Kuoleman jälkeen ei ole sen kummempaa, kuin syntymää ennen.
Turha pelätä tyhjän takia.
Turha pelätä tyhjän takia.
Mitä syntymää ennen?
Ilo irti
10392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
muutamaa sekunttia vai kymmentä vuotta?
http://www.youtube.com/watch?v=cqi5F5MqqTQ&feature=related
ajaton elämä ilmenee jälleen syntyvässä lapsessa,samoin sielu, joka on aikaa ja ainetta, ja siten karman alainen
Ajaton elämä on olemassa jo ennen sntymää, ja myös kuoleman jälkeen.
Sielu taas on aikaa ja ainetta, ja niinollen syyn ja seurauksen lain alainen, ja elää ruumiin kuolemasta huolimatta niikauan kuin, syyt ja seuraukset on loppuun käsitelty, jolloin se haihtuu ajattomaan elämään, kun pahuus on siitä puhdistunut.
Uskonnot ja aatteet , yrittävät opeillaan pitkittää syitten ja seurausten päättymistä,ja näin pitkittää ja ikuistaa,
tuo Aatamin peritö, eli perisynti tai psykologinen perimä, lunastusopin avulla sekä ihmisen ristiriitojen,kärsimysten,väkivaltaisuuden avulla,koska siitä ne saavat voimansa hallita ihmismieltä,hyvän idean avulla
Sielu/ruach/[gemtri]16---->hapen atomipaino on 16.
Pythagoras oli ensimmäisiä ideoijia, joka sielun kuolemattomuuden ja sen vaelluksen ruumiista toiseen kuvitteli, heitä oli mm. Platon ja Empedoklee sekä myöhemmin Origenes, joka sovelsi näitä menneisyydestä nousevia ideoita Principiis teoksessaan, tosin muutellen nimiä ja sillee.
Todellista filosofiointia on juuri jatkuva, puutumiseen asti jatkuva kuoleman mietiskely ja sitä kautta pyrkimys saada sielu erilleen ruumiin vankilasta.
Lapsi on toki viaton "astiana", koska ei voi syntymäänsä valita, eikä itseään alku-laaduttaa, mutta se pre-existessinen tietoisuus, jossa tietoisuudessa koko sen inkarnaatio-sarjan painolasti vallitsee ja jonka niskassa saattaa siis olla paljonkin karmallista kuormaa, ei ole viaton, koska se edelleen ja uudelleen heitätetään Hell-jumalattaren maahan puhdistumaan kärsimyksen kirkastavassa tulessa.
Kun kärsimys on ohi ja on kadonnut eikä tiedosta olevansa olemassa, eikä siis erossa Jumalasta, eikä tiedä mitään menettäneensä, saavansa, tai ei tiedä edes koskaan eläneensä, on se paras tilattomuus. Kenties se on juuri se sama tila kuin ennen tietoiseksi tulemista, eli ensimmäistä ajatusta erillisyydessä.
Joka tapauksessa kärsimys lakkaa, koska ei ole edes tietoisuutta olemassaolostaan?
Hyvin sanottu. Tutkitaan mitä ennen syntymää niin saadaan selville mitä kuoleman jälkeen. Onko ylipäänsä olemassa ennen ja jälkeen? Jos on niin missä todellisuudessa? Jos ei niin missä todellisuudessa ei ole ennen ja jälkeen?
Kuoleman jälkeen seuraa sama olotila kuin ennen syntymää. Filmi poikki.
Minä olin kauan lepäämässä edellisen elämäni jäljiltä. Muuta en muista kuin, että rauhaa siellä oli ja kirkasta.
Sitten tuli aika syntyä taas Maan päälle. En olisi halunnut, mutta mentävä oli.
Vanha mies tiskin äärellä katsoi isosta kirjasta ja sanoi millaisen elämän saan. Yhden hyvän asian ja kaksi huonoa. Näytti minulle syynkin. Visiona, ei kirjasta. Minä totesin, että se on oikeus ja kohtuus. Sitten otti muiston tästä syystä pois. Ihan vähän muistan jotakin... Ehkä sitä edellisestä elämästä tai oikeammin sen loppumisesta.
Sitten lähdin tiskin ääreltä pimeään portaikkoon ja niin alkoi elämäni tässä ruumiissa.
Kaikki kolme asiaa ovat toteutuneet, niitä kahta huonoa olen vähän onnistunut tinkimään lievemmiksi. En tiedä, minkä kustannuksella. Se hyvä asia on jo ollutta ja mennyttä, samoin toinen huonoista. Toinen huono jatkuu, mutta kyllä minä sen kestän. Tämän loppuajan...
Elin minä lyhyen pikkupojan elämänkin siinä jossakin välissä, ei kovin kauaa sitten. Kuolin tyhmyyttäni. Voi mikä riemu kun totesin kuolevani, pääseväni pois! Vaikka ei se pikkupojan elämä ollut niin pahaa, mutta kaiketi muistin mitä oli toisella puolella... En muista etunimeäni, mutta asuinpaikka ja sukunimi on muistissa. Tuskin viitsin kirkonkirjoista etsiä. Ei kiinnosta niin paljoa.
Nyt koetan elää tämän elämäni paremmin. Sillä tavalla, ettei minun tarvitsisi tulla tänne enää uudestaan. Asiat on kyllä viime aikoina menneet sillä tapaa, että ikäänkuin mielenmuutosta haluttaisiin eli halutaan, että tulisinkin mielelläni tänne uudestaan. En tiedä miksi. En myöskään oikein usko, että olisin saanut velkani maksettua tai anteeksi. Aikapa tuon näyttää, vaikka tuskin tulen tätä silloin muistamaan.
on käsittääkseni se kun sielu jälleensyntymisensä kynnyksellä katselee tulevia vanhempiaan ja olosuhteita jossa joutuu elämään.
En minä ainakaan katsellut tulevia vanhempiani enkä elinolosuhteita.
Muutenkin juttusi ovat pelkkää puuta heinää eivätkä vaikuta uskottavilta edes vähäisessäkään määrin.
Aiheetta enempään: Vielä vähän aikaa täällä.
En minä vaadikkaan että minua uskotaan. Vaatikoon uskovaiset.
No missä olen mennyt puutaheinään?