Erolapset?

Lapsen paras on lepo, rauha, riittävä ravinto, liikunta ja vastuulliset vanhemmat. Mutta koska asianjärjestelmä ei ole ideaalinen, niin myös siinä toimivien organisaatioiden toiminta voi olla korruptoitunutta. Siksi omakohtainen vastuu itselleen, lähimmäisilleen ja ympäristöä kohtaan voi vaatia sen, että asioille pitää tehdä vertailevaa tutkimusta eri näkökantojen välillä ja sensuhteen millaisia menetelmiä käyttämällä näiden näkökantojen tulokset ovat syntyneet?

On eriasia se, miten sitten organisaatiot tukevat tätä kansalaisten omakohtaisen vastuunottamista ja onko niillä kykyä siihen? Joten varmaankin voi olla niin, että eron jälkeen lapsia valitettavan usein käytetään erilaisten kostotoimenpiteiden välikappaleina, sortamalla lapsen mieltä ja oikeutta olla lojaali molemmille vanhemmilleen?

Puhumattakaan siitä mitä lisävivahteita asiaan tuovat erilaiset ryhmäpaineiden tai niiden kulttuurisen käyttäytymisen tuomat seikat?

Lapsen parasta ei voi suoralta kädeltä sanoa, sillä erot ja perhetilanteet ovat niin erillaisia.
Jos luopio ryyppää ja rellestää on syytä lapset pitää kaukana luopiosta, mutta jos luopio vanhempi on kunnollinen, ei ole mitään syytä pitää häntä erossa omista mussuistaan.
Käytännössä aikuiset lapset karttavat vartiosaunan pelossa ja tulkinnan mukaan luopioitunutta isii tai äiteetä, olkoon kuinka kiva ja rakas tahansa.

>>Jos jt:t eroavat esim. siitä syystä, että vain toinen vanhemmista kuuluu yhteisöön, niin miten hoituvat lasten tapaamiset eron jälkeen?
Kieltääkä jt lapsensa jos he jäävät exälle? Tai toisin päin: salliiko jt lastensa tavata exää?

Mikä on lapsen paras tällaisissa tapauksissa?