Opetusministeri Tuula Haatainen (sd) ja pääministeri Vanhanen (kesk) lupasivat, että ylioppilastutkinnon rakennekokeilu vakinaistetaan. Tämä tarkoittaa, että toisen kotimaisen kielen kirjoittaminen ylioppilaskokeessa olisi vapaaehtoista. Hyvä niin. Näyttää siltä, että hallitus on siirtymässä kielikysymyksissä perussuomalaiselle linjalle, jota olen itse markkinoinut jo pitemmän aikaa.
Epäkohta jatkossa on kuitenkin se, että lukiolaisen tulee suorittaa toisesta kotimaisesta kielestä pakolliset viisi kurssia, vaikka hän ei haluaisikaan kirjoittaa ainetta ylioppilaskokeessa. Turha opiskelurasite siis säilyy, eikä valinnaisuus käytännössä lisäänny.
Totta kai jokainen kynnelle kykenevä jatkossakin kirjoittaa toisen kotimaisen, jos sitä on pakko opiskella. Vain ne, joilla läpipääsy aineesta näyttää epävarmalta, jättävät kirjoittamatta. Nyt jatkettavassa rakennekokeilussakin vain 10% on tähän asti jättänyt kirjoittamatta toisen kotimaisen, kun sitä on kerran pakko ollut opiskella.
Mielestäni nyky-yhteiskunnassa moiseen pakottamiseen ei ole mitään tarvetta. Olisi paljon parempi, että toisesta kotimaisesta tehtäisiin lukioissa kokonaan vapaaehtoinen aine, ja sen kurssit muunnettaisiin ns. syventäviksi kursseiksi kuten saksan kielen kurssit. Jos ei valitsisi toisen kotimaisen kielen kursseja, tulisi niiden sijaan tietenkin ottaa vastaava määrä jonkin muun aineen kursseja. Pakollinen suoritettava kurssimäärä, joka on lukioissa 75, on jatkossakin sopiva.
Toista kotimaista, useimpien kohdalla ruotsia, opiskellaan vapaaehtoisena ala-asteella ja pakollisena ylä-asteella. Se antaa hyvän pohjan jokaiselle. Kokemuksesta voin sanoa, että kun pakkoruotsi ei enää lukiossa kiinnostanut, en ainakaan itse siellä juuri uutta oppinut. Siitä huolimatta pärjäsin hyvin ruotsin yo-kokeessa, joka omassa koulussani oli pakollinen. Turhaa tuli istuttua ruotsin kielen tunneilla - pakosta.
Vesa-Matti Saarakkala
Eurovaaliehdokas
Puheenjohtaja
Perussuomalaiset Nuoret
Epäkohta jatkossa on kuitenkin se, että lukiolaisen tulee suorittaa toisesta kotimaisesta kielestä pakolliset viisi kurssia, vaikka hän ei haluaisikaan kirjoittaa ainetta ylioppilaskokeessa. Turha opiskelurasite siis säilyy, eikä valinnaisuus käytännössä lisäänny.
Totta kai jokainen kynnelle kykenevä jatkossakin kirjoittaa toisen kotimaisen, jos sitä on pakko opiskella. Vain ne, joilla läpipääsy aineesta näyttää epävarmalta, jättävät kirjoittamatta. Nyt jatkettavassa rakennekokeilussakin vain 10% on tähän asti jättänyt kirjoittamatta toisen kotimaisen, kun sitä on kerran pakko ollut opiskella.
Mielestäni nyky-yhteiskunnassa moiseen pakottamiseen ei ole mitään tarvetta. Olisi paljon parempi, että toisesta kotimaisesta tehtäisiin lukioissa kokonaan vapaaehtoinen aine, ja sen kurssit muunnettaisiin ns. syventäviksi kursseiksi kuten saksan kielen kurssit. Jos ei valitsisi toisen kotimaisen kielen kursseja, tulisi niiden sijaan tietenkin ottaa vastaava määrä jonkin muun aineen kursseja. Pakollinen suoritettava kurssimäärä, joka on lukioissa 75, on jatkossakin sopiva.
Toista kotimaista, useimpien kohdalla ruotsia, opiskellaan vapaaehtoisena ala-asteella ja pakollisena ylä-asteella. Se antaa hyvän pohjan jokaiselle. Kokemuksesta voin sanoa, että kun pakkoruotsi ei enää lukiossa kiinnostanut, en ainakaan itse siellä juuri uutta oppinut. Siitä huolimatta pärjäsin hyvin ruotsin yo-kokeessa, joka omassa koulussani oli pakollinen. Turhaa tuli istuttua ruotsin kielen tunneilla - pakosta.
Vesa-Matti Saarakkala
Eurovaaliehdokas
Puheenjohtaja
Perussuomalaiset Nuoret
Vastaukset 1
Vanhimmat
mihinä ryhymäs rupiat sitte siä EUs vaikuttamahan?