http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010012410989264_uu.shtml
"- Ei kunnan tehtävä voi olla palkata ihmisille seuraneitejä, Kokkonen, 64, paukauttaa.
Hän ehdottaa, että potilaille lähetettävissä laskuissa lukisi aina, kuinka paljon potilaan käyttämän palvelun tuottaminen yhteiskunnalle on maksanut.
- Ihmisillä ei ole mitään käsitystä, mitä ihmisten hoitaminen maksaa, Kokkonen lataa lehdessä."
Niin, on varmasti tervetullutta ja tärkeää jotta vanhukset, ikänsä maataan työllään palvelleena, elämänsä ehtoopuolella ymmärtävät, kuinka kalliiksi he ovat yhteiskunnalle lopulta käyneet.
Tästä näkökulmasta katsottuna jokaisen ihmisen arvo yhteiskunnalle on tasan nolla, siitä hetkestä lukien kun hän lakkaa tuottamasta ja alkaakin kuluttamaan yhteiskunnan varoja.
Samaisesta näkökulmasta voi vetää myös sen johtopäätöksen, että ihmisten hoitaminen olisi oikeutettua vain siinä tapauksessa että he kykenisivät maksamaan reaalisesti kaiken mitä heidän hoitonsa oikeasti maksaa (ja mielellään vaikka vielä hyvänmielen lisää siihen päälle).
Näinmuodoin voidaan siis katsoa, että olemme yhteiskunnan eliitin ylläpitämiseksi välttämätöntä raaka-ainetta, pitäen arvomme vain niin kauan kuin kykenemme tuottamaan enemmän kuin kulutamme.
Kun meidät on imetty kuiviin, kun voimamme ovat ehtyneet, sosiaaliset suhteet kuivahtaneet, silloin miedän sietäisi ymmärtää jo mennä, poistua luonnollisen tai vaikka joudutetun tien kautta, ihan vain jotta hiukankin paremmassa asemassa olevat ihmiset saisivat edelleen nauttia niistä etuuksista jotka rakentuvat sen työn kautta jota me ihmiset terveinä päivinämme "talolle" tuotamme.
"- Ei kunnan tehtävä voi olla palkata ihmisille seuraneitejä, Kokkonen, 64, paukauttaa.
Hän ehdottaa, että potilaille lähetettävissä laskuissa lukisi aina, kuinka paljon potilaan käyttämän palvelun tuottaminen yhteiskunnalle on maksanut.
- Ihmisillä ei ole mitään käsitystä, mitä ihmisten hoitaminen maksaa, Kokkonen lataa lehdessä."
Niin, on varmasti tervetullutta ja tärkeää jotta vanhukset, ikänsä maataan työllään palvelleena, elämänsä ehtoopuolella ymmärtävät, kuinka kalliiksi he ovat yhteiskunnalle lopulta käyneet.
Tästä näkökulmasta katsottuna jokaisen ihmisen arvo yhteiskunnalle on tasan nolla, siitä hetkestä lukien kun hän lakkaa tuottamasta ja alkaakin kuluttamaan yhteiskunnan varoja.
Samaisesta näkökulmasta voi vetää myös sen johtopäätöksen, että ihmisten hoitaminen olisi oikeutettua vain siinä tapauksessa että he kykenisivät maksamaan reaalisesti kaiken mitä heidän hoitonsa oikeasti maksaa (ja mielellään vaikka vielä hyvänmielen lisää siihen päälle).
Näinmuodoin voidaan siis katsoa, että olemme yhteiskunnan eliitin ylläpitämiseksi välttämätöntä raaka-ainetta, pitäen arvomme vain niin kauan kuin kykenemme tuottamaan enemmän kuin kulutamme.
Kun meidät on imetty kuiviin, kun voimamme ovat ehtyneet, sosiaaliset suhteet kuivahtaneet, silloin miedän sietäisi ymmärtää jo mennä, poistua luonnollisen tai vaikka joudutetun tien kautta, ihan vain jotta hiukankin paremmassa asemassa olevat ihmiset saisivat edelleen nauttia niistä etuuksista jotka rakentuvat sen työn kautta jota me ihmiset terveinä päivinämme "talolle" tuotamme.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.