tässä joutessani kasailin kirjahyllyn ja siirtäessäni lattioilla, vaatehuoneessa, pesukoneen takana ja autotallissani hujan hajan sijaitsevaa laajan kirjastoni irtokappaleita hyllyyn niin osui silmiin monen monta suomalaista novellia, joissa sivuutetaan sisällissotaa ihmisineen ja tapahtumineen; yleensä tarinat ovat hyvinkin kuvitteellisia perustuen löyhästi tositapahtumiin. pieniä tarinoita pienistä ihmisistä ja yhteisenä tekijänä tarinoissa näyttää olevan se, että paha saa aina lopulta palkkansa ja syyttömätkin saavat siinä sivussa oman osansa.
tuli mieleen kun lykkäsin hyllyyn hienon korkeakulttuuriteoksen "tuhansien zombien maa"; ei sisällisotaa olla unohdettu - puhutaan sitten vapaussodasta tai punakapinasta - niin ainakin suomalainen kirjailija muistaa sen; valkolahtarin toimesta ilman oikeudenkäyntiä ammuttu punamurhaaja muuttuu zombieksi ja loppujen lopuksi molemmat värit sotkeentuvat yhdeksi tahmaiseksi möhnäksi.
vuoden 1918 tapahtumat alkavat olla viihdettä muualla kuin tällä palstalla. tämä on hyvä asia vaikka asia vakava onkin. suomi24 kommunisti palsta taistelee tampereen kaduilla ja käy jälkipuintia hennalan vankileirillä. muu kansa jatkaa eteenpäin toki aiheellisesti silloin tällöin seppeleen punaisten ja valkoisten haudoille laskien mutta antamatta menneiden erehdysten estää yhdessäoloa ja uuden rakentamista.
tuli mieleen kun lykkäsin hyllyyn hienon korkeakulttuuriteoksen "tuhansien zombien maa"; ei sisällisotaa olla unohdettu - puhutaan sitten vapaussodasta tai punakapinasta - niin ainakin suomalainen kirjailija muistaa sen; valkolahtarin toimesta ilman oikeudenkäyntiä ammuttu punamurhaaja muuttuu zombieksi ja loppujen lopuksi molemmat värit sotkeentuvat yhdeksi tahmaiseksi möhnäksi.
vuoden 1918 tapahtumat alkavat olla viihdettä muualla kuin tällä palstalla. tämä on hyvä asia vaikka asia vakava onkin. suomi24 kommunisti palsta taistelee tampereen kaduilla ja käy jälkipuintia hennalan vankileirillä. muu kansa jatkaa eteenpäin toki aiheellisesti silloin tällöin seppeleen punaisten ja valkoisten haudoille laskien mutta antamatta menneiden erehdysten estää yhdessäoloa ja uuden rakentamista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
-siis oikeassa elämässä - sellaisiksi mistään mitään pohtimattomiksi käveleviksi haamuiksi, jotka vaan taapertavat eteenpäin näkemättä, kuulematta ja haistamatta mitään. ihminen degeneroituu ja kommunisti on siitä hyvä esimerkki; otetaan vaikka setäkertoositä sun tätä; onko heppu koskaan puhunut muusta kuin talvisodasta? ja sitten tämmöinen kuulemma on niitä parhaita kommunisteja. minä sanon häntä zombieksi.
tai hande? mies haikailee jotain neuvostoliiton massatuotantoa; että puolet kansasta tekee auroja ja toinen puoli siukkiämpäreitä ja hande itse sitten maalaa vesiväreillä ja huolehtii suomen tutkimuksesta ja tuotekehittelystä. mieli tekisi kutsua häntä muumioksi mutta menköön nyt zombiena kun se yrittää olla tarinan kultainen lanka.
kommunistit toki ovat zombieita mutta zombius on myös meidän normaalien ihmisten alituinen uhkakuva; ettei enää osata ajatella ja päätellä ja lukea rivien välistä vaan mennään vaan sen harmaan massan mukana. nuoretkin ihmiset taantuvat; työkaveri palasi lomamatkalta dominikaanisesta tasavallasta ja naispuolinen kollegani oli kovin kiinnostunut miten sillä sortin maankolkalla menee - kaikkihan saimme lukea haitin zombimaasta mitä siellä tapahtuu ja tänäänkin puhuttiin jälkijäristyksestä - ja likka oli kovin kiinnostunut, matkailija itsekin, että pääsikö sieltä helpolla lentämällä pois? minä sitten kehotin tyttöä vähän jarruttamaan ja ennenkuin liikaa huolestuu niin miettii vähän; kyseessä oli MAANjäristys, ei mikään ilmatilajäristys.