erostani on koht 6vko ja ne ovat olleet elämäni pahimmat. mikään ei huvita, työt menee päin persettä, mikään ei luonnistu, tuntuu et pää räjähtää. kauhea tuska.
oltiin emännän kanssa käymässä miun kotopuolessa ja kaikki oli sillo oikein hyvin, en osannu aavistaakkaan mitään. emäntä sano viel mun vanhemmille et se haluis tuoda hänen edellisestä liitosta lapsensa käymään. eli siit vois päätellä et elämä on ihanaa.
päästyämme takaisin kotia( asuimme omissa talouksissa). seuraavana päivänä tai iltana sain tex viestin : mie en tiedä rakastanko sua enää!!! soitin heti hätääntyneenä et mikä mättää. päätin sit seuraavana päivänä mennä käymään ja juttelee asioista, mut turhaan. syyks sain tietää et käytin liikaa rahaa häneen, olin kuulemma seksi hullu (ite pahempi), ja kuulemma itserakas (vaikka käytin kaiken vapaaaikani häneen)! ja vanno et sillä ei ole muuta suhdetta.
noh, pari päivää kulahti alkoholin merkeissä ja armottomat puhelin laskut ryöppysivät kotia. miul oli jääny muutamia tavaroita sen luo ja päätinkin yhtenä torstaina iltapäivästä mennä hakee ne. laitoin viestiä et voinko tulla hakee! "joo tule vain". ajelin ja melkein perillä tuli textari et voisitko sittekki tulla jokutoinenpäivä. soitin samantien sille ja sanoin et eikö millään sopis ku olen jo melkein perillä( välimatka oli n.150km), sanoi et nyt ei käy et hänen pitää mennä tekee koululle paria tehtävää illaks. no sanoin kumminki et tulen sinne 5min päästä et oottas sen verran. "no eikö millään kävis jos tulisit joku toinen päivä" sanoin et ei. no sit suostu. kun pääsin ovelle ja sisälle niin olipas tyttöni melko hätääntyneen näköinen,yritti sopertaa jotain mun voinnista, kysellä kuulumisia. sillä oli toinen MIES kämpässä, siks en voinu tulla.
erosta oli kulunut pari päivää ja se hyppäs uuteen suhteeseen tai mist tiiän et se ei ois vehkeilly miun selän takana jo aikasemminkin. mut se jäi mieleen kun se vannoi et sillä ei ole muita. otti niin rajusti sydämmen päälle et meinasin siin tehä itelleni vaikka mitä, enkä kiellä ajattelevani niin vieläkin. ihan kuin mie en ois merkannu sille mitään koko aikana!!
mut, nyt tää kirjottaminen karkas käsistä! paitsi helpottaa kun saa jollekin kirjoittaa ajatuksistaan, kiitos tämän palstan!!
ps: ois ihan mukavaa jos vois jonkun kanssa meilailla ja jutella, ihan vaik kaikesta muustakin. olen yksin oudossa ympäristössä ilman ystävän ystävää.
Toivotan kaikille oikein hyvää kevättä ja toivon et muille ei kävis näin!!
oltiin emännän kanssa käymässä miun kotopuolessa ja kaikki oli sillo oikein hyvin, en osannu aavistaakkaan mitään. emäntä sano viel mun vanhemmille et se haluis tuoda hänen edellisestä liitosta lapsensa käymään. eli siit vois päätellä et elämä on ihanaa.
päästyämme takaisin kotia( asuimme omissa talouksissa). seuraavana päivänä tai iltana sain tex viestin : mie en tiedä rakastanko sua enää!!! soitin heti hätääntyneenä et mikä mättää. päätin sit seuraavana päivänä mennä käymään ja juttelee asioista, mut turhaan. syyks sain tietää et käytin liikaa rahaa häneen, olin kuulemma seksi hullu (ite pahempi), ja kuulemma itserakas (vaikka käytin kaiken vapaaaikani häneen)! ja vanno et sillä ei ole muuta suhdetta.
noh, pari päivää kulahti alkoholin merkeissä ja armottomat puhelin laskut ryöppysivät kotia. miul oli jääny muutamia tavaroita sen luo ja päätinkin yhtenä torstaina iltapäivästä mennä hakee ne. laitoin viestiä et voinko tulla hakee! "joo tule vain". ajelin ja melkein perillä tuli textari et voisitko sittekki tulla jokutoinenpäivä. soitin samantien sille ja sanoin et eikö millään sopis ku olen jo melkein perillä( välimatka oli n.150km), sanoi et nyt ei käy et hänen pitää mennä tekee koululle paria tehtävää illaks. no sanoin kumminki et tulen sinne 5min päästä et oottas sen verran. "no eikö millään kävis jos tulisit joku toinen päivä" sanoin et ei. no sit suostu. kun pääsin ovelle ja sisälle niin olipas tyttöni melko hätääntyneen näköinen,yritti sopertaa jotain mun voinnista, kysellä kuulumisia. sillä oli toinen MIES kämpässä, siks en voinu tulla.
erosta oli kulunut pari päivää ja se hyppäs uuteen suhteeseen tai mist tiiän et se ei ois vehkeilly miun selän takana jo aikasemminkin. mut se jäi mieleen kun se vannoi et sillä ei ole muita. otti niin rajusti sydämmen päälle et meinasin siin tehä itelleni vaikka mitä, enkä kiellä ajattelevani niin vieläkin. ihan kuin mie en ois merkannu sille mitään koko aikana!!
mut, nyt tää kirjottaminen karkas käsistä! paitsi helpottaa kun saa jollekin kirjoittaa ajatuksistaan, kiitos tämän palstan!!
ps: ois ihan mukavaa jos vois jonkun kanssa meilailla ja jutella, ihan vaik kaikesta muustakin. olen yksin oudossa ympäristössä ilman ystävän ystävää.
Toivotan kaikille oikein hyvää kevättä ja toivon et muille ei kävis näin!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ajan kanssa helpottaa, usko pois. Ja sitten kun seuraavan kerran lähdet uuteen suhteeseen (usko pois, sitten joskus), niin olet viisaampi tai ainakin kokeneempi. Eli et vaikka homma menis persuuksilleen niin siitä selviää hengissä. Vaikka ei se siltä nyt tunnukkaan. Ihminen selviää mitä uskomattomimmista asioista.
...varten eli jatkoa ajatellen sun täytyy ensi miettiä hyvin tarkkaan mitkä asiat naisissa sua viehättävät, ettei käy samaltii uudestaan.
Joskus sitä on "idiootti magneetti" ja törmää alvariinsa tietynlaisiin naisiin.
Vähä niinku uusiks laittaa ne kriteerit mitä hameväelle on asettanut.
Julma temppu mutta sen minkä taakseen jättää edestään löytää että varmaan saa takkiin itse se nainen jossain vaiheessa. Äläkä mene takaisin jos pyytää...
varmasti vielä järjestyvät. Siitä olen ihan varma. Päivä kerrallaan. Halpamainen, jos noin teki. Äläkä nyt masennukseen vaivu liiaksi.
Elämässä on paljon hyvääkin. Pura ihmeessä tuntojasi. Se on tärkeätä. Ja mieti, olisitko nyt sitten sen naisen kanssa halunnut olla loppujen lopuksi jos on tuollainen. Ei varmasti ole arvoisesi. Laita meiliä jos haluat ystävän.