perjantaina. Ajatelkaa, meikäläinen kirkossa! Syy siihen oli luonnollinen, en voinut kieltäytyä menemästä setäni hautajaisiin Heitaniemen kappeliin. Lauloimme virsiä ja tunnelma oli harras. Isä meitään en osallistunut.
Olin kirkossa
Teotwawki
80514
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 80
Vanhimmat
Eikä tehnyt sinusta sen huonompaa..Otan osaa kuoleman johdosta, jaksamisia.
hän olikin minulle erityisen läheinen.
Minä se marssin tässä muutama viikko sitten ryssänkirkkoon (ortodoksikirkko) kun näytti ovet olevan auki. Täytyy sanoa että ero oli suuri luterilaiskirkkoihin. Kirkko oli lämmin ja tuoksu hyvä (kai suitsukkeiden polttamisesta) pehmeät punaisen ja kullan väriset värit. Kirkko huokui lämpöä tosin kun kolkot ja kylmät luterilaiskirkot. Mutta otan osaa setäsi kuolemasta.
kappeli on askeettisin kirkkorakennus, jossa olen ikinä käynyt. Siellä on siunattu useita sukulaisiani haudan lepoon ja aina se äimistyttää minua. Mutta ehkä se lieneekin tarkoitus.
On se totista touhua se uskonto. Tuli muuten mieleen, että hymyilevätkö papit koskaan saarnatessaan? En siis tarkoita nyt hautajaissaarnoissa, vaa ihan normi kirkonmenoissa. En kyllä muista että koskaan olisivat hymyilleet.
Krematorioyhdistyksen hallinnoima kappeli ei ole sidottu mihinkään uskontokuntaan. Siellä vietetään myös paljon uskonnottomien hautajaisia. Kaikki kristinuskoon liittyvä symboliikka on karsittu pois, tähtitaivas katossa jätettiin jäljelle. Siinä osasyy askeettisuuteen, toisaalta kappeli edustaa melko puhdastyylistä funkista, jolle yksinkertaisuus ja vaatimattomuus on juuri tyypillistä.
kukaan ei loukkaannu, jos hautajaisissa nauretaan. Niin raadollista kuin se onkin, niin kyllä hautajaisissakin voi olla hauskaa.
Siis uskonnottomatkin voivat siellä saada palveluksia.
Toinen puoli sukuani on ortodokseja, joten sukulaisuuden velvoittamana olen jokusen kerran ortodoksikirkoissa käynyt. Pakko sanoa että se on paljon kummallisempi uskonnon muoto, kuin luterilaisuus. Raamattua jonkun verran lukeneena en voinut olla äimistelemättä sitä kullan ja kimalluksen määrää, sitä esineiden ja kuvien palvontaa ja kaikkia taikamenoja, joita ortodoksiseen seremoniaan liittyi. Luterilaisuus poikkeaa raamatun opeista ihan eri asioissa kuin ortodoksit. Siinä, missä luterilaiset sallivat naispappeuden, ortodoksit sitä vielä vastustavat. Mutta toisaalta ortodoksit palvovat ikoneita, kullattuja ristejä, kullattua alttaria ja antavat suudelmia näille pyhitetyille esineille ja jumalankuville. Olen kertonut tästä varmaan ennenkin, mutta uusinta ei liene pahitteeksi. Ortodoksien paras puoli lienee se että heitä ei ole kuin kourallinen joita joutuu sietämään, siinä missä luterilaisia tapakristittyjä on koko maa pullollaan. Mutta omalla tavallaan ortodoksisuus on vielä paljon omituisempaa kuin luterilaisuus, minun mielestäni.
sanoisi, jos näkisi sen kimalluksen, joka hänen nimeensä on varustettu.
Mut kirkot ovat hienoi =D
lajissaan. Eikä noita kai kovin monta ole koko maassakaan?
Jooh minusta hautajaisissa voi todellakin olla hauskaa, varsinkin jos vainaja on ollut huumorimiehiä/naisia. Lähinnä tarkoitin nyt pappien totisuutta normi sunnuntaijumalanpalveluksissa :D
Kuopion hiippakunnan alueellahan oli hiljattain tämä Kanadasta tullut pappi, joka tuli jumalanpalvelukseen kirves kädessä ja manasi pirun ulos sieltä. Piispa Ville Riekkinen ei suostunut moittimaan häntä. Kyllä siellä huumoriakin viljellään..... joskus.
ole?
kuinka päin se sinulla meni?
se iso piru ei tule ulos vaikka kutsuisit sitä kirves kädessä siellä koko tilaisuuden ajan.
Mikään maanpäällä ei ole yhtä arvokasta kuin kaikkein pienin asia taivaassa.
enhän minä nyt kirkkoon muuten menisi.
nähnyt nämä kultaan ja kimallukseen pukeutuneet kirkonmiehet, hän olisi käynyt repimässä vaatteet heidän päältään.
asian väärin. Se oli pappi, joka sen kirveen kanssa heilui. Me ateistit emme usko piruihin.
"Ei ole tuollaiseen Suomessa totuttu.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Lapinlahden vs kirkkoherra saarnasi Lallina kirves kädessä/1135224892054
Jos ei ole elämää kuoleman jäkeen, ei ole myös lepoa? On vain ruumiin piilottaminen pois!
vai voiko sen rennommin - enempää levätä - kuin haudassa?
oikein. Hän oli kerran TV haastattelussa ja antoi itsestään ihan hyvän kuvan.
käsite kielikuva koskaan osunut kohdalle?
kun olen yhden haastattelun nähnyt ja pari artikkelia hänestä lukenut. Melko pian sen jälkeen kun hän Suomeen tuli alkoivat kitinät ja valitukset. Kaipa kristinuskon sitten pitää joidenkin mielestä olla ankeaa itkunvääntöä.
joissa kirkkoon kuulumattoman muistotilaisuus voidaan pitää, vai yksityisiä paikkoja, jotka eivät siis ole kirkon omaisuutta?
Riippuu paikkakunnasta millainen on kirkon kanta uskonnottoman hautajaisten suhteen, vaikka näin ei tietenkään saisi olla, koska kappelienkin kunnossapito kuuluu hautaustoimeen ja rahoitetaan yhteisöverolla.
Mutta ainoa lajissaan tuo Krematoriosäätiön kappeli on Suomessa.
http://www.krematorio.com/index.php?/krematoriokappelit.html
osaksihan se sitä juuri on. Ikävää ja synkkää, mutta meillä oli Malmin seurakunnassa aikoinaan erilainen kirkkoherra. Hän haistoi viiden kilometrin päähän, että isoisälläni oli konjakkia ja saapui paikalle, kuin tilauksesta. Ukko ei lähtenyt kotiin niin kauan kun juotavaa oli jäljellä. Kun hänet lopulta saatiin saateltua rekeen, hevonen vei sammuneen kirkkoherran kotiin.
varsinkin jos on jonkun läheisen hautajaisista kysymys. Itselleni tuskin sellaista tilannetta enää tulee. Vanhukset on jo haudattu. Mutta ikävä juttu kun rakas ihminen kuolee. Sellaista elämä vaan on, ei voi mitään.
on suvussamme aika vähän jäljellä, joten joitakin hautajaisia vielä on edessä, kunnes me tulemme vuoroon.
Otan osaa suruusi.
Joskus on tilanne sellainen, ettei saata kieltäytyä.
Isämeidän on sellainen johon minäkään en voi yhtyä. Kyllä ne virretkin jää vähälle. Viimeisin oma kokemus kirkosta on äidin hautajaiset parin vuoden takaa. Kyllä tuli paha olo niistä toimituksen teksteistä. On se vaan sellaista ihmisen aliarvioimista tuo uskonoppi.
tässä toimituksen piti nuori pappi, joka veti homman kahdella kiellä oikein sujuvasti, mutta hänen kasvoistaan paistoi jatkuva hymy. Siis ihminen joka on varmasti tosissaan, mutta joidenkin kasvot vain ovat sellaiset, että näyttää siltä, että jatkuva virnistys on päällä.
Itse olen uskovainen, ja lausun Isämeidän rukouksen itsekkin rukouksessani, joten se on minulle tuttua. Ymmärrän että jotkut lauseet voivat hämmentää ja loukata toimituksessa, koska ne muutamat pikku sanat on tehty uskossa kuolevien lohdutukseksi, mutta niitä käytetään niilläkin jotka eivät usko. Siihen ei ole tehty eroa, ja ehkä ne sanat kuitenkin jotakin hieman lohduttaa?
osanotto sekä setäsi poismenon puolesta, että siitä, että jouduit kirkossa käymään vaikkakin täysin ymmärrettävästä syystä :( Koitahan jaksella.
mutta heti seuraavana päivänä olimme toisen setäni 75 vuotis päivillä.
setäsi kuoleman johdosta, suru kestää pitkään, mutta helpottaa pikkuhiljaa.
tekemistä, kun seuraavana päivänä piti olla iloisella mielellä toisen sedän syntymäpäivillä. Edellinen oli äitini puolelta ja jälkimmäinen isän.
ovat hyvin lähellä toisiaan. Isäni kuoli kolme päivää poikani syntymäpäivän jälkeen.
Kuule jätän tämän lukkopeen pois käytöstä, kun alkoivat täällä herjaamaan, ei tuolla toisella
puolella kukaan :))
Mennään sillä toisella tästä lähtien.
"varsinkin jos on jonkun läheisen hautajaisista kysymys. Itselleni tuskin sellaista tilannetta enää tulee. Vanhukset on jo haudattu. Mutta ikävä juttu kun rakas ihminen kuolee. Sellaista elämä vaan on, ei voi mitään."
No, jos viettää elämänsä Suomi24 keskustelupalstoilla, niin ei kai siinä juuri läheisiä tule
Kukin taaplaa tyylillään
laittaa sen H:n seuraavaan viestiisi?
sitä käytä, mennään tällä l-p jutskalla jos tänne kirjoitan.
Tai sitten rekatulla.
Pärjäile, elämä jatkuu.
tuosta kerroit?
Kössönöm on fiksu ja mukava ihminen, kyllä hän tietää itse parhaiten missä aikansa viettää.
En minä sinulle mitään kertonutkaan, luuletko että kaikki ateismi-palstan keskustelut on osoitettu juuri sinulle
minulle, siksi kysyin, tarkkuutta vähän enemmän, katso vähän kenen vastaukseen omaasi tyrkytät.
Kyllä, kyllä minä toisaalta luulen, että ihan kaikki ateismipalstan vastaukset ovat juuri minulle tarkoitettu ;)))))))
Siis äidin veli?
Joka tapauksessa, osanottoni. Vanhojen ihmisten kuolema on onneksi helpompi hyväksyä luonnollisena asiana. Vähän itkeä tirautetaan, muistellaan ihmisen elämänvaiheita ja lähennytään sukulaisten kanssa.
hän oli tätini mies, mutta meillä on suvussa ollut tapana kutsua heitä myös sediksi ja tädeiksi. Minulle hyvin rakas ihminen.
Hautajaiset, tai muistotilaisuus on kyllä hyvin tarpeellinen surutyön osa. Auttaa hyväksymään tilanteen lopullisuuden ja jatkamaan etiäpäin. Nostan maljan setäsi muistolle!
minulle läheiset ihmiset eivät ole uskiksia.
Surunvalitteluni.
Hautajaiset eivät mielestäni ole protestointipaikka. Kokonaan osallistumattomuus menettelee mielestäni ja sitten tuollainen hiljainen osallistumattomuus virsiin ja uskontunnustukseen on myös mielestäni ihan sallittua. Ehkä voi myös tehdä niin, että liittyy hautajaissaattueeseen vasta haudalle mentäessä, mutta eipä kait sielläkään voi välttää kristillisissä hautajaisissa uskonnollisia elementtejä? Ja tässä järjestelyssä on jotenkin tehnyt itse elämäänsä vaikeammaksi, vaikkei se mitenkään loukkaavaa olisikaan muiden mielestä.
Itse en pitäisi ateistisia hautajaisia näin tietämättömänä mitenkään sellaisina, että niitä pitäisi vältää.
"Kokonaan osallistumattomuus menettelee mielestäni ja sitten tuollainen hiljainen osallistumattomuus virsiin ja uskontunnustukseen on myös mielestäni ihan sallittua."
Alennuit sitten tänne antamaan hyväksyntäsi.
"Itse en pitäisi ateistisia hautajaisia näin tietämättömänä mitenkään sellaisina, että niitä pitäisi vältää."
Niin, ehkä nyt ajattelet hiukan suppeasti. Tuskin suhtaudut yhtä riemukaasti niihin hautajaisiin jotka eivät ole taikauskottomia mutta ovat ateistisia sinun mytologian kannalta.
tarkkuutta keskusteluihin poika, et sinä maailman napa ole, korkeintaan napanöyhtä
LOL LOL LOL ;)))
vaikka hän ei ole kirjoittanut sulle mitään, tarkkuutta lisää, pliis.
Läheisen ihmisen kuolema on ikävä juttu. Voimia ja jaksamista.
kyllä tämä väistämätön on vain kohdattava. Minulla on kummallinen psyyke, se herää vasta aika paljon itse tapahtuman jälkeen. Kun pikkuveljeni kuoli, aloin surra hänen lähtöään vasta aika paljon kuoleman jälkeen. Se vaatii kypsyttelyä.
Mä olen kantanut hautaan kolme isovanhempaa (yksi oli kuollut ennen mun syntymääni) Isäni ja äitini sekä pari setää ja luuli kaiken menevän jo rutiinilla mutta kun oma veli kuoli niin melkein vuosi meni siipimaassa ennen kuin taas rupesi pilkettä kulmaan tulemaan.
Mutta tuili sitä pilkettä kuitenkin ja niin varmaan sinullekkin, jaksamista vaan edelleen.
hirtehistä voin sanoa, että sukulaisten näkeminen näinkin vakavassa ilmapiirissä tuotti kuitenkin iloa.
Itellä ei ole muita sellaisia sukulaisia, joiden näkeminen elähdyttää, kuin käly, sen mies ja mukulat, isä ja eno. Muut on joko kuolleet jo tai vähemmän yhteensopivia... Tällä ei ole mitään tekemistä ateistisen maailmankatsomuksen kanssa, ovat vaan jotenkin etäisiä ja outoja...
erilaisia. Meillä on sekä isän, että äidin puolelta hyvin yhtenäinen ja sopuisa suku. Tapaamme usein ja tulemme loistavasti toimeen.
On se läheisten ihmisten hautaan saattaminen aina ikävää eikä se ole koskaan oikea paikka protestoida tai arvostella toisten maailmankuvaa.
Minäkin olen monet kerrat käynyt kirkossa sukulaisten hautajaisissa, mutta virret ja rukoukset olen jättänyt väliin. Mielestäni kun hiljasuuskin voi olla vieläkin asiallisempaa kuin vanhojen fraasien käyttö kerta toisensa jälkeen...
ollut kirkossa muusta syystä kuin hautajaisissa; esimerkiksi häissä, olen hyvänä laulajana osallistunut virren veisuuseen ihan piruuttani.
Ehkä sitten minun hiljaisuuteni perustuu minun olemattomaan laulu-taitooni...
on joskus ollut pokassa pitämistä, kun olen oikein hoilannut Maa on niin kaunis virttä.
Itselläni on melkein kaikki läheiset sukulaiset vielä elossa, toinen pappani on tosin ollut kuolleena yli kymmenen vuotta.
ikäpolvea, että me olemme seuraavaksi vuorossa ja osa meistäkin on kuollut.
Kaikki me tiedämme Teo, että olet kaappiuskis. Todista meidän kesäkokouksessamme kuinka tulit ulos kaapista ja miten elämä nyt hymyilee kun kuljet taivastietä.
Sitäpaitsi me tarttetaan hyviä laulajia lisää.
Hyi!
mennä kertomaan se kaikille? Teillä on liian vähän yleisöä, olen sen verran narsisti, että tarvitsen suuuuuuuuuuuuren yleisön.:-D)))))))))))))))))))
päästää näppikseltään sammakoita:-) Katsopas hänen profiilinsa, niin näet jotain tuttua.:-D)))))))))
Mä oon bannannu sen !
sellaista saa tehdä. Arvaan kyllä syyn:-)
Ihminen on hän.
Eläin on se.
En ole ainakaan jäänyt mistään paitsi.
Mä oon kattonut tuon ikäneidon sivun ja en kyllä omasta mielestäni tunne häntä.
Bannin syy oli lähinnä se, että kun kautta aikojen on ollut kristittyjen vainoja niin minä päätinkin aloittaa ateistien vainot ja tämä joukkobanni oli ensimmäinen aktiviteeti siihen suuntaan.
...tuo oli hyvä! Ikäneito....hehheheeheheheheee......päivän paras!
bannannut minua kuitenkaan. Nyt sulla on se Triumph kuvassa. Fertsu olisi ollut parempi.
Vaan Alfa Romeo.
olikin. Muistin merkin väärin:-) Lakkaatko tervehtimästä?
nostetaan hattua, teosta moisesta.. teolle oudosta, lähes paranormaalista, pakanan piinapenkissä hiljaa istuen
mies keskellä kirkkoa vajakkien ikuisten, virsihiä taivahalle syytäen vainajan muistossa kiittäen, ehkä pikkuperkele suussa pillahtaa ja osaa poistua killahtaa, kovalle kirkon lattialle......
runoilijan vikaa:-)