Ilmeisesti Paavo Väyrysen puheenjohtajaehdokkuus on saanut monet täällä vääristelemään historii kovin yksipuolisin ja puutteellisin tiedoin. Uusin tutkimus, mm. Alpo Rusin "Vasemmalta ohi", Juhani Suomen Koivisto-tutkimus ja Ulkoministeriön historian uusin osa ovat tuoneet ns. pysähtyneisyyden ajan tapahtumat uuteen valoon.
Lienee syytä muistuttaa muutamasta tapahtumasta Suomen ulkosuhteiden historiasta. Ne valaisevat Paavo Väyrysen ja demarien kovin erilaista suhtautumista asioihin.
Kun Tsernobylissä tapahtui aikanaan ydinvoimalaonnettomuus, määräsi ulkoministeri Väyrynen välittömästi käynnistämään valmistelut ja toimenpiteet Kiovassa olevien suomalaisten evakuoimiseksi kotimaahan. Finnair varasi koneen ja keräsi vapaaehtoisen miehistön. Mutta sitten tuli mutka matkaan. Presidentti Mauno Koivisto piti evakuointia "sopimattomana" - hän pelkäsi sen vaarantavan Suomen ja Neuvostoliiton väliset suhteet. Tilanne pysähtyi ja evakuointi viivästyi.
On yleisesti levitetty käsitystä, että suomalaisista puoleista kommunisteilla ja maalaisliitto-keskustalla oli nk. "puoluesuhteet" NKP:n kanssa. Paavo Väyrysen puheenjohtajakaudella ja Kekkosen presidenttikauden jälkeen keskustapuolueen välit itään viilenivät. NKP lähestyi demareita. Neuvostoliiton kakkosmies vieraili SDP:n puoluetoimistolla, mitä Sorsa piti suurena voittona. Alpo Rusin kirja "Vasemmalta ohi" osoittaa, kuinka kommunistit olivat muuttaneet strategiaansa: kansainvälisen rauhanliikkeen nimissä saatiin tehokkaasti värvättyä nuorisoa. Samalla lähestyttiin sosialidemokraatteja eri maissa. Päämääränä oli yleisen radikalismin lisääminen ja läntisten yhteiskuntien heikentäminen sisältä päin. Tämän toiminnan seurauksen syntyi myös Saksassa nk. Vihreä liike. Sorsan asema sosialistisessa internationaalissa teki hänestä tärkeän henkilön Neuvostoliiton pyrkmyksille. Näin syntyi myös sdp:n ja NKP:n suhteiden lähentyminen. Erkki Liikanen vieraili Moskovassa neuvottelemassa Holkerin hallituksen muodostamisesta.
Mainittakoon sekin, että presidentinvaalien 1988 alla Paavo Väyrynen ensimmäisenä presidenttiehdokkaana ja merkittävänä poliitikkona teki ehdotuksen Suomen hakeutumisesta Euroopan Neuvoston jäseneksi. Koivisto ja Holkeri olivat ymmällään, mutta Väyrysen esitys oli hyvin perusteltu ja sopi Euroopassa tapahtuvaan muutokseen. Puheenjohtajakaudellaan Väyrynen vei keskustan mukaan laajaan länsimaiseen yhteistyöhön - liberaalisen internationaalin jäseneksi.
Tässä siis muutama esimerkki monipuolistamaan keskustelua. Varsinkin kun näköjään kaikki nuoremmat eivät todellakan näitä asioita omakohtaisesti tunne eivätkä näytä niihin paneutuneen historiankirjoituksenkaan välityksellä.
Lienee syytä muistuttaa muutamasta tapahtumasta Suomen ulkosuhteiden historiasta. Ne valaisevat Paavo Väyrysen ja demarien kovin erilaista suhtautumista asioihin.
Kun Tsernobylissä tapahtui aikanaan ydinvoimalaonnettomuus, määräsi ulkoministeri Väyrynen välittömästi käynnistämään valmistelut ja toimenpiteet Kiovassa olevien suomalaisten evakuoimiseksi kotimaahan. Finnair varasi koneen ja keräsi vapaaehtoisen miehistön. Mutta sitten tuli mutka matkaan. Presidentti Mauno Koivisto piti evakuointia "sopimattomana" - hän pelkäsi sen vaarantavan Suomen ja Neuvostoliiton väliset suhteet. Tilanne pysähtyi ja evakuointi viivästyi.
On yleisesti levitetty käsitystä, että suomalaisista puoleista kommunisteilla ja maalaisliitto-keskustalla oli nk. "puoluesuhteet" NKP:n kanssa. Paavo Väyrysen puheenjohtajakaudella ja Kekkosen presidenttikauden jälkeen keskustapuolueen välit itään viilenivät. NKP lähestyi demareita. Neuvostoliiton kakkosmies vieraili SDP:n puoluetoimistolla, mitä Sorsa piti suurena voittona. Alpo Rusin kirja "Vasemmalta ohi" osoittaa, kuinka kommunistit olivat muuttaneet strategiaansa: kansainvälisen rauhanliikkeen nimissä saatiin tehokkaasti värvättyä nuorisoa. Samalla lähestyttiin sosialidemokraatteja eri maissa. Päämääränä oli yleisen radikalismin lisääminen ja läntisten yhteiskuntien heikentäminen sisältä päin. Tämän toiminnan seurauksen syntyi myös Saksassa nk. Vihreä liike. Sorsan asema sosialistisessa internationaalissa teki hänestä tärkeän henkilön Neuvostoliiton pyrkmyksille. Näin syntyi myös sdp:n ja NKP:n suhteiden lähentyminen. Erkki Liikanen vieraili Moskovassa neuvottelemassa Holkerin hallituksen muodostamisesta.
Mainittakoon sekin, että presidentinvaalien 1988 alla Paavo Väyrynen ensimmäisenä presidenttiehdokkaana ja merkittävänä poliitikkona teki ehdotuksen Suomen hakeutumisesta Euroopan Neuvoston jäseneksi. Koivisto ja Holkeri olivat ymmällään, mutta Väyrysen esitys oli hyvin perusteltu ja sopi Euroopassa tapahtuvaan muutokseen. Puheenjohtajakaudellaan Väyrynen vei keskustan mukaan laajaan länsimaiseen yhteistyöhön - liberaalisen internationaalin jäseneksi.
Tässä siis muutama esimerkki monipuolistamaan keskustelua. Varsinkin kun näköjään kaikki nuoremmat eivät todellakan näitä asioita omakohtaisesti tunne eivätkä näytä niihin paneutuneen historiankirjoituksenkaan välityksellä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kustaa Hulkon ja Jorma Pöysän kirjasta ”Vakaa markka” (1998):
”Hallituksen ja Suomen Pankin työnjako heijastui myös julkiseen keskusteluun. Poliitikot ottivat liberalisointiin kantaa vain harvoin. Näkyvä poikkeus oli Paavo Väyrynen, ”Suomessa ei ole koskaan keskusteltu sen paremmin julkisuudessa kuin päätöksentekijöiden keskuudessa siitä, mikä on Suomen etu pääoma- ja rahamarkkinoiden yhdentymistä toteutettaessa ja miten sen vaikutukset on otettava Suomen sisäisessä kehityksessä huomioon”, hän sanoi kesäkuussa 1984 kepun puoluekokouksessa. ”Johtavien läntisten kapitalististen maiden tie ei tarvitse olla Suomen tie.”
Jukka Seppinen: Mahdottomasta mahdollinen. Suomen tie Euroopan Unioniin:
Väyrynen kepun ydinarvoista v. 1983:
”Me olemme maatalousyhteiskunnan puolue ja meille siirtyminen tähän keskittyneesen kovaan teknologiaan perustuvaan teolliseen yhteiskuntaan on ollut jatkuvasti kielteistä kehitystä. Me olemme koko ajan kokeneet menetyksiä omien ihanteidemme kannalta. Nyt minä näen, että tämä teknologinen muutos kääntää tavallaan pyörää ja monissa asioissa tulee mahdollisuus palata lähemmäksi maaseutuyhteiskunnan miellyttävämpiä olosuhteita.”
Euroopan neuvostoon liittymisestä Väyrynen v. 1987:
”Euroopan neuvostoa lähestyttäessä on otettava varovainen linja.” ja perusteli sitä sillä, että ”nykymuodossa” sosialistiset maat eivät voi liittyä siihen. Väyrysen kanta oli käytännössä sama, jolla Suomi oli perustellut jo 40 vuotta poissaoloaan. Hän asiallisesti ottaen rinnasti Suomen sosialistisiin maihin. Syy oli siis Neuvostoliitto. Väyrynen ei edelleenkään kyennyt itsenäiseen toimintaan.”
”- - -Levisi käsitys, että kepun Paavo Väyrynen haluaisi Suomen valtuuskunnan pj:n paikan, mikä vaikeutti heti prosessia. Kepu ei kuitenkaan ollut osoittanut merkittävää kiinnostusta asiaa kohtaan, mikä näkyi monessa asiassa; eduskuntaryhmä ei edes keskustellut aiheesta ennen kuin se oli käytännössä selvä. Väyrynen oli aiemmin varoittanut Euroopan neuvostosta, mutta yht’äkkiä halusi sinne näkyvässä asemassa.”
Jukka Tarkka: Uhan alta Unioniin (2002)
”Valtiovarainministeri Pekkala tuki tarmokkaasti Väyrysen jalkatyötä Karjalaisen hyväksi. Hän kutsui Vladimirovin kepun johtoportaan neuvotteluun ravintola Palacen yläkertaan. - - -
Sama peruskaava toistui valtioneuvoston juhlahuoneistossa, kun Pekkala oli kutsunut neuvonpitoon Valion, Tuottajien Lihakeskuskunnan ja MTK:n johtoporrasta. - - - ”Vladimirovin lähdettyä Pekkala suomensi Vladimirovin diplomaattisesti oikeaoppisen sanoman pääsisällön: ”…nyt kuulitte, mikä on tilanne: Jos Suomella ei ole sellaista presidenttiä, jolla on henkilökohtaiset suhteet Moskovaan, niin menetämme ne edut, jotka näistä suhteista koituvat, ja maatalousvienti kärsii.”
- - -
Jukka Seppisen kirjoihin nyt ei paljon kannattaisi painoa panna. Mikään ei muuta sitä tosiasiaa, että Väyrynen esitti EN-jäsenyyttä ensimmäisenä. Mitään outoa ei ole tuossa Pekkalankaan lausunnossa. Jätät vain ottamatta huomioon sen, että tuossa vaiheessa Neuvostoliitolle kelpasi myös Mauno Koivisto, minkä demarit kävivät varmistamassakin. Ja kun keskustapuolueen puolekokous joka tapauksessa valitsi presidenttiehdokkaaksi Johannes Virolaisen, niin eipä tälläkään asialla ollut mitään vaikutusta.
Kysynpä ihan mielenkiinnosta: löytyisikös sinulta tuosta varastostasi sitaatteja Erkki Liikasen Moskovan-neuvotteluista? Niissä sovittiin keskustapuolueen syrjäyttämisestä.
Johannes Virolainen Suomen Kuvalehden haastattelussa 8.6.1979:
(Kun haastattelija sitten tivasi, mitä syitä Kokoomuksen tulisi ottaa huomioon, Virolainen selvitti asiaa useammassakin vastauksessa:)
”Kyllähän jokainen tietää, että ne ovat yleiset syyt. Jokainenhan tämän käsittää, kun ottaa huomioon Suomen aseman…kyllä kokoomuslaisten täytyy tietää, että ei ole kepun tahto tai halu pitää heidät hallituksen ulkopuolella. Sen sijaan on olemassa sellaisia yleisiä tekijöitä, joita Kokoomus ei ole pystynyt muuttamaan ja jotka pitävät sen hallituksen ulkopuolella…On paljon ihmisiä, jotka eivät ollenkaan muista, mikä meidän asemamme tässä Euroopassa on. Me olemme ainoa suuren Neuvostoliiton naapureista, jossa on länsimainen järjestelmä…Meidän täytyy hallitusta muodostettaessa ottaa huomioon, että sen on oltava joka suhteessa toimintakykyinen. Minä olen ollut sellaisessa yrityksessä, joka epäonnistui. Enkä toista kertaa lähde.”
(Juhani Suomi: Umpeutuva latu (2000))
17.10.-94 IS:
”- Ei sitä selvänä voi pitää. Jäsenyyden toteutuminen ei ole varmaa tämän tuloksen valossa, Väyrynen puolestaan protestoi.”
- - -
- Jos Ruotsin kansa sanoo ei, eduskunta hylkää jäsenyyden. Jos Ruotsi sanoo kyllä, eduskunta ehkä hyväksyy Suomen EU-jäsenyyden, kuului Väyrysen huikein analyysi.”
”He sanovat (kansanedustajista) EU:lle ei:
kepu:
Aittoniemi Sulo
Koistinen Annikki
Röntynen Kalle
Vihriälä Jukka
Viljanen Pekka
Vuorensola Markku
Väyrynen Pavo
- - -
komm:
Astala Heli
Laakso Jaakko
Laine Ensio
Tennilä Esko-Juhani”
17.10.-94 IL:
- - -
”Kansa vastaisi kyllä hänen vimmatusta vastustamisestaan huolimatta. Hän kiersi maata ristiin rastiin kuin presidentinvaalien alla, myi ei-rintamerkkejä muovikassistaan ja teki sitä, mitä hän parhaiten osaa: puhui ja puhui ja puhui... missä tahansa milloin vain.”
- - -
”Kun presidentti Martti Ahtisaari puhuu tvssä, että vaalitulos sitoo presidenttiä ja eduskuntaa, Väyrynen vänkää heti vastaan:
- Ei tietenkään sido. Tämähän oli neuvoa antava kansanäänestys.
- Äänestän joka tapauksessa eduskunnassa vastaan.”
- - -
”Joudut tämän jälkeen hakemaan luottamuksen entistä enemmän kansan keskuudesta.
- Niin voi sanoa, että olen entistä enemmän riippuvainen kansan luottamukseta, mutta uskon, että sitä on.
- Itse asiassa olen varma, että toimintani tässä kysymyksessä on vain lujittanut kansan uskoa itseeni.”
- - -
”Etkö todella pelkää, että tappio merkitsee poliittista tuhoasi?
Väyrynen:
-En tuhoutunut, vaan päinvastoin he, jotka ajoivat tämän ratkaisun läpi, ovat vielä vaikeuksissa.
-Ihmiset ovat jo ensi vuonna pettyneitä ja vihaisia, kun EU-jäsenyyden haitat näkyvät ja he suuntaavat vihansa tämän hankkeen läpi ajajiin.”
eli tukiaisilla elävä, työtätekevien ihmisien veromarkkojen kohdennus.osaatko edes hävetä, sosiaalipummi?
Etä sinä hymiöpunikki olet tyhmä. Se on saavuttanut sinussa lakipisteen, niin kuin ernestossa ja Känän-päskässä (punikkisianporsaassa).
Otsikossa ironiaa
huonoista suhteista venäjän suuntaan?
Vaikka tämä ei keskustelun aiheeseen kuulukkaan, niin ihan sinua ärsyttääkseni kerron: viime vuonna verotettavat tuloni olivat 70 000 euroa, siitä maataloustulon osuus 15 000 josta noin puolet myyntituloja ja puolet tukia. Harmittaako?
Jukka Seppinen: Mahdottomasta mahdollinen. Suomen tie Euroopan Unioniin:
HSn kirja-arvostelusta (Unto Hämäläinen):
- - -
Sankareita olivat tavalliset suomalaiset, jotka torjuivat neuvostomyötäilijöiden pyrkimykset.
”Suomen kansan enemmistö osoitti suuntansa jo heti 1990-luvun alussa. Se osoitti halunsa pysyä länsimaisena kansakuntana. Venäläinen tulevaisuus ei sitä kiinnostanut sen enempää nyt kuin autonomian aikana. Suomen EU-ratkaisu on linjassa viimeisen tuhannen vuoden pääsuuntien kanssa.”
"bisnestä, bisnestä ja bisnestä"!
Ei siinä tyyliseikoilla ole niin väliä, lopputulos ratkaisee.
*1989: KGB:n Helsingin päällikkö Viktor Vladimirov oli merkittävimpien suomalaisten kotiryssä. Väyrynen kertoi Karjalaiselle lähettämässään kirjeessä, miten Vladimirov tarjosi apuaan Karjalaisen presidenttikampanjalle.
-Minä esitin hänelle (Vladimiroville) ajatuksen, että ensi vuoden tavaranvaihtopöytäkirjassa syntyvät vientiongelmat voisivat olla sopiva kohde, jos löytäisimme jonkin keinon, esim. öljyntuonnin lisäämisen, tämän ongelman hoitamiseen, Väyrynen kirjoitti kohukirjeessä.
Eduskunnan perustusvaliokunta totesi Väyrysen toimineen varomattomasti, mutta ei lain vastaisesti.
..ulkopuolelle! :)) Otsikossa persereikä.
mtk-(o)
kaheliksi, vai onko sittenkin kysymyksessä aito idiootti?
Jo vain parsa.
umpihullu, joka esiintyy kokoomusnuorena....
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8794752