Onko kellään kokemusta yliopistosta ammattiopistoon siirtymisestä? Onko koulun vaihto suuri shokki esim. opiskelutovereiden suhteen? Opiskelen toista vuotta yliopistossa ja nyt tuntuu, että haluaisin vaan valmistua äkkiä johonkin ammattiin, merkonomin koulutusta olen ajatellut. Siis kokemuksia kiitos!
Yliopistosta ammattiopistoon
Ellisa
8
3806
Vastaukset
- yo-amk
Hei,
ymmärrän täysin ahdistuksesi! Itse olin kolmannen vuoden yliopisto-opiskelija ja koin kauheaa ahdistusta siitä, että valmistuminen oli vielä kolmen vuoden päässä, jos sielläkään. Olin ihan varma etten koskaan enää valmistuisi mistään ja tähän ahdistukseen hain ratkaisun ammattikoulusta. Laitoin opiskeluni yliopistossa välivuodelle ja menin ammattikouluun. Nyt on ensimmäinen vuosi menossa ja stressi on tiessään. Opiskelu on mukavaa, johon voi panostaa halutessaan enemmän ja joskus vähemmän. Valmistuminen onnistuu parhaassa tapauksessa alle 2 vuodessa maximissaan kuitenkin kahdessa. On ihanaa ajatella, että ensi vuosi on viimeinen vuosi ja minulla on itselleni ammatti. Tämän jälkeen voin katsoa yliopisto-opiskelujani uudestaan, jos kiinnostus enää riittää, niin käyn lukemassa itseni kandiksi.
Opiskelu on suht samantyyppistä kuin lukiossa. Opiskelutoverini ovat ikä-luokkaa 19-30v. Itse sijoitun tähän keskelle. On itseasiassa mukavaa kun on tiivisyhteisö, eikä niin avoin kuin yliopistolla. Tottakai osa opiskelutovereista on erilaisia kuin minä, mutta myös mukavia löytyy!
Tämä valinta pakotti minut nielemään ylpeyteni, sillä ei ole ihan normaalia että yliopistolta siirrytään alemmalle asteelle opiskelemaan. Olen kuitenkin päätökseeni tyytyväinen ja elämäni on onnellisempaa. Reippaasti vain hakemaan kevään hakuun ja syksyllä uusi elämänasenne peliin!- piip_pa
Pakko osallistua keskusteluun, sillä myös minä opiskelen tällä hetkellä 2.vuotta yliopistossa, mutta ammattikouluun meno on houkuttanut viime keväästä lähtien. Vielä lukioikäisenä ajattelin että yliopisto ja ammattikorkeakoulu ovat ainoita vaihtoehtoja joihin voi lähteä jatkamaan lukion jälkeen, mutta nyt hieman maailmaa nähneenä ja muutama kokemus rikkaampana sitä on tajunnut että ammatillinen koulutus on yksi vaihtoehto muiden rinnalla.
Minulle ammatinvalinta on ollut hyvin vaikeata varmaanki juuri sen vuoksi kun ajattelin pitkään, että koska olen pärjännyt hyvin kouluaineissa, täytyy minun hankkia vaativa ja arvostettu koulutus. Tämä on kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, että omat kiinnostuksen kohteeni ja sisäiset tavoitteet suuntautuvat aivan toisenlaisiin asioihin. Tarkoitukseni on sanoa, että minun on ollut hyvin vaikea tajuta että mitä haluan tehdä oikeasti isona koska luulin että minun on pakko suorittaa yliopistotutkinto vaikka todellisuudessa olisin varmasti paljon onnellisempi sellaisessa ammatissa joka ei vaadi vuosien teoriaopintoja. Viime keväänä uskallus ei riittänyt, mutta tulevana syksynä olen päättänyt aloittaa opinnot ammatillisella puolella, sillä olen vihdoin tajunnut että on järkevämpää kuunnella omaa sydäntä kuin vain tavoitella toisten ihmisten arvostusta ja hyväksyntää.
- Jyvää
Olen saanut maisterin paperit, mutta päätin keväällä hakea amikseen. Löysin kivan jutun. Olen ollut heppahöperö koko ikäni ja aion nyt pyrkiä maatalous alalle. Tosin paikkakunnan muutto olisi edessä, jos sattuisin pääsemään amikseen.
- amikseen
Itse opiskelen nyt toista vuotta yliopistossa, ja jo ensimmäisen vuoden keväällä huomasin, että ala ei kiinnosta. En silti hakenut mihinkään muualle, koska kiinnostavaa alaa ei löytynyt. Tai olisi löytynyt, mutta silloin olisi pitänyt mennä ammattikouluun. Eli minäkin ajattelin niin, että lukiosta mennään ammattikorkeaan tai yliopistoon ja jos yliopistoon pääsee, sieltä vaihdetaan korkeintaan ammattikorkeaan. Vasta vähän aikaa sitten tajusin, että olen ajatellut näin vain sukulaisten "painostuksen" takia, enkä ole ajatellut, mitä itse oikeasti haluan tehdä. Huomasin, että täydellinen ala löytyisi ammattikoulusta ja sinne olen nyt hakenut.
Olen todella innoissani ja stressitaso on alentunut huomattavasti ihan vain sen takia, että olen päättänyt hakea jonnekin muualle. Ajatus siitä, että minun ei välttämättä tarvitse enää palata yliopistoon, on helpottanu omaa oloa kummasti. Ihmettelen vain, että miten sitä voi olla niin sokea ja kuuro omille tarpeilleen! Mukavalta tuntuu myös se, että valmistuisin ammattikoulusta parissa vuodessa ja sitten pääsisin jo työnhakuun. Yliopistossa olen vain alusta asti odottanut sitä päivää, että valmistun ja saan jättää opiskelut ainakin vähäksi aikaa taakseni. Silti sitä piti vain sinne pakkautua, vaikka tiesi, että ei yo:sta muutamassa vuodessa lähdetäkään!
Vaikka itse olen nyt sujut ammattikouluasian kanssa, en silti odota sitä, että jos pääsen hakemalleni alalle, joudun kertomaan perheelle ja sukulaisille. Tiedän, millaisen kuulustelun he minulle järjestävät, suvun ensimmäiselle yliopistolaiselle!
Ainoa asia joka minua on ammattikouluun menossa huolettanut on se, että miten tulen toimeen seitsemän vuotta itseäni nuorempien tyyppien kanssa. Saako sellaisesta porukasta edes kavereita, kun on niin erilaiset elämäntilanteet ja lähtökohdat? Mutta alalla, jonne olen hakemassa, on ilmeisesti myös suurta hajontaa ikäluokissa, eikä kaikki ole suoraan peruskoulusta tulleita.
Onnea ja voimia kaikille samanlaisen päätöksen tehneille! On se suuri muutos silti, vaikka sitä kuinka haluaisikin. - siitä vaan
Niille, jotka aprikoivat sopeutumista nuorempien joukkoon, vaihtoehtona olisi aikuiskoulutus. Tosin meillä ainakin yö-pohjaisilla luokilla tällä hetkellä ikäjakauma on 19-44. Eri hyvin eri-ikäisiä ja eri taustalla olevia opiskeljoita. Myös yliopistossa kirjoilla olevia tai jopa sieltä tutkinnon suorittaneita. Kyseessä lähihoitajakoulutus.
- aol vai yo
Mites teille edellä viestiketjussa kirjoittaneille kävi, pääsittekö ammatilliseen koulutukseen nyt tänä kesänä ja jos pääsitte, jätättekö yliopisto-opiskelun tulevana syksynä?
Sama tilanne mullakin. Opiskelen yliopistolla, mutta ammatillinen koulutus kiinnostaa. Hain tämän kevään yhteishaussa ja pääsin ammatilliseen koulutukseen. Hain myös ammattikorkeakouluun, sen valintatulokset tulevat myöhemmin heinäkuun aikana. Nyt kovasti mietityttää lähdenkö sitten kuitenkaan ammatilliseen koulutukseen, ainakaan nyt tulevana syksynä (olen tosin ilmoittanut ottavani paikan vastaan, sen voi vielä perua myöhemmin). Vai jatkanko vielä yliopistolla ainakin seuraavan vuoden ja hakisin mahdollisesti myöhemin (ehkä ensi vuonna) uudestaan ammatilliseen koulutukseen, jos yliopistolla opiskelu ei etene tähänastista paremmin. Opiskelu yliopistolla ei ole sujunut hyvin eikä nopeasti (siitä on jo kauan kun aloitin yliopistolla), mutta mietin jos kuitenkin pystyisin saamaan kandin tutkinnon kasaan (en ole täysin varma pystynkö siihen, ehkä kovasti ponnistelemalla se olisi mahdollista), johon tosin menisi vielä muutama vuosi ja sitten siltä pohjalta lähtisin töihin (jättäisin siis maisterin tutkinnon suorittamatta, saakohan kandin papereilla alan töitä?). Tunsin kylläkin helpotusta, kun sain hyväksymiskirjeen ammattioppilaitokseen (helpotusta tunsin jo kun hain yhteishaussa), sillä yliopisto opiskelu tuntuu aika stressaavalta. Toki mietityttää myös tuo koulutustason vaihtaminen alempaan (yliopistosta amikseen), tosin sen asian kanssa olen aika sinut. Ammatillisen koulutuksen arvostus on myös noussut viime vuosina (hakijamäärä siihen on ainakin noussut viime vuosina) eikä toki yliopistokoulutuskaan takaa varmasti työpaikkaa. En tosin tiedä sitäkään, millaiset työllistymismahdollisuudet tuolta ammattikoulupohjalta ovat (ala johon pääsin, kiinnostaa). Tietysti palkkaus mietityttää myös, amispohjalta palkkani todennäköisesti tulisi olemaan alempi kuin kandin papereilla (saavatko kandit muuten töitä, vai vaativatko työnantajat maisterin papereita), mutta pelkästään palkan määrä ei ole tärkeintä mulle. Hieman mietityttää myös se, miten sukulaiset ym. tutut suhtautuvat siihen, jos vaihtaisin yliopiston ammattiopistoon. Uskon, että he (ainakin suurin osa heistä) ymmärtäisivät sen ja toki heidän mielipiteensä ei ole ratkaisevaa minulle. Sekin mietityttää että yliopisto on lähellä, ammattioppilaitokseen taas on matkaa aika paljon. Kulkuyhteydet tosin ovat ihan kohtuullisen hyvät yleisillä kulkuneuvoilla, joten asumispaikkakuntaa ei tarvitsisi ammattioppilaitosopiskelun takia vaihtaa. - 218
aol vai yo kirjoitti:
Mites teille edellä viestiketjussa kirjoittaneille kävi, pääsittekö ammatilliseen koulutukseen nyt tänä kesänä ja jos pääsitte, jätättekö yliopisto-opiskelun tulevana syksynä?
Sama tilanne mullakin. Opiskelen yliopistolla, mutta ammatillinen koulutus kiinnostaa. Hain tämän kevään yhteishaussa ja pääsin ammatilliseen koulutukseen. Hain myös ammattikorkeakouluun, sen valintatulokset tulevat myöhemmin heinäkuun aikana. Nyt kovasti mietityttää lähdenkö sitten kuitenkaan ammatilliseen koulutukseen, ainakaan nyt tulevana syksynä (olen tosin ilmoittanut ottavani paikan vastaan, sen voi vielä perua myöhemmin). Vai jatkanko vielä yliopistolla ainakin seuraavan vuoden ja hakisin mahdollisesti myöhemin (ehkä ensi vuonna) uudestaan ammatilliseen koulutukseen, jos yliopistolla opiskelu ei etene tähänastista paremmin. Opiskelu yliopistolla ei ole sujunut hyvin eikä nopeasti (siitä on jo kauan kun aloitin yliopistolla), mutta mietin jos kuitenkin pystyisin saamaan kandin tutkinnon kasaan (en ole täysin varma pystynkö siihen, ehkä kovasti ponnistelemalla se olisi mahdollista), johon tosin menisi vielä muutama vuosi ja sitten siltä pohjalta lähtisin töihin (jättäisin siis maisterin tutkinnon suorittamatta, saakohan kandin papereilla alan töitä?). Tunsin kylläkin helpotusta, kun sain hyväksymiskirjeen ammattioppilaitokseen (helpotusta tunsin jo kun hain yhteishaussa), sillä yliopisto opiskelu tuntuu aika stressaavalta. Toki mietityttää myös tuo koulutustason vaihtaminen alempaan (yliopistosta amikseen), tosin sen asian kanssa olen aika sinut. Ammatillisen koulutuksen arvostus on myös noussut viime vuosina (hakijamäärä siihen on ainakin noussut viime vuosina) eikä toki yliopistokoulutuskaan takaa varmasti työpaikkaa. En tosin tiedä sitäkään, millaiset työllistymismahdollisuudet tuolta ammattikoulupohjalta ovat (ala johon pääsin, kiinnostaa). Tietysti palkkaus mietityttää myös, amispohjalta palkkani todennäköisesti tulisi olemaan alempi kuin kandin papereilla (saavatko kandit muuten töitä, vai vaativatko työnantajat maisterin papereita), mutta pelkästään palkan määrä ei ole tärkeintä mulle. Hieman mietityttää myös se, miten sukulaiset ym. tutut suhtautuvat siihen, jos vaihtaisin yliopiston ammattiopistoon. Uskon, että he (ainakin suurin osa heistä) ymmärtäisivät sen ja toki heidän mielipiteensä ei ole ratkaisevaa minulle. Sekin mietityttää että yliopisto on lähellä, ammattioppilaitokseen taas on matkaa aika paljon. Kulkuyhteydet tosin ovat ihan kohtuullisen hyvät yleisillä kulkuneuvoilla, joten asumispaikkakuntaa ei tarvitsisi ammattioppilaitosopiskelun takia vaihtaa.Kiinnostaisi myös kuulla lisää muiden kokemuksia! Olen syksyllä vaihtamassa viiden yliopistovuoden jälkeen amikseen, jännittää. Miten ammattikouluissa yleensäkin suhtautudaan tällaisiin korkeakoulutettuihin haahuilijoihin?
- .tintti
218 kirjoitti:
Kiinnostaisi myös kuulla lisää muiden kokemuksia! Olen syksyllä vaihtamassa viiden yliopistovuoden jälkeen amikseen, jännittää. Miten ammattikouluissa yleensäkin suhtautudaan tällaisiin korkeakoulutettuihin haahuilijoihin?
Moikka. Mukava lukea, että muillakin on samantapaisia mietteitä. Itse opiskelin myös viime syksynä ensimmäistä vuotta yliopistossa, mutta jätin lukuvuoden kesken. Liian monet muutokset yhtäaikaa, sekä pitkä matka kotikunnalleni stressani. Ala ei kiinnostanut ja jatkuvan reissaamisen lisäksi stressi tulevaisuudesta aiheutti pienen 'romahduksen'. Mieltä helpotti ihan valtavasti kun sain jättää yliopiston. Nyt olen hakenut lähipaikkakunnalle ammattioppilaitokseen, johon sainkin paikan.
Tietysti muiden mielipiteet alanvaihdosta mietityttävät ja se, että miten nuorempien opiskelijoiden kanssa tulee toimeen. Olen myös huomannut ikävöiväni todella paljon poikaystävääni ja se oli luultavasti myös yksi syy paikan vaihtoon. Toivon että kiinnostavampi ala ja kuitenki vähän lyhyempi välimatka helpottaisivat ahdistusta ja pystyisin opiskelemaan kunnolla (en koskaan luullut voivani olla niin riippuvainen jostain henkilöstä :D ).
Olen vieläkin hyvin epävarma tulevaisuuden suhteen, koska en tiedä varmasti mitä haluaisin tehdä ja opiskella. Olen kuitenkin positiivisella mielellä lähdössä kokeilemaan seuraavaa paikkaa. Tsemppiä muille samanlaisten asioiden kanssa painiville!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1006414
Nikkalassa vauhdilla nokka kohti taivasta
Mitähän Darwin sanoisi näistä 4 suomalaisesta, jotka kävivät Haparandan puolella näyttämässä, kuinka Suomi auto kulkee t303833törniöläiset kaaharit haaparannassa
isäpapan autolla kaahatta 270 km/h metsään https://www.lapinkansa.fi/nsd-kaksi-suomalaista-kuoli-kolarissa-haaparannall/283210Sitä saa mitä tilaa Perussuomalaiset!
https://yle.fi/a/74-20160212 SDP:n kannatus se vain nousee ja Keskusta on kolmantena. Kokoomus saanut pienen osan persu3701736- 331398
- 271340
Eelin, 20, itsemurhakirje - Suomalaisen terveydenhuollon virhe maksoi nuoren elämän
Yksikin mielenterveysongelmien takia menetetty nuori on liikaa. Masennusta sairastava Eeli Syrjälä, 20, ehti asua ensi46979Anteeksi kulta
En oo jaksanut pahemmin kirjoitella, kun oo ollut tosi väsynyt. Mut ikävä on mieletön ja haluisin kuiskata korvaasi, hyv11966Perttu Sirviö laukoo täydestä tuutista - Farmi Suomi -kisaajista kovaa tekstiä "Pari mätää munaa..."
Ohhoh, Farmilla tunteet alkaa käydä kuumana, kun julkkiksia tippuu jaksosta toiseen! Varo sisältöpaljastuksia: https:11890- 42869