Ihmettelen tuota tutkimustulosta, jonka mukaan kirkon työntekijät uskovat raamatun opetuksiin noinkin paljon. Luulisi, että viimeistään teologisessa tiedekunnassa karisi uskosta ensimmäiset hiukkaset ja käytännön työelämässä loput.
Mielestäni olisi taas tehdä perusremontti kristinuskoon Lutherin tavoin. Nykyihmisellä on toisenlaiset tiedot maailmasta, ympäristöstään, tieteestä ehkäpä minudestakin kuin 500 vuotta tai peräti toistatuhatta vuotta sitten.
Raamattuhan on oiva ohjekirja monille elämän osa-alueille. Ja uusi testamentti antaa perusteet nykyaikaiselle länsimaiselle sivistykselle ja yhteiskuntajärjestykselle.
Mutta miksi pitää vielä roikottaa sitä Jumalaa ja Jeesusta ja Pyhää Henkeä ja muita yliluonnollisia otuksia mukana. Voisiko esim. uuden testamentin oppeja myydä ihmisille ilman jumaluutta. Jumaluuskäsite olisi ihminen itse, luonto. Vai onko ihmisen kuitenkin helpompi uskoa johonkin yliluonnolliseen ja sitä kautta suodattaa opit.
Kirkon rituaalit, kaste, vihkimiset, siunaamiset yms. kuuluvat yhteiskuntaan. Ne lujittavat yhteisöllisyyttä. Ne ikään kuin kuuluvat kuvaan. Niiden aikana voi ajatella lähimmäisiä, antaa toivoa tulevaisuudesta, ottaa vastaan myötätuntoa tahi onnen toivotuksia. Mutta miltä kuulostaisi, jos näitä rituaaleja tehtäisiin ilman jumalaa. Pelkille ihmisille; menisikö maku?
Kuulun itse kirkkoon ja käyn mielelläni kirkon tilaisuuksissa silloin tällöin. Ne rauhoittavat kummasti, antavat tilaisuuden hiljentyä. Mutta yliluonnollisiin juttuihin en usko. Kai siksi, ettei jumalasta ole riittäviä todisteita minulle. Minulle riittää kristinuskon sanoma rakkauden uskonnosta. En koe oikeastaan huolestuttava sitä, että en usko jumalan olemassaoloon. Huolestuttavaksi sen sijaan koen sen, että asiasta ei voi keskustella järkevästi esim. seurakunnan edustajien kanssa.
Kristinusko sulautettiin kätevästi vanhoihin uskontoihin ja yhteiskuntajärjestelmiin. Vanhoille juhlille - joulu, pääsiäinen, juhannus,... - kehkeytyi uudet merkitykset. Lainsäädäntö mukautui pikkuhiljaa kristinuskoon. Uskoa opittiin käyttämään keppihevosena ja käsikassarana monissa itsekkäissä pyrkimyksissä. Kirkko ja valtio yhtyivät ja löivät kättä päälle. No nyt alkaa kuulostaa jo salaliitolta. Mutta kristinusko on meihin jo ennen syntymäämme leivottu; uskoimmepa tai sitten emme. Jos haluaisi kokonaan eroon kristinuskosta, täytyisi muuttaa toiselle puolelle maapalloa (esim. Intiaan) ja suorituttaa itselleen aivotehopesut ja reinkarnaatiot ja muut. Niin syvässä se kristinusko meissä on. Ja se ei ole suinkaan paha asia.
Jeesus on voinut varmaankin olla ollut olemassa. Saarnaaja, uudistaja, kansanjohtaja. Mutta Paavali on todella ollut olemassa. Teltantekijä (no, todennäköisesti varakas liikemies, jolla oli hilloa matkustella) Paavali oli todella kristinuskon perustaja. Mitäs jos käännettäisiin muistelemaan Paavalia yhtenä merkkimiehenä, voisihan se Jeesuskin olla mukana, Rooman keisari ??, joka hyväksyi kristinuskon, Martin Luther, ja muita merkki-ihmisiä kristinuskon historian lehdiltä. Unohdettaisiin jumalat ja muut yliluonnolliset asiat. Keskityttäisiin itse asiaan, eli kristinuskon kehittämiseen.
Miltäs kuulostaisi?
Mielestäni olisi taas tehdä perusremontti kristinuskoon Lutherin tavoin. Nykyihmisellä on toisenlaiset tiedot maailmasta, ympäristöstään, tieteestä ehkäpä minudestakin kuin 500 vuotta tai peräti toistatuhatta vuotta sitten.
Raamattuhan on oiva ohjekirja monille elämän osa-alueille. Ja uusi testamentti antaa perusteet nykyaikaiselle länsimaiselle sivistykselle ja yhteiskuntajärjestykselle.
Mutta miksi pitää vielä roikottaa sitä Jumalaa ja Jeesusta ja Pyhää Henkeä ja muita yliluonnollisia otuksia mukana. Voisiko esim. uuden testamentin oppeja myydä ihmisille ilman jumaluutta. Jumaluuskäsite olisi ihminen itse, luonto. Vai onko ihmisen kuitenkin helpompi uskoa johonkin yliluonnolliseen ja sitä kautta suodattaa opit.
Kirkon rituaalit, kaste, vihkimiset, siunaamiset yms. kuuluvat yhteiskuntaan. Ne lujittavat yhteisöllisyyttä. Ne ikään kuin kuuluvat kuvaan. Niiden aikana voi ajatella lähimmäisiä, antaa toivoa tulevaisuudesta, ottaa vastaan myötätuntoa tahi onnen toivotuksia. Mutta miltä kuulostaisi, jos näitä rituaaleja tehtäisiin ilman jumalaa. Pelkille ihmisille; menisikö maku?
Kuulun itse kirkkoon ja käyn mielelläni kirkon tilaisuuksissa silloin tällöin. Ne rauhoittavat kummasti, antavat tilaisuuden hiljentyä. Mutta yliluonnollisiin juttuihin en usko. Kai siksi, ettei jumalasta ole riittäviä todisteita minulle. Minulle riittää kristinuskon sanoma rakkauden uskonnosta. En koe oikeastaan huolestuttava sitä, että en usko jumalan olemassaoloon. Huolestuttavaksi sen sijaan koen sen, että asiasta ei voi keskustella järkevästi esim. seurakunnan edustajien kanssa.
Kristinusko sulautettiin kätevästi vanhoihin uskontoihin ja yhteiskuntajärjestelmiin. Vanhoille juhlille - joulu, pääsiäinen, juhannus,... - kehkeytyi uudet merkitykset. Lainsäädäntö mukautui pikkuhiljaa kristinuskoon. Uskoa opittiin käyttämään keppihevosena ja käsikassarana monissa itsekkäissä pyrkimyksissä. Kirkko ja valtio yhtyivät ja löivät kättä päälle. No nyt alkaa kuulostaa jo salaliitolta. Mutta kristinusko on meihin jo ennen syntymäämme leivottu; uskoimmepa tai sitten emme. Jos haluaisi kokonaan eroon kristinuskosta, täytyisi muuttaa toiselle puolelle maapalloa (esim. Intiaan) ja suorituttaa itselleen aivotehopesut ja reinkarnaatiot ja muut. Niin syvässä se kristinusko meissä on. Ja se ei ole suinkaan paha asia.
Jeesus on voinut varmaankin olla ollut olemassa. Saarnaaja, uudistaja, kansanjohtaja. Mutta Paavali on todella ollut olemassa. Teltantekijä (no, todennäköisesti varakas liikemies, jolla oli hilloa matkustella) Paavali oli todella kristinuskon perustaja. Mitäs jos käännettäisiin muistelemaan Paavalia yhtenä merkkimiehenä, voisihan se Jeesuskin olla mukana, Rooman keisari ??, joka hyväksyi kristinuskon, Martin Luther, ja muita merkki-ihmisiä kristinuskon historian lehdiltä. Unohdettaisiin jumalat ja muut yliluonnolliset asiat. Keskityttäisiin itse asiaan, eli kristinuskon kehittämiseen.
Miltäs kuulostaisi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuka kieltää sinua toimimasta juuri noin kuin sanoit. Mutta miksi kummassa muidenkin pitäisi.
Te jotka ette usko Jumalaan ettekä varsinaisesti kuulu Jumalan seurakuntaan niin teidän asiannehan ei ole tulla sanomaan mitä Jumalan sanlle tai uskolle tulisi tehdä. Siitä ei tule mitään että ei uskovat saisi määrätä seurakunnassa.
Ihan yhtä vähän kuin uskovaisten puuttua ei uskovaisten touhuihin.
Elämää voi todella helposti elää ilman että uskoon törmää, ainakin minä pystyin silloin kun en vielä uskossa ollut.
Eiköhän ne siellä teologisessa oo miettinyt tieteen kannalta ihan tarpeeksi, siis useita vuosia ihan kokopäiväisesti näitä hommia. Niinkuin sanoit. Eli varmasti osaavat erottaa, tai yhdistää ristiriidattomasti tieteen ja uskon. Missä sinulla näyttää olevan vielä ongelmia.
Esimerkiksi, usko ja uskonto ovat eri asioita. Uskonto kehittyy, usko ei (tai no ehkä ihmisessä yksilönä voi usko kehittyä, mutta ymmärrät varmaan, mitä tarkoitin).
Ja papit tietävät senkin, että uskonto on ihmistä, ei Jumalaa varten. Jumalanpalveluskin on oikeastaan Jumalan antamaa palvelusta meille. Varsinkin "rituaalit", siunaamiset ja muut, ovat ihmisiä varten. Samoin sakramentit eli kaste ja ehtoollinen, vain monimutkaisemmin ja ne ovat sitä peruskamaa, muut rituaalit on sellasta lisäbonusta.
Mutta siunauskaan ei ole mikään taikatemppu, joka kerran suoritetaan ja sillä hyvä. Toteutuuko siunaus elämässä, se on monesta muustakin asiasta kiinni, kuin siitä rituaalista tai toivotuksesta. Joku sanoo Jumalasta, joku sanoo ihmisestä itsestään, joku sanoo elämästä.
Mutta siis kysymys ei ole siitä uskotaanko, vaan miten sitä uskoa sovelletaan uskonnoksi. Ja uskominen ei siis sulje tiedettä tai kehitystä ulkopuolelle.
Ja Jumalaa voi ajatella "yliluonnollisena", tai sitten jonain joka käsittää ihmisen, elämän, luonnon, ja vielä enemmän, kuin mitä ihminen käsittää. Harvapa ajattelee Jumalaa tai Pyhää Henkeä tai Jeesusta yliluonnollisena olentona, niinkuin sinä sanoit, että ajatellaan. Ennemminkin ne ovat symboleja jollekin muulle. Opinkappaleethan ovat muutenkin vain yritys tehdä käsittämätöntä käsitteelliseksi.
Ehdottaisin, että jos haluat järkevää keskustelua, niin aloitat keskustelun silleen, ettei toinen joudu puolustuskannalle heti kättelyssä. Ja muistathan, että seurakunnan työntekijät eivät ole mikään homogeeninen joukko.
Kyllä se on huomattu että kirkossa on tullu luopumusta Jumalan täydestä sanasta. Naispapit saa saarnata, on sellasia pappeja jotka vihkii uudelleen naimisiin meneviä. Jotkut eivät usko helvettiin, toiset eivät sitä että Jeesus on Jumalan Poika jne... Enää ei mennä Raamatun mukaan, vaan sillai kuin ihmisille sopii, löystetään yhestä kohtaa ja pian toisesta...Raamatus mainitaan kyllä tästä tulevasta luopumuksesta...Ihmiset saavat harjoittaa mitä ne tykkää. Mitä erikoisempaa niin hienompaa. Jotkut uskoo velhoihin, haltioihin, noitiin...
Halutaan rikkoa rajoja, naisen ja miehen välinen muuri rikotaan... Kaikki kauneus ja häveliäisyys rikotaan...Lääketieteessä ihmisen ja eläimen ero pienenee...Joku joskus ennusti, että tulee aika jolloin: neljä jalkaa hyvä, kaksi jalkaa paha. Eläinaktivistit varmaan vois tappaa jonku ihmisen jolla on kaunis turkki päällä. Mutta eläimet on vain meidän iloksemme luotu, ja hyödyksemme... Itelläniki on koira, hyvä kaveri parempi kuin moni ihminen, uskollinen. Mutta koira vaan...Minun ilokseni luotu... Niin kuin Suomen paras lauluntekijä Jaakko Löytty laulussaa sanoo niin minäkin sanon nyt: Herätkää vaivaiskansa!