskelyä "lehdistönvapauden puutteesta" Venäjällä. Miten sen laita on Suomessa? Miksi Erkon konserni ja Erkon ylivalta on Suomessa kansallinen tabu? Se ihmetyttää venäläisiä, jotka ovat perillä asiasta.
konsernin lehdissä puidaan kulttuurintuotokset: moni pitää tätä jumalansanana eikä koskaan muita kritiikinlähteitä etsiskelekään.
kun ollaan tottu siihen yhteen ja ainoaan, tämänhän ulkopuoliset tietysti huomaavat.
mutta älä nyt kerro muille...
Mennäänpää vielä taaksepäin Suomen historiassa, mennään iso- ja pikkuvihan aikoihin 1700- luvulle, jolloin Suomi kuului Ruotsin valtioon. Miten venäläiset hävittivät - suorastaan joukkoteurastivat - Suomen kansaa sotiessaan Suomen maaperällä! Nämä tosiasiat eivät vaikenemalla muuksi muutu. Sukupolvesta toiseen kansa muistaa kokemansa julmuuden.
Olen ortodoksi ja äitini koti jäi luovutettuun Karjalaan. En koskaan tule hyväksymään Venäjän tai Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen v. 1939!
Karjalainen sanonta on kuvaava: " kun on ryssä matkassais piä veissi vieressäis".
Voin olla asiallinen, mutta luottavainen en voi olla. Ortodoksisuudella ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa!
Tuon logiikan mukaan minun pitäisi suhtautua eri tavalla ortodoksimurhamieheen kuin toisuskoiseen murhamieheen!
mennään vielä ajassa taaksepäin niin päädytään vaikkapa 1500-luvun lopulle, jolloin molemmat sotijat, siis ruotsalais-suomalaiset ja venäläiset tekivät tuhoamisretkiä toistensa alueille. Pekka Vesaisen johtamat pohjoissuomalaiset sissit hävittivät polttamalla ja tappamalla Petsamon luostarin jouluyönä vuonna... kuka muistaa mua paremmin. Solovetskin luostarin vanhin säilynyt esine taitaa olla Oulujärven Manamansalon kirkosta sotaretkellä varastettu kirkonkello jne. Eli kyllä näitä juttuja piisaa, puolin ja toisin. Ehdotan, että eläisimme tätä päivää ja muistelisimme ilman vihaa myös näitä historian synkkiä tapahtumia.
Tai ei sittenkään. Hehkutetaan vaan, pieni sisukas Suomi vastaan iso ryssänmaa. On meinaan aihetta. Palataan tammikuuhun 1716 ja Kajaanin linnaan. Majuri Johan Henrik Fieandt puolustaa 50 miehellään linnaa 3000 venäläistä vastaa useiden viikkojen ajan. Viel on Suomi voimissaan...
Eli oman rakkaan patriarkkamme Bartholomeoksen hyvässä hoidossa. Jumalan johdatuksesta meidät otettiin silloin vastaan ja olemme saaneet elää rauhaisaa elämää siitä saakka. On hienoa maailmalla kertoa olevansa Konstntonopolin patriarkaatin kasvatti!
Kuinkas monta sodissa anastettua maaplänttiä on palautettu maailman sivu? Tuskinpa yhtäkään. Entä kuinka pitkälle historiaan tulisi mennä jos aletaan maita palauttelemaan? Mahdoton ajatus, on syytä unohtaa menneet ja katkeroituminen ja jatkaa eteenpäin positiivisin mielin.
Nykyinen Venäjä ei voi paeta vastuutaan. Vai onko niin että Suomi ei ole vastuussa Lipposen hallituksen tekemistä päätöksistä? En vaatinut Karjalan palauttamista. Ehdotin että Venäjän kirkko voisi osaltaan edesauttaa sovinnon tekemistä.
Jos Venäjä katsoo että vanhoja ei kaivella, niin se tarkoittaa että unohdetaan Äitikirkot ja Moskovan patriarkaatit ja unohdetaan että ort. usko tuli idästä. Voimme vain todeta että Venäjällä jatkaa Stalinin tyyliin ateistinen kirkko, joka kutsuu itseään ortodoksiseksi.
On ymmärrettävää että russofobinen länsimielinen propaganda yrittää lyödä ja syyllistää nyky-Venäjää kommunismin, Leninin ja Stalinin rikoksista. Kuitenkin kommunismin suurimpia uhreja olivat juuri itse venäläiset. Varmuudeksi Venäjä on kuitenkin pyytänyt anteeksi Molotov-Ribbentrop-sopimuksen salaista lisäpöytäkirjaa, Katynin verilöylyä ja jopa talvisodan aloittamistakin, vaikka Venäjä ei olekaan missään vastuussa Neuvostoliiton tekemisistä. Medvedev on määrännyt suuren ortodoksin ja antikommunisti Aleksandr Solzhenitsynin teokset pakolliseksi Venäjän yläkoululaisten lukemistoksi, jotta Stalinin väärinteot eivät unohtuisi. Mitään Stalinin rehabilitointia Venäjällä ei harjoiteta, vaikka venäläisvastainen propaganda sellaista kuvitelmaa jaksaakin uusintaa. Erkon dynastia, jonka synkkään historiaan liittyy jo Cajanderin hallituksen ulkoministeri - pääkonna joka kantaa suurimman vastuun talvisodan puhkemisesta - on lujasti päättänyt ajaa Suomen Natoon, laukkauttaa Suomen presidentin valtaoikeudet (eli viimeisen jäänteen suomalaisesta kansanvallasta EU:hun nähden) ja muutenkin tehdä Suomesta pelkän NATO-EU-imperiumin heittopussin, RAJAMAAN, jota Venäjä tulee pitämään vihollisenaan.
Toistaiseksi Venäjä ei uhkaa Suomea, koska Suomi ei avoimesti uhkaa Venäjää. Tilanne muuttuu heti, jos Suomi liittyy Venäjää vastaan suunnattuun sotaliittoon. Silloin oikeasti realisoituu se kuolettava uhka, jota länsimieliset natottajat väittävät Naton torjuvan. Suomi voi valita elämän ja itsemurhan välillä. Toivottavasti myös Suomen kansa pääsee osallistumaan ratkaisun tekemiseen. Lissabonin sopimuksen suhteenhan sillä ei mitään sananvaltaa ollut.
Moskovan patriarkaatti ei tule taipumaan Konstantinopolin edessä. Jos lukisitte enemmän puolueettomia venäläisiä lähteitä, käsittäisitte miten Konstantinopolin patriarkaatti on pelkkä CIA:n ylläpitämä kulissi maailman ortodoksien kytkemiseksi länsimieliseen, Venäjän ja Serbian heikentämiseen ja sisäiseen hajottamiseen pyrkivään politiikkaan.
ts. patriarkaatti on äitikirkkomme. Moskovaa emme tarvitse, Ruotsiin emme liity, olkaaamme siis konstantinopolilaisia!
Huvittaa nämä kaiken maailman salaliittoteorioitsijat. Varmaan K olit innoissasi myös da vinci-koodista. Kaikki Baltian maat kuuluvat Natoon eikä Venäjä ole realisoinut mitään uhkauksiaan. Venäjä on täysin nollakunnossa neukkulan jälkeen eikä sillä ole käytettävissä muita resursseja paitsi suunpieksentää. Varmaan aseetkin on joku korruptoitunut keinottelija myynyt Afrikkaan ja solttuja odottaa ikävä yllätys kun he avaavat asevaraston oven.
Mitä tulee patriarkaatteihin, on outoa noudattaa venäläistä perinnettä palveluksissa mm. kirkkolaulussa mutta kuulua Konstantinnopoliin mutta niin kauan kuin se kuitenkin on mahdollista, ei ole mitään ongelmaa. Enkä panisi pahakseni vaikka kirkko kreikkalaistuisi. Saatasiin vihdoinkin paljon luostarikilvottelijoita ja enemmän pyhyyttä myös arkeen.
Käy hiihtämässä, syö terveellisesti ja tee hyödyllisiä asioita vaahtoamisen sijaan. Sinunlaisesi luupäät tuottavat maailmaan riitaa luulemalla tietävänsä totuuden.
tekee Turkissa?
"Konstantinolainen kirkko ts. patriarkaatti on äitikirkkomme."
Tosi kiva äiti meillä kun antaa mutisematta rapparoida ja yhteyslistailla ja muutenkin panna kanonit ja kristinopit modernimpaan kuosiin.
"Kaikki Baltian maat kuuluvat Natoon eikä Venäjä ole realisoinut mitään uhkauksiaan."
Mitä nyt pikku kevätmellakan panivat pystyyn Tallinnassa joku vuosi sitten. Virolaiset ovat vieläkin kusi sukassa ja pahasti. Jos Venäjä päättää lähteä rajan yli, yhtään kukaan ei mene virolaisten avuksi, vaikka kuinka ovat Natossa. Ja sen virolaiset tietävät mitä parhaimmin.
"Mitä tulee patriarkaatteihin, on outoa noudattaa venäläistä perinnettä palveluksissa mm. kirkkolaulussa mutta kuulua Konstantinnopoliin mutta niin kauan kuin se kuitenkin on mahdollista, ei ole mitään ongelmaa."
Minulle sopisi oikein hyvin, että Istanbul julistaisi täysin kerettiläiseksi minkään venäläiseen vivahtavan perinteen noudattamisen yhtään missään. Silloin siihen leiriin jäisivät ainoastaan grekomaanikot, joita ei paria tusinaa enempää taida Suomesta löytyä. Mutta koska fanariootit ymmärtävät yskän joitakuita täkäläisiä paremmin, he eivät valitettavasti tohdi moista julistusta meidän kuultemme esitellä, vaikka kuinka mieli tekisi.
VENÄLÄISIÄ EMMEKÄ HALUA OLLA!!!
jo olla ihan suomalaisten säveltäjien säveltämää suomalaista ortodoksista musiikkia yllinkyllin! Ja lisääntyy koko ajan! Olemme siis suomalaisia, emme venäläisiä, kohta kirkkomme musiikki on kokonaisuudessaan suomalaista sopivasti bysanttilaisin maustein!
"han suomalaisten säveltäjien säveltämää suomalaista ortodoksista musiikkia yllinkyllin!"
Kuten Bashmakov, Sidoroff, Mirolybov, Krasnostovskij, Akimov, Jakubov, Kotshanovskij, Lebedeff, Pylev, Lappo-Danilevskij ja mitä muita vielä.
Kyseessähän on pelkkä kylmän sodan aikana länsimaisen politiikan tueksi pönkitetty kulissi. Nyt kun Neuvostoliiton hajoamisesta on jo sukupolven verran aikaa kulunut, ei suomalaisilla ortodokseilla ole enää mitään syytä riippua kiinni Konstantinopolissa.
Vapaamuurarit ja liberaalit ovat soluttaneet Konstantinopolin alaisen kirkon kaikkialla maailmassa.
Niin kauan kuin Venäjän ortodoksit eivät edes yritä sovitella NL:n/Venäjän tekemiä rikoksia, on paras pysytellä Konstantinopolin valtapiirissä. Eikö vaikeneminen osoita että Venäjän kirkko hyväksyy rikokset?
Venäjä = NL On lapsellista väittää että nykyinen Venäjä ei olisi vastuussa NL:n touhuista.
Sama puna-armeija edelleen pullistelee rajoilla, esim. Georgiassa.