Hyväksyykö seurausetiikka kuolemanrangaistuksen?

Nämä eivät ole sitten mitään täysin yhtenäisiä aatesuuntauksia, joten niiden sisältäkin löytyy varmasti sekä vastustajia että puoltajia - ainakin nykyään.

Sanoisin, että ainakin seurausetiikassa kuolemanrangaistus voidaan hyväksyä, jos kuolemanrangaistuksen idea todellakin toimii. Eli jos sen tuomat edut ovat suuremmat kuin sen tuomat haitat.

Velvollisuusetiikasta katselisin Kantin kategorisen imperatiivin kahta ensimmäistä pykälää:
1. ”Toimi aina niin, että voisit toivoa toimintaasi ohjaavan periaatteen tulevan yleiseksi laiksi.”
2. ”Toimi niin, että pidät aina sekä omaasi että muiden persoonaa myös päämääränä sinänsä etkä välineenä.”

1. Pykälä on mielestäni kokonaisuudessaan erittäin ongelmallinen, koska se ei ota huomioon tekojen erilaisia olosuhteita: teot voivat olla täysin samanarvoisia olosuhteista riippumatta tai sitten pähkäily voi johtaa täysin mielivaltaiseen relativismiin.
Jos on kyse on murhan tehneen tuomitsemisesta kuolemaan, niin kyllä.
2. Pykälä on mielestäni melko hyvä ohje ylipäätään.
Tämä pykälä ei katsoakseni hyväksy kuolemanrangaistuksen kaikkia puolusteluja, koska tuomittu ei voi olla väline rikoksien estämiseen (pelote, rikoksien uusiminen jne...), mutta rikoksen "maksamista" se ei koske, joten kyllä.

Velvollisuusetiikkaa kantilaisittain tulkittuna sanoisin kyllä.

Nämä ovat sitten vain minun näkemyksiäni ja voin toki olla väärässäkin, mutta nähdäkseni homma menee näin.


P.S. Itse en henkilökohtaisesti kannata kuolemanrangaistusta missään nimessä normaaliolosuhteiden vallitessa.