http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,9,0,0,157831,2004-04-02
"Nato laajenee ja Suomi suomettuu
Naton laajeneminen Baltiaan ja Itä-Euroopan maihin on tapahtuma, jonka luulisi herättävän keskustelua Suomessakin. Miksi Venäjän valtapiiristä vapautuneet maat liittyivät Natoon, mutta Suomi ei?
Vastauksena kysymykseen voidaan ehkä sanoa, että nyt Natoon liittyneet maat kokivat Venäjän vallan niin järkyttävästi, etteivät halua kokea sitä enää uudelleen. Suojatakseen vapautensa ne turvautuivat liittymällä Natoon.
Miksi Suomessa on maamme turvallisuuden tarve koettu toisin? Hallituksemme on vakuuttanut, ettei meillä ole tällaista tarvetta, vaan meillä on ilman Natoakin uskottava puolustus. Onko näin?
Suomen kansa on puolustustahtoisempi kuin ehkä mikään muu kansakunta, mutta riittääkö se? Syksyllä 1939 kansamme oli valmis puolustamaan maataan, vaikka edellytykset ja valmius aseistuksen puuttuessa eivät olleet kaksiset. Poliitikot luottivat hyökkäämättömyyssopimukseen, eivätkä uskoneet sodan mahdollisuuteen. Puolustusvoimiemme laiminlyöminen maksettiin sitten sotilaiden hengellä.
Nykyaikaisen sodan aseistus on niin teknillistä ja kallista, että niiden hankintaan eivät meidän rahamme yksin riitä. Tähän tarvitaan apua. Pääministeri ja presidentti vakuuttavat, että Suomella on tarvittaessa optio Naton avusta. Kuka ja missä sekä koska tällainen optiosopimus on tehty?
Nato edellyttää siihen liittyvältä maalta enemmistöpäätöstä ja sitoutumista sen sääntöihin, lisäksi joukkojen koulutus nykyaikaiseen sodankäyntiin vie aikansa, pelkkä aseiden yhteensopivuus ei riitä.
Jos Naton takuita joskus tarvitaan, onko tähän kaikkeen aikaa ja onko niitä edes mahdollista saada? Hallituksemme puhuu kaikissa käänteissä maamme sitoutumattomuuden puolesta, mutta voiko sitoutumaton saada muilta apua ellei itse ole sitä valmis antamaan?
Kun EU:n turvatakuita käsiteltiin, oli ulkoministeri Erkki Tuomioja kaikin tavoin vesittämässä lopullista lain sanamuotoa, varsinkin pykälien saamista osallistujamaita sitoviksi. Olisi luullut, että hän päinvastoin olisi yrittänyt aikaansaada Suomelle uskottavat turvatakuut, mutta hän toimi päinvastoin.
Toinen yhtä merkillinen kannanotto puolustusvoimiemme ylipäälliköltä Tarja Haloselta oli maamiinojen kieltäminen. Jos puhuu uskottavasta puolustuksesta ja samaan aikaan on valmis heikentämään sitä, ei voi olla itse uskottava.
Suomi säästyi Neuvostoliiton miehitykseltä, ja sen nuoriso sai kasvaa vapaassa maassa. Suomettuminen johti siihen, että nyt maamme asioista päättävät silloiset nuoret, jotka ihailivat Neuvostoliittoa, pitivät sotiamme tarpeettomina ja halveksuivat meitä sodassa olleita miehiä. He olivat aikoinaan pasifisteja, kuuluivat Neuvostoliiton ylläpitämään Rauhanpuolustajiin, ja ovat aatteeltaan sitä edelleen.
Tämän tietäen ymmärtää, miksi nyt toimitaan kuten toimitaan. Vaikeampi vanhan miehen on ymmärtää, miksi näin annetaan tapahtua.
Simo Saura
Sotainvalidi"
"Nato laajenee ja Suomi suomettuu
Naton laajeneminen Baltiaan ja Itä-Euroopan maihin on tapahtuma, jonka luulisi herättävän keskustelua Suomessakin. Miksi Venäjän valtapiiristä vapautuneet maat liittyivät Natoon, mutta Suomi ei?
Vastauksena kysymykseen voidaan ehkä sanoa, että nyt Natoon liittyneet maat kokivat Venäjän vallan niin järkyttävästi, etteivät halua kokea sitä enää uudelleen. Suojatakseen vapautensa ne turvautuivat liittymällä Natoon.
Miksi Suomessa on maamme turvallisuuden tarve koettu toisin? Hallituksemme on vakuuttanut, ettei meillä ole tällaista tarvetta, vaan meillä on ilman Natoakin uskottava puolustus. Onko näin?
Suomen kansa on puolustustahtoisempi kuin ehkä mikään muu kansakunta, mutta riittääkö se? Syksyllä 1939 kansamme oli valmis puolustamaan maataan, vaikka edellytykset ja valmius aseistuksen puuttuessa eivät olleet kaksiset. Poliitikot luottivat hyökkäämättömyyssopimukseen, eivätkä uskoneet sodan mahdollisuuteen. Puolustusvoimiemme laiminlyöminen maksettiin sitten sotilaiden hengellä.
Nykyaikaisen sodan aseistus on niin teknillistä ja kallista, että niiden hankintaan eivät meidän rahamme yksin riitä. Tähän tarvitaan apua. Pääministeri ja presidentti vakuuttavat, että Suomella on tarvittaessa optio Naton avusta. Kuka ja missä sekä koska tällainen optiosopimus on tehty?
Nato edellyttää siihen liittyvältä maalta enemmistöpäätöstä ja sitoutumista sen sääntöihin, lisäksi joukkojen koulutus nykyaikaiseen sodankäyntiin vie aikansa, pelkkä aseiden yhteensopivuus ei riitä.
Jos Naton takuita joskus tarvitaan, onko tähän kaikkeen aikaa ja onko niitä edes mahdollista saada? Hallituksemme puhuu kaikissa käänteissä maamme sitoutumattomuuden puolesta, mutta voiko sitoutumaton saada muilta apua ellei itse ole sitä valmis antamaan?
Kun EU:n turvatakuita käsiteltiin, oli ulkoministeri Erkki Tuomioja kaikin tavoin vesittämässä lopullista lain sanamuotoa, varsinkin pykälien saamista osallistujamaita sitoviksi. Olisi luullut, että hän päinvastoin olisi yrittänyt aikaansaada Suomelle uskottavat turvatakuut, mutta hän toimi päinvastoin.
Toinen yhtä merkillinen kannanotto puolustusvoimiemme ylipäälliköltä Tarja Haloselta oli maamiinojen kieltäminen. Jos puhuu uskottavasta puolustuksesta ja samaan aikaan on valmis heikentämään sitä, ei voi olla itse uskottava.
Suomi säästyi Neuvostoliiton miehitykseltä, ja sen nuoriso sai kasvaa vapaassa maassa. Suomettuminen johti siihen, että nyt maamme asioista päättävät silloiset nuoret, jotka ihailivat Neuvostoliittoa, pitivät sotiamme tarpeettomina ja halveksuivat meitä sodassa olleita miehiä. He olivat aikoinaan pasifisteja, kuuluivat Neuvostoliiton ylläpitämään Rauhanpuolustajiin, ja ovat aatteeltaan sitä edelleen.
Tämän tietäen ymmärtää, miksi nyt toimitaan kuten toimitaan. Vaikeampi vanhan miehen on ymmärtää, miksi näin annetaan tapahtua.
Simo Saura
Sotainvalidi"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.