RELATIVISMI
On tapahtunut ratkaiseva yhteiskunnallinen muutos.
Yhtenäinen yhteiskunta, jossa kristinuskolla oli monopoliasema ja jossa ihmisillä ei ollut juurikaan tietoa muista vaihtoehdoista, on viimeisten sadan vuoden aikana hajonnut.
On tapahtunut ratkaiseva filosofinen muutos.
Ihminen on rajallinen eikä tiedä kaikkea. Aina tulee olemaan sellaista saavutettavissa olevaa tietoa, jota ihminen ei tunne. Näin kaikesta inhimillisestä tiedosta tulee suhteellista.
On tapahtunut ratkaiseva teologinen muutos.
Aikaisemmin Raamattu nähtiin Jumalan Sanaksi ihmiselle. Valistuksen ajan jälkeen näkemys Raamatusta Jumalan ilmoituksena on muuttunut. Nykyisin yhä useammat näkevät Raamatun ihmisten sanoina Jumalasta.
Relativismin kritiikki
Relativismi on ristiriitainen näkemys.
Loogisesti ajateltuna lause "Kaikki on suhteellista" on sisäisesti ristiriitainen ja itsensä mitätöivä. Jos kaikki on suhteellista, on yksi asia, joka koskee kaikkia paikkoja ja kaikkia ihmisiä kaikkina aikoina, nimittäin se, että kaikki on suhteellista... Relativismi kieltää totuuden ottamalla käyttöön uuden totuuden! Eli jos kaikki on suhteellista, silloin myös väite: "kaikki on suhteellista", ei ole totta, vaan suhteellista.
Relativismi ei kestä omaa kritiikkiään.
Onhan yksi sen miellyttävimmistä väitteistä, että on röyhkeää ja suvaitsematonta väittää jotakin ehdottomaksi totuudeksi. Viisaan ihmisen on tajuttava oma rajallisuutensa, asennoiduttava asioihin nöyremmin ja hyväksyttävä erilaiset vakaumukset samanarvoisiksi. Mutta relativismi ei kestä omaa kritiikkiään: se esittää yhtä ehdottomia väitteitä kuin mikä tahansa muukin näkemys. Kuinka voidaan tietää, ettei ehdotonta totuutta ole? Sehän on jo sinänsä väite ehdottomasta totuudesta! Niinpä, joko väite: "kaikki on suhteellista" on vain suhteellinen käsitys, siis ei lopullinen totuus, tai se on valhe, siis epätosi.
Relativismi ei tee oikeutta uskontojen omaleimaisuudelle ja niiden sisältämille väitteille.
Kaikkien uskontojen edustajat väittävät omaa uskoaan ainutlaatuiseksi. Selkeimmin tämä tulee esiin kolmen ilmoitususkonnon - juutalaisuuden, islamin ja kristinuskon - kohdalla. Ne kaikki esittävät, että meillä rajallisilla ihmisillä voi olla oikeaa tietoa Jumalasta, koska hän on ilmoittanut itsensä.
Pohjimmiltaan epistemologiseen relativismiin on kohdistettava samaa kritiikkiä kuin ontologiseen relativismiin:
Se on ristiriitainen näkemys.
"Emme voi tietää" on tietoa välittävä lause. Avainkysymys on: Mistä voidaan tietää, ettei ole mahdollista voida tietää?
On tapahtunut ratkaiseva yhteiskunnallinen muutos.
Yhtenäinen yhteiskunta, jossa kristinuskolla oli monopoliasema ja jossa ihmisillä ei ollut juurikaan tietoa muista vaihtoehdoista, on viimeisten sadan vuoden aikana hajonnut.
On tapahtunut ratkaiseva filosofinen muutos.
Ihminen on rajallinen eikä tiedä kaikkea. Aina tulee olemaan sellaista saavutettavissa olevaa tietoa, jota ihminen ei tunne. Näin kaikesta inhimillisestä tiedosta tulee suhteellista.
On tapahtunut ratkaiseva teologinen muutos.
Aikaisemmin Raamattu nähtiin Jumalan Sanaksi ihmiselle. Valistuksen ajan jälkeen näkemys Raamatusta Jumalan ilmoituksena on muuttunut. Nykyisin yhä useammat näkevät Raamatun ihmisten sanoina Jumalasta.
Relativismin kritiikki
Relativismi on ristiriitainen näkemys.
Loogisesti ajateltuna lause "Kaikki on suhteellista" on sisäisesti ristiriitainen ja itsensä mitätöivä. Jos kaikki on suhteellista, on yksi asia, joka koskee kaikkia paikkoja ja kaikkia ihmisiä kaikkina aikoina, nimittäin se, että kaikki on suhteellista... Relativismi kieltää totuuden ottamalla käyttöön uuden totuuden! Eli jos kaikki on suhteellista, silloin myös väite: "kaikki on suhteellista", ei ole totta, vaan suhteellista.
Relativismi ei kestä omaa kritiikkiään.
Onhan yksi sen miellyttävimmistä väitteistä, että on röyhkeää ja suvaitsematonta väittää jotakin ehdottomaksi totuudeksi. Viisaan ihmisen on tajuttava oma rajallisuutensa, asennoiduttava asioihin nöyremmin ja hyväksyttävä erilaiset vakaumukset samanarvoisiksi. Mutta relativismi ei kestä omaa kritiikkiään: se esittää yhtä ehdottomia väitteitä kuin mikä tahansa muukin näkemys. Kuinka voidaan tietää, ettei ehdotonta totuutta ole? Sehän on jo sinänsä väite ehdottomasta totuudesta! Niinpä, joko väite: "kaikki on suhteellista" on vain suhteellinen käsitys, siis ei lopullinen totuus, tai se on valhe, siis epätosi.
Relativismi ei tee oikeutta uskontojen omaleimaisuudelle ja niiden sisältämille väitteille.
Kaikkien uskontojen edustajat väittävät omaa uskoaan ainutlaatuiseksi. Selkeimmin tämä tulee esiin kolmen ilmoitususkonnon - juutalaisuuden, islamin ja kristinuskon - kohdalla. Ne kaikki esittävät, että meillä rajallisilla ihmisillä voi olla oikeaa tietoa Jumalasta, koska hän on ilmoittanut itsensä.
Pohjimmiltaan epistemologiseen relativismiin on kohdistettava samaa kritiikkiä kuin ontologiseen relativismiin:
Se on ristiriitainen näkemys.
"Emme voi tietää" on tietoa välittävä lause. Avainkysymys on: Mistä voidaan tietää, ettei ole mahdollista voida tietää?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Pohjimmiltaan epistemologiseen relativismiin on kohdistettava samaa kritiikkiä kuin ontologiseen relativismiin:
Se on ristiriitainen näkemys.
"Emme voi tietää" on tietoa välittävä lause. Avainkysymys on: Mistä voidaan tietää, ettei ole mahdollista voida tietää? Niinpä väite: "Kaikki on suhteellista on ei ole ehdoton totuus, vaan suhteellinen väite. Voidakseen olla vakuuttava, väitteen:"kaikki on suhteellista", on suhteellistettava myös itsensä.
Se ei kestä omaa kritiikkiään.
Muita käsityksiä kritisoidaan ehdottomien väitteiden esittämisestä, vaikka myös omat väitteet ovat ehdottomia. "Emme voi tietää" ja "Jumala on olemassa" ovat yhtä ehdottomia väitteitä mutta antavat ehdottomalle erilaisen sisällön.
Relativismi on mahdoton näkemys. Totuuskysymystä on mahdoton väistää - muotoilemmepa sanottavamme miten tahansa, esitämme aina väitteitä totuudesta. Saatamme elää relativistisessa kulttuurissa mutta emme elä relativistisessa maailmankaikkeudessa! Maailma, jossa elämme, ei sopeudu tulkintoihimme; se ei muotoudu toiveidemme mukaan.
Kolmea peruskäsitettä käytetään usein keskusteltaessa tästä ajasta.
Pluralismi, jolla tarkoitetaan yhteiskunnallista tosiasiaa:
Elämme yhteiskunnassa, jossa on lukuisa joukko uskontoja, elämänkatsomuksia ja arvoja. Näin määriteltynä pluralismi on arvovapaa kuvaus yhteiskunnastamme.
Relativismi, jolla tarkoitetaan tiettyä filosofista käsitystä:
Ehdottomia totuuksia ei ole. Relativismi on filosofinen tulkinta pluralismista. Käsitysten moninaisuuden tosiasian pohjalta tehdään se johtopäätös, ettei totuutta ole tai ettei se ainakaan ole meidän saavutettavissamme.
Suvaitsevaisuus, jolla tarkoitetaan henkilökohtaista suhtautumistapaa:
Kuinka kohtaamme ihmiset, joiden vakaumus ja elämäntapa poikkeavat omistamme.
Kristinusko hyväksyy pluralismin tosiasiana. Niin tekee toistaiseksi myös Jumala! Mutta kristinusko ja järki eivät voi hyväksyä relativismia filosofiana. Se on mahdoton elämänkatsomus. Me uskomme ehdottomaan totuuteen, mutta meidän tulee olla suvaitsevaisia niitä kohtaan, jotka kieltävät sen. Jokaisella ihmisellä on niin sanoaksemme "oikeus" olla väärässä!
Jumalan valtakuntaa ei levitetä miekalla ja aseilla, lainsäädännöllä ja pakolla, vaan Hengen miekalla, joka on Jumalan Sana. Käsitteellä suvaitsevaisuus on mielenkiintoinen historia. Kun valistus nosti sen tärkeäksi hyveeksi, se perusteltiin totuudella! Poikkeavia näkemyksiä ei tullut suvaita siksi, että ne olivat yhtä tosia, vaan siksi, että totuus aina pitkän päälle voittaa. Todellisuus paljastaa aina valheen. Suvaitsevaisuutta perusteltiin luottamuksella totuuden vastustamattomaan voimaan.
Nykyisin käsitys suvaitsevaisuudesta on täysin toisenlainen: lähtökohtana on epäluottamus totuutta kohtaan! Koska ei kuitenkaan voida tietää, mikä on totta, kaikkia käsityksiä on pidettävä samanarvoisina. Ihmisten lähtökohtana on ristiriitainen elämänohje: "On kiellettyä kieltää!" Voidaan myös sanoa: "On suvaitsematonta tietää" Ja sitten tapahtuu jotakin kummallista: kun suvaitsevaisuudesta tulee ehdotonta, se muuttuu suvaitsemattomuudeksi.
Sitten alkoikin epätoivoinen saarnaaminen, joka on täysin tyhjänpäiväistä aiheeseen liittyen.
"silloin myös väite: "kaikki on suhteellista", ei ole totta, vaan suhteellista."
Ei pidä paikkansa. jos mun suhteellinen nopeus maantiehen nähden on täsmälleen jotain niin se on totta ja silti suhteellista.
ja tulee olemaan Jumalan Sana jokaiselle uudestisyntyneelle.
Raamatussa sanotaan:kaikki muu katoaa,mutta
Jumalan Sana ei katoa koskaan.
Oli kysymys väittämästä:
"Kaikki on suhteellista"
Jos kaikki on suhteellista, silloin tuo vaittämän totuutena esittämä oletuskin on suhteellinen, ei siis ehdoton totuus. Väittämästä tekee ristiriitaisen tuo sana "Kaikki". Kaikki sulkee sisäänsä kaiken. Kaikki tarkoittaa kaikkea. Sen lisäksi "Kaikki" on yleistystä. Se on sama asia, kuin jos joku väittäsi että kaikki ihmiset ovat vaaleahiuksisia, miehiä tai oikeakätisiä.
"Jos kaikki on suhteellista, silloin tuo vaittämän totuutena esittämä oletuskin on suhteellinen, ei siis ehdoton totuus."
Kuten olen sinulle jo sanonut, että jos sinä haluat käyttää logiikkaa, pitää sinun ymmärtää, että loogisessa päättelyssä ei itse päättelyllä testata sen premissejä.
Jos haluat kritisoida premissiä, kritisoi sen perusteluja.
"Väittämästä tekee ristiriitaisen tuo sana "Kaikki". Kaikki sulkee sisäänsä kaiken."
Väärin. Kaiken merkitys riippuu sen asiayhteydestä. Jos puhutaan omenoista ja sitten joku sanoo, että ne kaikki ovat vihreitä, ei se tarkoita, että niiden vieressä olevat banaanit ovat vihreitä.
"Sen lisäksi "Kaikki" on yleistystä. Se on sama asia, kuin jos joku väittäsi että kaikki ihmiset ovat vaaleahiuksisia, miehiä tai oikeakätisiä."
Jos otat joukon, jossa ainoana alkiona on yksi ihminen, joka on vaaleahiuksinen, mies ja oikeakätinen, pitää väite paikkansa.
Predikaattilogiikassa sana kaikki vastaa universaalikvanttoria: http://fi.wikipedia.org/wiki/Universaalikvanttori
"Loogisesti ajateltuna lause "Kaikki on suhteellista" on sisäisesti ristiriitainen ja itsensä mitätöivä."
Niin on, jos ymmärtää sen yhtä älyvapaasti kuin sinä. Nyt sinun kannattaisi keskittyä siihen, mitä kaikkea sillä tarkoitetaan.
Jos me luomme järjestelmän, joka määrittelee sen alkiot (olkoon vaikka tosi ja epätosi) ja logiikan, ei siinä systeemissä kaiken tarvitse kaiken olla suhteellista.
Koska väitelause on premissi, ei sitä tutkita siitä johdettavan logiikan perusteella vaan sen premissin perustelut ovat muualla.
Väittämä koskee siis tietoa, ei kaikkea mahdollista, mitä ihminen sattuu keksimään. Esimerkkinä vaikkapa erinäiset tiettyihin premisseihin perustuvat loogiset järjestelmät.
"Se on ristiriitainen näkemys."
Ristiriita on ainoastaan sinun ymmärryksessäsi.
"Mistä voidaan tietää, ettei ole mahdollista voida tietää? "
Nyt kannattaa sitten miettiä, mitkä perustelut sille premissille on. Yksi perustelu on se, että tietomme ulkopuolelle voidaan aina keksiä tietoa, jota meillä ei ole tällä hetkellä. Ja kun saamme sen tiedon selville, voidaan perustelua käyttää rekursiivisesti. Ja vaikka meillä olisikin absoluuttinen totuus tiedossa, ei samalla perusteella voida vieläkään tietää, että se on se ehdoton totuus.
"Kuinka voidaan tietää, ettei ehdotonta totuutta ole?"
Sitten kannattaa ymmärtää, että tiedon relativismi ei johda siihen, että ehdotonta totuutta ei voisi olla.
"Ne kaikki esittävät, että meillä rajallisilla ihmisillä voi olla oikeaa tietoa Jumalasta, koska hän on ilmoittanut itsensä."
Ja se on loogisesti validi systeemi, mutta se ei tarkoita, että sen premissit olisivat oikeat.
Ymmärrätkö nyt, Professi?
"Sitten kannattaa ymmärtää, että tiedon relativismi ei johda siihen, että ehdotonta totuutta ei voisi olla."
Niinpä. sitä olen juuri ajanut takaa. Eli väite: "Kaikki on suhteellista", on väärä. Siitä tekee väärän, tuo ensimmäinen sana, yleistys; "Kaikki"
Nimittäin, jos kaikki(kaikki tarkoittaa kaikkea) olisi suhteellista, silloin myös väite: "Kaikki on suhteellista", olisi suhteellista, eikä siis ehdottoman totta.
Se pitäsi olla siis näin: "Jokin on suhteellista", "On olemassa jotain joka on suhteellista." tai "Saattaa olla olemassa jotain joka on suhteellista. Nuo eivät siis ole ehdottomia totuuksia, vaan tarjovat mahdollisuuden myös sille, että on olemassa jotain, joka ei ole suhteellista.
On siis olemassa jotain, joka on suhteellista, ja jotain, joka ei ole suhteellista.
"Niinpä. sitä olen juuri ajanut takaa. Eli väite: "Kaikki on suhteellista", on väärä."
Olet ymmärtänyt täysin väärin, koska jätät kokonaan huomioimatta, mihin se kaikki viittaa.
"Nimittäin, jos kaikki(kaikki tarkoittaa kaikkea) olisi suhteellista, silloin myös väite: "Kaikki on suhteellista", olisi suhteellista, eikä siis ehdottoman totta."
Ongelmasi edelleen on se, että et halua huomioida viitekehystä vaan luot itse olkiukkologiikan, jota sitten hakkailet. Ongelma on siis sinun ajattelussasi, ei itse lauseessa.
"On siis olemassa jotain, joka on suhteellista, ja jotain, joka ei ole suhteellista. "
Jätit vaihtoehtoja pois. Ongelmasi on kuitenkin se, että määrittelet kaikki siten, että luomassasi logiikkataulukossa on alkioita, jotka muuttavat tilannetta siten, että koko ehdottamasi hirviö on joko ristiriitainen tai sitten vajaa. Lähtökohtaisesti ongelma on siis määrittelyssäsi.
Sinua puhuttelee ja vetää puoleensa ikiaikojen Jumala. Kyllä sinä sen tiedät. Nämä tarinat ovat sitten selittelyä yrittäessäsi paeta todellisuutta. Olet iankaikkisuussielu! Olet Jumalan luoma.
Miksi olet niin vihainen, katkera, valehteleva, harhainen, jnejnejne?
Et tainut edes lukea kirjoitusta?