Itsemurha hallitsee taas ajatuksia ja olo on väsynyt ja zombiemainen. En jaksa kiinnostua asioista, tahtoisin vain nukkua. Eikä tuo lääke auta yhtään, päinvastoin. Olen syönyt sitä maksimiannoksella jo kuukausia, mutta vastetta ei ole tullut.
Onko teillä tietoa/kokemusta? Voiko olla ettei lääke ole oikea vai voiko se viitata psykoottiseen masennukseen tms? Kärsin myös ahdistuneisuushäiriöstä ja käytössäni on myös buspar ja seroquel. Olen ollut osastohoidossa ja pelkään, että tätä menoa olen siellä kohta... Tää alkaa tuhota mun persoonaa jo. Muisti pätkii, keskittymiskyky kärsii ja koko ajan on tyhjä ja levoton olo. Mistään en ole vähään aikaan saanut mielihyvää.. Olen kuin tyhjää kauniin ulkokuoren takana, piilossa pahalta maailmalta.
Onko teillä tietoa/kokemusta? Voiko olla ettei lääke ole oikea vai voiko se viitata psykoottiseen masennukseen tms? Kärsin myös ahdistuneisuushäiriöstä ja käytössäni on myös buspar ja seroquel. Olen ollut osastohoidossa ja pelkään, että tätä menoa olen siellä kohta... Tää alkaa tuhota mun persoonaa jo. Muisti pätkii, keskittymiskyky kärsii ja koko ajan on tyhjä ja levoton olo. Mistään en ole vähään aikaan saanut mielihyvää.. Olen kuin tyhjää kauniin ulkokuoren takana, piilossa pahalta maailmalta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jos käytät kofeiinia, lopeta se kokonaan.
http://qmies.blogit.fi/
Hei! Tuolla annoksella luulisi jo heräävän zombieolosta väkisin, mikäli siis lääke piristää kuten mua. Toisilla se farmaseutin mukaan väsyttää ja tiedän erään joka nukkui tuollaisella annoksella lähes päivästä päivään.
Jospa Efe ei ole oikea lääke, ootko kokeillut muita?
Kun aloittelin Efexoria ja olin aivan kuollut väsymyksestä, tollaisella annoksella heräsin kun Lasarus "kuolleista" ja vauhdilla tyttären tanssinäytökseen, katsomaan ja avustamaan ja hyvin meni. En voi tuollaisia annoksia ottaa enää ja alkuun en saanut vaan annosta kohdalleen.
Olen käyttänyt aikeisemmin citalopramia ja se vaihdettiin efexoriin.. Muita en ole kokeillut. Pitäisi vielä ainakin viikko syödä noita ennen kun pääsen lekuriin.
Nukun helposti 12h yössä ja silti olen väsynyt, horroksessa. Eikä oikeastaan mitään jaksa tehdä. Tää olotila on jotain helvettiä! Ei ole piristänyt minua missään vaiheessa, joten tuskin tosiaan sopii minulle, sillä olen syönyt lääketta 375mg annostuksella jo kuukausia. Ja olo ei ole ainakaan paremmaksi muuttunut, päinvastoin.
Tuttu juttu. Oon tällä palstalla tuskaillut itsekin Efexor-kooman takia. Minä söin "vain" 300 mg päivässä ja vielä oli kertaalleen tarkoitus nostaa annostusta tuohon 375 milligrammaan, mutta sitten tuli mittari täyteen. Ei ole auttanut minulla yhtään. On vain väsyttänyt ja turruttanut, satunnaisia huippuahdistus- ja raivomielikohtauksia lukuunottamatta. Joten tein päätöksen lääkkeen alasajosta (lääkärin siunauksella tottakai) ja nyt 150 mg:n tasolla on jo pahin apatia helpottanut jo huomattavasti. Ei ole enää läheskään niin pöpperöinen olo kuin vielä viikko sitten. En ole enää niin väsynyt muutenkaan, vaikka liikaa nukun yhä. Kohta siirryn 75 milligrammaan ja siitä pikkuhiljaa johonkin toiseen lääkkeeseen. Minulla meni n. neljä kuukautta tämän kokeilun parissa, ja hoitovaste olisi kyllä jo tullut jos olisi ollut tullakseen. Samoin sinulla, jos olet jo kuukausia Efeä ja vielä noin isolla annostuksella syönyt.
Kannattaa kuunnella itseään. Vaikka Efexor toimii hyvin jollain toisella, niin ei sille mitään voi jos omalla kohdalla näin ei ole. Näähän ei selviä muuta kuin kokeilemalla. Jos sinulla on mahdollisuus olla yhteydessä lääkäriisi esim. puhelimitse ennen seuraavaa vastaanottoa, niin kannattaisi kysyä häneltä voisitko alkaa pienentää annostusta. Tai sitten yksinkertaisesti vähennät jo omin päin, ensi alkuun pykälän verran 300 milligrammaan, mutta ei tietenkään mitään liian radikaalia pudotusta saa tehdä eikä liian nopeasti! Siitä tuskin on kuitenkaan haittaa, jos vähennät vaikka tuohon 300 milligrammaan lääkäriin pääsyyn asti.
Kestokykyä!
Tänään otan vain 150mg ja syön tuolla annoksella vklopun yli. En pelkää vieroitusoireita.. Haluan tuosta mahdollisimman nopeasti eroon kun se on todennäköisin syy tähän olotilaan. Toivottavasti tämän kaltaisia lääkkeitä ei joudu enään syömään!
ei suoraan 375:stä 150:neen
joka toinen päivä vähintään viikon ensin yksi 75mg vähemmän (eli päivät: 375, 300,375, 300) ja sitten toisella viikolla jatkaa samaa rataa. sen jälkeen kaksi viikkoa 300mg*/vrk
aivokemioiden muuttuminen nopeasti voi aiheuttaa melkoisia ongelmia. tiettävästi myös vaarallistakin
Huimausta ja pieniä "sähköiskuja" on jo kaksi päivää olen mennyt tuolla 150 mg... Toi tahti on aivan liian hidas että pitäis 75mg vähentää koska nyt kun tiedän mikä tän zombieolon aiheuttaa niin haluan siitä vain eroon... Tuskinpa nää aivokemiat voi enää huonompaan jamaan mennä. Haluan tosta vaan eroon katotaan miten tämä olo tästä kehittyy..
Tiedän edelleen tunteen, mutta yritä vain malttaa vielä. Pidä edes nyt tuossa 150 mg:ssa ainakin viikon ajan, tai seuraavaan lääkärissä käyntiin asti - koska se on? 375 -> 150 mg on niin iso kertaharppaus, että anna sen tasaantua ennen kuin pudotat vielä lisää. Oletko kokeillut lääkkeen ottamista illemmalla? Minulla helpotti vielä 300 mg:lla mennessä kun aloin ottaa sen kerralla iltaruoan kanssa (eikä todellakaan ollut mitään univaikeuksia sittenkään, hyvin nukutti :-( ). Kun otin yhden kapselin aamulla ja toisen keskellä päivää, olotila oli kaikkein kamalin. Kas kun ei kuolavana valunut suupielestä kun tuijottelin ajattelukyvyttömänä työpöytää.
On turha lähteä enää korottelemaan uudelleen tuosta annostuksesta, saatikka sahailemaan edestakaisin, jollei tule sitten niin voimakkaita vierotusoireita että et pysy enää tolpillasi. Olisi hyvä, jos vaikka joku läheinen tietää tilanteesta, niin voisi olla taustatukena ja samalla seurata sivusta jos jotain poikkeuksellista ilmenee (ts. jota ei välttämättä itse huomaa).
Pudotin itse annostuksen 300 mg -> 225 mg 2 päivää -> 150 mg 7 päivää -> nyt ekaa päivää 75 mg, eli joudutin myös vähän lääkärin kanssa sovitusta viikosta 225:n kanssa. Näillä mennen ei ole vielä tullut mitään negatiivisia oireita, ainoastaan ajatusten ja tunteiden kirkastumista on selvästi tapahtunut, ja syke on laskenut lähelle normaalia. On minullakin tehnyt välillä mieli nopeuttaa lisää, mutta olen jaksanut sillä ajatuksella, että pääsen ensi viikolla lääkäriin keskustelemaan lääkkeen vaihdosta ja että liika kiiruhtaminen tässä vaiheessa saattaisi haitata sitä prosessia. Tarkoitan sitä, että vaihdolle on ehkä paremmat lähtökohdat kun olotila on tasaantunut (vaikka sitten olisi vielä vähän zombie), kuin että jos polla ja kroppa olisivat sen lisäksi sekaisin vieroitusoireista. Tälle tosin ei minulla ole mitään lääketieteellistä faktatietoa takana, on ihan oma mutu-juttu.
Koita jaksaa! Olet kuitenkin jo voiton puolella kun olet päätöksen Efexorin lopettamisesta tehnyt. :-)
Moikka!
Nyt olen ollut tuolla 150mg ja olen pystynyt itkemään kunnolla (syykin on toki ollut)
Aika hyvin on myös keho tottunut tuohon annokseen ja vieroitusoireet ovat olleet harmittomia ja suhteellisen lieviä!
Voi itkeminen olla joskus hienoa, kun sitä ei ole pystynyt tekemään aikoihin... Itkua, unta, itkua, unta.
Varmasti lääkäri tarjoaa seuraavalla kerralla jotakin lääkettä ja mietinkin tässä että kokeilisinko jotain masennuslääkettä vai yrittäisinkö pärjätä ilman... Kun masennusoireet ovat mitä ilmeisemmät ja ajatukset itsetuhoisia jatkuvasti..;( tekisi vaan niin mieli jo luovuttaa..
Millaisella annoksella syöt Seroquelia? Sekin voi väsyttää, etenkin jos otat aamulla yhtään isompaa annosta, tai illalla Prolongia.
Kokeile nyt vesi suola emäksinen dieetti, ennen kuin lopetat. Tuolla hoidolla masis tapaa lähteä 2-4 päivän sisään.
seroquel menee tällä hetkellä 150mg yöksi..
Vai kenties molemmat väsyttävät... Nukun vuorokaudessa noin 12-15h eli aikas paljon. Vähemmällä unella väsyttää myös eli tuskin liikanukkumisesta tämä väsymys.
Oon aivan tokkurassa (efexoria syön nyt 150mg) ja jatkan sillä, kunnes pääsen selvittämään lääkärin kanssa jatkosta... Seroquelia olen ottanut parina viime yönä 50-100mg, uni on tullut mutta väsynyt olen enkä jaksa mitään tehdä.
Seroquelia en tunne ollenkaan joten siitä en osaa sanoa, mutta oman Efexor-kokemukseni perusteella äänestäisin jälkimmäistä. Söit todella vahvaa Efexor-annosta niin pitkään, että kestää aikansa ennen kuin sen (sivu)vaikutukset häviävät. Nykyinen 150 mg ei ole ihan pieni päiväannos sekään. Mutta masentuneiden väsymys on toki yleensä useamman tekijän summa.
Kun jätin kerralla Venlafaksin pois.
Koppui oksetus,hirveät sähkärit ja
valkoiset näppyryppäät käsissä.
Teen kaikki kotityöt ja jo vähän
kotitöitäkin.
Ulkoilemaan lähden,kunhat pakkaset hellittävät.
Olen jo ihan rampa makaamisesta.
Masennuslääke pelkästään ei auttanut. Tarvitsin täsmälääkkeen ahdistukseen. Sain Truxalin. Se on neurolepti elikkä psykoosinestolääke. Terapeutti sanoi,että masennukseni on lähes psykoottistasoista. Siitä alkoi uusi elämä. Minulla menee Venlafaxinia, Efexorin halvempaa rinnakkaislääkettä 300 mg ja Truxalia 150 mg. Siis kunnon tropit. Muuten en tuu toimeen. Olen sairastanut masennusta 13v. ja tunteita minulla ei ole. Parempi se kuin että olis mahdoton masennus ja ahdistus. Ilman lääkkeitä olisin varmaan psykoosissa,kuten psykiatri sanoi.
Yritä psykiatrille selvittää tilasi ja kysy jos saisit jonkun lisälääkkeen ahdistukseen. Kerro että tämä maksimimäärä Efeä ei auta.
Toivon sinulle pikaista apua!!
...poistaisin koko masennuslääkkeet - ainakin nuorilta. Minusta masennus ei ole sairaus, ei ainakaan sellainen, jota lääkkeillä "helpotetaan". Kyllä mielialaa pitää nostaa ihan muilla keinoilla. Onneksi itselläni hyvät ystävät ja usko ovat olleet ja ovat yhä, elämän tukipilarit. En halua pilata elimistöäni millään pillereillä. Ei se elämä kellään ole aina ruusuilla tanssimista, eikä jokaisena huonona päivänä haeta apua mistään pilleripurkista. Hanki itsellesi ystäviä - ne ovat elämän ihania pillereitä.
Helpommin sanottu kuion tehty tuo ystävien hankkiminen.n Ai miksikö? Ei jaksa, ei pysty jne
silloin kun on todella masentunut niin pahinta mitä muut voi tehdä auttaakseen on just toi ; hanki ystäviä, menen lenkille älä eristäydy jne.... Terveiden on tietty vaikea ymmärtää että joku voi olla niin heikossa kunnossa että mielummin tappaa itsensä kuin jaksaisi elää saati hankkia kavereita.
Älkää yrittäkö lopettaa Efexoria / venlavaksiinia liian nopeasti vaikka aluksi tuntuisikin hyvälle. Myös lääkkeen lopettamiseen samoin kuin aloittamiseen liittyy kasvanut itsetuho riski. Ja haluan painottaa sitä että riski on TODELLA suuri varsikin jos ei ole jo toipunut masennuksesta vaan kysymyksessä on esim lääkkeen vaihto.
Voi järkytys. No jokaisella meillä on mielipiteemme.. Lääkkeitä ei syödä varsinaisesti helpottaakseen oloa, vaan se tasaa huippuja niin hyvistä kuin huonoista fiiliksistä. Se on useimmiten helpottavaa kulkea kohtuullisen tasapaksua polkua. Terapia on siinä mukana, ellei ole kieltäytynyt.
Ystävät, ne olisi kiva asia. Mistä niitä saisi? Ei niitä kaupasta löydä. Mielenkiintoa ei ole lähteä mihinkään varsinkaan tutustumismielessä, ensin pitäisi saada ns. oma pöytä puhtaaksi.
Usko, no se on jokaisen oma asia. Kukaan ei oletakaan että kaikki asiat menisi aina hyvin. Jokainen tiedostaa pienestä pitäen, että ongelmia on. Mutta siinä vaiheessa masennus voi hyvinkin iskeä kun vähän väliä tulee jostakin suunnasta p**kaa niskaan. Ei sellaista kukaan jaksa yksin.
Mitäs kun nämä "pillerit" haluavat vastavuoroisuutta eikä itse jaksa tai kykene vastavuoroisuuteen?