...muistolle.
Olet enkelinä taivaan,
kivuitta elää saat,
nurmen vihreän,
taivaan sinisen,
tähtien valaiseman,
ikuisen elämän enkelinä.
Kipua kärsiä sait,
monen monta vuotta,
ei sanamme riittäneet,
hoitaa pyrimme,
tuskaa vähentäen.
Tuli päivä,
sanoit, jaksa en,
päivä kerrallaan,
näin sinun hiipuvan,
luovuttavan,
tuskasi edessä.
Vihdoin suruni edessä,
näin valon valkean,
anna äidilleni
leposija tuskaton.
Tuli kutsu taivaaseen,
suru suunnaton,
lohtu siitä,
äidin tuskat pois on,
ikävä suunnaton,
sanat eivät riitä,
kaipuutani suunnatonta.
Et vierelläni
enää kulje,
et hellään syliisi sulje,
sinun rakkautesi, muistosi hellän,
sydämeeni,
ikuisesti suljen.
Rakkaudella äidilleni, Milla
Olet enkelinä taivaan,
kivuitta elää saat,
nurmen vihreän,
taivaan sinisen,
tähtien valaiseman,
ikuisen elämän enkelinä.
Kipua kärsiä sait,
monen monta vuotta,
ei sanamme riittäneet,
hoitaa pyrimme,
tuskaa vähentäen.
Tuli päivä,
sanoit, jaksa en,
päivä kerrallaan,
näin sinun hiipuvan,
luovuttavan,
tuskasi edessä.
Vihdoin suruni edessä,
näin valon valkean,
anna äidilleni
leposija tuskaton.
Tuli kutsu taivaaseen,
suru suunnaton,
lohtu siitä,
äidin tuskat pois on,
ikävä suunnaton,
sanat eivät riitä,
kaipuutani suunnatonta.
Et vierelläni
enää kulje,
et hellään syliisi sulje,
sinun rakkautesi, muistosi hellän,
sydämeeni,
ikuisesti suljen.
Rakkaudella äidilleni, Milla
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kaunista, tuli mieleen omat ajatukseni kun äitini kuoli vuosi sitten vaikean sairauden murtamana, voimia sinulle!
...voi voittaa, mutta ikävää ei koskaan.
Sinun äitisi poismenosta on kovin lyhyt aika, suru ja ikävä ovat vielä voimakkaita. Suru häipyy aikanaan, muistot ja ikävä eivät koskaan katoa, mutta niiden kanssa pystyy elämään.
Sydämestäni toivon voimia sinulle, muista hyviä hetkiä, sytytä kynttilä ikävän ollessa suunnaton.
Omankin äidin menettäneenä runo kosketti. Se oli tosiaan elämäni käännekohta, ja vaikka siitä on kohta jo kymmenen vuotta kulkee suru ja muisto äidistä mukana joka päivä. Joskus on oikeinkin kova ikävä.
Kaikille vanhempansa menettäneille toivotan hyvää kevättä, sieltä se aurinko taas tulee! Nautitaan omasta terveydestä ja elämästä! Ja ikävöidään silloin kun siltä tuntuu.
Runosi sai aikaan kaipauksen...
Lohduttavin ajatuksin
Siiri
tuli tippa silmään kun luin tota sun runoas... oma äitini kuoli muutama vuosi sitten ja vieläkin tulee ikävä lähes päivittäin...
Niin päivittäin tulee äiti mieleen, kaipaus ja ikävä on aika suunnaton, välillä miettii miten sitä oikein jaksaa tätä kaikkea, vuosia äitini taisteli vaikean sairauden kanssa ja viimein uupui kokonaan, tuntuu vaan niin väärältä ja ennenkaikkea pahalta kun näkee ystäviä ja tuttuja joille oma äiti on vaan riesa ja maanvaiva..
Minäkin menetin äitini jo 14 vuotta sitten.Edelleen usein ikävä on kovakin.Ja tulee hetkiä,jolloin kaipaus todella suuri,esim.omat häät tai lasten syntymä.Mutta kyllä sen kanssa oppii elämään.Ja toivoisinpa niiden muistavan äidin tärkeyden,joilla se vielä on.
Oli kannustajani, paras ystäväni, huolien kuuntelija, aina auttavainen, tuore mummi....mutta 13 vuotta sitten oma käsi katkaisi vielä kovin nuoren äitini elämän...Järkytys oli suuri ja on edelleenkin..päivittäin mielessämme, aina muistoissamme.
Voimia Teille läheisensä menettäneille.
Voi kuinka surullinen runo. Todellista elämää. Niin väärältä tuntuuu että on luovuttava läheisistä ihmisistä joskus. Vielä on nuori, eikä sitä ajattele paljon..