Kirkosta eroaminen on jo juttuna ihan out! Monet ymmärtää, että kirkon institutionaalisen työn (sosiaalityö, lapsityö, vankityö, perhetyö) merkitys on nykyaikana huomattavan suuri. Ja sentähden on järkevää yleisen solidaarisuudenkin tähden kuulua kirkkoon. Myös kirkon ulkomaan apu on eräs asia, joka varsinkin näinä aikoina on osoittamassa tärkeyttään. Puhumattakaan erilaisesta vapaaehtoistyöstä, jossa kirkoilla on tilojensa ja ammattitaitonsa puolesta mahdollisuus toimia yhteisöllisyyden rakentajana. Myös kirkon demokratia ja sen täysi läpinäkyvyys mahdollistavat huomattavan monipuolisen ja laaja-alaisen ajattelun sen jäsenistön kesken. Kirkon perinteisiin ainakin Suomessa on kuulunut myös se, että se ei ole ollut heittämässä kapuloita tieteen rattaisiin jäsenistölleen joitain moraaliluontoisia kannanottoja lukuunottamatta.
Siksi nykypäivänä kirkkoon kuuluminen ja liittyminen voi paras teko minkä ihminen voi konkreettisesti tehdä lähimmäistensä puolesta. Itse en kuulu ev.lut kirkkoon, mutta en myöskään ymmärrä sellaisia epä-älyllisiä perusteluita kirkosta eroamiseen, joissa ihmisiä viedään harhaan antamalla heidän ymmärtää, että kirkollisveron maksamattajättämisellä voitaisiin tosiasiassa saada suurimman osan kansalaisista tulotasoon nähden kovin merkittävää säästöä aikaiseseksi. Se, että en itse kuulu kirkkoon ei estä kuitenkaan tukemasta kirkon tekemää sosiaalista työtä. Jota myönnän, että ainakin omalta osaltani tulisi tukea vieläkin enemmän.
Samoin ei myöskään elinkeinoelämä ole liiemmin protestoinut sitä vastaan, että myös heille kuuluu kirkollisveron maksaminen, josta sosa kirkon rahoituksesta muodostuu. Siksi onkin tärkeää yksittäisen ihmisen kohdalla katsoa minkälaisen ryhmän antaa muodostaa itselleen sellaisen näkemyksen, joka on ohjaamassa häntä toimimaan. Ei vapaa-ajattelussakaan, joka ajaa kirkosta eroamisen asiaa ole mitään varsinaista vikaa, muutoin kuin sen suhteen, että vapaa-ajattelijoiden esittämät argumentit eroamisen tarpeellisuudesta eivät mielestäni tuo esille asioiden kokonaiskuvaa.
Samoin on niin, että maamme kulttuuriin on olennaisesti kuuluneet monet asiat kirkkokonserteista ja pyhäkouluista hautaustoimeen, jotka perinteisesti ovat sopineet hyvin maamme mentaliteettiin ja ovat osaltaan olleet yksilön arvoa oikealla ja terveellä tavalla korostavia tapoja toimia.
Se, että jotain ei voi havaita ei myöskään merkitse, ettei sitä voi olla. Kirkon teologisen puoleen en ota enempää kantaa.
Siksi nykypäivänä kirkkoon kuuluminen ja liittyminen voi paras teko minkä ihminen voi konkreettisesti tehdä lähimmäistensä puolesta. Itse en kuulu ev.lut kirkkoon, mutta en myöskään ymmärrä sellaisia epä-älyllisiä perusteluita kirkosta eroamiseen, joissa ihmisiä viedään harhaan antamalla heidän ymmärtää, että kirkollisveron maksamattajättämisellä voitaisiin tosiasiassa saada suurimman osan kansalaisista tulotasoon nähden kovin merkittävää säästöä aikaiseseksi. Se, että en itse kuulu kirkkoon ei estä kuitenkaan tukemasta kirkon tekemää sosiaalista työtä. Jota myönnän, että ainakin omalta osaltani tulisi tukea vieläkin enemmän.
Samoin ei myöskään elinkeinoelämä ole liiemmin protestoinut sitä vastaan, että myös heille kuuluu kirkollisveron maksaminen, josta sosa kirkon rahoituksesta muodostuu. Siksi onkin tärkeää yksittäisen ihmisen kohdalla katsoa minkälaisen ryhmän antaa muodostaa itselleen sellaisen näkemyksen, joka on ohjaamassa häntä toimimaan. Ei vapaa-ajattelussakaan, joka ajaa kirkosta eroamisen asiaa ole mitään varsinaista vikaa, muutoin kuin sen suhteen, että vapaa-ajattelijoiden esittämät argumentit eroamisen tarpeellisuudesta eivät mielestäni tuo esille asioiden kokonaiskuvaa.
Samoin on niin, että maamme kulttuuriin on olennaisesti kuuluneet monet asiat kirkkokonserteista ja pyhäkouluista hautaustoimeen, jotka perinteisesti ovat sopineet hyvin maamme mentaliteettiin ja ovat osaltaan olleet yksilön arvoa oikealla ja terveellä tavalla korostavia tapoja toimia.
Se, että jotain ei voi havaita ei myöskään merkitse, ettei sitä voi olla. Kirkon teologisen puoleen en ota enempää kantaa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
miksi tukisin sellaisen hihhuliryhmän toimintaa, jonka sanomaan en usko ja jonka toimintatapoja en hyväksy
No jotain kait siinä on uskottavaa, että saarnaa lähimmäisen rakkaudesta ja tekee myös samoja tekoja?
Jos maassamme on ilmeisesti n 80% mukana kirkossa, niin on kuitenkin todennäköistä, että sellaisen joukon kokoontuessa tapahtuu myös sellaista mikä ei ole hyväksyttävää, eikä mitenkään puolusteltavaa. Mutta missä ihmisjoukossa yleensäkään ollut käytännössä korkeampi moraali, vaikka se yleisellä hegemonisen retoriikana tasolla näin olisikin esitetty.
Se, että onko kirkko terveempi tai sairaampi yhteisö, kuin joku toinen kysymys, johon ei ole suoranaista vastausta. Kristinuskon sanoma on kysymyksenä toisenlainen, kuin yleisesti tunnetuilla luonnontieteellisillä mittareilla voidaan osoittaa. Jokaiselle asialle on omat mittarinsa. Niin myös tälle sanomalle ja jos niitä mittareita ei tiedä tai ei ole kokeillut, ei voi myöskään esittää, etteivät ne toimi.
Suurin ero ilmeisesti on ihmisten tekojen ja Jeesuksen opetuksen välillä. Uskontie on oman itsensä epätervettä itsekkyyttä vastaan taistelemista. Ja kuitenkin juuri näinä aikoina tarvetta ei ole kovin paljoa muulle kuin terveille elämäntavoille ja ihmisarvoa kunniottavalle sosiaaliselle kannsakäymiselle.
Jotka ainakin ovat eräitä peruspilareita niiden tekojen luonnetta kuvaillessa, joita Jeesuksesta on esitetty.
"Ja kuitenkin juuri näinä aikoina tarvetta ei ole kovin paljoa muulle kuin terveille elämäntavoille ja ihmisarvoa kunniottavalle sosiaaliselle kannsakäymiselle."
Hemmetin hyvä syy olla siis kuulumatta kirkkoon.
Hyvä, että mielipiteissä on eroja. Se on toimivan demokratian merkki. Kuitenkin hieman protestoisin sitä, että kirkko olisi jollain tavalla sen korruptoituneempi toimintatavoiltaan tai kulttuuriltaan kuin muutkaan ihmisten muodotamat yhteisöt. On niin, että myös kirkkoon kuulumattomienkin piirissä on rikollisiksi luokiteltavia järjestöjä ja väärin toimista. Oletusarvoisesti kuitenkin ainakin ensisijaisesti kirkolta tulee olettaa ja vaatia mahdollisimman tarkkaa ja korkeaa moraalia ja toimintatapaa, jonka on toimittava luonnollisella tavalla ihmisten keskellä, kuitenkin oman erityisasemansa ymmärtäen. Tätä ei tietysti voi ylhäältäpäin sanella, vaan tähän jokaisen kirkon sisällä olevan on omaa moraalikoodistoaan pyrittävä rakentamaan.
Ja samoin on myös ns. maallisen toiminnan moraalikoodiston laita, vaikka markkinamaailmankuva pyrkiikin luomaan tarun sankarin hohtoista glooriaa hieman hämärän rajamailla kulkeville veijareille, jotka taitavasti esitettynä viettävät salaperäisen hämäräperäisen ihailtavaa elämää kuvitteellisissa maailmoissaan tv sarjoissa ja ihmisten sosiaalisen mielen mystisinä myyttihahmoina.
Olen kanssasi myös samaa mieltä siitä, että on oikein, että myös kirkon piirissä tapahtuneet mahdolliset väärinkäytökset on tuotava esiin ja käsiteltävä kuten muussakin yhteiskunnassa. (Jos oikein osasin tulkita tarkoitustasi?) Eikä väärinkäytöksille ole hyväksyttäviä puolusteluita, jos sellaisia esitetään. Sensijaan niille on aina syyt, joita voidaan käsitellä. Ja joista pitää oppia, vaikka se voikin tehdä kipeää ja on tekniikaltaan sellaista, jota ihmiseltä ei monestikaan luontaisesti tule esiin, kun hän joutuu tekostensa kanssa kasvotusten niistä vastuunottamisen muodossa.
"No jotain kait siinä on uskottavaa, että saarnaa lähimmäisen rakkaudesta ja tekee myös samoja tekoja?"
- Ei ole mitään takeita siitä, että saarnaaja tekee niin kuin opettaa.
"Jos maassamme on ilmeisesti n 80% mukana kirkossa, niin on kuitenkin todennäköistä, että sellaisen joukon kokoontuessa tapahtuu myös sellaista mikä ei ole hyväksyttävää, eikä mitenkään puolusteltavaa."
- Mistäs tiedät, kun et edes kuulu tuohon joukkoon? Sitä paitsi tuosta 80%:sta säännöllisesti kokoontuilee vain muutaman pieni murto-osa. Kirkko työyhteisönä on tutkimusten mukaan yksi ikävimmistä.
" Mutta missä ihmisjoukossa yleensäkään ollut käytännössä korkeampi moraali, vaikka se yleisellä hegemonisen retoriikana tasolla näin olisikin esitetty."
- Tarkoitus kai olisi, että kirkko jotenkin parantaisi jäsentensä moraalia. Muutoinhan koko laitoksen on merkitykseltään täysin kyseenalainen.
"Se, että onko kirkko terveempi tai sairaampi yhteisö, kuin joku toinen kysymys, johon ei ole suoranaista vastausta."
- Työyhteisönä tutkitustikin sairaampi kuin monet muut.
" Kristinuskon sanoma on kysymyksenä toisenlainen, kuin yleisesti tunnetuilla luonnontieteellisillä mittareilla voidaan osoittaa."
- Mitähän tämäkin lause tarkoittaa? Ei siis havaittavaa vaikutusta sanomalla?
" Jokaiselle asialle on omat mittarinsa. Niin myös tälle sanomalle ja jos niitä mittareita ei tiedä tai ei ole kokeillut, ei voi myöskään esittää, etteivät ne toimi."
- Mitkähän ne mittarit sitten ovat?
"Suurin ero ilmeisesti on ihmisten tekojen ja Jeesuksen opetuksen välillä. Uskontie on oman itsensä epätervettä itsekkyyttä vastaan taistelemista. Ja kuitenkin juuri näinä aikoina tarvetta ei ole kovin paljoa muulle kuin terveille elämäntavoille ja ihmisarvoa kunniottavalle sosiaaliselle kannsakäymiselle."
- Mihin silloin erityistä uskontoa tai uskonnollisen järjestön jäsenyyttä tarvitaan?
"Jotka ainakin ovat eräitä peruspilareita niiden tekojen luonnetta kuvaillessa, joita Jeesuksesta on esitetty."
- On esitetty, joo. Samoja asioita on esitetty monissakin muissa filosofioissa, uskonnoissa ja humanistisissa näkemyksissä. Ei mitään kovin omaperäistä, eikä luo tarvetta kirkon jäsenyyteen.
"- Ei ole mitään takeita siitä, että saarnaaja tekee niin kuin opettaa."
Ei olekaan, mutta myös sillä on merkitystä mitä saarnaa. Ainakin niin kauan, kun pysytellään pelkissä sanoissa. Teot ovat aina vaativampia. Ei ole myöskään täysin pois suljettu vaihtoehto, että joillain olisi teoria ja käytäntö molemmat hallinnassa. Ja niillä sitten meneekin tosi lujaa. Tapahtumia ja elämää on olemassa yleisten käsitystenkin takana, vaikka niiden arvostus onkin mitätöity monien pinta-asioiden esilläpitämien merkityksen korostamisen taakse.
"Mistäs tiedät, kun et edes kuulu tuohon joukkoon? Sitä paitsi tuosta 80%:sta säännöllisesti kokoontuilee vain muutaman pieni murto-osa. Kirkko työyhteisönä on tutkimusten mukaan yksi ikävimmistä."
Arvastin, että näin voi olla. Oletko itse mukana kirkon työyhteisössä. Varmaankin kirkon lisäksi voi olla myös muita ikäviä työtehtäviä. Ikävät tavat ovat ihmisten suurin ongelma kaikkialla.
"- Tarkoitus kai olisi, että kirkko jotenkin parantaisi jäsentensä moraalia. Muutoinhan koko laitoksen on merkitykseltään täysin kyseenalainen."
En ota kantaa kirkon tarkoitukseen, on hyvä jos se pyrkii toimimaan siten, että se parantaa yhteistä hyvää moraalia ja toimii niinkuin opettaa. Ja en epäile yhtään ettei näinkin voisi olla. Jokaisella on oikeus kyseenalaistaa kaikki. Ja etsiä menetelmiä kysymyksilleen.
"- Työyhteisönä tutkitustikin sairaampi kuin monet muut."
Näinhän se on, että tutkimukset kertovat Suomen olevan esim. työpaikkakiusaamisessa johtava valtio maailmassa. Lääkkeitä syödään eniten miela-alojen tähden ja lapset kokevat koulunsa turvattomaksi.
Joten tervettä täällä on toiminta joka puolella. En edelleenkään ota kantaa siihen onko kirkko toimintatavoiltaan sen terveempi tai sairaampi yhteisö kuin joku muu. Mutta arvelen sen olevan yhteiskunnassa toimivana organisaatioina ainakin jollain tavalla myös samojenkin vuorovaikutuksien rajapinnalla mitä täällä muutenkin esiintyy.
- Mitähän tämäkin lause tarkoittaa? Ei siis havaittavaa vaikutusta sanomalla?
Miten määrität Jumalan? Miten sen mittaat? Ja todistaako se muuta, kuin sen, että mittausjärjestelysi kaltaista jumalaa ei ole. Sanan vaikutuksista ihmisten käyttäytymiseen on omia teorioita niin psykologian kuin teologian puolella. Jokainen ottakoon niistä omansa.
"- Mitkähän ne mittarit sitten ovat?"
Tässä joutuisin pitkään teologiseen selostukseen. Mutta eräs raamatun periaate on se, että sen mukaan jos ihminen tahtoo tehdä siinä ilmaistun Jumalan tahdon, niin hän tulee tietämään onko se totta. Tapoina esitään mm. että ihminen näkee tuomion, pahan ja hyvän. Lisäksi on olemassa monia muita periaatteita. Mutta on ymmärrettävää, että erilaisiin asioihin perehtyminen voi vaatia myös
pitkäaikaisuutta. Eikä kaikki ole kaikille kaikkea, jollekin kuuluu joku toinen puoli ja toiselle toinen.
"- Mihin silloin erityistä uskontoa tai uskonnollisen järjestön jäsenyyttä tarvitaan"
Asiaa voi pohtia monelta näkökannalta, haluaako kuulua johonkin järjestöön vai ei? Mitkä ovat sen hyvät puolet ja mitkä huonot. Asiaa voi myös miettiä siten, että vaikka järjestöön ei kuulukaan, onko sen toiminta sellaista, joka kestää omat kriittiset tai analyyttiset standardit. Ja myös sitä voi miettiä pitäisikö näitä omia standardeja päivittää.
"- On esitetty, joo. Samoja asioita on esitetty monissakin muissa filosofioissa, uskonnoissa ja humanistisissa näkemyksissä. Ei mitään kovin omaperäistä, eikä luo tarvetta kirkon jäsenyyteen. "
Itse olen ajatellut niin, että henkilö, joka omana aikanaan oli tunnettu. Ja toimi siten, että joutui kuolemaantuomituksi, niiden tekojen ja tapojen tähden. Jotka itsessään eivät sisältäneet mitään sellaista, joka kuolemantuomion ilmeisesti tuon ajan lain tähden olisi kuulunut saada. Olkoonkin niin, että kyseessä oli Rooman valtakunnan provinssi, jossa oli myös juutalainen lakikäytäntö. Ja joka puhui tuon lain rakkaudetonta käyttöä vastaan, anoen armahdusta omille vainoajilleen on merkittävä tapaus.
Kaikenkaikkiaan kristinuskon Jeesus Kristus on merkittävä tapaus, jonka esittämät ajatukset vielä tänäkin päivänä tarjoavat ihmiselle haasteen ihmisyyden, inhimillisyyden, luonnon ja lähimmäisten kunniottamisen suhteen. Ehkä jopa tärkeämmän kuin moni muu? Mikä on se pelko jokaisella on, että esim. Mao pientä punaista kirjaa osataan lukea ja filosofioita tutkia? Mutta jos puhe tulee Jeesuksesta, johon ei edes uskota, niin heti jokaisella tulee pelko oman itsensä menettämisestä? Ja uskovatkin pelosta vavisten puhuvat kunnioituksella kaiken taivaan ja maan Kuninkaasta.
vitsinä laitoit? Aika hyvää ironiaa, jos sen sellaiseksi tarkoitit.
Valitettavasti olen kyynikko ja kyynikko ei monesti näe ironiaa itsessään tai mielipiteissään. Mutta asiallisena asiana olen sitä mieltä mitä kirjoitin kirkosta tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa. Eli päädyin näihin ajatuksiin pitkän pohdinnan jälkeen. Tai ainakin jotenkin analyyttisen ja "syvällisen" pohdinnan jälkeen, niistä asioista jotka ovat sellaisia, mitkä muodostavat elämän ihmisille siedettäväksi, tai tekevät siitä itsekeskeistä ja toimivat tervettä yhteisöllisyyttä vastaan.
Kirkon tehtävä ei ole olla sosiaalitoimisto tai köyhäinapujärjestö, vaan PELASTAA SIELUMME JEESUKSESSA KRISTUKSESSA. Oletko unohtanut sen? Vain Jumala voi meidät pelastaa. Se on ainoa apu joka oikeasti auttaa. Muuta turvaa meillä ei ole, ja elämme kuolevassa ja tuhoontuomitussa maailmassa.
Mikä estää kirkkoa toimimasta sen henkilön opetusten pohjalta, joita se ainakin periaattessa on aiemmissa vaiheissaan mahdollisesti noudattanut? Jos kerran köyhät ja kurjat ovat keskuudessamme aina? Vai onko olemassa sellaista teoriaa, joka olisi jossainpäin käytännössä lopettanut köyhyyden?
Eräs tehtävä kirkolla on tuoda toivoa sinne, minne sitä ei muuten älytä toimittaa. Ja ehkä nykypäivänä tämä on ehkäpä tärkein tehtävä? Vai voidaanko paloa sammuttaa väärin?
Siinä kirkon nettikeskustelija leikkii Paavalia ja on kirkosta eronneille kuin olisi itsekin kirkosta eronnut.
En kuulu kirkkoon ja en osaa leikkiä Paavalia.
Kirkon nettikeskustelija on eronnut kirkosta tekeytyäkseen puolueettomaksi.
En ole eronnut kirkosta voidakseni keskustellakseni netissä. Sosiaalisen ja yhteiskunnallisen toiminnan suhteen olen puolueeton. Paitsi mielestäni joidenkin sellaisten toimijoiden tekemisiä tulisi välttää joissa on olemassa vaarana yksilön terveen ja ehyen persoonallisuuden manipulointi, tiedonsaannin rajoittaminen jne. normaaleiden kansalaisoikeuksien rajoittaminen. Demokratiassa vain tieto ja oikea sydämen asenne on valtaa. Koska niitä käyttämällä voidaan ainakin osa yhteiskunnan päätöksenteko koneistoa pitää sellaisena, joka noudattaa tieteellisen tutkimisen ja tiedon käsittelun periaatteita, sekä huomioi sen, että kaiken toiminnan keskipisteessä tulee olla sellainen tiedollisesti ja taidollisesti rakennettu kokonaisuus, jonka luonnollisista ominaisuuksista johtuvien puutteellisuuksien haitat voidaan minimoida. Tai parhaimmassa tapauksessa ne voidaan jättää käyttämättä, mitä se sitten tarkoittaakaan.
Moraalissa ihmisellä on oikeus etsiä keinoja kilvoitella kuuluipa, tai oli kuulumatta kirkkoon, jos sen tuntee tarpeelliseksi. Siinä mielipiteeni ehkä poikkeaa muista, että epämoraalisuus on mielestäni ongelma, joka pitkällä tähtäyksellä tuhoaa terveen toiminnan edellytyksiä esiintyipä se missä organisaatiossa tahansa, koska se tuhlaa voimavaroja, joita esim. yhteiskunta on rakentanut koulutusjärjestelmien kautta. Toki on niin, että näin tulee olemaan aina. Ja että aina on myös olemassa erilaisia "yleisiä mielipiteitä" erilaisista asioista, myös kirkkoon kuulumisesta ja kirkkoon kuulumattomuudesta. Ja jokainen saa aivan oikeutetusti muodostaa mielipiteensä niistä näkökohdista ja kannoista käsin, jotka itselleen kokee tärkeiksi. Haasteellisempaa on toki tarkastella asioita useampien erilaisten lähdeaineistojen valossa ja pohtia sitä, kuinka ne korreloivat niiden menetelmien kanssa, joita asioiden selvittämiseen on olemassa?
Pidän asenteestasi.
"Kirkosta eroaminen on jo juttuna ihan out"
paska puhetta , kirkosta eroaminen on ollut in jo vuodesta 1923 kun kirkosta eroaminen tuli mahdolliseksi
kuten voit tästä todeta
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/1/19/Membership_in_the_Evangelical_Lutheran_Church_of_Finland.jpg
Hyvä mielipide. Olen kuitenkin erimieltä mahdollisesta tulevasta trendistä. Tulevaa kehitystä ei voi aina ennustaa ja onkin mahdollista, että ihmisiä voi hakeutua kirkon pariin etsimään, jopa jotain hengellistä? Aika kuitenkin näyttää voiko kirkko vastata "minun oman jumalani" luoneiden ihmisten haasteeseen.
jo varautuu (eli pitää sangen todennäköisenä) että kirkon jäsenmäärä putoaa ei vain suhteellisesti, vaan myös absoluuttisesti.
Mutta ehkä sinulla on jotain sellaista tietoa mitä kirkolla ei ole?
Kerro ihmeessä!
Miksi tilanne Suomessa eroaisi siitä trendistä mikä on vallinnut muussa kehittyneessä Euroopassa jo vuosikymmeniä?
Jotenkin olen ajatellut, että kyseessä voisi ehkä olla eräänlainen "voiman ja vastavoiman" laki. Varsin moni on kyllästynyt tietoon (ikävä kyllä), materialismiin ja vaikka pimeään talven aikaan. Ja tämä voi synnyttää tarvetta, että elämyshakuiset ihmiset voivat lähteä hakemaan sisältöä elämäänsä ja kehittämään itseään henkisisten arvojen parista. Muutokset ihmisen elämässä ja mielipiteissä voivat olla mahdollisia? Eli voi tulla hetkellisiä muoteja, jotka kannustavat ihmistä "etsimään itseään" ja osa tästä liikkeestä voi myös kumuloitua kirkon jäsenmäärän kasvuna, jos ilmiö voi saada radikalismin muotoja, joissa ihmiset tahtovat osoittaa sitoutumistaan johonkin muuhunkin kuin asuntonsa lainaan tai oman elämänsä "saavutuksiin" ja uransa projektiin.
Siksi ajattelen, että uskonnollisten asioiden suhteen tulevaisuus, voi mahdollistaa joillain ihmisillä erilaisemmat ja yksilöllisemmät "ratkaisut" kapinaan tyhjää materialismia vastaan, ehkä?
Muuta erikoista tietoa tästä asiasta ei ole varmaan käytössä kuin se, että kun kellon heiluri heiluu. Ja niinkauan kuin sillä on energiaa se nousee aina myös yleensä takaisin myös toiseen kuolokohtaansa. Siksi voi olla, että ehkä näinkin käy. Ja lopulta, jos ja kun järjestelmään ei saada energiaa heiluri pysähtyy ennemmin tai myöhemmin.
ottaa kantaa kirkon teologiseen puoleen, sillä se on niin suurta lööperiä, että kirkkoa itseäänkin jo hävettää pitää sitä esillä.
Jos lähdetään siitä, että ne teot tai puheet, joita Jeesuksen esitetään kertoneen pitävät paikkaansa, vaikkapa edes puheiden osalta ja niiden "filosofiselta tasolta", niin niitä ei ole syytä jättää esittämättä.
Mitä tarkoitat sillä, että kirkko häpeää itseään? Onko kyse siitä, että ollaan menetetty realismi niiden tekojen suhteen, joihin ihminen kykenee vaikkapa epäitsekkyyden parissa ponnistellessaan? Ja tätä kuvaa ihmisestä, joka hurskastellen esiintyy käytetään muodostamaan mielipide, että kukaan ei ole moraaliltaan parempi, vaikka olisikin mukana "hurskaassa" toiminnassa?
Sitten on tietysti se syvempi filosofinen ja teologinen sanoma siitä mikä on kristillisen näkemyksen mukaan syy tähän ihmisten väliseen ristiriitaan itsensä, toistensa ja luomakunnan kanssa. Mikä tai kuka on lääke ja ratkaisu siihen mikä on rikki ja tekee elämästä puskemista umpihangessa ja erämaassa?
Ja millaisin keinoin taistelu tämän teorian mukaan tulisi tätä olevaisuudessa olevaa "kaikkinaisuuden" termodynamiikan 2. sääntöä vastaan tulisi käydä.
Onneksi mielipiteillä on vapaus, eikä niiden olemassa oleminen demokratiassa tulisi kuitenkaan estää ihmisten välistä kanssakäymistä, vaikka olemassa olevaan humpuukiin ei tule lähteä mukaan tulipa se sitten mistä tahansa. Elleis ihminen sitten halua lyhytaikaisesti huvittaa itseään sillä, että ajattelee toisten olevan tietämättömiä niistä asioista, jotka ovat yleisiä tai salaisia. Tai sitten sarkastisesti voi ajatella, että huvitampa itseäni, jollain joka on niin tyhmää, että voin nauraa sisääni päin. Joka myös yleisten "asioiden kategoriassa" voidaan lukea tietämättömyydestään johtuvaksi omahyväisyydeksi.
Nämä asiat kuitenkin esitin ihan yleisellä tasolla eräästä näkökulmasta, joilla niitä on myös mahdollista esittää.
"Siksi nykypäivänä kirkkoon kuuluminen ja liittyminen voi paras teko minkä ihminen voi konkreettisesti tehdä lähimmäistensä puolesta. Itse en kuulu ev.lut kirkkoon"
- Outoa logiikkaa tämä. Itse et ole halunnut tehdä mielestäsi parasta tekoa, tai sitten mielestäsi onkin jokin parempi vaihtoehto kuin kuulua kirkkoon.
" Se, että en itse kuulu kirkkoon ei estä kuitenkaan tukemasta kirkon tekemää sosiaalista työtä. Jota myönnän, että ainakin omalta osaltani tulisi tukea vieläkin enemmän. "
- Mikset sitten tue enemmän?
Kirkollisverosta menee lopulta hyväntekeväisyyteen n. 10%. Paljon tehokkaampia tukikanavia on olemassa.
"Se, että jotain ei voi havaita ei myöskään merkitse, ettei sitä voi olla. Kirkon teologisen puoleen en ota enempää kantaa. "
- Teologinen puoli on kai oleellinen osa kirkkoa, syy jonka takia se on olemassa. Kirkkohan ei ole mikään aatteeton ja sitoitumaton avustusjärjestö, vaan uskonto ja sen harjoittaminen ja levittäminen on kirkon päätoimi. Aika outoa olla ottamatta siihen kantaa.
"Outoa logiikkaa tämä. Itse et ole halunnut tehdä mielestäsi parasta tekoa, tai sitten mielestäsi onkin jokin parempi vaihtoehto kuin kuulua kirkkoon."
Kirkon avustustoimintaa voi tukea muutenkin kuin kuulumalla kirkkoon. Jokaisella on itsellään oikeus tehdä henkilökohtaiset ratkaisunsa ja etsiä tietoa niiden ratkaisujen pohjaksi, joita tekee. Myös kirkon ovet ovat avoimet niillekin, jotka siihen eivät kuulu. Monenlaisenkin toimintojen suhteen
"Mikset sitten tue enemmän?"
Miksi ihmiset eivät ole moraalisissa käytännön ratkaisuissaan niin tehokkaita kuin hyvissä aikeissaan?
"Kirkollisverosta menee lopulta hyväntekeväisyyteen n. 10%. Paljon tehokkaampia tukikanavia on olemassa."
On olemassa hyviä ja huonoja kanavia. Monesti mediasta saa myös tietoa siitä, että erilaisten auttavien tahojen takana voi olla eettisesti kestämätöntä toimintaa. Kirkkoa voi myös tukea vapaaehtoisesti erilaisissa keräyksissä ja pitempiaikaisessa työssä. Kiitos tiedosta, en tiennyt miten kirkollisvero jakautuu ja, että siitä 10% menee hyväntekeväisyyteen. Mutta ilmeisesti se loppukaan ei mene pahantekoon? Ja ilmeisesti kirkko ei ole ainakaan vielä profiloitunut sillä, että sen avustutyörahoista, menisi osa muihin tarkoituksiin?
"- Teologinen puoli on kai oleellinen osa kirkkoa, syy jonka takia se on olemassa. Kirkkohan ei ole mikään aatteeton ja sitoitumaton avustusjärjestö, vaan uskonto ja sen harjoittaminen ja levittäminen on kirkon päätoimi. Aika outoa olla ottamatta siihen kantaa."
Teologinen puoli on se, jota kirkko ilmeisesti pitää tärkeimpänä asianaan? Mutta on myös olemassa sen vaihtoehdon mahdollisuus, että on ottamatta siihen kantaa. Tämän vaihtoehdon käyttöönoton takana voi olla monia syitä. Ja varmaankin kirkon seinien sisällä on ollut ehkä eniten erilaisia ajatuksia siitä, kuinka maailma tulisi parantaa? Jos varmaan kokemusta siitäkin, kuinka konkretiassa on jouduttu tai saatu kohdata heitä, keiden elämässä on ollut erilasia ongelmallisia asioita. Leveät seinät ja korkea katto ja monenlaisen uskomisentavan kulttuurit ovat olleet ilmeisesti osana ainakin suomalaisen ev.lut kirkon historiassa. Joten siinä kontekstissa ei erilaisten ajatustenkaan esittäminen ole ollut kovin vieras tapa toimia?
"Mutta ilmeisesti se loppukaan ei mene pahantekoon? "
Voidaanko taikauskon järjestelmällistä levittämistä ja raamatun "moraalin" kylvämistä pitää hyvän tekemisenä?