Ilkan pääkirjoitus 23.2.2009
Huomenna tasavallan presidentti Tarja Halonen saa vieraita, joiden kanssa olisi hyvä puhua ruotsia. Suomenruotsalaisten kansankäräjien lähetystö tulee kylään puheenjohtaja ja kansanedustaja Ulla-Maj Wideroosin (r.) johdolla.
Kansankäräjien edustajien mukaan Suomen kieli-ilmasto on ruotsinkielisen vähemmistön kannalta nykyään huonompi kuin aikoihin.
Kansankäräjät on periaatteessa kaikkia suomenruotsalaisia edustava toimija, mutta Ruotsalaisella kansanpuolueella on siinä määräävä asema.
RKP:n puheenjohtajan Stefan Wallinin mukaan kielteisyys ruotsin kieltä kohtaan on kasvanut ja saanut uutta käyttövoimaa internetin keskustelupalstoista sekä ulkomaalaisvastaisuudesta, joka kanavoituu puolueeseen, koska maahanmuuttoasioista vastaa ministeri Astrid Thors (r.).
Wallinin kommentti osoittaa, että hän pitää RKP:tä ja ruotsinkielistä vähemmistöä samana asiana. Mikä on puoluetta vastaan, on vähemmistöä vastaan. Mikä on puolueelle hyväksi, on koko vähemmistölle hyväksi.
Suosiota ei kuitenkaan mitata pelkästään nimettömissä nettikeskusteluissa. Tänä vuonna saatetaan nähdä ensimmäisen eurovaalit, joissa RKP jää kokonaan ilman edustajaa.
Suomenruotsalaisia on kuitenkin valittu europarlamenttiin myös muiden puolueiden listoilta. Niin voi käydä myös jatkossa. Siksi on parempi tarkastella yhden puolueen menestystä ja kokonaisen kieli- ja kulttuurivähemmistön asemaa erikseen.
* * *
RKP syntyi runsaat sata vuotta sitten sääty- ja luokkarajat rikkovana kielipuolueena.
Säätyvallan aikaan suomenruotsalaisten asema perustui aateliin ja muuhun säätyläistöön. Eduskuntauudistuksen jälkeen saariston kalastajat ja Pohjanmaan talonpojat löysivät itsensä samasta puolueesta kartanoaatelin ja helsinkiläisen virkaeliitin kanssa.
Puolueen kannatus on laskenut tasaisesti vuosikymmenestä toiseen sitä mukaa kuin kieliryhmien rajat ovat tulleet matalammiksi.
Kun kaksikieliset perheet ovat yleistyneet ja kielen ja kulttuurin ylläpito on huomattu mahdolliseksi myös suomenkielisten kanssa eläen, oman pienen kielipuolueen olemassaolo on joutunut kyseenalaiseksi.
Perinteisesti RKP kattoi kaikki muut aatesuunnat paitsi vasemmiston. Nykyään myös kristillisdemokraateissa, vihreissä ja kokoomuksessa on merkittäviä ruotsinkielisiä poliitikkoja. Suurista puolueista keskusta on viimeisenä lähtenyt kalastamaan ruotsinkielisiä äänestäjiä.
Ruotsin kieli on suomen lisäksi ainut kieli, jota käyttäen pystyy elämään koko elämänsä Suomessa. Siinä se eroaa muista vähemmistökielistä, jotka on mahdollista säilyttää Suomessa eläen.
Kielen asemaa tukee laaja kielenopetus koko ikäluokalle, lehtiä, televisiokanava, varakkaita säätiöitä, omia kulttuuri-instituutioita ja joukko korkeakouluja.
Tällaisessa maassa suhtautuminen ruotsin kieleen on RKP:n poliitikkojen mielestä siis kielteisempi kuin miesmuistiin.
* * *
Helsingin Sanomien haastattelussa (22.2.) Wallin listaa pitkän rivin huolenaiheita.
Huomattava osa niistä liittyy pohjalaisiin hallintoratkaisuihin. Työpaikkojen siirtyminen alueellistamisen takia pois kaksikielisestä Helsingistä, ELY:n keskuspaikan sijoittaminen Seinäjoelle, poliisipiirien rajat, Keski-Pohjanmaan yhteistyösuunta ja monet muut ovat kivenä kengässä.
Lista paljastaa, että kyse ei ole kaksikielisyydestä vaan RKP:n paikallisen valta-aseman murtumisesta.
Todellisuudessa RKP on vastustanut aitoa kaksikielisyyttä ja ajanut väkisin yksikielisiä ratkaisuja, joista sekä suomen- että ruotsinkieliset ovat kärsineet.
Ilmeisin esimerkki on Vaasan yliopisto, josta ei RKP:n vastustuksen takia tullut kaksikielistä. Se on vuosikymmeniin pahin virhe Vaasan kehittämisestä. Ei ole Etelä-Pohjanmaankaan etu, että rannikolla on yliopisto, jota uhkaa pudotus tiedeyliopistojen sarjasta pelkkien massakouluttajien joukkoon.
Ruotsinkielistä koulutusta yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa ollaan kovaa vauhtia keskittämässä Turkuun. Tällaisten linjausten jälkeen on tekopyhää valittaa yksittäisen viraston keskuspaikan sijainnista.
Kaksikielisyys on ehdottoman kannatettava ja tavoiteltava asia. Se tosin merkitsee sitä, että luontevilla alueilla hallinnon ja koulutuksen toimijat ovat kaksikielisiä. Silloin ne ovat riittävä elinvoimaisia palvelemaan molempia kieliryhmiä.
Sellaista politiikkaa ajamaan tosin tarvitaan eduskunnassakin enemmistö. Pienen kielipuolueen voimin se ei onnistu. Eikä näy olevan halujakaan.
Huomenna tasavallan presidentti Tarja Halonen saa vieraita, joiden kanssa olisi hyvä puhua ruotsia. Suomenruotsalaisten kansankäräjien lähetystö tulee kylään puheenjohtaja ja kansanedustaja Ulla-Maj Wideroosin (r.) johdolla.
Kansankäräjien edustajien mukaan Suomen kieli-ilmasto on ruotsinkielisen vähemmistön kannalta nykyään huonompi kuin aikoihin.
Kansankäräjät on periaatteessa kaikkia suomenruotsalaisia edustava toimija, mutta Ruotsalaisella kansanpuolueella on siinä määräävä asema.
RKP:n puheenjohtajan Stefan Wallinin mukaan kielteisyys ruotsin kieltä kohtaan on kasvanut ja saanut uutta käyttövoimaa internetin keskustelupalstoista sekä ulkomaalaisvastaisuudesta, joka kanavoituu puolueeseen, koska maahanmuuttoasioista vastaa ministeri Astrid Thors (r.).
Wallinin kommentti osoittaa, että hän pitää RKP:tä ja ruotsinkielistä vähemmistöä samana asiana. Mikä on puoluetta vastaan, on vähemmistöä vastaan. Mikä on puolueelle hyväksi, on koko vähemmistölle hyväksi.
Suosiota ei kuitenkaan mitata pelkästään nimettömissä nettikeskusteluissa. Tänä vuonna saatetaan nähdä ensimmäisen eurovaalit, joissa RKP jää kokonaan ilman edustajaa.
Suomenruotsalaisia on kuitenkin valittu europarlamenttiin myös muiden puolueiden listoilta. Niin voi käydä myös jatkossa. Siksi on parempi tarkastella yhden puolueen menestystä ja kokonaisen kieli- ja kulttuurivähemmistön asemaa erikseen.
* * *
RKP syntyi runsaat sata vuotta sitten sääty- ja luokkarajat rikkovana kielipuolueena.
Säätyvallan aikaan suomenruotsalaisten asema perustui aateliin ja muuhun säätyläistöön. Eduskuntauudistuksen jälkeen saariston kalastajat ja Pohjanmaan talonpojat löysivät itsensä samasta puolueesta kartanoaatelin ja helsinkiläisen virkaeliitin kanssa.
Puolueen kannatus on laskenut tasaisesti vuosikymmenestä toiseen sitä mukaa kuin kieliryhmien rajat ovat tulleet matalammiksi.
Kun kaksikieliset perheet ovat yleistyneet ja kielen ja kulttuurin ylläpito on huomattu mahdolliseksi myös suomenkielisten kanssa eläen, oman pienen kielipuolueen olemassaolo on joutunut kyseenalaiseksi.
Perinteisesti RKP kattoi kaikki muut aatesuunnat paitsi vasemmiston. Nykyään myös kristillisdemokraateissa, vihreissä ja kokoomuksessa on merkittäviä ruotsinkielisiä poliitikkoja. Suurista puolueista keskusta on viimeisenä lähtenyt kalastamaan ruotsinkielisiä äänestäjiä.
Ruotsin kieli on suomen lisäksi ainut kieli, jota käyttäen pystyy elämään koko elämänsä Suomessa. Siinä se eroaa muista vähemmistökielistä, jotka on mahdollista säilyttää Suomessa eläen.
Kielen asemaa tukee laaja kielenopetus koko ikäluokalle, lehtiä, televisiokanava, varakkaita säätiöitä, omia kulttuuri-instituutioita ja joukko korkeakouluja.
Tällaisessa maassa suhtautuminen ruotsin kieleen on RKP:n poliitikkojen mielestä siis kielteisempi kuin miesmuistiin.
* * *
Helsingin Sanomien haastattelussa (22.2.) Wallin listaa pitkän rivin huolenaiheita.
Huomattava osa niistä liittyy pohjalaisiin hallintoratkaisuihin. Työpaikkojen siirtyminen alueellistamisen takia pois kaksikielisestä Helsingistä, ELY:n keskuspaikan sijoittaminen Seinäjoelle, poliisipiirien rajat, Keski-Pohjanmaan yhteistyösuunta ja monet muut ovat kivenä kengässä.
Lista paljastaa, että kyse ei ole kaksikielisyydestä vaan RKP:n paikallisen valta-aseman murtumisesta.
Todellisuudessa RKP on vastustanut aitoa kaksikielisyyttä ja ajanut väkisin yksikielisiä ratkaisuja, joista sekä suomen- että ruotsinkieliset ovat kärsineet.
Ilmeisin esimerkki on Vaasan yliopisto, josta ei RKP:n vastustuksen takia tullut kaksikielistä. Se on vuosikymmeniin pahin virhe Vaasan kehittämisestä. Ei ole Etelä-Pohjanmaankaan etu, että rannikolla on yliopisto, jota uhkaa pudotus tiedeyliopistojen sarjasta pelkkien massakouluttajien joukkoon.
Ruotsinkielistä koulutusta yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa ollaan kovaa vauhtia keskittämässä Turkuun. Tällaisten linjausten jälkeen on tekopyhää valittaa yksittäisen viraston keskuspaikan sijainnista.
Kaksikielisyys on ehdottoman kannatettava ja tavoiteltava asia. Se tosin merkitsee sitä, että luontevilla alueilla hallinnon ja koulutuksen toimijat ovat kaksikielisiä. Silloin ne ovat riittävä elinvoimaisia palvelemaan molempia kieliryhmiä.
Sellaista politiikkaa ajamaan tosin tarvitaan eduskunnassakin enemmistö. Pienen kielipuolueen voimin se ei onnistu. Eikä näy olevan halujakaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja nyt vuotta myöhemmin STT uutisoi asiasta näin HBL:n julkaisemana 22.1.2010:
Suomen ruotsalaiset menettävät uskonsa ruotsin kielen tulevaisuuteen
Julkaistu HBL: 22/01/2010, 12:42
Yhä harvemmat suomenruotsalaiset uskovat, että ruotsin kielellä olisi tulevaisuutta Suomessa. Muutos on radikaali verrattuna aiempiin vuosiin.
Vain 67 prosenttia suomenruotsalaisista uskoo tänään, että ruotsilla on tulevaisuutta Suomessa. Se on merkittävästi vähemmän kuin 2005, jolloin 87 prosenttia suomenruotsalaisista uskoi ruotsin kielen tulevaisuuteen. Vuonna 1979 kokonaista 90 prosenttia uskoi ruotsin kielen tulevaisuuden olevan turvattu.
Tämä käy ilmi barometristä 09, joka julkistettiin perjantaina. Kyse on toistuvista tutkimuksista, joilla kartoitetaan asenteita ja mielipiteitä ”Ruotsalaissuomessa”.
– Yhä useammasta suomenruotsalaisesta on tullut kyyninen, sanoo tutkija Kjell Herberts, joka on yllättynyt tuloksesta. Vaikuttaa kuin kansalaiset eivät enää ota ruotsin kielen tulevaisuutta taattuna. Herbertsin mukaan kehityssuunta on yleinen eikä liity mihinkään vastaajien erityisryhmään.
-Luulen, että tämä pessimismi on vastaus siihen, kuinka ruotsinkielisiä asioita käsitellään valtakunnanpolitiikassa.
Suomenruotsalaiset ovat kärsineet useita tappioita, sanoo Herberts ja esittää esimerkkeinä Tammisaaren synnytyssairaalan, Kokkolan kysymyksen ja Sipoon osan liittämisen Helsinkiin, sekä ministereitä, jotka eivät tiedä kuinka monta suomenruotsalaista Suomessa on, ja ruotsinkielisen Ylen leikkaukset.
– Nämä ovat sellaisia asioita, jotka kansa muistaa ja se myös näkyy asenteissa.
Huonontunut kieli-ilmapiiri
Ylipäätään suomenruotsalaisten mielestä kieli-ilmapiiri on huonontunut viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana. Melkein 80 prosenttia on sitä mieltä, että asenteet ruotsin kieltä kohtaan ovat muuttuneet huonommiksi valtakunnanpolitiikassa. Vajaa 70 prosenttia on havainnut saman kehityksen joukkoviestimissä. Sen sijaan vain muutamien mielestä asenteet omassa lähiympäristössä tai työpaikalla olisivat huonontuneet.
– Ongelmien ydin on valtakunnanpolitiikassa tapahtuneet asiat. Ongelma on siellä, sanoo Herberts.
60-70 prosenttia on sitä mieltä, että myös valtiolla ja yksityisellä sektorilla ruotsinkielinen palvelu on huonontunut. Ongelma korostuu valtion tasolla. Useimmat ovat kuitenkin jotensakin tyytyväisiä ruotsinkieliseen palveluun kotikunnassaan.
– Puolet kommentoijista vaatii poliitikoilta kovempia otteita ja toivovat Rkp:n oppivan tekemään paremmin yhteistyötä muiden puolueiden kanssa kielikysymyksissä, sanoo Herberts.
– Mutta melkein yhtä moni oli sitä mieltä, että ruotsin tulevaisuus on imagokysymys ja suomenruotsalaisten pitää olla parempia markkinoimaan itseään suomenkieliselle Suomelle. Tässä kaksikieliset perheet voisivat olla esikuvana.
Barometri 09 on myös tutkinut suomenruotsalaisten sosiaalisten medioitten käyttöä. Tuloksista ilmenee, että Facebook on suosituin ja sitä käyttää päivittäin runsaat 20 prosenttia. Kotimaisia vaihtoehtoja X3M Community, berusad.org ja peppar.fi sivustoja käyttää vajaa yksi prosentti tutkimusryhmästä. Sosiaalisten medioitten käyttö on tavallisinta 18-35-vuotiaiden keskuudessa.
Barometri 09:ään osallistui 1043 äidinkieleltään ruotsinkielistä
STT
"Ylipäätään suomenruotsalaisten mielestä kieli-ilmapiiri on huonontunut viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana. Melkein 80 prosenttia on sitä mieltä, että asenteet ruotsin kieltä kohtaan ovat muuttuneet huonommiksi valtakunnanpolitiikassa. Vajaa 70 prosenttia on havainnut saman kehityksen joukkoviestimissä. Sen sijaan vain muutamien mielestä asenteet omassa lähiympäristössä tai työpaikalla olisivat huonontuneet."
Tämä on hieno asia, suomenkieliset ovat siis yhä suuremmassa määrin valinnanvapauden ja tasa-arvon puolella. Vastenmielisyyttä tunnetaan RKP:tä ja sen harjoittamaa politiikkaa kohtaan, mutta ruotsinkielisiä yksilöitä kohdellaan tasavertaisesti ja hyvin.
Minä uskon, että pakkoruotsi ja kielikiintiöt poistetaan pian sovussa ja hyvässä yhteisymmärryksessä. Sitten voimme jatkaa ruotsinkielisen vähemmistön hyvää kohtelua hieman kohtuullisimmista asetelmista.
Useimmat suomenruotsalaiset ovat ihmisinä mukavaa porukkaa ja ymmärtävät hyvin sen, että ruotsinkieli on asia, joka pitäisi olla vapaavalintainen. Toki kusipäitä on joukossa, mutta on niitä suomenkielisissäkin. RKP:tä äänestetäänkin sen vuoksi, että RKP osaa hyvin lypsää etuja ja rahaa kannattajiensa alueelle riippumatta siitä, mikä puolue on hallitusvastuussa. RKp istuu hallituksessa, mutta ei silti koskaan ole hallitusvastuussa. Tuskin RKP:n kannatus laskisi, jos se antaisi periksi kielikiistassa. Itse asiassa kannatus voisi jopa nousta, sillä silloin RKP:n vahvoilla alueilla myös suomenkieliset saattaisivat äänestää RKP:n edustajia.
Nuo muutamat ovat varmaankin suivaantuneet jouduttuaan kielikeskustelussa loogiseen umpikujaan ja naurun alaisiksi.
Sama juttu kun jonkun fasistin tai kommunistin kanssa väittelee. Suuttuvat mahottomasti huomattuaan olevansa väärässä.
Lähes 50% suomalaisista inhoaa RKP:tä. Tästä oli tutkimus jokunen vuosi sitten. Nyt määrä on varmasti kasvanut.
"Minä uskon, että pakkoruotsi ja kielikiintiöt poistetaan pian sovussa ja hyvässä yhteisymmärryksessä."
"Mutta Kirsi puhui PATTITILANTEESTA johon on ajauduttu. Siitä olisi jollain tavoin päästävä pois mutta kuinka se tapahtuu, että kukaan menettää kasvojaan? Monet poliitikot ovat vannoneet pakkoruotsin ja kaksikielisyyden nimiin joten on melko turhaa odottaa, että nämä samat poliitikot laukaisisivat PATTITILANTEEN. Luulen, että ainoa keino tilanteen laukaisemiseen on se, että vaihdetaan poliitikot A:sta Ö:hön jolloin voidaan aloittaa uudelta puhtaalta pöydältä. Tähän kai Richard Järnefeltkin viittasi joitakin vuosia sitten eräässä kirjoituksessaan, että jos kansanedustajat eivät kuuntele enemmistön ääntä niin ne on vaihdettava uusiin.