Hei!
Haluaisin kuulla kokemuksia, siitä että onko tämän palstan lukijoista, läheisistä tuttavista, lapsistaan, sukulaisista tms. ihmisistä koskaan itse ollut tai kuullut jonkun olevan saatananpalvojien uhri?
Ja jos löytyy niin kertokaa kokemuksia, miten tulit uhriksi, millä tavalla olit uhri, miten kärsit uhriudestasi, miten tai minkä avulla pääsit vapaaksi tuosta uhriudesta jne. asioita.
Miten erotatte saatananpalvojat, teistiset satanistit ja LaVeyn ateistisen satanismin edustajat toisistaan?
Ja miten erotatte, että kun koitte olevan uhreja, niin mitä ko. em. suuntaa ko. ihmiset edustivat?
Haluaisin kuulla kokemuksia, siitä että onko tämän palstan lukijoista, läheisistä tuttavista, lapsistaan, sukulaisista tms. ihmisistä koskaan itse ollut tai kuullut jonkun olevan saatananpalvojien uhri?
Ja jos löytyy niin kertokaa kokemuksia, miten tulit uhriksi, millä tavalla olit uhri, miten kärsit uhriudestasi, miten tai minkä avulla pääsit vapaaksi tuosta uhriudesta jne. asioita.
Miten erotatte saatananpalvojat, teistiset satanistit ja LaVeyn ateistisen satanismin edustajat toisistaan?
Ja miten erotatte, että kun koitte olevan uhreja, niin mitä ko. em. suuntaa ko. ihmiset edustivat?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mahdolliset saatananpalvonnan uhrit siirtyvät yleensä uhriutumaan kristinuskon pariin. Harvat ottavat elämän omiin käsiinsä. Tämä on tietenkin vain mielipiteeni.
Saatananpalvojat ovat yleensä uhreja jo ennestään. Takana sekä sosiaalisia ongelmia, fundamentalistiuskovaiset vanhemmat, tarkoituksettomuuden tunnetta, mielenterveysongelmia jne. jne. Syyllisyydentunne nousee kristillisestä moraalista, johon vastaus on tuon syyllistävän moraalin täydellinen kieltäminen. Siis kristillisen moraalin negaatio. On siis ongelmallista puhua pelkästään saatananpalvonnan uhreista.
Satanismi on yksilölaji. Miten kukaan voi uhriuttaa itseään omalla tavallaan ajatella? Omalla henkilökohtaisella elämänfilosofiallaan?
Tässä yhteiskunnassa olisi puhuttava pikemminkin saatanapalvojienkin tapauksessa siitä, miten yhteiskunta uhriuttaa sosiaalisesti ja toisaalta miten valtauskonnon viljelemä syyllistäminen ja kaksinaismoralismi ajaa jotkut yksilöt saatanapalvonnan kaltaisten ääri-ilmiöitten pariin.
Jos nyt ajatellaan että saatananpalvojat ovat jonkun _uskonnon_ uhreja, niin he ovat nimenomaan kristinuskon uhreja, koska saatanaahan ei ole olemassa ilman kristinuskoa.
Enemmän ne ovat ateismin uhreja.Koska ateistien uskonnonvastaisuus on ollut luomassa ilmapiiriä jossa tällaiseen ryhtyminen on mahdollista.
Ja vaikka kaikki maailman kristityt tästä maasta lähtisivät pois, niin kyllä paholainen jäisi.Mitä tulee kristittyihin niin hehän juuri tehokkaimmin toimivat tätä vastaan.
Kuvitellaanpa tilanne että kaikki kristityt lähtisivät pois suomesta. Siinä teillä olisi ongelma ja seuraisitte avuttomana vierestä kun Manaajan tapahtumat alkavat toteutua reaali-elämässä.
että uskonto-kielteisessä kodissa kasvaneesta nuoresta tulee saatananpalvoja kuin kristillisessä kodissa kasvaneesta.
"Kyllä on yleisempää että uskonto-kielteisessä kodissa kasvaneesta nuoresta tulee saatananpalvoja kuin kristillisessä kodissa kasvaneesta."
Perustele.
Hassua, että minulla taas on hyvin vahva mutu-tuntuma, että nimenomaan kristillisten fanaatikkojen kanssa tekemisiin joutuneilla on suurempi kiusaus alkaa palvomaan saatanaa.
Hei relaa vähä! Se on vain elokuva. ;)
No asiahan on niin että sellainen henkilö joka on työkseen tekemisissä ks.asian parissa voisi kertoa miten asia on, kummista tulee enemmän uskonto-kielteisistä kodeista vai fundisuskovaisista kodeista.
Mutta sellainen käsitys minulla on että he ovat lähtöisin kodeista joissa vanhemmat ryyppäävät, hakkaavat lapsiaan tai ovat välinpitämättömiä siitä mitä lapsi tekee.Syyttävätpä myös kaikkivaltiasta itse itselleen aiheuttamasta vahingosta tai sanovat"paskat Jeesuksesta,tee mitä tykkäät"
Kerran olen käynyt Päivi Niemen(ex-saatananpalvoja) luennolla.
Ja sitten siitä manaaja-kohdasta onhan se asia niin että se on elokuva, mutta kyllä on olemassa pahoja henkiä jotka riivaavat ihmisiä ja joita manataan pois ihmisistä.Asia ei kuitenkaan ihan niin mene kuin elokuvissa. Suomessa ei tällaista tapahdu, mutta jossain Afrikassa tai Aasiassa tämä ei ole edes harvinaista.
Nehän pyrkivät negatiivisesti tuhoamaan kenet he vain pystyvät, esimerkkinä minun tuttavani.
Henkistä haukkumista, pahoinpitelyä ja jopa ruumiillisesti kimppuun käymistä.
Ja syy on siinä ettei tämä tuttava halunnut kuulua heihin, ei halunnut liittyä eikä ollut edes kiinnostunut heistä.
Olisivat hänet itse halunneet, painostivat monta vuotta omien pyrkimystensä takia.
Se ei ole minun mielestäni oikein.
Toivottavasti tämä tuttavani jaksaa jatkaa ja taistella, rukoilen kyllä Jumalalle hänen puolestaan, ja toivon parasta. Ja onhan hän kyllä kaikilla muilla tavoin ihan hyvin menestyvä ihminen ollutkin. Kiltti ja älykäs, eikä tahdo tehdä pahaa kenellekkään. Häm lupasi minulle että ei ikinä aio ainakaan liittyä heihin, eikä inhottavuuksien unohtaminenkaan ole helppoa.