Haluan näin julkisesti kiittää niitä neljää katolilaista, jotka vuonna 2003 kirjoittivat Kotimaa-lehteen piispa Józef Wróbelin SCJ vastaisen yleisöosastokirjoituksen.
Haluan kiittää kaikkia niitä, jotka keräsivät allekirjoituksia isä Jan Aartsin SCJ puolesta.
Haluan kiittää Katkirkon perustajia, kirjoittajia, kannattajia ja hiljaisia tukijoita.
Haluan kiittää kaikkia niitä, jotka kirjoittivat piispa Wróbelista valituskirjeitä nuntiukselle tai Vatikaaniin.
KAIKKI nämä teot toivat kirkkoomme kokonaan uuden ilmapiirin. Entiseen ei ole paluuta, sillä meidän hiippakuntamme on niiden myötä muuttunut lopullisesti. Vaikka Katkirkon nettisivut ovat hiljenneet, sen henki on tänään vahvempi kuin koskaan. Kirkkomme on heikompi, hajanaisempi, riitaisempi, köyhempi, epäyhtenäisempi, elinvoimattomampi ja vastenmielisempi monien silmissä tänään kuin koskaan, mutta kaikella tällähän ei edellämainituille ihmisille ollut mitään arvoa. Oli tärkeämpää saada vain epäsuosittu piispa Józef Wróbel SCJ ulos maasta. Hinnan moisesta päähänpistoksesta maksoi katolinen kirkko.
Haluan kiittää kaikkia niitä, jotka keräsivät allekirjoituksia isä Jan Aartsin SCJ puolesta.
Haluan kiittää Katkirkon perustajia, kirjoittajia, kannattajia ja hiljaisia tukijoita.
Haluan kiittää kaikkia niitä, jotka kirjoittivat piispa Wróbelista valituskirjeitä nuntiukselle tai Vatikaaniin.
KAIKKI nämä teot toivat kirkkoomme kokonaan uuden ilmapiirin. Entiseen ei ole paluuta, sillä meidän hiippakuntamme on niiden myötä muuttunut lopullisesti. Vaikka Katkirkon nettisivut ovat hiljenneet, sen henki on tänään vahvempi kuin koskaan. Kirkkomme on heikompi, hajanaisempi, riitaisempi, köyhempi, epäyhtenäisempi, elinvoimattomampi ja vastenmielisempi monien silmissä tänään kuin koskaan, mutta kaikella tällähän ei edellämainituille ihmisille ollut mitään arvoa. Oli tärkeämpää saada vain epäsuosittu piispa Józef Wróbel SCJ ulos maasta. Hinnan moisesta päähänpistoksesta maksoi katolinen kirkko.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Sinun "kiitoksillasi" ja arveluillasi ei ole mitään merkitystä. Hyväksy se. Katkirkko ei ole mikään yhdistys, poppoo eikä ryhmä, vaan liike kirkkomme saattamiseksi vastaamaan Vatikaani kakkosen KAIKKIA päätöksiä sekä erityisesti ekumenian henkeä.
Mitä polakkipiispaan tulee, enpä ole kuullut kenenkään kaipailevan häntä takaisikaan.
..on tämä mystinen Katkirkko?
Ainakaan minä en ole löytänyt sitä mistään Katolisen kirkon suomalaisista tilaisuuksista sen kummemminkin kuin mistään muustakaan fyysisen maailman tapahtumasta. Ja täällä bittimaailmassakin kyseinen organisaatio/henkilö tuntuu seikkailevan vain Suomi24 palstoilla.
Katkirkko on maassamme toimiva osa kansainvälistä "Me olemme kirkko" (engl. "We are Church") -liikettä, joka pyrkii katolisen kirkon uudistumiseen Vatikaanin 2. konsiilin ja ekumenian haasteiden hengessä. Liikkeeseen voit tutustua mm. täällä:
http://www.we-are-church.org/
Jos klikkaat kohtaa "Finland", sinut ohjataan suomenkielisille Katkirkon nettisivuille, joille suora osoite on:
http://www.katkirkko.net/
Katkirkko EI OLE siis mikään yhdistys, kuppikunta, ryhmä eikä harrastuspiiri. Sen jäseneksi ei voi liittyä eikä sillä ole mitään ohjelmaa. Se ON osa kansainvälistä vahvistuvaa katolilaisten ja muiden kristittyjen liikettä, jonka päämääristä tärkeimpiin kuuluvat Vatikaanin 2. konsiilin kaikkien päätösten toteuttaminen täällä Suomessa, meidän maallikoiden vastuun korostaminen, ekumenian edistäminen ehdottomana prioriteettina sekä avoimen keskustelun salliminen ja edistäminen mm. pappien pakkoselibaatin poistamiseksi, naisten aseman vahvistamiseksi kirkossa sekä eronneiden katolilaisten aseman parantamiseksi. Suurin osa maamme katolilaisista on näistä päämääristä ainakin osittain samaa mieltä, aivan erityisesti ekumenian tärkeydestä.
Katkirkon nettisivut ovat olleet hiljaa jo yli puoli vuotta, mutta liike elää. Nyt on aika miettiä uusia toimintatapoja, sillä täällä Suomessa tilanne muuttui olennaisesti uudistusten ja keskustelun eduksi, kun piispaksi tuli Teemu Sippo. Hänelle pitää nyt antaa työrauha, joten julkiset kannanotot eivät ole tällä hetkellä niin kiireellisiä. Teemu-piispan ansiosta hiippakuntamme ilmapiiri on kohentunut kovasti ja olen varma siitä, että "katkirkkolaisuus" (tai millä uudella nimellä sitten liikettämme tahdotaankin kutsua) tulee vielä vahvistumaan näkyväksi osaksi kirkkomme arkipäivää Suomessa.
Näissä mainitsemissasi teeseissä ei ole mitään Vat2 konsiilin päätösten
mukaista. Joku puhuu vat2 hengestä, mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakaan?
Ehdotan, että lopetatte pas*anjauhamisen ja tutustutte niihin konsiilin dokumentteihin
ihan todella.
Toinen katkirkkolainen on oikeassa, sinä taas väärässä. Vatikaanin 2. kirkolliskokous ei ole pelkkä asiakirjojen kokoelma, vaan se tapahtuma, joka uudisti kirkkomme kokonaan ja peruuttamattomasti.
Koska kysymyksessä on tapahtuma, sen vaikutus ulottuu paljon pitemmälle kuin pelkkiin kapulakielisiin asiakirjoihin. Esimerkiksi jumalanpalvelusuudistuksesta asiakirjoissa on hyvin vähän, mutta se on toteutunut kirkossamme ihan ihailtavasti, vaikka muutama askel eteenpäin tullaan taatusti vielä ottamaan.
Pyhä Henki puhaltaa ja toimii missä tahtoo, eikä Jumalaa voida sulkea asiakirjoihin.
Just just.
Nuo Katkirkkolaiset ne jaksavat.
..sivuilla, enkä enää ollenkaan ihmettele, että se nimissä esitetään kaikenlaisia mielipiteitä.
"IMWAC is a network of independent and autonomous groups, each representing a different culture where Catholic Christians are endeavouring to live out the message of Jesus Christ. Groups relate to one another as brothers and sisters without 'hierarchy' IMWAC does not have individual members.
In principle, groups operate nationwide but in some countries cultural differences may allow more than one We Are Church group. Local groups may have more objectives that those listed in the Roman Declaration or Manifesto, but international cooperation and collaboration is concentrated upon them."
Eli ei organisaatiota eikä vastuuhenkilöä, mutta (varmaan hyvää tarkoittavia) ihmisiä jotka kokoontuvat keskustelemaan samanmielisten kanssa mieltään painavista asioista. Ainoat nimet sinällään laajalla nettisaitilla näyttävät olevan espanjalainen Raquel Mallavibarrena ja saksalainen Christian Weisner. Ei ihme, että liikettä lähellä olevien mielipiteet tuntuvat joskus vaikeasti seurattavilta.
Samanlainen epämääräisyys tuntuu vaivaavan täällä seikkailevia "konservatiivejakin". Tästäkään ryhmästä ei nouse esiin mitään selkeää ryhmää. Eli taas yksittäisiä mielipiteitä.
Näiden äärilaidan ajattelijoiden perusteella koko Katolinen Kirkkomme Suomessa leimataan riitaisaksi ja yhteistyökyvyttömäksi joukoksi. Vähän sama kuin todettaisiin, ettei Suomen valtakunnan politiikassa ole yhtenäistä linjaa ja todistettaisiin se vertaamalla SKP:n Yrjö Hakasen ja Suomen Isänmaallisen Kansanliikkeen Matti Järviharjun näkemyseroja ja toimintamalleja (Näillä kahdella herralla on muuten nimensä julkisuuteen antaneita tukijoita. Tällä palstalla kirkkoamme hajoittavilla tahoilla tuskin ei)
"...naisten aseman vahvistamiseksi kirkossa..."
Naisten vihkiminen papeiksi? Niinkö? Sanokaa suoraan, älkää kierrelkö! Kortit pöydälle! Vai oletteko ns. nakertajia, jotka ajtte tavoitteitanne eteenpäin askel kerrallaan, mutta ilmoittamatta mitä ne lopullisesti ovat? Näinhän liberaalit ovat aina toimineet.
"Entiseen ei ole paluuta, sillä meidän hiippakuntamme on niiden myötä muuttunut lopullisesti. Vaikka Katkirkon nettisivut ovat hiljenneet, sen henki on tänään vahvempi kuin koskaan. Kirkkomme on heikompi, hajanaisempi, riitaisempi, köyhempi, epäyhtenäisempi, elinvoimattomampi ja vastenmielisempi monien silmissä tänään kuin koskaan,--"
Onkohan asia noin? Jo hiippakuntamme ensimmäisen piispan mosignore Buckxin aikana riideltiin. Ennen hiippakunnan perustamista suomalaiset papit von Christierson ja Carling olivat huonoissa väleissä ulkomaalaistaustaisten pappien kanssa (ja keskenäänkin, joskin myöhemmässä vaiheessa tekivät hyvää yhteistyötä). Erityisesti suomalaisten ja puolalaisten välillä on ollut jännetettä koko ajan. Ja kuitenkin on eletty eteenpäin.
Eiköhän piispa Wróbelin aikaisistakin kuohunnoista päästä yli. Se on ihan meistä jokaisesta itsestämme kiinni.
Tämä keskustelupalsta on kammottava. Täällä kirjoittaa muutama sellainen, joka ei yritäkään ajatella yhteistä hyvää vaan purkaa omaa harmiaan/vahingoniloaan, välittämättä siitä, kuinka paljon repii, loukkaa ja hajottaa.
Oma yksityinen toivomukseni on, että ne, jotka ovat pettyneet piispa Wróbelin lähtöön ja vihaavat katkirkkoa, jaksaisivat luottaa Jumalan olevan kanssamme joka päivä ja siksi uskoisivat uuteen mahdollisuuteen rakentaa hiippakuntaa piispa Sipon kanssa.
Sen rinnalla yhtä suuri toivomukseni on, että ns. katkirkkolaiset lopettaisivat typerät hokemisensa ekumeniasta ja Vatikaani II:n "hengestä". Heidän mantransa on sisällöllisesti ontto, sen todellinen viesti on kirkon ikiaikaisen uskon vesittäminen. He loukkaavat ja he tekevät vahinkoa piispa Sipolle, joka on katolisen kirkon piispa, ei katkirkon tai Wir sind Kirche -liikkeen piispa.
Meidän hiippakuntamme voisi olla yhtenäinen, sisäisen rakkauden ja kunnioituksen pohjalle rakentuva yhteisö, nyt niin kuin aina. Se tavoite vaatii jotakin meiltä jokaiselta. Mutta ei se mahdottomia vaadi, vain sen, että puhumme, kirjoitamme ja toimimme sen mukaisesti, mikä on kirkon usko ja mihin tiedämme sen uskon meitä velvoittavan.
Ekumeniasta ja Vatikaani II:n hengestä eivät ole "hokeneet" suinkaan vain katkirkkolaiset. Kummastakin puhutaan missä tahansa niistä katolisista lehdistä, joita lähes säännöllisesti luen. Voidaanko tästä päätellä, että lähes kaikkialla katolisessa maailmassa jauhetaan "sisällöllisesti onttoa mantraa", jonka todellinen viesti olisi "ikiaikaisen" uskon vesittäminen?
En ole kaikkia viestejä lukenut, mutta en ole myöskään havainnut, että kukaan katkirkkolaisista olisi väittänyt Sipon olevan Katkirkon tai We are Church -liikkeen piispa. Se on pelkästään omaa mielikuvitustasi. Tämän objektiivisen totuuden saan kai sanoa, vaikka katolilainen en olekaan?
Se tapa, millä muutamat katkirkkolaisuuteen viittaavat nimimerkit tällä palstalla hokevat sanoja "ekumenia" ja "Vatikaani II:n henki" on onttoa ja mantramaista. Ekumenia oikeassa merkityksessään on suuri ja tärkeä asia, johon katolinen kirkko on sitoutunut. Se ei kuitenkaan ole tämän hiippakunnan tärkein ja keskeisin asia. Tärkeintä on olla katolinen kirkko Suomessa, se on: olla pelastuksen lähde, julistaa evankeliumia ja jakaa sakramentteja katoliselle opille uskollisena.
Vatikaani II:n "henki" tuntuu näiden katkirkkolaisiksi ilmoittautuvien kirjoittajien mielessä oikeuttavan kaikenmoisia vaatimuksia, olkoot ne miten paljon tahansa ristiriidassa kirkon tradition kanssa. Tätä "henkeä" nämä kirjoittajat tuntuvat tulkitsevan ihan mielivaltaisesti, mihinkään konsiilin kirjalliseen dokumenttiin tukeutumatta. Avoimen ehtoollispöydän vaatimus on tästä yksi esimerkki.
Kyllä vain nämä nimimerkit ovat kutsuneet tällä palstalla piispa Sippoa "katkirkon omaksi piispaksi". Se on totuuden vastaista. Katkirkkolaiset voivat itse mieltää piispa Sipon omaksi nallekarhukseen, mutta piispa Sippo ei ole katkirkon piispa. Hän on paavi Benedictuksen nimittämä Helsingin hiippakunnan piispa ja lukeutuu katolisen kirkon piispoihin, katolisen opin, uskon ja moraalin vaalijoihin.
Olen tässä tietoisesti kirjoittanut "katkirkkolaisuuteen viittaavista" nimimerkeistä. Mahdollisesti osa näistä kirjoituksista on ollut "katkirkkolaisuutta" vastustavien sarkasmia. Olkoot todellisten katkirkkolaisten tai heidän vastustajiensa kirjoituksia: vahingollisia ja hiippakuntaa repiviä, riitelyä ylläpitäviä ne ovat joka tapauksessa.
Yllä olevassa viestissä jo tämän kirjoitin, mutta toistan vielä: toivon, että jokainen katolilainen nielisi oman pettymyksensä tai vahingonilonsa tai mitä tunteita piispanvaihdoksesta tunteekin, ja vastuullisesti alkaisi toimia hiippakunnan hyväksi. Se tarkoittaa, että lopetetaan syyttely ja loukkaaminen ja ivaaminen. Erityisesti lopetetaan piispan mollaaminen mutta myös konservatiivien, traditionalistien, katkirkkolaisten, ns. käännynnäisten ja kaikkien muiden katolilaisten ylimielinen, typerä, uskomme velvoitteiden vastainen loukkaaminen.
Minusta taas on vain hyvä asia, jos hiippakuntanne eri tahot voivat kokea Sipon "omaksi piispakseen", vaikka sitten ne katkirkkolais-luopiot, joita tunnut jostakin kumman syystä vihaavan.
Toistan: en ole missään lukenut katkirkkolaisten väittävän Sipon olevan yksinomaan heidän piispansa. Sellainen väite ei vastaa empiirisiä havaintojani tältä palstalta.
En vihaa katkirkkolaisia enkä kutsu heitä luopioiksi. En vihaa niitäkään, jotka mahdollisesti ovat olevinaan katkirkkolaisia ja kirjoittavat satiiria. En vihaa sinua.
Toivon, että joidenkin toisten vihaaminen ja halventaminen eivät enää motivoisi keskustelijoita tällä palstalla.
Tässä en usko olleen kyse, "kenen piispa-leikistä". Vaan se kuinka voisimme katolilaiset yhdessä rakentamaan hiippakuntaa.
Aina takerumme johonkin tekstin yksityiskohtaan, emmekä katso tekstin perimäistä viestiä.
Irrotetaan jokin virke asiayhteydestä, ja lyödään sillä. Se on hyvin tylsää.
Minua kummastuttaa se, että jos joku kysyy, kuinka rakennetaan hiippakuntaa. Vastauksena saa: "En minä ainakaan...". "Minun rahat ei kuulu kirkolle". "Minä en maksa, mutta minulla on oikeus...".
Kun olen lukennut teologiseen pääsykokeisiin ja siinä olevaa kirjaa: Aarteita saviastioissa - Qumranin tekstit avautuvat. Siellä on esitetty ryhmittymiä, jotka ovat kiisteleviä koulukuntia. Saan lukiessani nauraa, kuinka tuttua on meidän touhu heihin katsottuna! Ihminen ei muutu miksikään ajan saatossa, vaikka mukamas keksii uuden ajattelutavan. Historiasta niitä ajattelutapoja on ollut, me vain toistamme ne uudelleen omina.
"Onkohan asia noin? Jo hiippakuntamme ensimmäisen piispan mosignore Buckxin aikana riideltiin."
Silloin ei tosin riidelty katolisesta uskosta, sen sisällöstä ja sen sisällön uskollisesta julistamisesta, toisin kuin tänään. Siinä se ero.
"Ennen hiippakunnan perustamista suomalaiset papit von Christierson ja Carling olivat huonoissa väleissä ulkomaalaistaustaisten pappien kanssa (ja keskenäänkin, joskin myöhemmässä vaiheessa tekivät hyvää yhteistyötä). Erityisesti suomalaisten ja puolalaisten välillä on ollut jännetettä koko ajan. Ja kuitenkin on eletty eteenpäin."
Nykyajan jännitteet eivät olekaan pappien välisiä (luulisin), vaan nimenomaan meidän hiippakuntalaisten välisiä. Tämä hiippakunta ON hajallaan eikä se tule koskaan olemaan yhtenäinen ennenkuin ns. katkirkkolaiset VÄHINTÄÄN katuvat ja pyytävät julkisesti anteeksi tekemisiään edellisen piispamme kaudella. Meillä on aikaa odottaa.
"Eiköhän piispa Wróbelin aikaisistakin kuohunnoista päästä yli. Se on ihan meistä jokaisesta itsestämme kiinni."
Ai että kaikki pitäisi noin vain unohtaa ja olla nyt kuin "yhtä iloista perhettä"? Se tietenkin palvelisi monien etuja, mutta ei totuuden.
"Tämä keskustelupalsta on kammottava. Täällä kirjoittaa muutama sellainen, joka ei yritäkään ajatella yhteistä hyvää vaan purkaa omaa harmiaan/vahingoniloaan, välittämättä siitä, kuinka paljon repii, loukkaa ja hajottaa."
Ihmeellistä, ettet kirjoittanut noin piispa Wróbelin kaudella. Ehkä silloin "repiminen", "loukkaaminen" ja "hajoittaminen" sopivat sinulle hyvin ja olit jopa suuna päänä sellaista tekemässä?
"Oma yksityinen toivomukseni on, että ne, jotka ovat pettyneet piispa Wróbelin lähtöön ja vihaavat katkirkkoa, jaksaisivat luottaa Jumalan olevan kanssamme joka päivä ja siksi uskoisivat uuteen mahdollisuuteen rakentaa hiippakuntaa piispa Sipon kanssa."
Onko "Teemu-piispa" uusi mahdollisuus vai edustaako hän paremminkin samaa piispa Verschurenin aikaista kaikenkattavaa ekumeniaa, jonka nimessä pitää uhrata kirkkomme etu ja päämäärät? Siinä ajateltavaa sinullekin.
"Sen rinnalla yhtä suuri toivomukseni on, että ns. katkirkkolaiset lopettaisivat typerät hokemisensa ekumeniasta ja Vatikaani II:n "hengestä". Heidän mantransa on sisällöllisesti ontto, sen todellinen viesti on kirkon ikiaikaisen uskon vesittäminen."
Kirkkomme uskoa eivät ole olleet vesittämässä ainoastaan katkirkkolaiset, vaan myös monet papeista ja aivan erityisesti SCJ-papit. Heidän ansiotaan on se, että täällä jauhetaan ontosta, pinnallisesta ja melkein vastenmieliseksi käyneestä ekumeniasta sen sijaan, että julistettaisiin rohkeasti KATOLISTA uskoa tässä uuspakanallisessa maassa sekä rakennettaisiin aidosti katolista hiippakuntaa omine rakenteineen ja palveluineen.
"He loukkaavat ja he tekevät vahinkoa piispa Sipolle, joka on katolisen kirkon piispa, ei katkirkon tai Wir sind Kirche -liikkeen piispa."
Tuollaiset väittämät eivät ilmeisesti edusta sitä "sisällöllisesti onttoa mantraa"?
"Meidän hiippakuntamme voisi olla yhtenäinen, sisäisen rakkauden ja kunnioituksen pohjalle rakentuva yhteisö, nyt niin kuin aina."
Se ei voi olla sitä niin kauan kuin SCJ-papit toimivat määräävässä asemassa täällä Suomessa. Heillä on ollut 100 vuotta aikaa rakentaa "yhtenäinen, sisäisen rakkauden ja kunnioituksen pohjalle rakentuva yhteisö", mutta he ovat epäonnistuneet.
"Se tavoite vaatii jotakin meiltä jokaiselta."
Oletko ihan varma?
"Mutta ei se mahdottomia vaadi, vain sen, että puhumme, kirjoitamme ja toimimme sen mukaisesti, mikä on kirkon usko ja mihin tiedämme sen uskon meitä velvoittavan."
Tai sitten emme puhu, kirjoita emmekä toimi ollenkaan, kuten suuri idolisi piispa Sippo.
Hiippakuntamme on yhtenäinen. Jos haluat edistää sen yhtenäisyyttä, lopeta konservatiivien mielistely ja meidän uudistusmielisten katkirkkolaisten haukkuminen. Niin helppoa se on.
Konservatiivien mantra on ottoa. Ken ei sitä usko, lukekoon tämän ylläolevan kirjoituksen. Ekumenia tulee edistymään Teemu-piispan kaudella ja sitä eivät konservatiivit kykene estämään. Hyvä niin.
Suo anteeksi, etten lukenut kaikkia. Mutta kyllä(unohtaminen), meidän tulee ymmärtää, että ilman unohtamista tämä skisma jatkuu niin kauan, kunnes olemme toistuneet näyttämöltä. Voisimmehan jatkuvasti puukottaa toisiamme ja keksiä haukumasanoja, mutta mitä me tekisimme sen jälkeen, kun hiippakunta on "hajotettu"? Siitäkin Katkirkko ottaisi kunnian itselle, vaikka itse kunnolliset jäsenet olivat kunnoitettavasti mukana.
Meidän tulisi näyttää Katkirkolle, ettei tällainen ole enää suotavaa. Minä en henkilökohtaisesti heitä vihaa, mutta se, millä tavalla he ajavat asiansa, saa teepannu viheltämään. Eli toisten kustannuksella. Sitä en hyväksy.
Korjaan. ...poistuneet näyttämöltä...
Mutta jos konservatiivit murehtivat häntä koipien välissä Wróbelin ajoa, niin se antaa toiselle ääripäälle mahdollisuus painostaa. Nariseminen ei ole tuottanut tulosta nyt, ja tuskin tulevaisuudessakaan. Meissä se voima on, joka saa muuttamaan suunnan, ei ulkopuolisissa tekijöissä. Tuskin Katkirkko koskaan jääräpäisyydessäkään pyydä anteeksi asiaa, jonka tekivät. Ja jos konservatiivit ovat samoilla linjoilla, niin luuletteko asiasta kiistely loppuavan pian? Syyttely johtaa tulokseen, mutta negatiiviseen sellaiseen, aina.
"Ihmeellistä, ettet kirjoittanut noin piispa Wróbelin kaudella. Ehkä silloin "repiminen", "loukkaaminen" ja "hajoittaminen" sopivat sinulle hyvin ja olit jopa suuna päänä sellaista tekemässä?"
Vastaan vain yhteen sanaan pitkässä viestissäsi: "loukkaaminen".
Olen pyrkinyt joka kerta kirjoittaessani muistamaan nimimerkkiäni. Loukkaaminen ei piispa Wróbelin aikana eikä sen jälkeen ole kuulunut siihen sanomisen tapaan, jota olen tavoitellut.
Nimimerkkini ei ainakaan viittaa Katkirkkoon, vaikka muuten pidän itseäni ns. katkirkkolaisena eli toisin sanoen kannatan lähestulkoon kaikkia WAC-liikkeen tavoitteita.
Ihmettelen lausumaasi siitä, että Katkirkko olisi ollut hajoittamassa ja repimässä hiippakuntaa. Kun isä Jan laitettiin epäoikeudenmukaisesti viralta ja karkotettiin maasta, Katkirkko heräsi yhdeksi rintamaksi nimenomaan huolenaan hiippakunnan ykseys, ekumenian tulevaisuus ja keskustelun puuttuminen. En voi käsittää miten voit pitää tällaisia tavoitteita "repivinä"? On totta, että Katkirkossa on esitetty ties minkälaisia mielipiteitä. Mutta niin on esitetty mm. Hesarissakin. Pidätkö sen takia Hesaria maamme yhtenäisyyttä ja rauhaa "repivänä" tahona vai onko se sittenkin kanava, jonka tehtävänä on välittää uutisia ja antaa tilaisuus keskustelulle?
Itse en ole nähnyt, että kukaan katkirkkolaiseksi julistautuvista nimimerkeistä olisi asettunut Teemu-piispaa vastaan. Päinvastoin. Hänestä ollaan oltu iloisia ja hänen toimintaansa tähän asti melko lailla tyytyväisiä. Mitä taas tulee yhteiseen ehtoollispöytään, se on ja pysyy ekumenian tavoitteena. Jos nimimerkki Katkirkkolainen vaatii sitä, hän edistää vain ekumeniaa. Ekumenian taival ei aina ole ollut helppo, vaan joskus sen "rattaita" on täytynyt työntää eteenpäin. On aivan sallittua ja jopa hyvä, että tällaisia vaatimuksia esitetään. Ne panevat ajattelemaan ja toimimaan nekin, jotka ekumeniasta viime kädessä päättävät. Jos toivot ekumenian jumittuvan vain virallisten asiakirjojen höpinäksi, et tosiasiassa ole ekumeeninen tippaakaan.
Katkirkkoa on helppo syytt'ää vaikka mistä, mutta toistan jotakuinkin 100. kerran, että kysymyksessä on liike, jonka sisään mahtuu hyvinkin erilaisia mielipiteitä ja vaatimuksia. Perusvaatimukset ovat kuitenkin samat eli Vatikaanin 2. konsiilin kaikkien päätösten toteuttaminen konsiilin hengessä. Tämä on itsestään selvää kaikkialla maailmassa. Outoa, ettei se voisi olla sitä täällä Suomessa.
"Nimimerkkini ei ainakaan viittaa Katkirkkoon, vaikka muuten pidän itseäni ns. katkirkkolaisena eli toisin sanoen kannatan lähestulkoon kaikkia WAC-liikkeen tavoitteita."
Eli olet täsmälleen katkirkkolainen.
"Ihmettelen lausumaasi siitä, että Katkirkko olisi ollut hajoittamassa ja repimässä hiippakuntaa."
Onko joku ilmeisen selkeä asia jäänyt tajuamatta?
Kun isä Jan laitettiin epäoikeudenmukaisesti viralta ja karkotettiin maasta, Katkirkko heräsi yhdeksi rintamaksi nimenomaan huolenaan hiippakunnan ykseys, ekumenian tulevaisuus ja keskustelun puuttuminen.
Kaksi voimakastahtoista ihmistä joutui törmäyskurssille. Asian oikeudenmukaisuuden tietää muutama henkilö. Nämä eivät ole katkirkosta. Papin olisi luullut ymmärtävän käsittää asemansa piispan alaisena ja
osoittaa vähän nöyryyttä. Näin toimitaan veljeskunnissa ja kirkossa ylipäätään. Näin teki isä Teemu ja voidaanko sanoa ettei olisi kannattanut?
Vai että huoleena on ollut hiippakunnan ykseys, ekumenia ja keskustelun puuttuminen?
- hah hah, sallikaa minun nauraa!!
En voi käsittää miten voit pitää tällaisia tavoitteita "repivinä"? On totta, että Katkirkossa on esitetty ties minkälaisia mielipiteitä. Mutta niin on esitetty mm. Hesarissakin. Pidätkö sen takia Hesaria maamme yhtenäisyyttä ja rauhaa "repivänä" tahona vai onko se sittenkin kanava, jonka tehtävänä on välittää uutisia ja antaa tilaisuus keskustelulle?
Ilmeisesti et käsitä paljoakaan? Hesarilla ja katkirkolla on se ero, että hesarilla esitetään melkein aina faktaa ja toimittajilla on jonkinlainen vastuu kirjoittamastaan. Toisin on katkirkolla. Hesari puolestaan voisi kirjoittaa joskus jotain myönteista katolisesta kirkosta, eikä aina ruokkia suomalaisten negatiivisia mielikuvia kirkostamme. Tämä tosin sopii katkirkolle, joka voisi vaikka lakkauttaa koko hiippakunnan.
"Itse en ole nähnyt, että kukaan katkirkkolaiseksi julistautuvista nimimerkeistä olisi asettunut Teemu-piispaa vastaan. Päinvastoin. Hänestä ollaan oltu iloisia ja hänen toimintaansa tähän asti melko lailla tyytyväisiä."
Suomen piispa ei ole täällä tyydyttämässä kenenkään toiveita vaan tekee työtänsä piispana kirkkonsa hyväksi. Veikkaan että katkirkko alkaa ahdistella piispaa ja tähän ei mene välttämättä kovin kauan.
Käsite Teemu-piispa on piispuuden arvoa halventava, mutta tämä sopii katkirkolle. Heille piispan arvon halventaminen on tuttua puuhaa.
"Mitä taas tulee yhteiseen ehtoollispöytään, se on ja pysyy ekumenian tavoitteena."
Yhteinen ehtoollispöytä ei ole mikään tavoite, vaan se on seuraus yhteydestä, mitä ei nyt ole.
Huomaa, että teillä on perusasiat kateissa.
"Katkirkkoa on helppo syytt'ää vaikka mistä, mutta toistan jotakuinkin 100. kerran, että kysymyksessä on liike, jonka sisään mahtuu hyvinkin erilaisia mielipiteitä ja vaatimuksia. Perusvaatimukset ovat kuitenkin samat eli Vatikaanin 2. konsiilin kaikkien päätösten toteuttaminen konsiilin hengessä. Tämä on itsestään selvää kaikkialla maailmassa. Outoa, ettei se voisi olla sitä täällä Suomessa."
Kuten olen sanonut, että Vat2 päätökset ovat kirjatut ja ne voi kuka tahansa lukea. Wacin ja katkirkon
manifestoimat tavoitteet ovat heidän omiaan. Tähän toteamukseen vastattiin, ettei näistä asiakirjoista kannata välittää vaan ne voi tulkita miten huvittaa. Piispa Verschuren katselee teitä huvittuneena pilven reunalta ja isä Martti pudistaa epäuskoisena päätään.
Teemu-piispa ei ole käsitteenä lainkaan loukkaava eikä piispan arvoa halventava. Luterilaisella puolella puhutaan ihan yleisesti Lauri-papista tai Anna-papista, kuten mm. täällä:
http://www.finnishlutheran.org/index.php?option=com_content&task=view&id=63&Itemid=63
"Irene-pappi puhui Marian nöyryydestä liittäen sen Dallasin Suomi-kirkon paastonajan Love Dare-haasteisiin. Messun jälkeen olikin tarjolla raikas hedelmäsalaatti. Kuvassa Seppo, Eeva ja Leila toimivat messun esilaulajina ja pitivät muutenkin vauhtia yllä."
Ihan vakavissasiko ajattelit tuon linkin todistavan, että Teemu-piispa -ilmaus ei ole piispan arvoa halventava??
Edellämainittu linkki on pelkkä esimerkki. Teemu-piispa kertoo käsitteenä ystävällisestä ja kansanläheisestä henkilöstä, jonka useimmat tuntevat henkilökohtaisesti? Se välittää tämän sympaattisen viestin myös muille.
Luterilaisia piispoja ei kutsuta tuolla tavalla, koska useimmat eivät ole heitä tavanneet koskaan eivätkä varsinkaan tunne heitä henkilökohtaisesti.
Itse tunnen ylpeyttä siitä, että voimme kutsua piispaamme Teemu-piispaksi tai piispa Teemuksi.
Luterilaisia piispoja ei kutsuta tuolla tavalla, koska useimmat eivät ole heitä tavanneet koskaan eivätkä varsinkaan tunne heitä henkilökohtaisesti.
Itse tunnen ylpeyttä siitä, että voimme kutsua piispaamme Teemu-piispaksi tai piispa Teemuksi. "
Olet ylpeä siitä, että katolinen hiippakunta koostuu niin pienestä poppoosta, että piispa on jokaisen kamu?
Olen niin korviani myöten täynnä tuollaista konservatiivien paatosta, etten viitsisi edes vastata. On se vain kumma, että eräiden päähän ei mahdu se totuus, ettei Vatikaani kakkonen ollut mikään kirkon uudistumisen päätös, vaan päinvastoin sen lähtökohta ja perusta. Kirkko uudistuu koko ajan eikä voi lukita itseään edes 1960-luvun asiakirjoihin, vaikka Opus Dei ja muut patakonservatiivit kuinka niin haluaisivat.
Piispat jatkuvasti vaativat laajempaa keskustelua, enemmän ekumeniaan sekä mm. haitallisen ja suorastaan vaarallisen pakkoselibaatin poistamista. Jos et minua usko, lue sitten vaikka (minun henkilökohtaisen suosikkini) kardinaali Carlo Maria Martinin uusimmat kirjat. Siitä mistä kardinaalit puhuvat maailmalla, emme edes me maallikot saisi puhua täällä Suomessa! Siis halojaa?! Tunnetko Vatikaani kakkosen paremmin kuin kardinaalit?
En aio puhua Katkirkon nimissä, mutta minun tuntemistani katkirkkolaisista tai muuten Katkirkkoa kannattavista kukaan ei ole hyökännyt eikä aio hyökätä Teemu-piispaa vastaan. Siihen ei ole mitään syytä. Myöskään hänen edeltäjäänsä vastaan ei hyökätty, vaan tämän toimintatapoja kritisoitiin. Kuten Marialainen muistutti, Teemu-piispa on käsitteenä aivan asiallinen ja kunnioittava. Jos et minua usko, kysy sitten Teemu-piispalta itseltään!
Konservatiivit halusivat tänne jonkin patakonservatiivisen opparimielisen piispan. Kun niin ei tapahtunut, he ovat tällä palstalla purkaneet turhautumistaan. Kysymys on kuolinhorinoista, sillä seuraavat 15-20 vuotta tämä hiippakunta tulee vankasti pysymään ekumeenisella linjalla. Ekumenia velvoittaa.
Kiitos upean ekumenia-myönteisestä kirjoituksestasi! Tästä on hyvä jatkaa. Pitkään en luottanut katolilaisten vilpittömyyteen ekumenian suhteen. Luettuani tätä palstaa pari kuukautta nyt luotan.
Lut.sivuhuomautus lienee kat.kirkkolaisen aseenkantaja.
Lut. sivuhuomautus on pelkästään ekumeeninen, siksi hän näkee, että katolisen kirkon tulevaisuus on WAC-liikkeessä, jota täällä Suomessa edustaa Katkirkko.
Katolisen kirkon tulevaisuus ei ole WAC-liikkeessä. Kirkon painopiste on siirtymässä pois kehittyneestä länsimaailmasta, jossa WAC-liikkeen arvoperusta on. Yhä enemmän modernista lännestä erkaantuva Vatikaani saattaa luottaa kolmannen maailman arvokonservatiivisiin mielialoihin.
Isä Jan Aarts pistettiin sivuun, koska hänellä ei ilmeisesti ollut puhtaat jauhot pussissaan. Nämä asiat on jo käsitelty, ja vaikka sinä ja ihan muutama muu näistä asioista imisitte ravintoa edelleenkin, niin mennyt on jo mennyttä, ja mikä on lopputulos.
Loppuasetelma on. Suomen katolinen kirkko elää kukoistavampana kuin koskaan. Isä Jan Aartsin hölmöilyt ja typerät katkirkon nettisivut - ei vois vähmpää kiinnostaa. Ehkä voit haikailla sankarvuoden 2003 perään ja muistaa vihasi ja tuohtumuksesi, mutta aika on jo ajanut näiden ohi. Sanotaan, että karavaani kulkee ja rakkikoirat räksyttävät. Karavaani meni ohi - jo monta vuotta sitten, mutta koirat vielä räksyttävät. Niin on monet koirat karavaanille räksyttäneet, mutta miten käy lopulta kiukkuisenkin haukun. Hukkuu kuin pieru saharaan - ja mikään ei muutu.
Pyhä katolinen kirkko on ja pysyy. Piispa Teemulla ei ollut muuten osaa eikä arpaa DIE GRANDE riitaan. Eikä ollut niillä monilla muillakaan, jotka ovat liittyneet kirkkoon näiden vuosien varrella. Meillä on oikein hyvä kirkko. Meillä on hengellinen piispa ja hyvät papit. Aineellisestikin menee muuten paljon paremmin.
Meillä mene hyvin ja meitä kiinnostaa jotkut vanhat riidat yhtä paljon kuin Leonid Breznevin terveys. Meidän hyvää ilmapiiriä ovat nimeltä mainitakseni rakentaneet isä Marino, piispa Teemu, isä Donbosco ja monet muut....isä Kazimierz.
Jos jollakulla on vaikea persoonallisuus tai jopa -häiriö, voi vähän miettiä omaa parantumistaan. Uskon salaisuus kun ei ole riita, vaan rakkaus. Kirkko ilmentää Jumalan tahtoa. Sen uskominen ja Jumalan lähellä eläminen ei aina ole helppoa. Jos pelkästään näkee ristiriitoja ja vääryyksiä joka puolella ja erityisesti Pyhän katolisen kirkon toiminnassa, voisi ekskommunikoida itsensä joksikin aikaa. Meidän nimittäin pitää olla myös kuuliaisia.
Olen muuten ihan varma, että kuuroille korville menee tämäkin asia. Tämä henkilö, joka saa kaikkensa tästä katkirkko-jutusta menee tämän asian kanssa hautaan. Mies tai nainen, joka vihasi kuolemaansa saakka. Joskus kolmen vuoden kuluttua, hän vielä puhuu jostain katkirkosta, joka eli hetkensä ja jolloin joku eli hetkessä. Kanssaihmisiä ei kiinnosta.
Mikä on kaikkein pahinta tälle katkirkko-henkilölle. Tietoisuus siitä, että katkirkko ei muuttanut mitään. Se, että karavaani meni ohi ja haukku jäi saharaan. Asiat nimittäin eivät koskaan olleet huonosti suuren enemmistön mielestä. Ihmiset ovat istuneet onnellisina messuissa kaikki nämä vuodet. Nyt vielä uusi piispa, joka malllikkaasti on toiminut kirkon palvelijana.
"Suomen katolinen kirkko elää kukoistavampana kuin koskaan. -- Ehkä voit haikailla sankarvuoden 2003 perään ja muistaa vihasi ja tuohtumuksesi, mutta aika on jo ajanut näiden ohi".
"Meillä on oikein hyvä kirkko. Meillä on hengellinen piispa ja hyvät papit." "Meidän hyvää ilmapiiriä ovat nimeltä mainitakseni rakentaneet isä Marino, piispa Teemu, isä Donbosco ja monet muut....isä Kazimierz."
"Uskon salaisuus kun ei ole riita, vaan rakkaus. Kirkko ilmentää Jumalan tahtoa. Sen uskominen ja Jumalan lähellä eläminen ei aina ole helppoa. Jos pelkästään näkee ristiriitoja ja vääryyksiä joka puolella ja erityisesti Pyhän katolisen kirkon toiminnassa, voisi ekskommunikoida itsensä joksikin aikaa. Meidän nimittäin pitää olla myös kuuliaisia."
Kirjoitit niin kovin hyvin ja oikein, että täytyi vielä siteerata tuohon alkuun pitkät pätkät. Kiitos! Olen kanssasi sydämestäni samaa mieltä.
Molemmat seurakunnat Helsingissä toimivat hyvin, meillä on hyviä pappeja ja hyvä piispa - ja tämä ei ole kannanotto aikaisempien piispojen kausia vastaan, nyt on elettävä tässä ajassa.
Meillä ei ole koskaan menty sellaiseen liturgiseen sekoiluun, mitä jotkut uudistajapapit ulkomailla ovat toteuttaneet. Radikaalien muutosten vaatijoitakaan meillä ei tosiasiassa liene monta, eikä heitä kirkon elämässä näy, he taitavat olla olemassa vain tällä palstalla.
Meillä Suomen katolilaisilla on täysi syy olla kiitollisia siitä, miten hienosti asiat meillä ovat. Vain sen talous on suuri ongelma. Riitelyt pitää jättää taakse ja jokaisen ottaa rakentavaa vastuuta kirkostamme.
On mukavaa lukea, että joku on vihdoinkin ymmärtänyt mistä kaikesta Katkirkon toiminnassa on ollut kysymys.
Vaikka Katkirkko eläisi nyt hiljaiseloa, se ei tule missään nimessä sammumaan osana WAC-liikettä. Muutosvoimat ovat vahvistumassa kirkossamme, ekumenian tulevaisuus on edessämme ja Vatikaani kakkosen päätöksissä on vielä paljonkin sovellettavaa.
Suomen katolinen kirkko kukoistaa ekumenian ansiosta. Ilman sitä se olisi kuollut.
"Molemmat seurakunnat Helsingissä toimivat hyvin, meillä on hyviä pappeja ja hyvä piispa... Meillä Suomen katolilaisilla on täysi syy olla kiitollisia siitä, miten hienosti asiat meillä ovat."
Tietääkseni hiippakunnassanne ei toimi YHTÄKÄÄN suomalaissyntyistä pappia tai diakonia. Tietääkseni teillä ei toimi kuin PARI suomalaissyntyistä sisarta, jotka ovat reippaasti keski-iän paremmalla puolella. Itse kyllä tervehdin ekumeenisen Teemu Sipon valintaa piispaksi, mutta ihmettelen puheitanne siitä miten "hienosti" asiat teillä oikein ovat.
Katolinen kirkko ei ole kyennyt juurtumaan Suomeen uudelleen sen jälkeen kun uskonpuhdistus sen täältä karkotti. Tämän hetkinen suomalainen piispakaan ei kuvaa muuta, kun papistossa ei ole hänelle seuraajaa kasvamassa. Ehkä tuo virinnyt kiinnostus vanhaa latinankielistä messua kohtaan kertoo osaltaan, että kirkkokansa on väsynyt pappien kovin murteelliseen suomen kieleen.
Vaatiiko Kirkon juurtuminen johonkin maahan sitä, että sen johdossa oleva piispa puhuu suomen kieltä murtamatta? Onko khat-kirkkolaisen mielessä jokin erityinen murre, jota tämän henkilön pitäisi osata kyetäkseen hyväksyttävään suoritukseen? Vai pitääkä hänen hallita kielen YLE:n uutistenlukijoiden tavalla? Entä riittääkö se, että hän hallitsee, vai pitäisikö hänen vanhempiensa ja isovanhempiensa pystyvän/pystyneen siihen?
Tällaisia vaatimuksia ei Suomessa menneinä vuosikymmeninä asetettu armeijan sodanaikaiselle ylipäällikölle ja myöhemmälle presidentille Mannerheimille, joka sai vapaasti puhoa murheellista suomea kenenkään epäilemättä, että siitä seuraisi Suomen maan murtuminen. Ja tänä päivänä ulkoministerimme voi vapaasti puhua murteellista suomea, ja olla kaikenlisäksi äidinkieleltään ruotsalainen joutumatta silti epäillyksi ei-suomalaisuudesta. Miksi sitten tällaisia vaateita esitetään katolilaisille papeille ja piispoille?
Kieli on osa suomalaisuutta. Mutta niin on myös kansalaisuus (jonka edellytys ei suinkaan ole Suomessa syntyminen), kulttuuri (johon voi tutustua ja jonka mukaan elää vaikka olisi sattunut syntymään vaikkapa Yhdsyvalloissa), ja uskonto (maassamma perinteisesti kristinusko - ei ainoastaan luterilaisuus).
Katolisessa Kirkossa Suomessa on lukuisia piispoja ja pappeja, jotka osaavat suomea paremmin kuin moni sitä äidinkielenään puhuva. Heidän murteensa ei ole savo tai slanginsa Kalliosta, mutta kielitaito täysin riittävä saarnojen pitoon, sakramenttien toimitukseen ja uskovien neuvontaan.
Kun ei ole yhtään Suomessa syntynyttä pappia kirkossa, niin ei sellainen kirkko ole todellakaan juurtunut Suomeen.
"Katolisessa Kirkossa Suomessa on lukuisia piispoja ja pappeja, jotka osaavat suomea paremmin kuin moni sitä äidinkielenään puhuva."
Siis esimerkiksi kuka? Tuollainen edustaa vain hurmiohenkistä haihattelua, jolla teet kirkkomme ainoastaan naurettavaksi. Kaikilla ulkomaalaisilla papeillamme on vieras aksentti ja useimmat heistä tekevät sijamuotovirheitä. Lisäksi kaikilla sanasto on kovin suppea.