Vertailun vuoksi...

...lyhyesti taustatietoa hindulaisuudesta.
Huomautan, että jos kirjoitukset, jotka tarkoitan pohjaksi Raamattupohdiskelulle, ovat jonkun mielestä pahasta tai "lopunajan eksytystä," kannattaa hänen olla avaamatta näitä tekstejä. Uskostahan tässä ei ole kysymys, eikä etiikasta (vielä) tai kenenkään vakaumuksen horjuttamisesta. Olkoon jokaisen vakaumus hänen oma ja kunnioitettava asiansa.
*********************************************
Hindulaisuuden käsitys jumalista



Hindulaisuudessa on lukematon määrä persoonallisia jumalia ja jumalakäsitys on moniulotteinen. Jumalten lisäksi palvotaan esineitä, kasveja ja eläimiä.

Kaikki jumalat ilmentävät persoonattoman ja kaikkivaltiaan olennon, Brahmanin eri olomuotoja. Brahman on maailmansielu. Se on lopullinen, yliaistillinen, kaikkialla läsnä oleva, absoluuttinen ja ääretön olemus, kaiken koskaan olleen, ainiaan olevan, tai koskaan tulevan summa. Brahman ei ole jumala monoteistisessä mielessä, sillä sitä ei voi kuvata millään olevan tai ei – olevan määritelmille – se on kaikkien määritelmien tuolla puolen. Näin ollen sitä ei voi myöskään palvoa.

Brahmanin ilmenemismuodoista yleisemmin palvotut ovat Brahma, Vishnu ja Shiva. Brahma on luojajumala.

Brahma elää sata Brahma-vuotta ja kuolee sen jälkeen. Silloin koko maailmanjärjestys hajoaa palaten alkumateriaan. Sen jälkeen syntyy uusi Brahma ja uusi luomakunta. Myös jokaisen Brahma-päivän alussa ja lopussa tapahtuu osittaisia maailman luomisia ja tuhoamisia.

Vishnu on rakkauden jumala, jonka suhtautuminen ihmisiin on aina hyvänsuopa.

Vishnuun liitetään usein avatara-käsite. Sen mukaan Vishnu on lähettänyt maailmaan useita ruumiillistumia, näistä palvotuimmat ovat Krishna ja Rama.
********************************************************

...buddhalaisuudesta.
******************************************************

Buddhalaisuuden synty
- Siddharta Gautama



Himalajan vuoristossa syntyi 500 vuotta eKr. ruhtinaan perheeseen pieni poika. Hänelle annettiin nimeksi Siddhartha. Se tarkoittaa toteutunutta toivetta. Siddharthan vanhemmat tahtoivat turvata pojalleen onnellisen elämän. Siddhartha sai monia arvokkaita vieraita. Yksi vieraista (vanha tietäjä) itki ilosta nähtyään pojan, sillä hän näki pojassa ennusmerkkejä, joista näkyi, että lapsesta tulee mahtava Buddha. Pojan isä kysyi tietäjältä, mitä tietäjä tarkoitti, kun sanoi, että pojasta tulisi Buddha. Tietäjä kertoi, että poika luopuisi ylellisestä elämästään ja lähtisi etsimään ikuista totuutta. Vanhemmat pelästyivät ja päättivät suojella lastaan ulkomaailman suruilta ja murheilta.

Siddhartha eli elämäänsä onnellisena, mutta tietämättömänä ulkomaailmasta. Siddhartha ei saanut poistua palatsiensa alueelta, koska hänen vanhempansa halusivat suojella häntä. Siitä huolimatta Siddhartha oli kiinnostunut palatsin ulkopuolella olevasta elämästä. Lopulta eräänä päivänä ollessaan 29-vuotias hän päätti lähteä palatsin muurien ulkopuolelle.

Siddhartha kauhistui nähdessään, millaista elämä oli palatsin muurien ulkopuolella. Hän näki, miten kansa kärsi ja palasi nopeasti palatsiinsa. Päivä toisensa jälkeen hän mietti, mitä hänen pitäisi tehdä kansan hyväksi. Hän päätti lähteä palatsista ja jättää kaiken ylellisyyden taakseen.

Siddharta lähti etsimään vastausta siihen, miten kansa voisi vapautua kärsimyksistään. Hän paastosi ja mietiskeli, mutta ei löytänyt vastausta kysymykseensä. Siddhartha vaelteli päämäärättä, kunnes saapui joen rantaan, jossa kasvoi pyhä bodhipuu. Se oli syntynyt samalla hetkellä kuin Siddhartha, mutta Siddhartha ei sitä tiennyt. Hän istuutui bodhipuun alle ja vaipui transsiin, joka kesti 40 päivää. Transsin aikana Mara-paholainen härnäsi Siddharthaa monilla houkutuksilla. Kun Siddhartha heräsi transsista, hän oli valaistunut eli Buddha. Hän oli myös löytänyt vastauksen kysymykseensä. Tuo vastaus oli Neljä jaloa totuutta, josta tuli buddhalaisuuden ydin.

*********************************************************

"Nämä esi-isien henget loivat lauluillaan maan ja tuhannet ihmiset savesta muovailemalla. Henkiolennot tekivät säännöt ja lait vaikuttamaan maahan ja sen ihmisiin, eläimiin ja kasveihin. Jotta elämä maassa olisi kestävää, noita sääntöjä pitäisi noudattaa ikuisesti."

Ja raamatun kirjoittajat ovat näiltäkin vain kopioineet tarinat? Sekö tässä sinulla on pointti?
Sun jutut alkaa jo kuulostaa siltä että juutalaiset ei ole keksineet mitään itse vaan kaikki on vain muualta varastettua tavaraa muokattuna itselle sopivaan muotoon. ;)

"Tämä ei ole kannan otto Kristinuskoon tai kenenkään henkilökohtaiseen vakaumukseen. Toivon, että tämä avaus säilyisi pohdiskeluna siitä, mistä Raamatussakin kerrotaan. Ei uskon ja vakaumuksen tasolla,vaan tiedon ja ymmärryksen tasolla."

Ok. Mistä aloittaa keskustelu? Voisiko olla vaikka se, että tässä oli taas jälleen yksi vahva kannanotto siihen että austraaliassakin uskottiin Jumalan luoneen elämän tänne, mahtavat olennot, henget laittoi kaiken alulle.

Tai voisimme yrittää pohtia missä uskonnollisessa pyhässä kirjoituksessa voisi olla uskottavin kertomus Jumalan luomis työstä.

vai etkö muista, mitä olen sinulle kertonut näiden maailman ns. luonnon- ja pakanauskojen yhteläisyyksistä tähän uskoon, jota kristinuskoksi nimitetään?

...että avaukseni herättää tunteita. Malttakaa. Lisää tekstiä on luvassa ja siirrytään pohdiskeluun sitten kun sen aika on. Ja Teuvo Sunille erikseen: malta nyt mielesi sinäkin, muistan kirjoituksesi. Ettei tämäkin avaus menisi hedelmättömäksi riitelyksi, en tässä vaiheessa ryhdy "kirjeenvaihtoon" kanssasi. Niin, siihen babylonialaiseen liittyen palaan asiaan kun aika koittaa.
Myös aiheeseen juutalaisuus/kristinusko tulemme aikanaan.

..Kiinan suuntaan.

Kungfutselaisuus - ydinasiat



* Perustaja: Kungfutse, 551-479 eKr
* Kirjauskonto, pyhänä kirjana Viisi klassikkoa, Keskustelut

Mainekkaalla mestari Kungfutsella ei ollut tarkoitus itse perustaa uutta uskontoa, mutta kuitenkin myöhemmin kungfutselaisuus saavutti osin uskonnon aseman. Siitä tuli virallinen valtionuskonto 100-luvulla eKr., minkä jälkeen sen arvo ja ajatusmaailma seremonioineen säilyivät aina 1900-luvulle saakka. Silloinen keisari uhrasi taivaalle ja paikallishallinnon virkamiehet paikallisille jumaluuksille. Kungfutsellekin jopa uhratttin, koska vainajien hengille piti tuoda uhrilahjoja. Kungfutsen kunniaksi pystytettiin jopa temppeleitä, joista monet kungfutselaiset oppineet suivaantuivat ja pitivät sitä kungfutselaisuuden vastaisena.

Kungfutselainen elämänkatsomus on antanut kiinalaiselle perinteelle lujuutta ja kestävyyttä parintuhannen vuoden ajan. Kungfutselaiset seuraavat kaikessa tarkoin määriteltyjä sääntöjä. Sääntöihin kuului paljon kumarteluja ja jäykkiä muotoja, kun taas vapaampaa elämää ja uusia tapoja pidettin raakalaismaisina. Uusia ajatuksia hyväksyttiin vain sillä edellytyksellä, että ulkoiset muodot säilyivät entisellään.

Kiinassa keisarivallan luhistumista vuonna 1911 seurasi sisäisen levottomuuden ja hajaannuksen vaihe. Kommunistisen vallankumouksen voitto vuonna 1949 antoi yhteiskuntaelämälle uutta lujutta.

Nykykiinalainen marxilaisuus voidaan liittää kungfutselaisuuten siten, että sekin korostaa ihmisten yhteiskunnallisia velvollisuuksia sekä uskollisuutta valtionjohtoa kohtaan, vaikkakin arvostelee sen kattavaa arvojärjestystä ja miehistä ylivaltaa.

Ns. kulttuurivallankumous (vuosina 1966-1976) oli kohdistettu yhteiskunnan kugfutselaisia piirteitä vastaan, kuten esimerkiksi ehdotonta kuuliaisuutta valtionjohdolle.

Kiinan ns. uudistus- ja avautumispolitiikan alettua vuonna 1978 Kungfutsen arvostus on taas lisääntynyt.
***************************************************

...luonnon uskonnoista.





Luonnonuskonnot ovat maailman vanhin uskontomuoto. Niillä on Afrikassa, Etelä-Amerikassa, Siperiassa ja Oseaniassa. n.100 milj. kannattajaa. Kaikissa luonnonuskonnoissa ovat kutakuinkin samat piirteet.

Pantestisessa jumalankäsityksessä jumaluutta ajatellaan olevan kaikkialla: esim. eläimissä, kivissä, puissa ja muissa luonnonpaikoissa. Luonnonuskonnoissa palvotaan erilaisia henkiä ja pidetään niihin yhteyttä. Useissa luonnonuskonnoissa uskotaan, että kaikilla olennoilla on sielu. Tätä kutsutaan animismiksi. Samoin luonnonuskonnoissa pidetään yleensä yhteyttä kuolleiden henkiin.

Tabu on kielto, joka suojaa ihmisiä ja koko yhteisöä vaarallisilta, yliluonnollisilta pahoilta voimilta. Niitä ovat erilaiset paikat tai eläimet ja kasvit.
Mana on voima, jota on erilaisissa esineissä tai eläimissä. Mana voi olla myös erikoiskyky, jota voi olla vain poppamiehillä, shamaaneilla ja noidilla.
Fetissi on esine, joka sisältää manaa.

Tietäjät, parantajat ja shamaanit ovat yhteisölleen elintärkeitä. He toimivat yliluonnollisen maailman ja ihmisten välittäjinä. Keski-Afrikassa luonnonuskonnoissa luullaan usein, että sairaudet johtuvat noituudesta ja silloin tarvitaan tietäjien apua.

Taivaassa uskotaan olevan isä Jumala ja äiti Jumala, jonka uskotaan antavan sadon ja hedelmällisyyden.

Shamaani ja poppamies käyttävät valkoista eli hyvää magiaa, ja noidat käyttävät mustaa eli pahaa magiaa.

Riitti on uskonnollinen tapa tai toimitus esim. elämän taitekohdassa tai vuodenaikojen vaihteluun liittyen.
****************************************************************

...taustaa.
*****************************************************


ISLAMIN PERUSTIEDOT

Synty:
Islam syntyi 600-luvun alussa jkr. Arabian niemimaalla. Syntyy vaikuttivat Muhammedin ilmestykset, muinaisarabialainen uskonto, juutalaisuus ja kristinusko.

Perustaja:
Profeetta Muhammed, 571-623 jKr.

Jumalakäsitys:
Ehdoton monoteismi. Jumalasta käytetään arabiankielistä nimeä Allah.

Ihmiskäsitys:
Ihminen on Jumalan luoma, pohjimmiltaan hyvä ja vastuussa teoistaan.

Pelastuskäsitys:
Allahin tahtoon tulee alistua. Uskonnon velvoitteitä tulee noudattaa tarkasti. Viimeisellä tuomiolla punnitaan hyvät ja pahat teot.

Islamin levinneisyysalue

Islam on maailmanuskonto, jonka piiriin kuuluu viidennes maapallon asukkaista, yli miljardi ihmistä. Se on levinnyt kaikkiin maanosiin ja lomittunut yhteen monien paikallisten kulttuurien kanssa. Länsi-Euroopassa elää noin 21 miljoonaa muslimia, Suomessa noin 20 000.

Islamin synty

Islam syntyi 600-luvulla Arabian niemimaalla, jossa sijaitsevat sen pyhimmät kaupungit Mekka ja Medina. Ensimmäinen islamilainen yhteisö siirtyi Mekasta Medinaan vuonna 622. Tästä lasketaan islamilaisen ajanlaskun alku.

Islam ei ole uusi uskonto, vaan vahvistaa sen totuuden, joka on tullut islamia edeltäneiden juutalaisuuden ja kristinuskon profeettojen kautta. Profeetta Muhammedin (570- 632 jaa.) katsotaan olevan viimeinen profeetta eli "profeettojen sinetti".

Arabia on islamin kieli

Arabia on islamin kieli, sillä islamin mukaan Jumala antoi pyhän kirjan, Koraanin, profeetta Muhammedille arabian kielellä.

Islamin sanastoa

Sana islam tulee sanajuuresta s-l-m, joka tarkoittaa mm. "olla turvassa, terve, virheetön, varma, vapaa; välttyä vaaralta".

Islam = "Jumalan tahtoon alistuminen, mukautuminen, Jumalalle omistautuminen, entisen elämän hylkääminen, sielunsa Jumalan haltuun antaminen".

muslim (= mies), muslima (= nainen): "Jumalan tahtoon alistunut, mukautunut, Jumalalle omistautunut, entisen elämänsä hylännyt, sielunsa Jumalan haltuun antanut, muslimi".

Uskon ydinasiat

Islamissa keskeistä on esimerkiksi usko yhteen jumalaan. Lause "että ei ole muuta jumalaa kuin Jumala" toistetaan sekä rukouskutsussa että rukoiltaessa. Islamin mukaan Jumala, arabiaksi Allah, on sama kuin juutalaisuuden ja kristinuskon Jumala.
*****************************************************

...juutalaisuudesta.
*******************************************







Perusasiat

Israelin uskonto syntyi noin 1200-luvulla eKr. ja itse juutalaisuus muovautui noin 500-luvulla eKr.
Jumalan nimi on Jahve.
Perustajahahmo oli Mooses.
Keskeisimpinä symboleina kuusisakarainen Daavidin tähti eli Daavidin kilpi ja Menora eli seitsemänhaarainen kynttilänjalka.
Tärkeimmät pyhät kirjat

1. Laki eli Opetus = hepreaksi Toora
2. Profeetat
3. Kirjoitukset

Juutalaisuuden perusajatukset

On yksi ainoa Jumala, kaiken Luoja, ylläpitäjä ja tuomari.
Jumala on kaikista maailman kansoista valinnut juutalaisen kansan, Israelin, erityistä tehtävää varten. Valittuna kansana Israel on saanut erityisiä määräyksiä, joiden mukaan sen on elettävä.
Itkumuuri

Juutalaisuuden pyhin paikka on Itkumuuri, joka on Jerusalemissa vanhasta temppelistä jäljellä oleva muuri. Ihmiset tulevat kaukaakin sitä katsomaan ja sen juurella rukoilemaan.
Uskontunnustus

”Shema Israel, Adonai Elohenu Adonai Echod.”
”Kuule Israel, Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.”
Juhlat

Pääsiäinen on vuoden tärkeimpiä juhlia. Muita tärkeitä juhlia ovat juutalainen uusivuosi, suuri sovintopäivä Jom Kippur, lain antamisen juhla, lehtimajanjuhla ja hanukka.
Opin pääkohdat

1. Jumala on ilmoittanut itsensä ja tahtonsa historiassa valitulle kansalleen
2. Jumalan lakia tulee noudattaa
3. Messias on tulossa ja Jumalan oikeudenmukainen maailmanjärjestys vielä toteutuu

JUUTALAISUUDEN HISTORIA


Abraham ja Mooses

Abraham teki Jahve-jumalan kanssa liiton. Abraham on juutalaisten kantaisä. Jumala antoi hänelle lupauksen maasta, jälkeläisistä ja siunauksesta kaikille sukukunnille ja koko maailmalle. Liiton merkiksi tuli poikalasten ympärileikkaus. Jumala kutsui Abrahamin Kanaanin maahan. Mooses johti kansan paon Egyptistä luvattuun maahan.
Kuningasten aika

Kuningasten aika alkoi n. 1000-luvulla eKr. Tämän aikana Israelia johtivat kuninkaat Saul, Daavid ja Salomo. Daavidin aikana käytiin voittoisia sotia ja Israelin valtiollinen elämä kehittyi korkealle tasolle. Salomon aikana rakennettiin temppeli, josta tuli juutalaisen uskonnon keskuspaikka. Salomon jälkeen heimoriidat kärjistyivät sisällissodaksi. Valtio jakautui kahtia pohjoiseen Israeliin ja eteläiseen Juudaan.

Profeettojen aika

Valtion jakautumisen aikana alkoi uskonnollista liikehdintää profeettojen johdolla. Profeetat varoittivat kansaa, joka oli hylännyt Jahven ja palveli epäjumalia. Juuda valloitettiin ja kansa joutui pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan.
************************************************

Tämä siis hyvin lyhyenä yhteenvetona. Jos joku haluaa kommentoida juutalaisuudesta, toivon sen tehtäväksi muussa avauksessa, ettei menisi ihan sillisalaatiksi tämä. =) En ole juutalaisuuden asiantuntija.

...on niin paljon kerrottu, että laitan tähän vain yhden, hyvin typistetyn pätkän
***************************************************************************************
Kristinuskon oppi



Käsitys Jumalasta

Kristinusko on yhteen kolminaiseen Jumalaan uskova uskonto. Kristinusko opettaa Jumalasta, että hänessä on kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumala on luoja, pelastaja ja pyhittäjä.

Yksi Jumala - kolme persoonaa:
Isä on luoja,
Poika Jeesus Kristus on pelastaja,
Pyhä Henki on pyhittäjä.

Kristinuskossa on keskeistä uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan. Tämän myöntävät kaikki kristilliset kirkot.

Kristinusko opettaa Jumalan olevan kaikkivaltias ja inhimillisen käsityskyvyn ulkopuolella.

Jeesus Kristus / Jeesus Nasaretilainen

Kristinuskon oppi perustuu Jeesus Nasaretilaisen julistukseen. Jeesus korosti lähimmäisten rakastamista ja Jumalan valtakunnan tuloa. Jeesuksen tärkein opetus lähimmäisiin suhtautumisesta oli:

"Kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”.

Tämä on nimeltään Kultainen sääntö.

Jumalan ilmoitus

Kristinuskon pyhä kirja on Raamattu. Vanha ja Uusi testamentti sisältyvät siihen. Jumala ilmoittaa itsestään.

*********************************************************

Edellä hyvin suppeasti eri uskonnoista. Yhtään niistä nostamatta toisen yläpuolelle.
Raamattu kertoo omalla tavallaan asioista maailman alusta lähtien. Osittain kertomukset mukailevat vanhempia taruja ja mytologioita, osittain ei.
Se, miten kukin uskoo ja mitä uskontoa tunnustaa, vai eikö mitään, on henkilökohtainen asia.

Uskonnot ja uskomukset muuttuvat ja kehittyvät ajan kuluessa. Raamattukin on muuttunut yhä uusien käännösten ja eri kirkolliskokousten päätösten myötä. Sanotaan että Raamattu on kokonaisuus, VT UT. Kuitenkin kristinuskoa tunnustavien mielestä pääpaino on UT:ssa. Siis muutosta on tapahtunut. Edelleen tuo muutos elää erilaisina tulkintoina eri kirkkokunnissa. Nekin ovat hajonneet mitä moninaisimpiin lahkoihin.
Kertauksen vuoksi vielä "kultainen sääntö," joka on päässyt myös Raamatun sivuille:

"Kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”.

Jopa intiaanit tunsivat säännön, vaikka valkoinen mies ei ollut vielä saapunut uskontoineen "sivistämään" uutta mannerta.
Tässä siox-heimon elämänohje: "En etsi voimaa ollakseni veljenäni etevämpi, vaan voittaakseni suurimman: oman itseni."

On sinun uskoasi, vakaumustasi, hyvin laaja-alaista (laveaa) sellaista, mutta sitä kuitenkin.

..Raamatusta löytyy "uudistettu versio" tästä vanhasta syntiinlankeemuskertomuksesta.

Syntiinlankeemus

Syntiinlankeemuksesta kertoo parsilaisuus suurin piirtein samoin kuin Vanha testamentti mutta noin tuhatviisisataa vuotta aikaisemmin. Pahojen henkien pääruhtinas Ahriman lähetti paholaisen käärmeen hahmossa tarjoamaan ensimmäisille ihmisille hedelmiä ihmeellisestä puusta, joka takasi kuolemattomuuden, ja he lankesivat kiusaukseen. ”Babylonialaiset tunsivat saman legendan luomisesta ja syntiinlankeemuksesta noin 1500 vuotta e. Kr.” - todellisuudessa se on savitaulussa noin 2200 e. Kr. - siis noin 1000 vuotta aikaisemmin kuin heprealaiset kertomukset, joita on Mooseksen kirjoissa.

Huomioitavaa tässä on, etteivät muinaiset babylonialaiset tehneet tapahtuman yhteydessä naisesta syyllistä kaiken maailman kurjuuteen niin kuin patriarkaalinen juutalaisuus ja kristinoppi tekivät.
******************************************************************
Tarinat kulkivat, legendat elivät ja elävät nykypäivinäkin. Tämäkin ikivanha tarina on kirjoitettu myöhemmin uutena versiona Raamattuun.
Ei tarkoitus ole halventaa Raamattua, vaan antaa keskusteluun tietoa asioista, jotka ovat vaikuttaneet Raamatun kirjoituksiin.

Jos nuita australian alkuperäisihmisiä olisi ollut nuin kauan olemassa kuin väitetään, niin heidän koko väkimääränsä pitäisi olla kaiketi jossakin kahden ja kolmen mijardin välimaastossa. Hiukan samalla tavalla kuin intialaisten ja kiinalaistenkin heimojen. Aasiahan on väkimäärältään suurin
"maanosa" ehdottomasti. He, alkuperäiset "aussit" poikkeavat muuten valtavasti polynesialaisista
joten sukulaisia he eivät voi olla kuin todella kaukaisesti vähän niin kuin suomalaiset ja mongolit.

Tämäkään ei liity kenenkään henkilökohtaiseen vakaumukseen, vaan perimmäiseen totuuteen jota me jotkut vielä janoamme oikeasti, siis tietoon jota voidaan tietona pitää, eikä suinkaan niihin monenkirjaviin huhuihin joita maailman "tutkijat" mielellään levittävät saadakseen rahoitusta kaikkiin projekteihinsa.

...vanha myytti.

Poikalasten surmaaminen vapahtajan tuhoamiseksi on sekin todettu yleiseksi myytiksi monilla vanhoilla kansoilla. Esim. intialainen kuningas Kansa saadakseen Krishnan surmatuksi antoi käskyn: »Etsikää kaikki pikkulapset, mitä on, ja surmatkaa armotta jokainen poikalapsi, jossa ilmenee joitakin suuruuden merkkejä». Ja samoin kuin Joosef pakeni perheineen Egyptiin, samoin kerrotaan mm. Krishnan vanhempien vapahtajalapsensa kanssa paenneen Gokuliin. Tämä tapahtui aikana ennen UT.

...saapuu Raamattuun.


Opit saatanasta ja demoneista ("satanologia" ja "demonologia") sellaisena kuin me UT:ssa ne tunnemme ovat pitkän "evoluution" tulos. Nimi "saatana" on persialaisperäinen. Itse asiassa saatana on yliluonnollisena Jumalaa vastustavana olentona ilmeisesti lainaa persialaisesta zarathustralaisuudesta (kuten opit ylösnousemuksesta, viimeisestä tuomiosta ja helvetistä). Kreikan kielessä paholaisen tavallinen nimitys on diabolos, jonka suomenkieliset Raamatut ovat kääntäneet perkeleeksi liettualaisten ukkosenjumalan perkunaksen nimeä mukaillen.

...saapuu VT:in

VT:n vanhemmissa kirjoituksissa saatana esiintyy hyvin harvoin, hän vaikuttaa aika marginaaliselta olennolta. Sana "saatana" palautuu merkitykseltään "vastustajaan" (sanaa käytetty ihmisvastustajista sodassa, 1 Kun.5:18 ; 14:14 jne.). Sanaa on käytetty VT:ssä merkitsemään "vastustajaa, joka laittaa esteen tielle". 4 Moos.22:32 Herran enkeli on estämässä Bileamin kulkemista, tekstissä siis Jahven oma enkeli on "saatanana" eli vastustajana. Mitään erillistä itsenäisesti toimivaa olentoa nimeltä saatana ei siis vielä edes tunnettu.

VT:n nuorempiin kirjoituksiin kuuluvussa Jobin kirjassa saatana jo esiintyy erillisenä yliluonnollisena olentona, joka "kiertelee maata" ja jolla on pääsy "Jumalan poikien" kanssa Jumalan eteen, missä saatana syyttää hurskaita (Job 1:6-12; 2:1-7). Jumala keskustelee saatanan kanssa ja kiinnittää saatanan huomion hurskaaseen Jobiin. Jumala suostuu saatanan ehdotukseen koetella Jobin jumalanpelon vilpittömyyttä tuhoamalla Jobin elämänonni. Mistään ei ilmene, että Jumalan ja saatanan välillä olisi jokin vihollisuus tai sotatila tai että saatana "tekisisi syntiä". Saatana toimii täysin Jumalan antaman toimeksiannon mukaisesti eikä hän riko hänelle asetettuja rajoja Jobin koettelemisessa. Saatanalla on esteetön pääsy Jumalan eteen aivan kuten muillakin "Jumalan pojilla".
**************************************************************

VT:n juutalaisuudessa.


VT:ssa demonit/riivaajat mainitaan 5 Moos.32:17, Ps.106:37, 2 Aik.11:15, 3 Moos.17:7. Juutalaisten demoniopissa on paljon yhteistä Arabian beduiinien henkiä koskevien uskomuksien kanssa. Kanaanilaisten henkien palvontakäytäntö ja uskomukset olivat saaneet paljon vaikutteita muinaisesta Kaldeasta, jonka demonioppi on pääosin esi-seemiläistä. Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana juutalaiset joutuivat sekä kaldealaisten että persialaisten hyviä ja pahoja henkiä koskevien uskomuksien vaikutuksen alaisiksi. Tämä dualistinen näkemys hyvistä ja pahoista hengistä tulikin hallitsevaksi tekijäksi juutalaisten demonioppiin ja enkelioppiin.

Demoneilla on kaksi luokkaa VT:ssa: "se'irim" ja "shedim". Se'irim ("karvaiset olennot") kuvaa henkiä, joille israelilaiset uhrasivat avoimilla kentillä (3 Moos.17:7) ja ne olivat satyyreitä muistuttavia autiomaassa tanssivia henkiä (Maimonides, "Moreh," iii. 46; Vergil's "Eclogues," v. 73, "saltantes satyri"). Ne ovat identtisiä Arabian metsien ja autiomaiden henkien (jinn) kanssa. Tähän samaan luokkaan kuului Asasel, pukkia muistuttava demoni autiomaassa (3 Moos.16:8-10 laki käskee arpomaan pukin Asaselille autiomaahan ajettavaksi ja toisen pukin Jahvelle). Lilith oli demonien pitkähiuksinen ja siivekäs kuningatar ja Asasel ilmeisesti se'irim-henkien hallitsija.
**********************************************

Dualistinen apokalyptinen maailmankuva, jonka mukaan Saatana hallitsee tätä maailmanaikaa ja taistelee Jumalaa ja hänen seuraajiaan vastaan on jännityksessä Jumalan suvereenin kaikkivaltiuden kanssa, tai vähintäänkin on vaarassa kyseenalaistaa Jumalan kaikkivaltiuden: jos Jumalan pitää taistella tätä maailmaa hallitsevaa Saatanaa vastaan ja Saatana voi UT:n mukaan estää jopa apostoleja toimimasta niin Jumalan kaikkivaltius tahtonsa suvereenissa toteuttamisessa kyseenalaistuu.

"Olemme aikoneet tulla käymään luonanne -- minä, Paavali, useammin kuin kerran -- mutta Saatana on estänyt meitä"
1 Tess.2:18

Vanhan Israelin uskossa Jumala on varauksetta kaikkivoipa luomakunnan hallitsija ja historian Herra (jumalien Jumala), eikä hänen tarvitse taistella mitään ylimaallista tämän maailman ruhtinasta vastaan toteuttaakseen tahtonsa.

...edelliseen
Missä saatana ja demoneita, siellä kaksijakoinen mustavalkoinen maailmankuva kaikkine seurannaisilmiöineen, kuten toisinuskovien demonisointi ja tuomitseminen saatanan palvelijoiksi. VT:lle on vieras sekin -hyvin uusitestamentillinen korostus- jonka mukaan jokainen ihminen, joka ei palvele Jahvea kuuluisi erityiseen saatanan näkymättömään valtakuntaan ja olisi "saatanan lapsi". Mutta UT:ssa kuvataan saatana "avaruuden henkivaltojen hallitsijana", joka suorastaan hallitsee jokaisen ei-uskovan ihmisen henkeä (Ef.2:2-3, ks. myös Matt.13:38-43 kuvaus saatanan aktiivisesta roolista maailmassa ei-uskovien hallitsijana ja uskovienvastustajana).

UT:n näkemyksille maailmasta onkin ominaista jyrkkä dualismi (kaksijakoisuus): Kristus vs. saatana, Jumalan lapset vs. "tämän maailman lapset", valo vs. pimeys, totuus vs. valhe, usko vs. epäusko, "lihallinen" vs. hengellinen. Juutalaiset, jotka eivät usko Jeesukseen ovat "isästä saatanasta" johanneslaisessa teologiassa (Joh.8:44). Voidaankin sanoa, että mitä "kehittyneempi" ja yksityiskohtaisempi oppi saatanasta on, sitä kaksijakoisempi ja jyrkempi - sekä pessimistisempi - on myös kuva maailmasta ja sitä enemmän korostuu "henkivaltojen vastaisen taistelun" teema ja erilaisista eksytyksistä varoittelu.

..tie.
Saatana on kulkenut Vanhan testamentin ja sen takana olevien suullisten perimätietojen kautta n. 1200-1400 vuoden aikana todella pitkän matkan: kuka tahansa vastustajaksi ja tielle esteen asettajaksi nouseva tavallinen ihminen tai Jahven enkeli on muuttunut erilliseksi Jumalaa vastustavaksi yliluonnolliseksi henkiolennoksi, enkeliruhtinaaksi, jolla on hierarkkinen globaali valtakunta täynnä langenneita enkeleitä, mitä saatana hallitsee toimien "tämän maailman jumalana ja "avaruuden" henkivaltojen päämiehenä.

...kristologialla.
Idea neitseestä syntyvästä jumalan pojasta ja vapahtajasta, paimenista vapahtajan synnyttyä häntä tervehtimässä ja vapahtajan tappamisesta pelastuksen tähden ei ole ollenkaan uusi ja uniikki kristinuskon oppi. Kaikki nuo motiivit ovat vanhoja ja tunnettuja Lähi-idän uskonnollisessa perinteessä aina Kaksoisvirran maan korkeakulttuureihin asti.

Mesopotamiassa uskottiin, että Marduk niminen jumala loi sekä maailman että ihmiset tyhjyydestä, joka oli vailla muotoa (vrt. kristillinen käsitys luomisesta tyhjästä). Mardukin piti taistella kaaoshirviöitä vastaaan toteuttaakseen luomistyönsä ja jotta järjestys voittaisi kaaoksen (vrt. VT:n myyttiset kuvaukset Jumalan taistelusta kaaoshirviö Rahabia ja Leviathania vastaan). Mardukin piti taistella vuosittain järjestyksen palauttamiseksi, sillä järjestys väheni vuoden loppuun mennessä, sadonkorjuun mentyä ohi. Marduk taisteli jälleen kaaoshirviöitä vastaan, jotta luonto ei kuolisi pysyvästi, vaan jotta hän voisi uudistaa kukoistuksen maailmassa. Mardukin palvojien tuli auttaa Mardukia taistelussa aina uudenvuoden juhlassa, jota vietettiin 12 päivää puhdistaen itsensä kuluneen vuoden pahoista teoista ja uudistaakseen menettämänsä voiman.

Pahat teot siirrettiin ihmisten sijaiselle, joka oli syntipukki (vrt. mooseslainen pyhäkkökultti ja vuosittainen suuri sovituspäivä). Kuninkaan sekä koko kansan edestä vastasi kuninkaan syntipukki, jolle kuningas luovutti päiväksi kuninkuutensa kunnes syntipukki surmattiin, että syntipukki menisi kuninkaana Mardukin perässä tuonelaan taistelemaan Mardukin kanssa. Tämän vuosittaisen juhlan nimi oli Zagmuk-juhla.
******************************************

... sumerien jumala Inanna kuoli aina keväällä, siis pääsiäisen aikaan, kolmeksi päiväksi, jotta hän pelastaisi Tammuzin sekä ihmiset ja vielä luonnonkin. Osoittaakseen kiitollisuutta Inannan ja Tammuzin ylösnousemuksen tähden sumerit söivät elämän leipää ja joivat elämän viiniä.

Yleisiä motiiveja ja kristillistä Jeesus-uskoa muistuttavia rinnakkaisia uskomuksia liittyen jumalien poikiin ja vapahtaja-sekä opettajumaliin Lähi-idän ja antiikin uskonnollisuudessa ovat:

1. jumalan poika syntyy ihmeellisellä tavalla, monesti neitsyestä
2. vapahtajan syntymä oli profeettojen ennustama
3. tähti-motiivi: uusi tähti näyttäytyi vapahtajan syntyessä
4. vierailu-motiivi: paimenet, enkelit tai viisaat miehet tulevat vierailemaan vapahtaja-lapsen luona
5. vaino-motiivi: hallitsijat tavoittelivat vapahtaja-lasta tappaakseen hänet
6. jumala ei ole stabiili, vaan jumalalla on kärsimysvaiheita ja jumala kuolee (myös positiivinen eskatologia: henkilökohtainen pelastus, ikuinen elämä jumaluuden kohtaloon riittien avulla
vihkiytyneille ja paha ikuisuuskohtalo jumaluuden salaisuuksiin vihkiytymättömille)
7. tuonelaan astuminen, kuolleista nouseminen, joskus juuri kolmantena päivänä ja joissain tapauksissa taivaaseen kohoaminen kuoleman jälkeen

Dionysos, Herkules, Adonis ja Mithra olivat syntyneet 25. päivä joulukuuta (joulun vietto ei palaudu uusitestamentilliseen aikaan, mutta hyvin kiintoisaa on, että vanhan kirkon aikaan Jeesuksen syntymäpäiväksi valittiin juuri 25.12, joka oli ollut kreikkalaisten tuntemien jumalan poikien syntymäpäivä.

Dionysoksen uskottiin olevan jumalan poika, nimittäin Zeuksen ja Persefoneen. Dionysos oli ensin hedelmällisyyden jumala kunnes hänestä tuli ihmissuvun puolesta kuoleva jumalan poika. Dionysos istui isänsä Zeun vieressä tämän valtaistuimella Zeun suuressa suosiossa.

Merkittävä uskonto antiikin aikaan oli zarathustralaisuuden syyrialaisena haarautumana reilusti ennen kristinuskoa syntynyt Mithran kultti, joka oli tullut Roomaankin jo vuoden 67 eKr. tienoolla: Mithra oli alunperin taivaallinen valon jumala ja Herra, taivaan valtakunnan avaimia (sisään - ja ulospääsyn avaimia) kantava jumala, joka oli syntynyt luolassa ja Mithran syntymäpäivää vietettiin 25. joulukuuta. Myös Betlehemin tähti-motiivi on mithralainen. Mithralaiset tietäjät pitivät tapanaan vuosittain kerääntyä odottamaan maailman kuninkaan syntymistä voiton vuorelle. Tähteä pidettiin tuon pelastajakuninkaan syntymisen merkkinä ja vapahtajan luona kävivät ensimmäisinä paimenet. Mithralaisuus levisi varsinkin Rooman sotilaiden keskuudessa ja heidän välityksellään Mithran kultti levisi joka puolelle imperiumia ja jopa keisari itsekin otti mithralaisen vihkimyksen. Mithralaisuuden moraalissa noudatettiin veljellistä ja nöyrää henkeä, siveellistä kurinalaisuutta ja itsehillintää (mitä kaikkea kristinuskokin opetti. Kristillisessä etiikassa ei ole paljoakaan omaperäistä ja ennen kuulumatonta. Myös ns. kristillinen avioliittoetiikka on lainatavaraa roomalaisilta, sillä roomalainen seksuaalietiikka tiukentui ja muuttui avioliittoa ja perhettä arvostavaksi tasavallan loppukauden ja keisariajan alkuajan liberaalin seksuaalietiikan jälkeen ja kristityt omaksuivat samat tiukemmat arvot).

Lisäksi kevätpäiväntasauksen aikaan (25.3) vietettiin merkittävää mithralaista juhlaa: Mithran kuoleman ja ylösnousemuksen juhlaa, jonka aikana Mithran kuva vietiin kolmen päivän ajaksi luolaan symbolisesti. Luolasta Mithran kuva sitten tuotiin ulos elävänä ja tuon ajan Mithran uskottiin viettävän tuonelassa. Mithran mysteerioissa härän veri tarjosi osanottajille ikuisen elämän, mutta sitten härän veri vaihdettiin karitsan vereksi. Mithra ei ollut vain pelastava, kuoleva ja ylösnouseva jumala, vaan hän oli myös välittäjä jumalan ja ihmisten välillä. Lisäksi mithralaisuus sisälsi opit taivaasta, helvetistä, sielun kuolemattomuudesta, yleisen ylösnousemuksen, maailmankaikkeuden tuhoutumisen tulessa, hyvän voiton taistelussa hyvän ja pahan välillä ja viimeisen tuomion (mitkä palautuvat juuri siihen zarathustralaisuuteen, josta mithralaisuus erkani yksinkertaistettuna versiona).

... tunnettuna jumalien symbolina. Mesopotamian jumalkuningasideologia: kuningas jumalan inkarnaatio, Pelastaja, jonka hallinto ennakoi valon voittoa pimeydestä
Risti ei ole vain kristinuskon symboli, vaan se oli mithralaisille elämän ja kuolemattomuuden symboli, jota he kantoivat otsamerkkinä - risti erilaisina versioina on muutenkin universaali uskonnollinen symboli. Risti ei ollut vieras faraoiden Egyptin uskonnollekaan: Egyptissä tunnettiin ankh-risti (haukkapäinen auringon suuri jumala Raho-rahte pitää kädessään ankh-ristiä: Rostislav Holthoer: Muinaisen Egyptin kulttuuri, s. 68). Persialaisessa zarathustralaisuudessa (syntyi 1000 - 700 eaa.) oli ollut satoja vuosia ennen Jeesuksen aikaa opit ylösnousemuksesta, viimeisestä tuomiosta, helvetistä ja taivasten valtakunnasta viisaan valinnan tehneille sekä dualistinen maailmankäsitys, johon sisältyi persoonallinen paha:paha oli Angra-Mainyu, joka oli ikuinen prinsiippi, hyvä alunperin mutta joka sitten ryhtyi kapinoimaan Ahura-Mazdaa eli ikuista hyvää vastaan, koska Angra-Mainyu tuli kateelliseksi Ahura-Mazdan voimien tähden. Tämä oppi muistuttaa kristillistä perinteistä selitystä paholaisen alkuperästä. Itse asiassa juutalaisuuteen omaksuttiin kyseiset opit ja dualistisuus zarathustralaisuuden vaikutuksesta Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikaan, mutta myös juutalaisuuden oma historiallinen kehitys, perinteisten uskonnollisten vastauksien käyminen kestämättömiksi Jerusalemin ja Juudan tuhon johdosta valmisti maaperää uudenlaiselle tuonpuoleisuuteen liittyvälle teologialle. Risti esiintyi jumalien Nabŭ ja Ninurta symbolina myös mesopotamialaisessa uskonnollisuudessa.

Nabu ja Ninurta olivat Mesopotamian uskontojen Jumalan poikia. Nabu vastaa VT:n Neboa, hän on Marduk-jumalan poika, pelastaja, taivasten valtakunnan perillinen ja lisäksi Nabu pitää kirjaa ihmisten teoista kirjaten ne kohtalon tauluun viimeisellä tuomiolla tutkittaviksi, kun ihmiset tuomitaan tekojensa mukaan. Nabun symboli on risti sekä kirjoituspuikko (hänet samastettiin Aššurin ja Enlilin poikaan Ninurtaan, joka on pimeyden, kuoleman, tautien ja demonien voittaja, suuri parantaja, jonka vertauskuva on samoin risti).

Mesopotamiassa kuningas oli itse asiassa jumala ihmismuodossa, jonka patsaita palvottiin yhdessä jumalien patsaiden rinnalla ja hän esitti jumalan roolia uskonnollisissa rituaaleissa sekä näytelmissä: kuningas oli Tammuz-jumalan inkarnaatio, joka oli imenyt jumalanäidin rintaa temppelissä pienenä lapsena, ja kruununprinssinä hän oli jumalan poika sekä Pelastaja, jonka hallintokauden tuleminen ennakoi sitä, että valo voittaa pimeyden (Simo Parpola, Pentikäinen – Pentikäinen, s. 237–238. Elämänpuusta s. 232)

Kristinusko oli alusta alkaen missionäärinen, leviämään pyrkivä: ensin evankeliumia (hyvää uutista, ilosanomaa) saarnattiin vain juutalaisille, mutta ei kestänyt kauan kun lähetystyö ulotettiin myös ei-juutalaisiin. Tämä lähetysvelvollisuus, jonka alkukirkko sisäisti uskonsa mukaan ylösnousseen Kristuksen antamana käskynä teki kirkosta ekspansiivisen ja dynaamisen. Sen johdosta kristinusko kykeni levittäytymään n. 30-400 koko roomalaisen imperiumin alueelle ja nousta myöhäisantiikin hallitsevaksi uskonnoksi - mikä tapahtui kuitenkin roomalaisen keisarivallan tuella ja lainsäädännön voimalla sekä kirkkoon liittymisestä saatavien konkreettisten etujen tähden.

Kristinuskon leviämiselle ja voiton saamiselle vanhoista uskonnoista sekä uudemmista mysteerikulteista oli selkeät historialliset syyt, joihin ei liity mitään mystistä. Rooman valtakunta oli saanut aikaan silloiset yhteismarkkinat Britanniasta Lähi-itään siihen mennessä ainutlaatuisena poliittis-taloudellisena kokonaisuutena: alueella vallitsi rauha, vakaat olot, hyvä tieverkosto, kansainvälinen kauppa ja yleisesti valtakunnassa ymmärretty koinee-kreikka, jolla UT:n kirjoituksetkin kirjoitettiin (se oli arkista katujen kreikkaa).

Seurakuntia syntyikin nimen omaan kaupan ja liikenteen solmukohtiin ja kristinusko oli pitkään erityisesti kaupunkien uskonto kun taas perinteinen pakanuus hallitsi maaseudulla yli 500 vuotta. Mutta ratkaisevan tärkeää kristinuskon leviämiselle oli, että tämä taloudellis-poliittinen kokonaisuus, roomalainen imperiumi, oli levoton ja liikehtiä uskonnollisesti.

Hellenistisellä ajalla oli alkanut uskonnollinen murros, johon liittyi se että ihmiset kokivat itsensä koko ihmiskunnan käsittävän yhteisön jäseniksi eikä ensisijaisesti kaupunkivaltion tai kansan jäseniksi. Tämä kosmopoliittisuus levisi uskonnollisellekin kentälle ja eri uskonnot ja kulttuurit irtaantuivat alkuperäisistä paikallisista yhteyksistään ja kansainvälistyivät. Samalla uskonnot vaikuttivat toisiinsa mistä seurasi synkretismiä, jossa kreikkalainen uskonto jumalmaailmoineen sulautui itämaisiin uskontoihin.
Samankaltainen pelastus-oppi ja muuta yhteistä itämaisen ja hellenistisen uskonnollisuuden kanssa
Entiset uskonnot eivät olleet kyenneet pysymään mukana kulttuurisessa ja yhteiskunnallisessa muutoksessa. Kreikkalaisen uuden kaupunkikulttuurin myötä syntyi sellaisia uusia tarpeita ja ongelmia, joihin vanhoilla uskonnoilla ei ollut tyydyttävää vastausta. Monet päätyivät skeptisismiin ja välinpitämättömyyteen ja osa ihmisistä koki kaipausta uuden ja pitävämmän perustan saamisesta elämäänsä. Filosofia veti puoleensa älymystöä, mutta tavalliselle kansalle filosofia kuten stoalaisuus olivat liian monimutkaisia ja etäisiä aatejärjestelmiä. Ihmisillä oli tunne elämän epävarmuudesta ja merkityksettömyydestä ja maailma nähtiin hyvien ja pahojen henkien taistelunäyttämönä. Kulttien ja magian avulla yritettiin torjua pahan valtaa ja turvata hyvien voimien suopeus. Dualistinen - kaksijakoinen - maailmankäsitys oli voimakasta ja se sai aikaan kaipausta vapautua tästä ajallisesta pahasta maailmasta, johon ihminen oli ruumiineen sidoksissa sekä saavuttaa kuolemattomuus, tosi elämä tuonpuoleisessa maailmassa. Keskeistä näissä tuonpuoleista pelastusta tarjoaville kulteille oli pelastaja-jumala, joka kuolee ja nousee kuolleista ja jonka kuolemasta ja ylösnousemuksesta pääsi osalliseksi salaisten riittien avulla. Vertaa UT:n teologian kaste, joka antaa osallisuuden Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen (Room.6; Kol.2 kasteessa hautaaminen ja kuolleista ylösnousemus, Joh.3 kasteessa uudestisyntyminen vedestä ja Hengestä). Sekä ehtoollinen pyhänä ateriana syntien anteeksiantamiseksi syömällä leipää ja juomalla viiniä, jotka ovat Jeesuksen ruumis ja veri sekä osallisuus Jeesuksen ruumiiseen ( 1 Kor.11).

Rooman valtiovallan suhtautuminen uuteen tulokkaaseen, kristinuskoon oli ristiriitaista ja vaihtelevaa keisarista toiseen. Aluksi kristinusko nähtiin, kuten se varhaisimmassa vaiheessaan olikin, eräänä juutalaisena lahkona, joten sitä kohdeltiin niin kuin juutalaisuuttakin, mutta eron tapahduttua synagogasta kristinusko näyttäytyi selkeästi uutena, itsenäisenä uskontona. Suuttumuksen ja epäluulon aihe kristittyjä kohtaan oli kristittyjen kieltäytyminen osallistumasta valtion viralliseen jumalanpalvontaan ja keisarikulttiin, mikä oli isänmaallisen ja lainkuuliaisen roomalaisen velvollisuus sekä vakaan yhteiskunnallisen järjestyksen perustus. Kieltäytymisensä tähdet kristityt nähtiin valtion vihollisina ja "jumalattomina". Keisari Trajanuksen ohjeesta noin vuodelta 112, jonka mukaan kristityt täytyi tappaa elleivät he luopuneet kristillisestä tunnustuksesta ja osoittaneet kuuliaisuutta valtiovallalle rukoilemalla esille laitettuja jumalankuvia ja uhranneet keisarin "geniukselle", mutta kristittyjä ei saanut etsiä nostaa syytettä heitä vastaan nimettömien syytöksien perusteella. Keisari Trajanuksen ohjeesta tuli roomalaisella valtiovallalle pääsääntö Deciuksen vainoihin 250-251 asti. Kristittyjen vainot olivat näin ollen satunnaisia ja tilapäisiä sekä paikallisia ja vainon laatuun vaikutti paikallisen maaherran päätös. Kristittyjä todellisuudessa suvaittiin toisella vuosisadalla, vaikka he eivät turvassa olleetkaan sillä heillä ei ollut laillista olemassaolon oikeutta.

Keisari Gallienus (260-268) salli poliittisesti viisaasti ediktissään kristityille kirkkorakennuksien palautuksen ja hautausmaat sekä antoi heidän pitää jumalanpalveluksiaan, mistä alkoikin 40 vuotinen rauhan kausi kirkolle. Tämä suotuisa kausi tarjosi kirkolle mahdollisuuden tehostaa lähetystyötään ja kehittää organisaatiotaan, mikä johtikin niin suureen kasvuun, että kirkosta tuli valtatekijä roomalaisessa imperiumissa. Vuoteen 300 mennessä kirkko oli ulottunut koko valtakuntaan, vaikka monissa provinsseissa kirkon asema oli vähäinen - kristittyjä oli noin 15% Rooman 50 miljoonasta asukkaasta. Kokonaisuutena ottaen kirkon asema oli pakanuuteen verrattuna vielä heikko.

Kirkko sai käännynnäisiä ei enää vain alemmista yhteiskuntaluokista, vaan myös poliittisesti ja taloudellisesti vaikutusvaltaisista piireistä - keskushallinnosta, keisarin hovista, maakuntahallinnosta. Kirkko oli dynaaminen ja organisaatioltaan tehokas sekä yhtenäinen - ainakin yhtenäisempi erilaisista oppiriidoista ja hereettisinä pidetyistä suuntauksista huolimatta. Vaikka pakanuus ei suinkaan ollut mikään kuoleva voima, niin silti virallinen valtiollinen kultti ja vanhat uskonnot eivät tuoneet tyydytystä ajan poliittisesti ja sosiaalisesti epävarmoissa oloissa ja hajaannuksessa entistä enemmän tuonpuoleista pelastusta ja kestävää elämän perustaa kaipaaville ihmisille. Mutta pakanuus ei ollut heittänyt pyyhettä kehään, vaan joka tapauksessa kirkko joutui taistelemaan "sieluista" useiden elinvoimaisten uskonnollisten suuntauksien ja kulttien kanssa, jotka pystyivät tyydyttämään ihmisten hengellistä etsintää, sillä niilläkin oli tarjolla pelastus-tuote, jolla oli kysyntää, joten nämä uskonnolliset liikkeet taistelivat vakavasti otettavina vaihtoehtoina kirkkoa vastaan. Suurin ja merkittävin tällainen itämainen pelastus- ja mysteerikultti oli Mithran kultti, joka oli lähtöisin Persiasta. Vasta neljännen vuosisadan lopulla kirkko tukahdutti Mithran kultin.

Paljon isompi uhka kirkolle oli niin ikään persialaisperäinen manikealaisuus, jossa zarathustralaisuus, buddhalaisuus ja kristilliset ainekset olivat sekoittuneet (gnostilaisperäistä synkretismiä). Manikealaisillakin oli kirkko: tehokas lähetystyö, oma organisaatio johtajineen, apostoleineen, piispoineen, totuuden opettajineen ja pappeineen sekä jumalanpalveluksia, joissa luettiin Manin tekstejä, rukoiltiin ja laulettiin hymnejä. Neljäs vuosisata oli manikealaisuuden huippuaikaa, se oli levinnyt silloin jokaiseen imperiumin provinssiin saaden runsaasti kannattajia. Manikealainen kirkko olisi voinut voittaa kristillisen kirkon, jolloin Suomessakin saattaisi olla manikealainen eikä saksalaisen kristinuskon tulkinnan mukainen kirkko. Mutta roomalaisen valtiovallan avulla kirkko kukisti manikealaisuuden, joka hävisi lähes kokonaan kuudennella vuosisadalla.
Kirjallisuus:
Christensen Torben -Göransson Sven: Kirkkohistoria I Evankeliumista paavin jumalanvaltioon, 1974
Eduard Lohse: Uuden testamentin synty, 1986
***************************************************************

Tässä hipaisu kristinuskon ja samalla Raamatun taustatietoihin. Joku on joskus sanonut, että ellei tunne muita uskontoja, ei tunne kristinuskoakaan. Nin tai näin, olkoon se jokaisen oma tulkinta tai uskon asia.
Mutta yhtä palavasti kuin vakaumuksellinen kristitty uskoo, niin uskoo myös muslimi, hindu.buddhalainen, etc. Ja jokainen on mielestään oikeassa. Jyrkimpien mielipiteiden edustajien mielestä taas jokainen toisin uskova on vääräuskoinen tai -mielinen. Onko siinä järkeä? Kuitenkin kaikista suurista ja eräistä pienemmistäkin uskonnoista löytyy sama sanoma. "Tee toiselle niin kuin haluaisit toisten tekevän itsellesi." Vaan kuinka vaikeaa se onkaan. Halu olla muita parempi, tarve päteä ja johtaa, jopa alistaa ei kauas kanna. Seurauksena on jatkuva tora, solvaaminen ja tuomitseminen. Tämä näkyy palstalla hyvin selvästi päivittäin. Tietysti se sopii jos on halu esittää ylemmyyttä.
Minä en julista totuutta, vaan yhtä näkemystä ja yritän tehdä elämässä niin kuin kultainen ohje neuvoo. Ja niin kuin jo Amerikan intiaanikansat tunsivat:
"En etsi voimaa ollakseni veljenäni etevämpi, vaan voittaakseni suurimman: oman itseni."
(Sioux)

Näihin ajatuksiin olen tullut tutkimalla vähän useampaa kuin yhtä kirjaa. Muta jokainen saa tehdä niin kuin parhaakseen näkee, tosin toisen puolesta on hiukan työlästä alkaa uskoa. =)

*'Have a Nice Day.*